Hicotus

VH18-018-1198​

suomenpienhevonen, ori
syntynyt 20.06.2010
koulupainotteinen
omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096)
rautias (ee/aa), 147cm
8v 20.07.2019
ko Vaativa B
kasvattanut Juuso Martikainen


© Luvat on
Hippasten Hurja
sph, rt, 138cm
Hippasten Hugo
sph, rt, 144cm
Limppulan Köpi
Sydänmiina
Saritan Suukko
sph, rt, 134cm
Ei Saa Suukottaa
Tyttöpöpö
Hillaliina
sph, rt, 135cm
Himmelin Hukka
sph, rt, 142cm
Huutovaras
Suden Syrän
Marjamehun Liina
sph, rt, 136cm
Tuttilitali
Mansikkakermavaahto

 

Hikka on ikinuori ja sisimmiltään todellinen ori, jota ei ainakaan voi syyttää liiallisen vähäisistä hormoneista. Se on kuriton, energinen, leikkisä joka on omalla tavallaan hyvin persoonallinen mutta toisinaan niin samperin raivostuttava. Hikka kunnioittaa ihmisiä, mutta se kunnioitus on ansaittava sillä Hikka ei pistä tossuakaan toisen eteen jos käsittelijä ei ole tehnyt mitään ansaitakseen orin kunnioituksen. Hikka käyttäytyy kuin unelma sellaisella joka orin kanssa tulee toimeen, mutta Hikka on niin pirun ovela ja tietää missä tilanteessa mikäkin kannattaa heittää läskiksi. Käännät selän vähäksi aikaa niin Hikka ottaa tilanteesta aivan kaiken irti ja käyttäytyy kuin mikäkin kauhukakara.

Hoitotilanteessa Hikka täyty pitää kiinni ja hoitotoimenpiteet täytyy sujua ripeästi. Ei ori jaksa seistä paikallaan liian pitkiä aikoja ja keksii tällöin omaa tekemistä, jolloin lentelevät harjat ja hampaat tarttuvat aivan kaikkeen, jos ei halua lempipaitaansa piloille, kannattaa paita vaihtaa koska Hikka kuolaa aivan kaiken ja jättää hampaanjälkensä kaikkeen. Kavioita putsatessa Hikka vain toljottaa typeränä hoitajaansa pitäen jalkansa visusti maassa. Hikalla mahtaa olla joitain kavioiden putsausta vastaan sillä ori nostaa jalkansa yleensä siinä vaiheessa kun hoitaja puhisee turhautumisesta. Onneksi Hikkaa saa motivoitua herkuilla, joka on tarpeen silloin kun on kiire. Turha varmaan edes mainita miten Hikan saa tarhasta haettua koska sitä ei saa. Mokoma koni vain juoksee karkuun kunnes kyllästyy. Siistä syystä ori tarhataan yleensä pienempään tarhaan jotta ei tarvitsisi kuluttaa koko päivää orin ottamiseen kiinni. Hikka ei edes osaa kulkea riimussa nätisti, jokaiselle orille on pakko uhitella ja tammoille flirttailla. Hikka myös nousee herkästi pystyyn, joten ainakaan ei käy elo tämän orin kanssa liian helpoksi.

Voitte varmasti arvata että Hikka ei ole ratsu helpoimmasta päästä, ratsastajan täytyy paiskia töitä selässä jatkuvasti, mutta voin luvata että se kaikki on vaivan arvoista. Hikka on monitaituri, joka toimii näppärästi niin esteillä kun koulussaratsastuksessa maastoesteitä unohtamatta. Hikka on reaktiivinen, kuumuu vähänkin innostuttuaan mutta osaavalla ratsastajalla ori on uskomaton ratsu. Hikka on lennokas, voimakas ratsu jonka selkään nousee yhä vain uudelleen. Hikka on ainutlaatuinen ja hurmaava. Entisessä kodissaan Hikka oli monitoimiratsu. Hikka on peloton hyppääjä joka hyppää aivan minkä tahansa esteen yli epäröimättä. Hikka rakastaa hyppäämistä ja kuumuu helposti jokaisen esteen jälkeen. Ratsastajalla onkin täysi piteleminen orissa ja etenkin vauhdin säätämisessä. Kouluratsastuksessa muuttuu ääni kellossa, joka on Hikan mielestä toisinaan aivan liian mälsää ja yksitokkoista, mutta Hikka on motivoitavissa kehuilla ja lahjuksilla.

Vaikka Hikka on jo kokenut kisakonkari, ovat kisamatkat orin kanssa aina yhtä jännitystä. Ori käyttäytyy kuin mikäkin ikinuori hyppien pystyyn aivan kaikkea. Kuumuvassa orissa on täysi piteleminen ja usein Hikka rentoutuu edes hieman monipuolisten alkuverryttelyiden myötä. Yleensä kisa-aamuna Hikka ratsastetaan kotikentällä jotta pahimmat energiat saataisiin pois. Kun selässä on osaava ja itsevarma ratsastaja, on Hikkakin myös oma itsensä antaen kaikkensa kisaradalla. Jos Hikka jotain rakastaa niin esiintymistä, on se pieni ori vain niin komea.

  • Ominaisuudet
  • Kilpailutulokset
  • Sukuselvitys
  • Jälkeläiset
  • Päiväkirja

Luonteenpiirteet

Rohkeus

Älykkyys

Temperamentti

Herkkyys

Taidot

Notkeus & nopeus

Kuuliaisuus

Lennokkuus

Askellajit

Kouluratsastus 0/3

Kuuliaisuus ja luonne 0p

Tahti ja irtonaisuus 0p

Isä Hippasten Hurja on rautias 151cm korkea suomenhevosori. Tämä vankkarakenteinen, vahvaluonteinen sekä orimainen Hurjaksikin kutsuttu hevonen tunnetaan enimmäkseen estekentiltä sen hyvästä menestyksestä, suuresta persoonasta sekä villistä menosta. Hurja kisasi myös menestyksekkään raviuran ennen ratsuksi siirtymistä. Nykyään eläkeikää lähestyvä rautias on siittänyt tähän mennessä kolme varsaa, kaksi oria sekä tamman.

Isänisä Hippasten Hugo oli 150cm korkea tummanruunikko suomenhevonen, joka valloitti aikanaan hetkessä estekenttiä yli metrin radoilla. Jääräpäinen, mutta helposti käsiteltävä sekä yhteistyönhaluinen ori oli kotonaan laiskanpulskea lasten ratsu elämänsä ehtoopuolella. Hugosta tuli isä viidelle varsalle, joista yksi oli ori, loput tammoja. Hugo kuoli 22-vuoden iässä vanhuuden tuomiin vaivoihin.

Isänemä Saritan Suukko, 143cm korkuinen vaaleanrautias tamma oli lähinnä yksityishevosena elämänsä viettänyt ratsastuskouluhevonen, jolla on toki muutama merkittävä sijoitus koulukentiltä. Lempeäluontoinen sekä hieman laiskahko loppasuu Suukko sai vain yhden orivarsan. Tamma lopetettiin ratsastuskoulun suureksi suruksi 18-vuotiaana jalan murtumaan.

Isänisänisä Limppulan Köpi oli valtava 164cm korkuinen rautias ori, joka nähtiin lähinnä raviradoilla keskivertaisella menestyksellä. Loppuelämänsä Köpi vietti rauhallisesti vanhan omistajansa tallissa ajohevosena sekä ruohonleikkurina, ja ennen ruunaustaan Köpi sai kaksi varsaa, molemat oreja. Köpi kuoli 24-vuotiaana vanhuuteen.

Isänisänemä Sydänmiina oli liinakko 154cm helläluontoinen tamma Kalajoella. Lähinnä vaellusratsuna elämänsä viettänyt Miina ei koskaan kilpaillut, joten mitään meriittejähän tammalta ei löydy, mutta luonteesta voidaan kertoa sitäkin enemmän; lapsia rakastanut, rapsutuksia kerjännyt herkkupersehän Miina oli. Miina sai yhden varsan ennen kuolemaansa 15-vuoden iässä.

Isänemänisä Ei Saa Suukottaa oli 145cm korkuinen kulomusta suomenpienhevonen, joka loisti kouluradoilla kisa toisensa jälkeen. Upea pikkuori oli kyllä lumoava näky, mutta vähemmän ihastuttava luonteenpiirteiltään sen ollessa hankalasti käsiteltävissä, enemmän omissa oloissaan viihtyvä sekä emänsä varsana hylkäävä. Agressiivisuutta ei kuitenkaan esiintynyt, Sakkeen ei vain saanut ns. yhteyttä. Sakke sai yhden orivarsan. Ei Saa Suukottaa kuoli 17-vuotiaana ilmeisesti sydänkohtaukseen.

Isänemänemä Tyttöpöpö oli rautias 152cm korkea ratsastuskoulun puolella työskennellyt tamma. Uninen, kärttyisä mutta kiltti hevonen opettikin monelle ratsastajalle lajin salat, että kirjaimellisesti pudotteli näiltä luulot hiekkakentän pintaan mikäli kovempi käsi oli käytössä Tyttiä käsitellessä. Tamma sai eläessään kaksi varsaa, joista molemmat olivat tammoja. Tytti lopetettiin vain 14-vuotiaana jalkojen kulumisen vuoksi. ​

Emä Hillaliina on suuri 160cm korkuinen liinakko suomenhevostamma. Muuten luonteeltaan laiskahko, mutta raviradalla kuumuva Hilla on kisannut hyvällä menestyksellä kymmeniä lähtöjä, ja nykyään eläkettä nauttiva liinakko sai siitosaikanaan neljä varsaa, kaksi oria ja kaksi tammaa. Hillaliina asustaa nykyään Pohjois-Ruotsissa omistajansa sukulaisten luona ruohoa nyhtämässä.

Emänisä Himmelin Hukka oli aikansa tunnetuimpia ravihevosia että jalostusoreja. Tämä 158cm korkuinen tummanrautias ori vei useita arvokisavoittoja kotiin aina 13-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen ori siirtyi siitokseen, ja toimikin isänä yhdeksälle varsalle, joista viisi olivat oreja, neljä tammoja. Hukka lopetettiin 19-vuotiaana jalkojen irtopalojen vuoksi.

Emänemä Marjamehun Liina oli kovasukuinen juoksijatyyppinen tamma, jolla oli korkeutta 153cm ja väriltään rautias. Keskivertoisen uran ravannut, kiltti ja lempeä Mansikka osoittautui jalostuksellisesti arvokkaaksi hevoseksi, joka kantoi maailmaan kuusi varsaa, kolme oria ja kolme tammaa. Rautias tamma kuoli 20-vuotiaana vanhuuteen ilmeisesti sydänkohtaukseen.

Emänisänisä Huutovaras eli "Oulun Pikkukiitävä" lempinimenkin saanut 147cm tummanpunarautias ori, joka pienestä koostaan huolimatta pyyhki hiekkaa vastustajien suihin vieden usean arvokkaan voiton kotiin. Pikkuinen ori tunnettiin tasapainoisena, arvokkuutta huokivana tallin kinginä. Varppu sai jalostusaikanaan kaksitoista varsaa, neljä oria ja kahdeksan tammaa. Oulun rakastettu pikkujuoksija kuoli 27-vuotiaana vanhuuteen.

Emänisänemä Suden Syrän ei koskaan suurta saavuttanut raviurallaan, mutta muutaman sijoituksen kylläkin. Tämä 155cm korkuinen ruunikko omisti kuitenkin komeasti menestyneen suvun, ja siitä tulikin mitä mainioin siitostamma myös seurallisen luonteensa, jääräpäisyytensä että äidillisyytensä puolesta. Suski sai kolme menestynyttä varsaa, kaksi oria sekä tamman. Suden Syrän kuoli ähkyyn 18-vuotiaana.

Emänemänisä Tuttilitali oli komea ja ylväs tummanrautias liinaharjainen 167cm ravuriori. Rauhallisesta ja vakaasta oriista tuli nopeasti varma sijoittuja, ja Ritari juoksikin hyvän ja tasaisen uran useamman vuoden ajalta. Siitosuran aikana oriista tuli isä 15 varsalle, joista seitsemän olivat oreja, kahdeksan tammoja. Ritari kuoli todennäköisesti sydänkohtaukseen 24-vuotiaana.

Emänemänemä Mansikkakermavaahto oli voikko 152cm korkea suloinen ja herttainen pikkutamma komealla ravisuvulla, vaikka itse Kerma ei koskaan mitenkään häikäisevän hyvin pärjännytkään. Tamma sai yhden varsan eläessään ja ennen myyntiään yksityishevoseksi, jossa se viettikin loppuelämänsä. Kerma kuoli 21-vuotiaana vanhuuteen.

© VRL-14618

Kesäkuu 2019

Olin useasti käynyt Suomessa, maailman toisella laidalla, hevoskauppojen merkeissä. Kaiketi sain kiittää suomalaisia sukujuuriani ja tuttujani jotka olivat vuosien varrella vihjailleet myytävistä hevosista. Se oli vain ajan kysymys milloin kiinnostuisin kansallisrodusta, suomenhevosesta. Pitkään siinä meni, mutta lopulta huomasin omistavani ruunikon ponikokoisen suomenhevosen Kurkon jota seurasi vain kuukautta myöhemmin ponikokoinen tamma Mini.

Kai se oli vain luonnollista että kahta seuraisi kolmas (ja kolmatta neljäs, mutta se on jo toinen tarina). Törmättyäni Hicotuksen myynti-ilmoitukseen ensimmäisen kerran suustani pääsi pitkä hörähdys luettuani orin nimen "Hic..Hicotus" ja lopulta pitelin mahaani naurun lomassa kykenemättä lopettamaan. Kun olin rauhoittunut, huomasin että nimestään huolimatta Hikka (kyllä, annoin lempinimen saman tien) oli varsin potentiaalinen ori. No, ainakin paljon potentiaalisempi mitä meidän nykyiset laiskiaiset ja Hikka jopa näytti suomenhevoselta, kuin suoraan rotumääritelmästä. Ei minun tarvinnut edes miettiä kun olin jo myyjään yhteydessä ja lopulta myyjä näytti vihreää valoa, Hikka tosiaan muuttaisi Namibiaan.

Seuraava ongelma olisi kertoa Jasperille Hikasta. Mies ei ymmärtänyt mitä näin suomenhevosissa mutta Jasper tiesi että väittelyyn oli turha lähteä mukaan, sillä miehellä ei ollut mitää mahdollisuuksia vaimonsa ollessa yhtä jääräpäinen kuin muuli. Kerrottuani lopulta Hikasta aamiaispöydän ääressä miehen ilmekään ei värähtänyt. Tunsin Jasperin liian hyvin tietääkseni että mies todellisuudessa etsi sopivaa sanaa tilanteeseen, mutta lopulta päätti valita hiljaisuuden sanomatta mitään. Jasper oli entinen esteratsastaja eikä mies enään juurikaan pyörinyt tilan asioissa mukana. Jasper oli löytänyt uuden ilon täysin muualta, nimittäin hunterista joka oli Namibiassa vielä täysin lapsen kengissä.

Kun Hikka sitten muutti Namibiaan, huomasin eron tallin muihiin suomenhevosiin verrattuna. Ei Hikka toki puoliverinen ollut, mutta Kurkoon ja Miniin nähden ori oli aivan tajuttoman lahjakas kouluratsu. No.. Ainakin se jaksoi tehdä töitä, Hikalla oli luonnostaan kivat liikkeet ja potentiaalia jopa vaativiin luokkiin. Kaiken lisäksi Hikka oli ihan mielettömän komea josta edes Jasper ei keksinyt pahaa sanottavaa, ainakaan ulkonäöllisesti.