Gainsbourg

KWPN, ori syntynyt 23.12.2011 koulupainotteinen omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) musta, 170cm 8v 16.04.2014 ko PSG, re 110cm kasvattanut Stoeterij Van Dale (ex om. Stall Sjöbacka) KTK-II (18 + 18 + 19 + 18 = 73p.) KWPN-II (5 + 5 + 37 + 9 + 14 + 11 = 81p.) KRJ-II (8 + 40 + 20 + 20 + 10,5 = 98,5p.)

Jälkeläiset

Luonnekuvaus

Mukava vieterikinttuinen ori on tulevaisuuden koulutaituri, kunhan kaikki palaset saadaan loksahtamaan paikoilleen. Kaino liikkuu oikein elastisesti ja isolla moottorilla. Ori on toistaiseksi hieman "spooky" ja tarvitsee aisaparikseen määrätietoisen ratsastajan, jotta kaikki potentiaali saadaan käyttöön. Oiva projekti haasteita kaipaavalle.

Kaino on mukava käsitellä, kunhan sen kanssa on selvät säännöt. Uusia ihmisiä se hieman testailee ja kokeilee, saako hihaa nyplätä yms. Osin orin lempinimi sopii kantajalleen, sillä Kaino ei yritä olla tallipihan kunkku - se tyytyy hiljaisemman sivusta seuraajan osaan. Lyhyesti sanoen Kaino on helppo hevonen käsitellä, ori tietää omat rajansa, vaikka testaileekin aina hoitajaansa, mutta kunhan alkukankeudesta on päästy, on ori loppujen lopuksi melko nöyrä hevonen. Ori pyrkii miellyttämään hoitajaansa, jos hevoselle ollaan tehty selväksi, että ihminen määrää. Kaino ei liiemmin turhasta huomiosta välitä, joten lirkutuksille ori näyttää useimmiten hapanta naamaa. Ori ei ole herkkä hevonen ja nauttii hieman ronskimmasta harjauksesta, joka on toisinaan todella tarpeen Kainon mutaharrastukset huomioon ottaen. Jalkoja ori antaa käsitellä hyvin ja samoin varusteet saa heitettyä niskaan kivuttomasti.

Luonnostaan reipas Kaino on mukavan kevyt ratsastaa. Jos orilla on liikaa virtaa tai ratsastaja antaa mennä sen liian vapaasti, pomppii Kaino pelottavia maneesin kulmia pakoon tai tekee jotain muuta yhtä järkevää. Ratsastajan on pidettävä Kaino jatkuvasti tuntumalla ja osattava vaatia orilta. Kainolla on tapana testailla ratsastajaansa ja toisinaan tuntuukin kuin puhuisi kivipatsaalle. On oltava vain periksiantamaton ja vaatimalla vaatia oria. Kun ori huomaa, että kujeilut ei tuota tulosta, asettuu ori kyllä ruotuun ja on huomattavasti kuuliaisempi ratsastaa. Kaino on mukava ratsu, jolta löytyy näyttävät ja pehmeät liikkeet sekä kapasiteettia PSG tasolle asti. Kaino vaatii ratsastajaltaan selkeitä ja määrätietoisia apuja, jotta ori osaisi toimia oikein. Kaino hämmentyy epäselvistä avuista ja palaa takaisin niskurointiin. Jos vain kaksikon yhteistö pelaa, on ratsukon työskentelyä ilo katsella.

Kilpailupaikat ovat Kainolle hirmuisen pelottava asia, jossa mulkoillaan ympäristöä silmävalkuaiset vilkkuen ja korvat luimussa. Kaino kyllä rauhoittuu aikanaan, kunhan vain kyllästyy synkistelyyn ja tottuu hälinään. Alkuverryttelyissä toisinaan poukkoilee ympäriinsä päättömän kanan lailla hämmästyneenä oudosta ympäristöstä. Tällöin on vain oltava kärsivällinen ja annettava orille aikaa sopeutua. Suorituksen aikana harvemmin mitään outoa tapahtuu, jos vain ori on rauhoittunut ennen h-hetkeä.

Sukuselvitys

i. Riccardo oli suurikokoinen musta ori, joka kiinnitti huomiota isolla koollaan joka suuntaan. Lihava ei ori ollut, vaan pikemminkin hyvin massava. Riccardoa kuvailtiin lempeäluonteiseksi hevoseksi, josta kuitenkin löytyi tujaus orimaisuutta. Ori syntyi Hollannissa pikkukasvattajale, joka kuitenkin myi orin sen ollessa nelivuotias. Riccardo myytiin nuorelle kilparatsastajalle ja päätyikin Saksaan valmennettavaksi pariksi vuodeksi. Synnynnäinen kouluhevonen ei Riccardo ollut, vaikka suurikokoiseksi hevoseksi se liikkui yllättävän kevyesti. Orista kuitenkin saatiin mukiinmenevä ratsu ja ratsastajansa kanssa menestyi jopa kansallisella tasolla vaativissa luokissa. Potentiaalia Riccardolla ei ollut aivan GP tasolle asti. Oria hieman karsastettiin sen massan vuoksi jalostuksessa, siro puoliverinen oli ehdotonta huutoa. Riccardo oli kuitenkin kelporakenteinen ja sulavuus ihastutti monia. Tammoja ori astui parin tusinan verran. Epäillyistä huolimatta Riccardo on jättänyt jälkeensä suhteellisen menestyneitä jälkeläisiä, monet ovat pärjänneet vaativissakin luokissa asti kouluratsastuksen saralla.

ii. Barcley oli suurikokoinen ja tumma, mutta rakenteeltaan huomattavasti sporttisempi. Barcley polveutui monipuolisesta suvusta, josta löytyy niin valjakko-, koulu-, este-, kuin kouluhevosiakin. Rakenteeltaan ori oli oikein korrekti hevonen ja palkittiin ensimmäisellä palkinnolla kantakirjaan. Luonteeltaan Barcleyta kuvattiin eloisaksi hevoseksi, jonka kanssa ei kuka tahansa pärjännyt. Orin alkuperä on hieman hämärän peitossa, sillä sen kasvattaja on tuntematon. Huhujen mukaan ori syntyi Hollannissa maalla ja myytiin sieltä vuotiaana kilpatallille. Barcley pärjäsi hienosti aina GP tasolla asti. Arvokisoissa ori ei pärjännyt parhaimpia hevosia vastaan, mutta muissa kilpailuissa Barcley menestyi.

ie. Alouetta oli kaunis isokokoinen kimo tamma, joka on lähes koko ikänsä asunut synnyinmaassaan Hollannissa kasvattajallansa. Luonteeltaan hyvin kiltti ja rauhallinen tamma ja toimikin usein kilpailujensa ohessa opetusratsuna perheen nuorimmille. Alouetta kilpaili vain muutaman vuoden verran nuoruusvuosinaan, jonka jälkeen siirtyi kokonaan pois kisaradoilta jalkavammansa vuoksi, joka tuli ratsastusonnettomuudessa. Tamma myytiin 10-vuotiaana jo kerran varsoneena Yhdysvaltoihin siitostammaksi. Jenkeissä Alouetta on varsonut monia upeita, kyvykkäitä kouluratsuja.

e. Trientje, kuvankaunis ruunikko tamma joka oli äärimmäisen ulospäinsuuntautunut ja seurallinen hevonen. Trientje syntyi Hollannissa suursiittolaan, mutta myytiin parin vuoden iässä konkurssin vuoksi Saksaan estetallille. Alunperin Trientjestä kaavailtiin esteratsua, sillä sukunsa puolesta sillä olisi voinut olla potentiaalia esteradoille, mutta valmentajan harmikseen tammalla ei ollut potentiaalia. Huomattiin että Trientjellä olisi enemmän potentiaalia kouluradoille, mutta koska kouluhevoselle ei ollut käyttöä, myytiin tamma neljän vuoden iässä. Tamma myytiin tunnetulle kouluratsastajalle, jotka yhdessä kilpailivat ympäri Eurooppaa PSG luokissa asti. Trientje sijoittui jopa arvokisoissa muutaman kerran. 13-vuoden iässä tamma lopetti uransa ja keskittyi rauhalliseen elämään maatilalla. Trientje varsoi kolme kertaa elämänsä aikana ja kaikki jälkeläiset ovat perineet emältänsä kouluratsun ominaisuutensa ja voikon värin.

e. Othello D oli komea ruunikko keskikokoinen ori, joka oli aikoinaan aikansa suurimpia hevosia. Othello D syntyi Hollannissa tunnetulle kasvattajalle ja kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle. Seinäruusu ori ei ollut, upean ulkomuotonsa lisäksi orilla oli myös rutkasti potentiaalia kouluradoille. Hyvin sulavaliikkeinen hevonen, joka hallitsi vaivatta Grand Prix tason liikkeet. Luonteeltaan Othelloa on kuvailtu hyväluonteiseksi, mutta haastavaksi hevoseksi, joka oli yhden ihmisen hevonen. Othello D kilpaili ympäri Eurooppaa, muutaman kerran jopa Yhdysvalloissa sijoittuen useasti arvokisoissa. Orin ura harmittavasti katkesi 11-vuotiaana Othellon joutuessa auto-onnettomuuteen kisamatkalla. Ori selvisi, mutta loukkasi jalkansa. Eläinlääkärin mukaan Othellolla saattaisi olla vielä ura edessä, mutta omistaja lopetti Othellon uran terveyden tähden. Ori astui elämänsä aikana lukemattomia tammoja, suuri osa jälkeläisistä peri isänsä hyvän rakenteen, sulavuuden ja voikon värin.

ei. Doornroosje, tämä hyvin kaunis musta tamma on yksi omistajansa lempihevosista, vaikka omistaja olikin vaurauden perään ja toisinaan laittoi vaurauksen itse hevosen etusijalle. Suurella tilalla, 60 hevosen tallissa asuva tamma on menestynyt loistavasti koulukilpailuissa vaativissa luokissa ympäri maata. Luonteeltaan hyvin neitimäinen, joka kiertää kaikki mutalätäköt kaukaa. Ratsuna herkkä, lennokas ja yhteistyöhaluinen tamma, jolla on aina ilo ratsastaa. Doornroosje pääsi kantakirjaan 4-vuotiaana ensimmäisellä palkinnolla ja tammasta onkin ostotarjouksia sadellut aina silloin tällöin tasaiseen tahtiin. Doornroosje on varsonut kuusi kaunista tammavarsaa eikä lainkaan orivarsaa. Kaikki varsat ovat hollantilaisia puoliverisiä ja kaksi on jäänyt kotitilalleen asumaan. Muuta neljä myytiin hyvin suurinumeroiseen hintaan muualle.

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Historiaa
Kaino ostettiin 5-vuotiaana, keväällä 2015 huutopaikasta Hollannista Stall Sjöbackaan. Stall Sjöbackassa ori kilpaili muutaman kerran helpoissa koululuokissa. Myöhemmin samana vuonna Disa Sund laittoi Kainon myyntiin. Huomasin sattumalta orin myynti-ilmoituksen selaillessani huvikseni internetissä myytäviä hevosia. Tarkoitukseni oli ostaa muutama nuori kouluratsu laadusta tinkimättä mahdollisimman läheltä. Ilmoituksessa sanottiin myynnissä olevan musta nuori hyväluonteinen kouluhevonen elastisilla liikkeillä. Kainon kuvan nähdessäni vakuutuin orista täysin, tosin mieltäni jäi hieman varjostamaan se, että hevonen olisi Suomessa. Toisella puolella maailmaa. En antanut sen lannistaa, vaan soitin myyjälle, sovin tapaamisesta ja varasin ensimmäisen luokan lentolipun Suomeen. Suomi oli minulle tuttu maa tilusten sijaitessa Hollannissa, joten maahan päästessäni löysin Stall Sjöbackan helposti. Paikan päällä ori vielä upeampi, mitä ilmoituksessa. Koeratsastettuani orin ei minun todellakaan tarvinnut miettiä edes kahta kertaa vaan tein tarjouksen hevosesta. Kainosta pyydettiin 25 000v€, mikä oli mielestäni kohtuullinen hinta. Olihan ori vielä nuori eikä Kainon kapasiteetti yltäisi Prix St. Georges tasoa ylemmäs. Kainolla oli hieno suku ja korrekti rakenne, mikä kyllä korvasi sen ettei hevonen yltäisi aivan Grand Prix tasolle asti.
Samalla reissulla hoidin parit muut hevoskaupat. Kainon lisäksi ostin Suomesta lupaavan iäkkäämmän koulutamman ja matkasin Hollantiin, josta mukaani lähti kaksi nuorempaa tammaa. Reissu oli pitkä ja uuvuttava, mutta ehdottomasti kaiken sen vaivan arvoinen! Vihdoinkin päästyämme Zonjietiin koko poppoo tuntui olevan aivan kuolemankielissä reissaamisen takia.

Tammikuu 2016 - Vierailijana Naxu
Lähdin tänään HM'n pyynnöstä hoitamaan upean mustaa kouluoria Zonjiet Studiin. Taitoin matkan nopeasti autolla ja pian löysin itseni Zonjietin tallirakennuksen edestä. Suuntasin ensin talliin, joka oli täynnä toistaan upeampia hevosia. Etsin Kainon karsinan orikäytävältä ja sain huomata, että hoidokkini oli ulkona. Laskin laukkuni karsinan oven eteen ja lähdin hakemaan Kainoa sisälle. Afrikan kuuma aurinko porotti jo heti aamusta, joten ratsastaisin varmaankin vain kevyesti. Tallitytöt kuitenkin puhuivat puolentoistatunnin estetreenistä, joten päätin jättää ratsastuksen tällä kertaa väliin. Harjasin orin huolellisesti käytävällä ja sain sen uskomaan, että minä olin pomo, joka määrää mitä tehdään. Pusuja Kaino tykkäsi antaa, mutta se ei haitannut. Puhdistin myös kaviot erityistarkasti ja varustin Kainon sitten suitsilla. Pian sain orin valmiiksi ja lähdimme pienemmälle ulkokentälle kokeilemaan maastakäsittelyjuttuja. Tunti hurahti Kainon kanssa nopeasti, kun opetin sitä kumartamaan nätisti sekä väistämään käynnissä maastakäsin. Lopuksi annoin orin juosta kentällä vapaasti ja palkitsin sen herkuin, kun ori tuli luokseni. Hoidin Kainon tallissa huolellisesti ja vein sen sitten takaisin tarhailemaan. Sitten siivosin vielä orin karsinan ja lähdin kotiin.