Concetta

trakehner, tamma syntynyt 08.02.2011 koulu/valjakkopainotteinen omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) ruunikko, 168cm 8v 16.09.2013 ko Grand Prix, valjakko vaikea ent. omistaja Teerivaara (ex. Kasvatustalli Castro) KV-III (6 Käynti: 3 Ravi: 5 Laukka: 2 Lisäpisteet: 2 Ratsastettavuus: 4 Luonne: 0 Suku: 0 = 22p.) KTK-II (17 + 16 + 20 + 17 = 70p.) KRJ-I (7,5 + 40 + 20 + 20 + 13 = 100,5p.)

Jälkeläiset

Luonnekuvaus

Jos Nettaa pitäisi jollain sanalla kuvailla, niin ehdottomasti riiviö! Ei ole mikään ongelma tai temppu ärsyttää tallilaisia. Tamma on melkoinen mestari mitä tulee härnäämiseen ja ärsyttämiseen. Ja lisäksi tamman rikkomien tavaroiden määrä pitää ehdotonta kärkipaikkaa tuholaislistalla. Netta on ehtinyt rikkoa ainakin viisi loimea, ennätysmäärän suojia sekä pieniä karkureissuja tarhasta. Ei tätä hevosta voi olla rakastamassa. Ärsyttävästä luonteestaan huolimatta Netta on varsin sympaaattinen eläin ja hallitsee viattomuuden sekä koiranpentuilmeet. Kunhan vain muistaa käsiteltäessä pitää varansa ja omata pitkän pinnan, niin Netan kanssa kyllä pärjää. Eihän se toki helpoimmasta päästä ole, mutta jokaisellahan on omat vikansa. Meidän Netalla hieman suuremmat vikansa.

Riiviötamma on ratsastaessa aina alkuun laiskanpuoleinen ja toisinaan liikkuukin kuin täi tervassa. Netta omaa vahvan oman tahdon ja jos ratsastaja ei ole saavuttanut paikkaa johtajana, tekee Netta täysin oman tahtonsa mukaan. Vaikka Netta on mitä on niin ehdottoman lahjakas hevonen, jolta löytyy kyllä liikettä ja näyttävyyttä, jos vain on oikea ratsastaja selässä saamassa tamman täyden potentiaalin irti! Osaavalla ratsastajalla Netta on lyhyesti sanottuna upea. Aivan mahtavat lennokkaat sekä kauniit liikkeet, joka liikkuu kuin keijukainen suuresta koostaan huolimatta. Kuten sanottu, jotta Netta näyttäisi parhaat puolensa, on selässä istuttava kokenut sekä päättäväinen ratsastaja, joka ei anna tammalle aikaa pelleilyyn.

Netta on oikeastaan ihan mukava kisakumppani. Tamma tuntuu toisinaan jättävän pahat tapansa kotinurkille ja suorastaan loistaa itse kisoissa. Kovin tahmea Netta on aina alkuun, kuten monipuoliset verryttelyt ovat kova sana, jossa tamma joutuu myös aivotyöskentelemään. Itse radalla Netta tuntuu kokonaan unohtavan mitä ympärillä tapahtuu ja keskittyy vain ja ainoastaan ratsastajaansa sekä suoritukseen. Kisoissa Netta on kuin aivan eri hevonen, joka jaksaa aina jatkuvasti hämmästyttää.

Sukuselvitys

i. Lumor oli koulupainotteinen, 172cm korkea, tummanruunikko trakehnerori, joka kilpaili ennen eläkkeelle jääntiä menestyneesti painostuslajissaan. Lumor menestyi kouluratsastuksen parissa grand prix tasolle asti, jonka lisäksi ori kantakirjattiin ensimmäisellä kantakirjapalkinnolla. Luonteeltaan ori oli hyväkäytöksinen, miellyttämishaluinen ja rohkea. Jalostuksessa oria suosittiin paljon tulosten, rakenteen ja hyvän luonteen puolesta, minkä takia jälkeläisiä syntyi reilu parisataa kappaletta, vaikka ori oli jalostuskäytössä ainoastaan pari kautta. Suurin osa jälkeläisistä menestyi isänsä tavoin kouluratsastuksessa. Ori periytti hyvin kuuliaista luonnettaan ja pieni määrä jälkeläisistä painoittui valjakkoajoon, menestyen siinäkin kohtalaisen hyvin ja lisäksi Lumourin varsoista parikymmentä on kantakirjattu. Lumor siirtyi taivaslaitumille jo 21-vuotiaana pitkän sairastelun ja äkillisesti huonontuneen yleiskunnon seurauksena.

ii. Negor oli koulupainotteinen, 167cm korkuinen, musta paholainen lempinimeä kantava trakehnerori. Pikimusta ori näytti parhaiten kykyjään kouluratsastuksen saralla sijoittuen parhaimmillaan grand prix tasolla. Negor oli luonteeltaan haastava, eikä aina toiminut läheskään pyydetyllä tavalla. Ori oli lisäksi äkäinen hoidettava, minkä takia Negoria hoiti vain ja ainoastaan tämän oma vakiohoitaja. Negorin parhaita puolia oli orin vahva laukka ja hienot etujalkojen liikkeet. Jalostuksen saralla Negor ei kuitenkaan loistanut, mikä johtui varmasti orin luonteesta sekä epätasaisesista suorituksista. Jälkeläisiä orille syntyi kuusitoista, joista onneksi kukaan ei perinyt pahansuopaa luonnetta, mutta sen sijaan liikettä jälkeläisistä löytyi yhtä paljon kuin isäorista. Negor lopetettiin 24-vuotiaana vanhuuden vaivojen seurauksena.

ie. Lindy oli koulupainotteinen, mutta myös valjakkoa kilpaillut, 165cm korkea ruunikko trakehnertamma. Lindy kantakirjattiin nuorena toisella palkinnolla, saaden rakenteesta erinomaiset pisteet, mutta liikkeet jäivät uupumaan toivotusta. Tamma oli erittäin hyväluonteinen ja toimi junioriratsastajan kouluratsuna vaativissa kouluratsastusluokissa. Lisäksi tamma kilpaili vaikeaa valjakkoa ja menestyi molemmissa lajissa melko hyvin. Lindy siirrettiin jalostuskäyttöön 14-vuotiaana ja tamma sai seitsemän hieno liikkeistä varsaa, jotka perivät etenkin tamman hyvää luonnetta. Muita yhteisiä piirteitä ei Lindystä ja varsoista pahemmin löytynyt. Tamman varsat myytiin myöhemmällä iällä ympäri Eurooppaa ja yksi varsoista päätyi Ruotsiin, mutta loput kuusi jäivät Italiaan ja Espanjaan.

e. Cindy oli kipakka luontoinen, koulupainotteinen, 166cm säkää omaava koulutamma. Cindy kilpaili vaihtelevalla menestyksellä vaativista luokista grand prixiin asti. Tamma oli varsin tammamainen ja sen huomasi jokainen käsittelijä. Cindy oli erityisen herkkä hevonen ratsastaa ja ilmaisi mielipiteensä pienestäkin virheestä heittämällä takaosaansa ilmaan. Hyvinä päivinä tammasta irtosi laadukasta liikettä, mutta turhan harvoin Cindy esitteli parempaan puoltaan. Tamma siirrettiin jalostukseen aikaisessa vaiheessa, kun kilpaura ei tuottanut toivottua tulosta. Tamma astutettiin hyväluonteisilla oreilla, jotta itsepäistä luonnetta ei periytyisi varsoihin. Valitettavasti kaikki neljä tamma jälkeläistä omasivat emänsä luonteen, mutta myös tämän upeat liikkeet. Kolme ori jälkeläistä sen sijaan olivat hyväluonteisia, mutta myös herkkiä. Cindy lopetettiin 19-vuotiaana tamman telottua jalkansa tarhassa riehuessa.

ei. Dothor oli laiskanpulskea, 169cm korkea, koulupainotteinen trakehnerkouluori. Ori oli luonteeltaan kaikin puolin kiltti, mutta ratsuna myös hidas pohkeelle ja ajoittain jopa laiska. Dothor oli sukunsa puolesta korkeimmalle tasolle yltävä trakehner, mutta luonteensa takia tuloksia saatiin korkeintaan vaativista luokista. Liikettä orista löytyi, mutta sen esiin saaminen oli erittäin vaikeaa. Dothor toimi kuitenkin hienosti nuorempien kilparatsuna ja nosti useamman ratsastajan helpoista luokista vaativiin. Oria ei jalostukseen pahemmin käytetty, mutta jälkikasvua siunaantui kolmen jälkeläisen verran. Varsoista ei ollut Dothorin piirteitä luonteessa lainkaan, mutta isoa ja ilmavaa liikettä jälkeläisissä oli. Dothor lopetettiin vasta 27-vuotiaana vanhuuden tuomiin jalkavaivoihin. Ori oli aktiivisessa ratsastuskäytössä 25-vuotiaaksi asti ja starttasi viimeiset kisastarttinsa 23-vuotiaana.

ee. Cadette, tallilaisten kesken draamakuningatar oli 163cm korkea trakehnertamma. Cadetesta yritettiin tehdä nuorena kouluhevosta, mutta liian kepeä takaosa tuotti kokeneemmillekin ratsastajille ongelmia. Tamma siirrettiin valjakkokärryjen eteen ja alkoi toimimaan huomattavasti paremmin. Cadette kilpaili vaikeaa valjakkoa ja herkän luonteen, sekä hienojen liikkeiden ansiosta menestystä tuli. Tamma kantakirjattiin kymmenen vuoden iässä toisella kantakirjapalkinnolla ja parin vuoden päästä Cadette siirtyi jalostuskäyttöön. Tamma sai kahdeksan hienoa jälkeläistä, joista seitsemän oli tammoja. Emänsä tavoin tammavarsat omasivat turhan tammamaisen luonteen, mutta eivät onneksi yhtä vahvaa kuin Cadette itse oli. Kaikki jälkeläiset päätyivät kouluaitojen sisälle ja osa menestyi enemmän, osa hieman vähemmän. Cadetten jälkeläisiä myytiin ympäri maata ja niitä löytyy niin Pohjoismaista, Euroopasta kuin Amerikan maalta. Tamman tarina päättyi 25-vuotiaana tämän saatua sydänkohtauksen omalla kotitilallaan.
© Oona

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Lokakuu 2016
Tiedättekö te sen tunteen kun omistatte hienon, mutta rämäpäisen hevosen, jonka pelkäät menevän rikki kovassa käytössä? Concetta oli löytänyt itselleen aivan täydellisen hoitajan, mutta tämän ratsastustaidoissa oli paljon parantamisen varaa. Aluksi Audrey pelkäsi ratsastavan herkän hevosen rikki karkeilla avuilla ja ajan kanssa Audreyn taidot kohosivat. Itselläni oli kädet täynnä töitä nuorten hevosten kanssa, joten annoin vastuun Netan liikutuksesta tamman teini-ikäiselle hoitajalle, joka oli useasti ollut mukana kisamatkoilla eli tunsi hevosen. Ilmeisesti hoitaja osoittautui hieman arkajalaksi, joka kyllä teki hoitotoimenpiteet mukisematta mutta ei ilmeisesti osannut oikein ratsastaa tammaa oikein. Audrey oli innokas nuori hevostyttö, joka saapui tallille suurin piirtein samoihin aikoihin kuin Netta. Nuori tyttö tarjosi apuaan esimerkiksi kisamatkoilla hoitajana ja kertoi voivansa auttaa palkatta vastineeksi siitä että saa touhuta hevosten kanssa. Audrey oli ratsastanut säännöllisesti monta vuotta, mutta vuosi sitten tytön perhettä kohtasi tragedia isän jäävän työttömäksi eikä kalliiseen hevosharrastukseen enään ollut varaa. Audrey otettiin ilomielin vastaan toimien kisamatkoilla hoitajana. Erityisen hyvin Audreyn kemiat kohtasivat Concetan suhteen ja kaksikolla selvästikin kipinöi, ainakin maasta käsin. Concetta päätti kilpailu-uransa kolmea vuotta myöhemmin ja samoihin aikoihin Audrey lähti opiskelemaan. Tamma oli hankala ratsu ja harva ihminen osasi hevosta ratsastaa joten nähtiin parhaaksi siirtää tamma kokonaan siitostammaksi. Ensimmäisen varsan tamma varsoikin seuraavana syksynä. Viisi vuotta myöhemmin Concetta oli nelinkertainen emä ja pian neljännen varsan syntymän jälkeen saimme soiton Audreylta. Nuori nainen oli juuri valmistunut hevosopistosta ja kysyi oliko meillä tarjota töitä. Sillä hetkellä Zonjietissa oli hieman vajaa miehitys ja Audrey palkattiin mielellään.
Audreyn ja Concetan jälleennäkeminen oli melkeinpä liikuttava ja nuori nainen saikin heti tamman vastuulleen. Audrey kertoi ratsastaneensa vakituisesti paria puoliveriruunaa ja jopa kilpaillen itse muutamaan otteeseen. Nuori nainen ei selvästikään ollut tottunut ratsastamaan herkkiä puoliverisiä ja ensimmäiset ratsastuskerrat Concetalla olivat päättyä katastrofiaalisesti. Audrey meni täysin hämmilleen tamman herkkyydestä ja junttipäisyydestä. Alkuun Audreyn avut olivat kovin karkeita ja herkkä hevonen heittikin ratsastajansa selästä lukemattomia kertoja tai vain kieltäytyi tekemästä mitään. Lopulta Audrey ilmeisesti pelästyi niin paljon tamman herkkyyttä ja pelkäsi ratsastavan hevosen pilalle, joten nuori nainen kieltäytyi nousemasta hevosen selkään. Annoin kaksikon tilan valmentajan vastuulle, jotta Audreyn taidot kasvaisivat. Muutamaa kuukautta myöhemmin Audrey oli selvästi kehittynyt ratsastajana. Audrey ei ollut luontaisesti lahjakas ratsastaja, joten nuoren naisen kanssa riitti töitä mutta lopulta Audrey oli riittävän taitava liikuttamaan säännöllisesti tilan muita hevosia.

Maaliskuu 2016
Netta oli tavallaan sellainen heräteostos, jonka myynti-ilmoitusta en voinut millään vastustaa. Tietenkin taka-ajatuksena oli, että kasvattaisin vielä joku päivä trakehnereja pienmuotoisesti. Minulla oli jo pari laadukasta tammaa sekä yksi ori tallissa, mutta Netta oli suvultaan täysi vieras meidän hevosille. Tammalta löytyi jo hieman kilpailukokemusta, joten säästyisin kouluttamisen vaivalta. Netalta löytyi sekä liikettä että näköä ja aikomuksenani olisi kokeilla tamman kanssa kouluratsastuksen ohessa valjakkouraa. Jätin tammasta nopean ostoilmoituksen ja kauaa ei tarvinnut päätöstä odotella, vaan sain soiton että uusi hevoseni olisi haettavissa Suomesta. Tässä kohtaa lievästi tympäisi, sillä olin juuri toissapäivänä kotiutunut takaisin Namibiaan Euroopan reissultani. Ilmoitin myyjälle, että tulisin hakemaan hevosen parin viikon päästä, kun olin saanut asiat Zonjietissa hoidettua. Kirjoitushetkellä oli kilpailukausi menossa, joka päättyisi vasta parin viikon päästä enkä millään päässyt lähtemään kesken kauden. Myyjä rauhoitteli puhelimessa, että hevosen noutamisella ei olisi mikään kiire ja että hän ehtisi laittaa paperit hyvin kuntoon sillä välin.
Paria viikkoa myöhemmin saavuin Suomeen, sää hieman yllätti minut enkä ollut lainkaan tottunut lumeen saatika siihen loskan määrään! Viisas navigaattorini osasi neuvoa ajoreitin Teerivaaraan ja tallin pihaan saapuessa kävi pihalla täysi hulina. Tallityöntekijä ohikulkumatkalla hieman naureskeli että suurinta osaa hevosia ollaan myymässä ja että lähes päivittäin kävi potentiaalisia hevosten ostajia myytäviä hevosia katsomassa. Teerivaara oli melko suuri talli ja hetken harhailtuani löysin tieni omistajan toimistoon, joka johdatti tien tamman karsinalle. Karsinassa minua odotti varsin sympaattinen kaunis ruunikko tamma, joka uteliaasti tarkkaili maailman menoa. Mokkis kertoi että Netta ei ole yhtä viaton, minkä saattaa ensivaikutelmaltaan antaa. Astuessani karsinaan tammalla muuttui ääni kellossa ja suorastaan nenäkkään oloisena tarkkaili minua, mitä meinaan tehdä. Neuvojen saattelemana talutin hevosen tallikäytävälle, jotta saisin molemmin puolin kiinni. Hoitotilanteessa huomasin että ei tamma yhtä ruusuinen ollut ja koeratsastuksessa tuntui koettelevan aivan täysin tahtoani. Tahdonvoimalla ja kovalla yrityksellä sain kuin saikin Netasta potentiaalin irti. Tiesin, että yhteiselo ei tulisi tamman kanssa olemaan helppoa, mutta ehdottoman vaivan arvoista.
Paperiasiat saatiin heti hoidettua ja tamma oli valmis matkaamaan Namibiaan. Lentomatka sujui yllättävän helposti vaikka kuulemani mukaan, se olisi Netan ensimmäinen. Uuvuttavan matkan jälkeen pääsimme viimeinkin Zonjiet Studin pihaan, jossa mieheni odottikin vastassa. Olin aivan poikki. Hiljattainen Euroopan reissu, kilpailukausi ja nyt vielä reissu Suomeen.. Tuntui että kropastani oli virta loppunut täysin ja pyysinkin miestäni viemaan uuden hevosen talliin samalla kun ottaisin pikatorkut toimistossa. Sainkin elämäni parhaimmat torkut! Kaikessa kiireessä ja uupumuksessa en ollut lainkaan ehtinyt kertoa miehelleni uudesta hevosesta.
Mieheni oli toki iloinen puolestani, että olin löytänyt potentiaalisen kouluhevosen, mutta kerrottuani tamman luonteesta oli miehellä melkoisen epäuskoinen ilme joka viesti selvästi "Joko nyt taas, milloin rupeat ostamaan helppoja hevosia etkä aina kaiva niitä hankalaluontoisia?!". Olin useaan otteeseen kuullut, että minulla oli kuulemma joku erityistaito löytää kaikista pipipäisimmät hevoset. Koiranpentuilmeellä vannoin, että Netta olisi viimeinen tälläinen ostokseni ja seuraava hevonen olisi suorastaan kuin nallekarhu, jonka seurassa tylsisyityisi maailmanloppuakin nopeammin. Näissä hankalissa ja eloisissa hevosissa oli sentään se hyvä puoli, että jokainen päivä on erilainen ja se on palkitsevaa, kun onnistuu jossain.

Defective 12.7, maastoesteiden harjoittelua
Olin järjestämässä pientä maastoilu(este)tapahtumaa, johon osallistuivat Alcina sekä hänen ruunikko tammansa Netta. Tuokio aloitettiin sileällä verryttelyllä ja sen jälkeen otettiin pieni hyppytuokio jumppasarjalla kavalettikorkeudella, jota korotin kymmenellä sentillä. Tamma vaikutti heti alusta asti laiskalta ja tympeältä, ihmettelinkin omistajalle että oliko Netta aina tuollainen ja kuulemma tamman pitäisi herätä verryttelyiden myötä. Alcina kertoi Netan olevan kouluhevonen, mutta virkistelyn vuoksi osallistuivat estetapahtumaan.
Netta ei ollut lainkaan moksiskaan 60cm tukeista vaan innolla hyppäsi yli. Tamma päätti järjestää yllätyksen kuivahaudalla kieltäytyen jyrkästi. Käskin ratsukkoa ottamaan uusintakierroksen ja olemaan tällä kertaa tarkempi askeleiden kanssa. Toisella yrittämällä ratsukko ylitti vallihaudan leikiten sekä tammasta selvästi huomasi, että vaihtelu olisi hyvästä.
Seuraavaksi kokeilimme bankettia, joka oli kuuleman mukaan tammalle täysin uusi asia. Tarkoituksena oli laukata portaat ylös, banketin päällä hypätä 80cm pysty ja laukata portaat alas. Kehoitin ratsukkoa ottamaan varovasti ja menemään tamman ehdoilla. Netta näytti siltä, että jo pelkkä ajatuskin banketista kauhistutti, joten kokeilut päätettiin jättää väliin. Jatkoimme normaaleilla esteillä, jotka olivat korkeudeltaan 60-80cm.
Ratsukko suoritti seitsemän esteen radan moitteetta, ei tullut kieltäytymisiä tai pudotuksia. Ratsukolla vaikutti olevan motivaatiot kohdillaan ja tamma näytti hyppäämisestä täysin, vaikka toisinaan tuntuikin hieman sekoavan askeleissa. Tunnin edetessä alkoi Netasta löytyä uutta vaihdetta sekä intoa, mikä tuntui tyystin puuttuvan alkuvaiheessa. Tunnin loppupuolella tamma päätti ilokseen heittää muutaman pukin. Lopulta päästin ratsukon loppuverryttelemään.