Surfire's Edward

KWPN, ori syntynyt 21.07.2014 koulupainotteinen omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) ruunikko (EE/Aa), 165cm 8v 01.12.2015 ko Grand Prix kasvattanut Surfire Warmbloods KRJ-III (7 + 40 + 10 + 15 + 15 = 87p.)

Jälkeläiset

Luonnekuvaus

Ed on luonteeltaan tullut paljon emäänsä. Se on utelias ja ihmisystävällinen. Oriksi harvinaisen seurallinen ja leikkisä. Kuten Cerakin, Ed omaa myös mukavasti pompppua esteille.Käsittelytilanteet sujuu oriin kanssa vaivatta, mutta vieraissa paikoissa stressaantuu, etenkin jos joutuu ramppaamaan traikussa monia pitkiä matkoja peräjälkeen. On kuitenkin rauhallinen matkustaja ja lastauskin onnistuu. Jos viimeisimmästä pysähdyksestä on kulunut liian kauan, ori kyllä ilmoittaa siitä kovaäänisesti.

Hoidettaessa Ed seuraa rauhallisesti, mitä ihmiset puuhailevat. Silloin tällöin se voi nykiä hoitajaansa hihasta tai työntää turpaansa tämän syliin kerjäten rapsutuksia. Ediä ei voi pienet lapset harjata tai paijata, koska se kokee kevyen lääppimisen kutittavana ötökkänä, joka pitää hätistää pois. Varmat ja reippaat otteet ovat orin kanssa siis kaikista parhaita.Varustus ja taluttaminen onnistuu, eikä Ed silloin ihmeellisempää säädä, koska kunnioittaa niin hyvin ihmistä. Säpäkkyyttä tosin löytyy ja tammojenkin lähettyvillä saa olla varuillaan.

Selkäännousu onnistuu helposti, vaikka Ed tykkäisikin maistella kentänreunalla kasvavia ruohotupsuja. Kun kuski on päässyt hädin tuskin selkään Ed lähtee saman tien liikkeelle reippaasti, suurin käyntiaskelin. Ed suvaitsee kyllä pohkeen kyljillään, mutta kantapäilllä tai kannuksilla potkimista ei siedä yhtään. Raippa on varsinainen peloke Edille, joten sitä ei edes kannata koetttaa. Muutenkin on niin reipas ja kuuliainen, ettei sitä tarvitsisikaan. Ravi on normaalia, ei kovin häikäisevää, kuten ei sen emälläkään, Ceralla, mutta laukka on valloittava. Ed kulkee kauniiisti peräänannossa, eikä siihen vaadita ydinfysiikkaa. Taitoa tämä herra kuitenkin vaatii, eikä anna ilmaiseksi mitään. Yritteliään luonteensa ansiosta se ei kuitenkaan niskuroikaan vastaan, kunhan muistaa pehmeät ja kevyet avut.

Esteillä Ed kuumuu nopeasti, koska tykkää hyppäämisestä älyttömän paljon! Hyppää loistavalla tekniikalla ja pompppua riittää 120cm saakka. Erikoisesteet eivät kuitenkaan ole sen vahvuus ja niitä se säikkyy ja kyttäilee. Maastossa löytyy täpäkkyyttä, voi säpsyä jonkin verran. Vauhtia löytyy ehkä liikaakin, eivätkä jarrut ole aina käyttökunnossa... Rakastaa vauhdikasta menoa ja maastoesteet ovat sen mieleen. Joskus voi tosin niitäkin vähän kytätä, mutta varman ja rohkean ratsastajan kanssa menee hyvin yli kaikesta.
© Kasvattaja

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Karkureissu (22.06.2017)
Se oli aivan tavallinen aamu. Söin tukevan aamupalan, lenkitin koirat ja saavuin tallille aamukuudelta auttamaan aamuruokinnassa sekä karsinoiden siivouksessa, kun hevoset oli viety ulos, osa laitumelle ja osa tarhoihin. Tapani mukaan tallitöiden jälkeen uppouduin toimistoon paperitöiden pariin, jonka jälkeen siirtyisin hevosten liikuttamiseen. Tällä kertaa ehdin tarhalle riimunnarun kera kunnes ymmärsin että nyt on jotain todella pahasti vialla. En ensin huomannut mistä oli kyse, kunnes näin sen, rikkoutuneen sähkölanka-aidan joka näytti siltä että sen yli oli rymistelty. Edin tarha eikä itse hevosta näkynyt tarhassa. Kävin nopeasti tarkistamassa sähköt ja huomasin että sähkölankojen sähköt oli sammutettu, toivottavasti vahingossa. Kytkettyäni sähköt takaisin päälle juoksin tallille ja ilmoitin että yksi oreista oli juossut aidoista läpi ja ilmoitin lähteväni hevosta etsimään.
Hyppäsin autoon kaurasangon kanssa. Ensimmäisenä kävin läpi muut laitumet, mutta palasin tyhjin käsin. Kiersin läpi maastot päätielle saakka ja olin muutamaa tuntia myöhemmin luopua toivosta. Otin puhelimen käteen soittaakseni tallille, joka oli ilmeisesti epähuomiossa mennyt pois päältä. Näytöllä vilkkui kolme vastaamatonta puhelua, kaikki tilalta. Soittaessani takaisin alkoi kaikki valkenemaan. Ed oli palannut uskollisesti takaisin ruoka-aikaan mennessä ja minä olin tuhlannut sievoisesti aikaa johtuen omasta hajamielisyydestä. Onneksi ei käynyt sen huonommin, tälläistä kun tapahtuu niin tulee väkisinkin mieleen lehtijutut karkurihevosista jotka olivat jääneet auton alle.

Edin muutto Zonjiet Studiin (14.10.2016)
Surfire's Edward oli Zonjietiin muuttaessa 12-vuotias ori jolla on melkoisen värikäs historia. Ed myytiin jo nuorena hevosena pois kasvattajansa helmoista ja viisi vuotta myöhemmin myytiin takaisin kasvattajalle. 5-vuotias Ed ei ollut tehnyt elämässään yhtikäs mitään joten kasvattajalla riitti työsarkaa tummanpuhuvan hevosen kouluttamisessa, jolle oli kyllä opetettu ratsun alkeet. Onneksi ori älykäs ja oppi nopeasti eikä mennyt kauaakaan kun ratsukko jo starttasi kisaradalla ja kohosikin lopulta Grand Prix tasolle saakka. Kaksikon kisaura kuitenkin tyssäsi Edwrdin täyttäessä 9-vuotta. Orille ei löydetty sopivaa ratsastajaa, sillä ori oli hyvin tarkka kuka selässä on ja omistajalla oli kädet täynnä töitä. Edward ei kilpaillut kolmeen vuoteen ja jo hieman pullukka ori laitettiin myyntimarkkinoille jolloin törmäsin sattumalta orin myynti-ilmoitukseen. Hintapyyntö oli enemmänkin kuin kohtuullinen, joka oli kyllä ihan ymmärrettävää rapakuntoisesta, pullukasta hevosesta joka oli viimeiset kolme vuotta vain kasvattanut heinämahaansa. Käytyäni koeratsastamassa pullukan totesin että eläin ei ollut ihan toivoton tapaus. Töitä riittäisi orin saamiseksi kuntoon ja Edward oli muutoin hyvässä kunnossa joten orilla olisi vielä monta hyvää vuotta jäljellä. Toinen syy miksi tarjosin orista, oli Edwardin suku, joka oli itselleni tuntematon ja ori olisi siksi arvokas lisä jalostuksessa. Toki töitä orin kanssa riittää ja toivon mukaan pääsisimme mahdollisimman nopeasti kisakuntoon. Ainakin ori kotiutui nopeasti tänne Namibiaan, toivottavasti se on hyvä merkki!

Kasvattajan kertomaa (24.09.2014)
Tämä herra saapui meille takaisin vanhasta kodistaan, koska talli lopetti. Todella kurjaa, että ori ei saanutkaan sieltä loppuelämäkseen kotia. Edward täytti hiljattain 5-vuotta eikä ori ole päässyt kilpailemaan lainkaan. No, ei kuitenkaan auta muu, kuin ottaa lusikka, siis kypärä kauniiseen käteen ja alkaa treenata oria huippukuntoon! Tänään ajattelin kuitenkin pitää Edin kanssa rennomman päivän ja tehdä muutamia maastakäsittelyharjoituksia (tai sitten olin vain itse laiska, enkä jaksanut alkaa ratsastaa viidettä hevosta). Aloitettiin pojan kanssa kävelyllä. Taluttelin sitä hetken pihatiellä ja Ed vaikutti rennolta, mutta virkeältä. Minä menin maneesiin, koska kentälle en voinut sen kanssa mennä, sillä siellä oli tammoja treenissä. Olin varustanut sen suitsiin, koska ne olivat hieman (paljon!) turvallisemmat kuin pelkkä riimu, ajatellen äkillisiä hepuleita tai toisen orin perään haastamista. Maneesi oli varattu minulle puoleksi tunniksi, joten saatoin huoleti päästää Edin irti ja ihastella sen kevyitä liikkeitä kaikessa rauhassa. Seisoin maneesin keskellä pitkä juoksutuspiiska kädessäni ja hoputin matelevaa hevosta kunnon raviin. Pikkuhiljaa sieltä alkoi liikettäkin kuoriutua ja vasta, kun n. 15min kuluttua olin täysin tyytyväinen sen liikkumiseen, otin sen kiinni ja tein käynnissä pieniä harjoituksia, joissa otin sen kuulolle. Ed kuuntelikin hyvin, mutta pyrki jäämään taakseni, mitä en sen antanut tehdä, enhän halua, että 400kg Ed on selässäni hetken päästä.