Galanter

KWPN, ori syntynyt 14.03.2016 koulupainotteinen omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) voikko sabino (Ee/Aa/nCr/nSb), 169cm 8v 16.09.2016 ko re GP kasvattanut André Brodeur KRJ-II (7 + 40 + 20 + 15,5 + 15 = 97,5p.)

Jälkeläiset

Luonnekuvaus

Galanter, tutuille Kaali on luonteeltaan hieman hömelö nuori hevonen, josta oli tarkoitus tulla alunperin estehevonen, mutta ori ei osoittanutkaan lainkaan lahjoja esteradoille. Olihan Kaalin suvussa toki kouluhevosiakin, joten päätettiin kokeilla olisiko orilla lahjoja kouluradoille. No olihan sillä! Toki lahjoiltaan Kaali ei ollut synnynnäisten kouluratsujen kanssa samalla viivalla, mutta ei ollut epäilystäkään etteikö orilta löytyisi lahjoja Grand Prix tasolle saakka.

Kaali on hevonen hömelöimmästä päästä, jonka kanssa jokainen päivä on erilainen. Orilla viiraa hormonit päässä, josta syystä oria käsitälteässä on muistettava ehdottomasti varovaisuus ja oltava valppaana joka hetki. Tammat kiinnostavat oria vähän liiaksikin asti ja muille oreille on näytettävä kaapin paikka. Oripäitset ovat siis enemmänkin sääntö kuin poikkeus ja ihmisen on tehtävä oma asemansa orille selväksi. Kaali ei ole kovin seurallinen hevonen, joten ori ei ole riippuvainen ihmisistä. Omaa hoitajaansa kohtaan Kaali on kuitenkin uskollinen ja toimii hyvin tutulla ihmisellä. Vieraampien ihmisten kanssa on enemmänkin söheltäjä, joka etsii jatkuvasti tekemistä ympäristöstään. Parhaiten Kaalin saa hoidettua käytävällä molemminpuolin kiinni sidottuna. Kaalia ei voisi vähempääkään kiinnostaa mitä se hoitaja siinä vieressä häärää vaan ori etsii tekemistä muualta, joka näkyy esimerkiksi kaltereiden, riimunarun järsimisenä ja paikallaan pyöriminen on ehdoton klassikko. Siistä syystä ori on aina sidottava kiinni, jolloin hoitotoimenpiteet käyvät sutjakkaan. Kaalia ei haittaa oikeastaan mikään, jalkoja antaa käsitellä nätisti, suitset saa yllättävän kivuttomasti päähän mutta vesi on sellainen asia joka hirvittää Kaalia aivan kamalasti. Esimerkiksi jalkoja pestäessä Kaalilla on aina tapana peruutella, väistellä vettä ja tällöin on oltava vain kärsivällinen. Kaali on onnessaan kun se kamala toimenpide saadaan pois alta vaikka itse ori sitä tuntuukin pitkittävän omalla toheloinillaan.

Kaalilta löytyisi rahkeita useampaankiin lajiin. Ori hyppää ihan mukiinmenevästi, mutta muilta ominaisuuksiltaan ei sovi estehevoseksi. Esteradoilla vaadittavia nopeita refleksejä ei orilta löydy mitä tulee nopeisiin käännöksiin. Kaalilla harjoitetaan aina välillä maastoesteitä. Orilta ei löydy lajiin tarvittavaa vauhtia, mutta Kaalilla on erinomainen kestävyys josta syystä ori harvoin väsähtää kesken. Alunperin ori on syntyjään estehevonen, mutta tarvittavien ominaisuuksien puuttuessa kokeiltiin josko orilta löytyisi lahjoja muuhun lajiin. Kaalin kanssa käytiin läpi niin maastoesteet, valjakkoajot sekä kouluradat eikä ollut epäilystäkään etteikö orilta löytyisi kouluratsulta vaadittuja ominaisuuksia. Orin treenaamiseen meni kauan sillä hömelön orin kanssa riitti töitä, mutta lopulta Kaalin kanssa onnistuttiin valmentautumaan aina Grand Prix tasolle asti. Koska ori ei ole synnynnäisesti kouluratsu niin Kaalista ei ollut huipputason kouluratsuksi, mutta alemmalla tasolla ori pärjäsi melko hyvin.

Kaali toimii parhaiten määrätietoisella ratsastajalla, joka osaa käskyttää oria pelkäämättä. Ori on tavattoman höseli ja huomio herpaantuu helposti esimerkiksi tammoihin. Ratsastajalla onkin täysi työ pitää ori hallinnassa. Kaalilla on hyvä työmotiaatio ja ori nauttii rankista treeneistä, mitä rankempi niin sen onnellisempi hevonen on. Kaali ei pelkää työntekoa ja mikäli ratsastaja vain pystyy pitämään orin huomion itse asiassa niin kova työ palkitaan. Kisaradalla pätee sama homma eikä ori lainkaan jännitä meluisia kisapaikkoja, joten Kaalilla on tavallaan kotikenttäetu. Siistä syystä ori onkin mahtava kisakumppani.

Sukuselvitys

i. Gondor oli komea pienikokoinen rautias ori vantteralla rakenteella. Gondor oli kuin luotu hyppäämään ja ori osoittikin luonnonlahjakkuutta esteille jo parivuotiaana. Nelivuotiaana ori starttasi ensimmäisen kerran ja kilpaili vuoden ajan hyvällä menestyksellä esteluokissa. Toisena kilpailuvuotenaan ori joutui rajuun esteonnettomuuten kilpailuissa ratsastajan halvaantuessa selästä alaspäin ja Gondorin murtaessa takajalkansa kahdesta kohtaa. Kuntoutus vei lähes kolme vuotta eikä orista ollut enään hyppäämään, vaikka Gondor oli muutoin kuntoutunut lähes täysin. Orilla ei ollut lainkaan hullummat liikkeet ja koska Gondor oli vasta nuori, niin päätti omistaja lähettää orin huippukouluvalmentajalle. Vuotta myöhemmin orin potentiaali oli saavutettu huippuunsa, Prix St Georges tasolle saakka. Valmentajan mukaan orista ei ikinä tulisi tasokasta kouluratsua, mutta hevonen saattaisi silti pärjätä keskivertoisesti. Parin vuoden ajan ratsukko kilpaili Ranskassa vaihtelevalla menestyksellä ja ura katkesi lyhyeen omistajan mennessä naimisiin ja perustaessa perheen. Kaikki muut hevoset myytiin pois tilalta Gondoria lukuunottamatta, sillä nainen oli varsin kiintynyt sabinoon rautiaaseen. Gondor asui perheessä aina vanhaksi saakka, kunnes menehtyi 32-vuotiaana. Gondor ei ikinä saavuttanut suurta suosiota jalostusorina ja astui elinaikanaan noin parisenkymmentä tammaa Ranskassa.

ii. Galver oli kuin ilmetty kopio pojastaan, Gondorista, joskin suurempi versio. Galver oli myös rautias sabino ori, kymmenisen senttiä korkeampi ja varsin känkkäränkkä luonteeltaan, jos huhuihin oli uskomista. Ori syntyi Hollannissa pikkukaupunkiin teollisuusalueelle tallille, jonka toiminta joutui konkurssiin alle viidessä vuodessa omistajan ollessa täysin ulapalla raha-asioista, törsäten enemmän rahaa mitä tienasi. Lopulta tila ja sen hevoset pakkohuutokaupattiin ja Galver myytiin toiselle puolelle maata maankuululle kenttäratsastajalle, joka oli vakuuttunut siitä että orista olisi kenttähevoseksi. Hyppylahjoja Galverilla oli, mutta vauhtia aivan liikaa ja muutoin melko surkeat refleksit. Galver myytiin uudestaan, tällä kertaa ranskalaiselle liikemiehelle joka oli etsimässä hevosta vaimolleen häälahjaksi. Myönnettäköön että aviopari oli hieman päästään pimeä ja osti hevostilan vain koska se oli silloin suurinta huutoa. Ja tietenkin talli piti saada täyteen hienoja hevosia. Galver oli kieltämättä hyvin vaikuttavan ja komean näköinen, mutta pian alkoi levitä huhu että kukaan tilalta ei pärjännyt orin kanssa. Sanottiin myös että orilta löytyi lahjoja kouluradoille, mutta koska kukaan ei halunnut käsitellä saatika sitten ratsastaa oria, menivät Galverin kyvyt täysin hukkaan. Myyminenhän ei tullut kysymykseenkään sillä ori näytti todella hyvältä luonnossa. Jos omistajilla olisi ollut vähänkään järkeä päässä oltaisiin hevonen ruunattu mutta ei. Galver astutettiin viidellä tilan tammalla ja pian viimeisimmän astutuksen jälkeen orin sydän pysähtyi äkillisesti.

ie. Cassia oli lähes ponikokoinen pyöreä kimo puoliveritamma, jota monet erehtyivät poniksi pienen ja tanakan koonsa vuoksi. Luonteeltaan Cassian kerrottiin olevan kuin muuli, lähes yhtä jääräpäinen mitä shetlanninponi. Cassian alkuperä oli tuntematon, vaikka tamma polveutui puhtaasta puoliverisuvusta, joskin melko mitättömistä linjoista. On hataria todisteita että Cassia vietti kymmenvuotiaaksi asti seurahevosen elämää pienperheessä, josta se myytiin omistajan kuollessa ratsastuskoululle. Cassia sopi erinomaisesti opetushevoseksi rauhallisen luonteensa vuoksi. Tamma astutettiin kolmesti, mutta Cassia ei tiinehtynyt kahdella ensimmäisellä kerralla. Kun Cassia viimeinkin tiinehtyi ja synnytti orivarsan, ei tamma suostunut lainkaan imettämään varsaan vaan jouduttiin tätä ruokkimaan pullosta. Siitostammaksi ei Cassia soveltunut, joten tamma toimi luottoratsuna alkeistunneilla. Viidentoista vuoden iässä tamma menehtyi aivokasvaimeen.

e. Kwidet oli nätti solakka tamma ja väriltään harvinainen cremello. Luonteeltaan tamma oli oikukas, mutta omasi lahjoja moneen eri lajiin. Kwidet kilpailikin melko vaihtelevalla menestyksellä este-, kenttä- sekä koulukisoissa kolme vuotta, kunnes tultiin siihen tulokseen että Kwidet saattaisi omata enemmän lahjoja siitostammana. Kwidet oli syntyjään Hollannista, josta tamma myytiin Ranskaan kahdeksan vuoden iässä. Kwidet oli harvinaisen hyvä emätamma, joka synnytti kahdeksan voikkoväristä varsaa. Koska Kwidet oli väriltään harvinainen, niin oli varsoille paljon kysyntää ja jopa itse tammastakin tarjottiin huomattavia summia arvoon nähden omistajan kuitenkin kieltäytyessä myymästä itse tammaa. Kwidetin seitsemän tammajälkeläistä myytiin kaikki sellaisille kasvattajille, jotka olivat kiinnostuneet värijalostuksesta. Ainoa orijälkeläinen, Galanter, myytiin Zonjiet Studiin.

ei. Faber oli suurikokoinen perlino täysiveriori, joka polveutui puhtaasti laukkalinjoista. Faber syntyi Yhdysvalloissa, jossa se starttasi 2-vuotiaana maidenissa voittaen ensimmäisen lähtönsä kahden hevosen mitalla. Vaikka alku oli lupaava niin pärjäsi ori vain entistä huonommmin lähdöstä toiseen. Faberin täyttessä 4-vuotta tultiin siihen tulokseen että laukkahevoseksi orista ei ollut kujeilevan luonteensa vuoksi, sillä ori innostui usein leikkimään kilpailuissa. Faber oli myynnissä vuoden verran kunnes orin osti Ranskalainen André Brodeur, joka oli tällöin etsimässä harvinaisemman väristä täysiverioria jalostukseen. Kävi ilmi että Faberilla oli lahjoja kenttäratsastukseen. Nopeasti ori kohosikin kenttäratsastuksesta lopulta kilpaillen ympäri Eurooppaa. Perlino täysiveriori kiinnitti paljon huomiota maailmalla ja tarjouksia sateli hevostenomistajilta. Pian Faber olikin maailmankuulu etenkin Euroopassa ja astui kymmeniä tammoja saaden tammavieraita jopa Japanista asti.

ee. Daahlia oli mustanvoikko pienikokoinen lempeäluontoinen tamma, joka oli kotoisin Saksasta. Nelivuotiaana Daahlia myytiin huomattavalla summalla Ranskaan siitostammaksi. Daahlia ei osoittanut erityisiä lahjoja mihinkään, mutta jos tamma jotain osasi, niin ehdottomasti emän roolin. Daahlia osoittautui hyväksi periyttäjäksi ja tamma varsoi kaksitoista kertaa elämänsä aikana. Daahlia suurin osa jälkeläisistä ovat perineet emänsä lempeän luonteen ja helpon käsiteltävyyden, mutta varsinaisiksi suoritushevosiksi niistä ei ollut.

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Kouluvalmennus - Valmensi Paulo L.
Galanter oli ensimmäinen voikko jota pääsin valmentamaan ja voi kuinka se olikin upea! HM lämmitteli orin kanssa maneesissa ja minä tarkkailin ratsukon yhteistyötä. Galanter vaikutti siltä ettei sitä olisi oikein tänään kiinnostanut. HM kuitenkin pisti orin töihin ja kuulolle, joten ennen pitkää alkoi löytyä jonkinasteista muotoa ja eteenpäinpyrkimystä. Harjoitukset aloitettiin avo- ja sulkutaivutuksilla ravissa, jotta saatiin ori kunnolla auki ja notkeaksi. Ratsastajan avut olivat lempeitä, mutta selviä ja ratsukon yhteistyö vaikutti lähes saumattomalta. Taivutusharjoituksissa HM selvästi tiesi mitä teki, eikä minun tarvinnut kuin antaa pieniä hienosäätövinkkejä.
Kun Galanter oli selvästi taipuisampi ja notkeampi ja askel oli kevyen ilmava, siirryttiin laukkaharjoituksiin. Ensin ratsukko laukkasi muutaman kerran kaviouralla tehden pari ympyrää, jotta laukkaan löytyi oikea tempo. Tämän jälkeen kehotin siirtymään kokorataleikkaa reitille, jolla ratsukko suorittaisi laukanvaihdot joka toisella askeleella. HM käänsi Galanterin oikealle linjalle, teki valmistelut ja aloitti vaihdot. Ensimmäiset kolme vaihtoa sujuivat ongelmitta, mutta sitten Galanter alkoi vänkäämään apuja vastaan. Se heitti pari kertaa päätään ylös-alas-ylös ja siirtyi raviin. HM pisti orin nopeasti takaisin ruotuun ja tuli uudelleen harjoituksen. Nyt Galanter keskittyi koko ajan siihen mitä tehtiin eikä pistänyt hanttiin. Harjoitus suoritettiin molempiin suuntiin pari kertaa, kunnes se sujui täydellisesti.
Tämän jälkeen halusin vielä nähdä miten ratsukolta sujuu laukanvaihdot joka askeleella. Ensin vasempaan kierrokseen. Galanter käänteli korviaan ja kuulosteli HMn ohjeita. Ratsukko suoriutui hienosti tehtävästä. Annoin muutaman vinkin ennen kuin sama toistettiin. Nyt HM teki avut vieläkin huomaamattomammin ja Galanter kulki kuin unelma molempiin suuntiin. Loppuverryttely suoritettiin eteen-alas eli ravissa löysin ohjin ja muutamia ympyröitä. Kokonaisuudessaan harjoitukset olivat oikein mallikkaita ja olipas kyllä komea ori valmennettavana!

Ratsastusta - Helppo B tason opettelua
Kaali oli juuri muuttanut Zonjietiin ja nuoren orin koulutus oli vasta vaiheessa. Ori osasi vahvasti Helppo C tason asiat, mutta B tason asioissa oli vielä paljon petrattavaa jotta voisi edes harkita siirtymistä eteenpäin koulutuksessa. Tällöin oli +35°C hellettä ja voitte vain arvata miten tukalat oli olotilat. Päätin siirtyä Kaalin kanssa pienemmälle kentälle, sillä isompi oli käytössä. Ori vaikutti hyväntuuliselta kuumuudesta huolimatta. Alkuverryttelyiksi teimme paljon pysähdyksiä käynnissä sekä ravissa kunnes sain orin rennoksi ja auliimmaksi avuille. Lisäksi teimme paljon tempon muutoksia ja ympyröitä kunnes ori vaikutti kyllin kypsältä.
Seuraavaksi teimme muutamat siirtymisharjoitukset pitkällä sivulla, siirtymisiä ravista käyntiin sekä ravista laukkaan. Siirtymiset sujuivat hyvin joten seuraavaksi oli aika siirtyä orille hankalampaan asiaan, eli käynnistä laukkaan. Orilla oli aiemmin ollut ongelmia siirtyä suoraan käynnistä laukkaan, sillä Kaali tuppasi ottamaan väliin aina pari raviaskelta, mutta oli hiljalleen pääsemässä jyvälle asiasta. Pari ensimmäistä harjoitusta eivät ottaneet sujuakseen ja hevonen turhautui. Harjoitukset menivät huonommin sillä Kaalin keskittymiskyky alkoi harhailla joka näkyi pään heittelemisenä. Aloin itsekin myös turhautumaan, joten siirryimme hetkeksi tekemään laukkaympyröitä. Kun ori oli takaisin kuulolla niin vaihdoin suuntaa ja päätin toistaa harjoituksen. Oikea suunta oli Kaalille helpompi ja jo toisella yrittämällä ori nosti laukan puhtaasti käynnistä vuolaiden kehujen saattelemana. Toistin harjoituksen vielä pari kertaa ja huomasin että orin itsevarmuus oli selvästi noussut onnistuneen harjoituksen jälkeen. Päätin vaihtaa vasempaan suuntaan. Tälläkään kertaa Kaali ei saanut ensin nostettua puhtaasti laukkaa, mutta neljännellä yrittämällä ori onnistui siinä.
Harjoituksen lopuksi olimme molemmat jo aivan poikki, mutta hevonen oli selvästi eteenpäinpyrkivämpi. Ori oli selvästi ihan väsähtänyt, joka oli kyllä ihan ymmärrettävää nuorelle hevoselle. Päätin ottaa loppuverryttelyt, eli kevyttä ravia muutaman kierroksen.

Ensimmäinen ratsastuskerta
Kaali oli kolmivuotias muuttaessa Zonjiet Studiin. Ori oltiin vasta totuteltu satulaan ja selässä oltiin käyty muutama kerta. Hevonen oli itselleni tällöin vielä täysin tuntematon eli en tiennyt lainkaan miten ori käyttäytyisi. Nopeasti minulle selvisi että ori oli varsinainen tohelo, jonka ratsukoulutus toisi varmasti monia haasteita mukanaan.
Sinä päivänä oli hieman tuulinen ilma ja harvinaisen viileätä. Olin juuri nauttinut tukevan aamupalan suunnatessani hakemaan voikkoa hevosta vastakkaisesta tarhasta. Ori pälyili minua epäluuloisena aivan kuin sanoen että hän ei liiku senttiäkään. Päitset ori antoi laittaa kiltisti, mutta kun oli aika liikkua porttia kohti, iski ori jalkansa maahan itsepäisen muulin tavoin kieltäytyen liikkumasta. Kasvattaja olikin varoittanut että ori saattaisi koetella ihmisiä. Astuin orin sivulle ja näpäytin kevyesti riimunnarulla lapaan. Ori otti valtavan loikan sivulle, mutta muutoin ei suostunut liikkumaan. Siinä vaiheessa minulla alkoi jo hermot olla kireällä joten karjuin orille täysiä, niin että varmasti kuuli koko talli. Huuto tepsi sillä ori oli olevinaan niin nöyrää köpötellen kiltisti perässä. Siitä eteenpäin kaikki hoituikin hyvin ja lopulta sain Kaalin ratsastuskuntoon. Pistin varuiksi suojat jalkoihin hutiloinnin varalta.
Päätin aloittaa juoksuttamisella jotta saisin tuntumaa hevoseen. Kaali oli alusta lähtien kuulolla ja varttia myöhemmin kipusin orin selkään. Tarkoituksenani oli ratsastaa tunti rauhallisesti, jotta ori tottuisi ratsastajaansa. Menimme alkuun muutaman kierroksen reipasta käyntiä kunnes ori oli rentoutunut. Kaali osasi tällöin jo nostaa ravin, mutta laukassa riitti vielä tekemistä. Kun oli aika siirtyä reippaampaan askellajiin, eli nostaa ravi, lähti Kaali kamalaan kiitoraviin ratsastajansa vain roikkuessa ohjista. Aluksi en meinannut saada oria mitenkään kuulolle, mutta muutaman kiitoravikierroksen jälkeen alkoi Kaali selvästi rentoutua ja lopulta sain määrättyä tahdin. Menimme paljon voltteja sekä siirtymisiä ravista käyntiin harjoitellen myötäämistä. Kolmea varttia myöhemmin Kaali oli jo melko hiessä ja koska halusin vielä nostaa laukan liinassa, niin laskeuduin ratsailta. Olimme opettaneet oria toimimaan myös ääniavuilla joten nostaessani laukan liinassa samoin tomeraan ääneen "Laukka!". Otin parit laukkakierrosta oikeassa sekä vasemmassa suunnassa. Kun oli aika siirtyä käyntiin niin ori selvästi hangoitteli vastaan, ilmeisesti olisi halunnut vain painella laukassa. Lopulta päästin Kaalin isolle ympyrälle löysäten liinaa loppukäyntien merkeissä.

Kesäkuu 2016
Galanter saapui Zonjietiin kesäkuussa 2016 samaiselta kasvattajalta kuin Attor, joka oli muuttanut talliin muutamaa kuukautta aikaisemmin. Tällöin en ollut etsimässä tilalle uusia hevosia, sillä kerrankin minusta tuntui että tallista löytyi kaikki. Joten kun Attorin kasvattaja, komea keski-ikäinen herrasmies André Brodeur sitten soitti minulle tiistai-iltana lähinnä kyselläkseen Attorin kuulumisia miten ori on Namibiaan sopeutunut. Juttelimme puhelimessa lähinnä hevosista ja jotenkin keskustelu ajautui Andrén nuoreen, myytävään oriiseen. André kertoi että heillä olisi myynnissä vuotias voikonsabino hollanninpuoliveriori ja koska välillemme oli ehtinyt muodostua tuttavallinen side, tarjosi André ori ensin meille. André kertoi laittaneensa orin tiedot sekä kuvia Sähköpostiitse (joita olin jo itseasiassa aiemmin päivällä katsonut ja ihastellut nuorta hevosta sen suurempia noteeraamatta). Nuoren varsan suku oli vähintäänkin mielenkiintoinen, josta löytyi sekä tunnettuja että tuntemattomia hevosia. Tiesin että suvusta löytyi hyviä suorittajia, jotka olivat menestyneet monipuolisesti sekä este- että kouluradoilla.
Ikävä kyllä minulla oli kalenteri buukattu täysin täyteeen seuraavaksi pariksi kuukaudeksi, joten en olisi millään päässyt katsomaan oria Ranskaan ja tiesin että André ei pitäisi hevosta niin kauan myynnissä. Asiaa yön yli mietittyäni tulin siihen päätökseen että halusin orivarsan meille, sillä minulla oli sellainen kutina että Galanter sopisi Zonjietiin erinomaisesti. Siispä lähetin luotettavimman työntekijäni Ranskaan kustantaen ensimmäisen luokan lennot sekä huippuhotellit (sillä tiesin että muuten Joel ei olisi tähän suostunut). Luotin täysin Joelin hevosasiantuntemukseen ja luotin että nuori mies osaisi hoitaa asiansa erinomaisesti, toivottavasti palaten uusi hevonen mukanansa.
Galanter on siitä jännä hevonen, että orin molemmat vanhemmat ovat kenttähevosia ja itse Galanterista odotettiin myös este/kenttähevosta. Kun koulutus viimeinkin aloitettiin huomattiin että ori ei omannut yhtään hyppylahjoja vaan osoitti enemmän lahjoja kouluradoille mikä oli harvinaista.