Carpachio, jolle on siunaantunut kaksi eri lempinimeä riippuen siitä kuka oria kutsuu. Suomalaisittan oria kutsutaan Karpaloksi, mutta se on hankala sana lausua Afrikkalaisten suusta joten meillä oria kutsutaan ihan vain Kraaliksi. Ensivaikutelma Kraalista voi olla että ori on iso ja aivan liian kömpelö, sillä tämä hevonen ei useimmiten katso eteensä liikkuessaan. Kraalilla on taipumus törmätä missä milloinkin tai kompuroida koska ori ei katso eteensä. Kraalin mielenkiinto on usein aivan jossain muualla, sillä ympäristössä tapahtuu jatkuvasti jotain kiinnostavaa joka vie orin huomion. Monesti on kysytty että onko kirjava puoliverinen todellakin kovan tason kouluratsu, mutta kyllä vain. Kraal on Grand Prix tason huippuratsu, jossa ei näy ratsastaessa merkkiäkään kömpelyydestä.
Kraal on melko mutkaton helppo käsitellä, ori pysyy hyvin hallunnassa joka nauttii saamastaan huomiosta. Kraal on niitä hevosia jotka ei inhoa yhtään mitään, vaan orille käy kaikki. Jalat nousevat pyydettäessä, eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa ollaan niin kavereita, kuolaimet ori ottaa innolla suuhun. Kraalista ei keksi mitään pahaa sanottavaa, tosin innokas se on etenkin jos ori tietää että kohta lähdetään niin eihän silloin oikein haluaisi seisoa paikallaan. Taluttaessa on pysyttävä skarppina, sillä silloin Kraalin ympärillä on aina jotain kiinnostavaa jonka johdosta ori ei katso eteensä, pahimmassa tilanteessa talloo taluttajansa varpaat sekä yrittää mennä päinvastaiseen suuntaan minne taluttaja.
Ratsastaessa Kraal on herkkä, eteenpäinpyrkiväinen ja päättäväinen jota on helppo ratsastaa. Kraal on luonnostaan hyvin oma-aloitteinen jonka kanssa puhtaaseen suoritukseen ei paljon hikeä vaadita. Kraalilla ei ole huonoja tai hyviä päiviä vaan ori on aina yhtä aurinkoinen joka saa synkimmänkin mielen piristymään. Kraal on aivan uskomaton hevonen ja ratsu joita ei aivan joka elämässä tule vastaan. Vaikka Kraal on ori, niin hormonit ovat hyvin tasapainossa orin päässä josta syystä Kraal ei harrasta orimaista keikottelua tai jos harrastaa niin hyvin harvoin.
Kasvattajansa mukaan Kraal oli varsana hyvin vaikea tottua traileriin ja orilta meni tavallista pidempi aika sen sietämiseen, mutta nykypäivänä Kraal on kuin kotonaan trailerissa jonne ori menee mukisematta. Kisapaikalle päästyään Kraalille on tullut perinteeksi etsiä ensin suupalaa pientareelta ja vasta sen jälkeen aletaan tutkimaan mitä ympärillä tapahtuu. Orilla on tapana kerjätä huomiota ohi kulkevilta ihmisiltä ja Kraal on hyvin tyytyväinen saadessaan rapsutuksia. Yleensä tammat tai toiset orit eivät oria häiritse kisapaikalla elleivät satu kulkemaan hyvin läheltä, tällöin Kraalista oikein näkee miten sen aivot käyvät ylikierroksilla orin yrittäessä päättää miten asiaan pitäisi suhtautua, mutta siinä vaiheessa kun Kraal on jo keksinyt ratkaisun ovat hevoset jo kulkeneet ohi. Kraal on hyvin kuulolla ratsastaessa joka on täysin oma itsensä, joka ei ole ikinä näyttänyt hermoilun merkkejä. Kraalin luonne tekee orista erinomaiset kilpahevosen.
| Easy Mover kwpn, m, 172cm | Fairmont kwpn, rt, 173cm | Sirene |
| Caramelita | ||
| Ciara Boo kwpn, rtkm, 168cm | Jules | |
| Karenda | ||
| Royal Rival kwpn, rn tob, 171cm | Clashawan kwpn, m tob, 171cm | Winesong |
| Grande Folie | ||
| Europakwpn, m tob, 166cm | Quillet | |
| La Gessa |
Painotuslaji: Kouluratsastus
Koulutustaso: Grand Prix
Kouluratsastuksessa tasolla 11/10
Olin jo jonkun aikaa etsinyt Zonjietiin tasokasta kouluratsua, mieluiten kirjavaa oria, mutta laihoin tuloksin. Tarjonta oli heikkoa eikä laadukkaita erikoisvärisiä kouluratsuja löytynyt oikein mistään. Olin jo lyömässä hanskoja tiskiin kunnes sain Nellyltä viestiä että nainen oli sattumalta löytänyt myytävän kirjavan orin joka oli mahdollisesti myynnissä Kaliforniassa. Nelly välitti minulle omistajan yhteystiedot joten heti samana päivänä laitoin kasvattajalle viestiä kysellen myytävästä hevosesta. Jeaniksi esittäytynyt mies kertoi että hän ei ollut vielä varma hevosen myymisestä josta johtuen kyseistä hevosta ei löytynyt myyntisivustoilta. Carpachio niminen nuori ori vaikutti kaikin tavoin lupaavalta, orilla oli suku kohdillaan, sen vanhemmat olivat menestyneitä kouluratsuja ja videoista päätellen orilla tulisi olemaan vielä ura itsellään edessä kouluratsuna. Ainoaksi ongelmaksi koitui kasvattaja joka ei tiennyt myisikö orivarsan vai ei.
Jean käski antamaan lisää aikaa päätöksen tekoon ja kyselemään orista myöhemmin. Sein tein, mutta kolmea viikkoa myöhemmin mies ei ollut vieläkään tehnyt päätöstään. Kului vielä kolme kuukautta jonka jälkeen Jean oli laittanut minulle viestiä että olinko vielä kiinnostunut orivarsasta. Kun Jean otti yhteyttä oli mies vielä hieman epävarma hevosen myymisestä, tällöin mieleni teki kirkua että päättäisit jo, mutta hillitsin itseni ja keskityin suhtautumaan rauhallisesti tilanteeseen ensiksi kyseenalaistamalla miehen päätöstä. En halunnut herättää itsessäni turhia toiveita. Pitkään viestiteltyäni kasvattajan kanssa sain kuntsun tilalle Kaliforniaan. Mielessäni siinsi kuvat aurinkorannoistani ja vastasin kutsuun myöntävästi. Vaikka vierailu ei olisi tuottanut tulosta niin saisin ainakin aurinkoloman.
Kaliforniassa vieraillessani tulivat rannat ja mimosat hyvin tutuiksi, en muistanut milloin olisin viimeksi saanut rentoutua niin. Kävin myös useampaan otteeseen Jeanin tilalla, jotenkin minusta tuntui että Jean halusi ensin ottaa minusta ensin selkoa sillä ensimmäisillä tapaamisilla mies ei puhunutkaan mitään orivarsan myymisestä vaan oli kiinnostunut minusta ja Zonjietista. Loppuviikosta Jean oli paljon avoimempi ja olin tehnyt myös paljon maasta käsin harjoituksia Carpachion kanssa jotta mies näki millainen olin hevosten kanssa. Olin jo mielessäni leimannut miehen hieman sekopäiseksi ja omalaatuiseksi sillä ikinä minulle ei ollut tullut vastaavaa tilaisuutta eteen. Jos olin aiemmin ostanut hevosen niin sen omistaja oli ollut täysin varma myymisestä, mutta Jeanista ei saanut selkoa.
Viimeisenä lomapäivänä vierailin vielä kerran Jeanin tilalla. Olin jo hyvin kypsä koko tilanteeseen joten tokaisin miehelle melkoisen ärtyneeseen sävyyn että jos hän päättää myydä Carpachion niin on hyvä ja laittaa minulle tällöin viestiä. Sanoin miehelle myös että en jaksa enää tätä soutamista ja huopaamista. Samalla kiitin saamastani aurinkolomastani, vaikka hevoskauppoja ei tullut niin olin ainakin saanut hyvin rentouttavan loman ja tarpeekseni mimosista. Niinpä palasin Zonjietiin ilman hevosta, aavistuksen pettyneenä mutta päätin että en jää surkuttelemaan tilannetta. Jos vain olisin tarpeeksi kärsivällinen niin löytäisin vielä sopivan hevosen.
Kaksi viikkoa Kalifornian reissun jälkeen sain Jeanilta viestiä. Mies kertoi että oli pohtinut päänsä puhki Carpachion myymistä ja oli päätynyt siihen johtopäätökseen että tilalla ei olisi sijaa orille. Carpachio oli liian potentiaalinen hevonen ruunattavaksi, joten myyminen olisi paras ratkaisu. Kun Jean kertoi hintapyyntönsä, olin tipahtaa tuolilta. Hinnassa oli aivan liikaa ilmavaraa, pari nollaa liikaa enkä todellakaan aikonut suostua siihen järjettömään hintaan jolla saisi jo huipputason kisaratsun. Sain tingittyä hintaa alemmas, tosin en aivan siihen mitä olisin halunnut, mutta sen alemmas en päässyt joten päätin tyytyä siihen. Sain Jeanin järjestämään kuljetukset ilmaiseksi Namibian lentokentälle. Huokaisin helpotuksesta vasta kun paperit oli tehty, sillä pelkäsin Jeanin peruvan sanansa.
Tuntui että harteiltani vierähti hyvin raskas taakka kun pitelin Carpachion riimunnarua Namibian lentokentällä. Ori oli mielettömän upea, etenkin uuden omistajan silmin katsottuna. Nyt päätin vain keskittyä tulevaan ja jättää täysin taakseni sen stressin mitä olin joutunut kokemaan saadakseni hevosen. Vaikka olinkin maksanut Carpachiosta selvästi ylihintaa, niin se ei oikeastaan haitannut. Carpachiossa oli kaikkea sitä mitä olin uudelta hevoselta etsinyt.
Copyright 2019 Zonjiet Stud