Isä Hippasten Hurja on rautias 151cm korkea suomenhevosori. Tämä vankkarakenteinen, vahvaluonteinen sekä orimainen Hurjaksikin kutsuttu hevonen tunnetaan enimmäkseen estekentiltä sen hyvästä menestyksestä, suuresta persoonasta sekä villistä menosta. Hurja kisasi myös menestyksekkään raviuran ennen ratsuksi siirtymistä. Nykyään eläkeikää lähestyvä rautias on siittänyt tähän mennessä kolme varsaa, kaksi oria sekä tamman.

Isänisä Hippasten Hugo oli 150cm korkea tummanruunikko suomenhevonen, joka valloitti aikanaan hetkessä estekenttiä yli metrin radoilla. Jääräpäinen, mutta helposti käsiteltävä sekä yhteistyönhaluinen ori oli kotonaan laiskanpulskea lasten ratsu elämänsä ehtoopuolella. Hugosta tuli isä viidelle varsalle, joista yksi oli ori, loput tammoja. Hugo kuoli 22-vuoden iässä vanhuuden tuomiin vaivoihin.

Isänemä Saritan Suukko, 143cm korkuinen vaaleanrautias tamma oli lähinnä yksityishevosena elämänsä viettänyt ratsastuskouluhevonen, jolla on toki muutama merkittävä sijoitus koulukentiltä. Lempeäluontoinen sekä hieman laiskahko loppasuu Suukko sai vain yhden orivarsan. Tamma lopetettiin ratsastuskoulun suureksi suruksi 18-vuotiaana jalan murtumaan.

Isänisänisä Limppulan Köpi oli valtava 164cm korkuinen rautias ori, joka nähtiin lähinnä raviradoilla keskivertaisella menestyksellä. Loppuelämänsä Köpi vietti rauhallisesti vanhan omistajansa tallissa ajohevosena sekä ruohonleikkurina, ja ennen ruunaustaan Köpi sai kaksi varsaa, molemat oreja. Köpi kuoli 24-vuotiaana vanhuuteen.

Isänisänemä Sydänmiina oli liinakko 154cm helläluontoinen tamma Kalajoella. Lähinnä vaellusratsuna elämänsä viettänyt Miina ei koskaan kilpaillut, joten mitään meriittejähän tammalta ei löydy, mutta luonteesta voidaan kertoa sitäkin enemmän; lapsia rakastanut, rapsutuksia kerjännyt herkkupersehän Miina oli. Miina sai yhden varsan ennen kuolemaansa 15-vuoden iässä.

Isänemänisä Ei Saa Suukottaa oli 145cm korkuinen kulomusta suomenpienhevonen, joka loisti kouluradoilla kisa toisensa jälkeen. Upea pikkuori oli kyllä lumoava näky, mutta vähemmän ihastuttava luonteenpiirteiltään sen ollessa hankalasti käsiteltävissä, enemmän omissa oloissaan viihtyvä sekä emänsä varsana hylkäävä. Agressiivisuutta ei kuitenkaan esiintynyt, Sakkeen ei vain saanut ns. yhteyttä. Sakke sai yhden orivarsan. Ei Saa Suukottaa kuoli 17-vuotiaana ilmeisesti sydänkohtaukseen.

Isänemänemä Tyttöpöpö oli rautias 152cm korkea ratsastuskoulun puolella työskennellyt tamma. Uninen, kärttyisä mutta kiltti hevonen opettikin monelle ratsastajalle lajin salat, että kirjaimellisesti pudotteli näiltä luulot hiekkakentän pintaan mikäli kovempi käsi oli käytössä Tyttiä käsitellessä. Tamma sai eläessään kaksi varsaa, joista molemmat olivat tammoja. Tytti lopetettiin vain 14-vuotiaana jalkojen kulumisen vuoksi. ​

Emä Hillaliina on suuri 160cm korkuinen liinakko suomenhevostamma. Muuten luonteeltaan laiskahko, mutta raviradalla kuumuva Hilla on kisannut hyvällä menestyksellä kymmeniä lähtöjä, ja nykyään eläkettä nauttiva liinakko sai siitosaikanaan neljä varsaa, kaksi oria ja kaksi tammaa. Hillaliina asustaa nykyään Pohjois-Ruotsissa omistajansa sukulaisten luona ruohoa nyhtämässä.

Emänisä Himmelin Hukka oli aikansa tunnetuimpia ravihevosia että jalostusoreja. Tämä 158cm korkuinen tummanrautias ori vei useita arvokisavoittoja kotiin aina 13-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen ori siirtyi siitokseen, ja toimikin isänä yhdeksälle varsalle, joista viisi olivat oreja, neljä tammoja. Hukka lopetettiin 19-vuotiaana jalkojen irtopalojen vuoksi.

Emänemä Marjamehun Liina oli kovasukuinen juoksijatyyppinen tamma, jolla oli korkeutta 153cm ja väriltään rautias. Keskivertoisen uran ravannut, kiltti ja lempeä Mansikka osoittautui jalostuksellisesti arvokkaaksi hevoseksi, joka kantoi maailmaan kuusi varsaa, kolme oria ja kolme tammaa. Rautias tamma kuoli 20-vuotiaana vanhuuteen ilmeisesti sydänkohtaukseen.

Emänisänisä Huutovaras eli "Oulun Pikkukiitävä" lempinimenkin saanut 147cm tummanpunarautias ori, joka pienestä koostaan huolimatta pyyhki hiekkaa vastustajien suihin vieden usean arvokkaan voiton kotiin. Pikkuinen ori tunnettiin tasapainoisena, arvokkuutta huokivana tallin kinginä. Varppu sai jalostusaikanaan kaksitoista varsaa, neljä oria ja kahdeksan tammaa. Oulun rakastettu pikkujuoksija kuoli 27-vuotiaana vanhuuteen.

Emänisänemä Suden Syrän ei koskaan suurta saavuttanut raviurallaan, mutta muutaman sijoituksen kylläkin. Tämä 155cm korkuinen ruunikko omisti kuitenkin komeasti menestyneen suvun, ja siitä tulikin mitä mainioin siitostamma myös seurallisen luonteensa, jääräpäisyytensä että äidillisyytensä puolesta. Suski sai kolme menestynyttä varsaa, kaksi oria sekä tamman. Suden Syrän kuoli ähkyyn 18-vuotiaana.

Emänemänisä Tuttilitali oli komea ja ylväs tummanrautias liinaharjainen 167cm ravuriori. Rauhallisesta ja vakaasta oriista tuli nopeasti varma sijoittuja, ja Ritari juoksikin hyvän ja tasaisen uran useamman vuoden ajalta. Siitosuran aikana oriista tuli isä 15 varsalle, joista seitsemän olivat oreja, kahdeksan tammoja. Ritari kuoli todennäköisesti sydänkohtaukseen 24-vuotiaana.

Emänemänemä Mansikkakermavaahto oli voikko 152cm korkea suloinen ja herttainen pikkutamma komealla ravisuvulla, vaikka itse Kerma ei koskaan mitenkään häikäisevän hyvin pärjännytkään. Tamma sai yhden varsan eläessään ja ennen myyntiään yksityishevoseksi, jossa se viettikin loppuelämänsä. Kerma kuoli 21-vuotiaana vanhuuteen.

© VRL-14618

Kesäkuu 2019

Olin useasti käynyt Suomessa, maailman toisella laidalla, hevoskauppojen merkeissä. Kaiketi sain kiittää suomalaisia sukujuuriani ja tuttujani jotka olivat vuosien varrella vihjailleet myytävistä hevosista. Se oli vain ajan kysymys milloin kiinnostuisin kansallisrodusta, suomenhevosesta. Pitkään siinä meni, mutta lopulta huomasin omistavani ruunikon ponikokoisen suomenhevosen Kurkon jota seurasi vain kuukautta myöhemmin ponikokoinen tamma Mini.

Kai se oli vain luonnollista että kahta seuraisi kolmas (ja kolmatta neljäs, mutta se on jo toinen tarina). Törmättyäni Hicotuksen myynti-ilmoitukseen ensimmäisen kerran suustani pääsi pitkä hörähdys luettuani orin nimen "Hic..Hicotus" ja lopulta pitelin mahaani naurun lomassa kykenemättä lopettamaan. Kun olin rauhoittunut, huomasin että nimestään huolimatta Hikka (kyllä, annoin lempinimen saman tien) oli varsin potentiaalinen ori. No, ainakin paljon potentiaalisempi mitä meidän nykyiset laiskiaiset ja Hikka jopa näytti suomenhevoselta, kuin suoraan rotumääritelmästä. Ei minun tarvinnut edes miettiä kun olin jo myyjään yhteydessä ja lopulta myyjä näytti vihreää valoa, Hikka tosiaan muuttaisi Namibiaan.

Seuraava ongelma olisi kertoa Jasperille Hikasta. Mies ei ymmärtänyt mitä näin suomenhevosissa mutta Jasper tiesi että väittelyyn oli turha lähteä mukaan, sillä miehellä ei ollut mitää mahdollisuuksia vaimonsa ollessa yhtä jääräpäinen kuin muuli. Kerrottuani lopulta Hikasta aamiaispöydän ääressä miehen ilmekään ei värähtänyt. Tunsin Jasperin liian hyvin tietääkseni että mies todellisuudessa etsi sopivaa sanaa tilanteeseen, mutta lopulta päätti valita hiljaisuuden sanomatta mitään. Jasper oli entinen esteratsastaja eikä mies enään juurikaan pyörinyt tilan asioissa mukana. Jasper oli löytänyt uuden ilon täysin muualta, nimittäin hunterista joka oli Namibiassa vielä täysin lapsen kengissä.

Kun Hikka sitten muutti Namibiaan, huomasin eron tallin muihiin suomenhevosiin verrattuna. Ei Hikka toki puoliverinen ollut, mutta Kurkoon ja Miniin nähden ori oli aivan tajuttoman lahjakas kouluratsu. No.. Ainakin se jaksoi tehdä töitä, Hikalla oli luonnostaan kivat liikkeet ja potentiaalia jopa vaativiin luokkiin. Kaiken lisäksi Hikka oli ihan mielettömän komea josta edes Jasper ei keksinyt pahaa sanottavaa, ainakaan ulkonäöllisesti.