All My Yesterdays

xx, tamma syntynyt 16.01.2017 (CAS45) risuestehevonen omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) ruunikko (Ee/Aa), 172cm UG 0: 0-0-0-0 vs 0v€ kasvattanut Parker McKenzie

Luonnekuvaus

Hiiva saapui omistukseen lokakuussa 2017. Laukkahevosen omistaminen oli käynyt jo pidemmän aikaa mielessä, mutta luonnollisesti sellaista olisi hankala ylläpitää Namibiassa. Siispä Hiiva asuu Yhdysvalloissa, jossa tammalla on oma valmentaja Derek Watson ja toivottavasti pian myös löytäisimme sopivan ratsastajan. Aika näyttää onko tammasta todella risuestehevoseksi. Tamma rakastaa juoksemista ja Hiivalla on myös todellinen laukkahevosen sydän, jotka toivottavasti ovat myös huonoja ominaisuuksia vahvempia.

Päiväkirja

Marraskuu 2017 - Uusi valmentaja ja talli
En ehtinyt viipyä Kentuckyssä sen pidempään joten haikeana hyvästelin tamman. Takaisin Namibiaan päästyäni otin ensimmäiseksi urakaksi etsiä tammalle valmentajan ja ratsastajan. Se että olin kokematon, ei ainakaan auttanut mitään. Halusin sellaisen valmentajan, jolla riittäisi ymmärrystä myös omistajan, eli minun kanssa sillä Hiiva ei varmasti olisi ainut valmennettava. Operaatioon meni vajaa viikko, johon sisältyivät myös lukemattomat soitot ympäri Kentuckya. Lopulta löysin Derek Watson nimisen miehen jolla oli takanaan vuosikymmenien kokemus valmentamisesta. Hiiva tulisi muuttamaan miehen talliin ja samalla Derek auttaisi sopivan ratsastajan löytämisessä.
Luonnollisesti olin tavattoman innoissani. Hillitsin kuitenkin haluni soittaa Yhdysvaltoihin päivittäin. Pari viikkoa muuton jälkeen sain soiton Derekiltä. Mies kertoi että tamma oli suorastaan haastava, laiska, lapsenmielinen, ilkikurinen, typerä, hidas.. Jonka myötä sain selville että Derek ei ollut kovin kaunopuheinen mies. Kirosanatulvan päätteeksi mies kertoi että tammassa oli kuitenkin potentiaalia. Ensinnäkin Hiiva oli umpirohkea, rakasti todella hyppäämistä, tammalla oli kova kilpailuvietti ja mitä tärkeintä, sydän kohdillaan.

Lokakuu 2017 - Historia
Tiedättehän te pakkomielteeni laukkahevosiin? Hyvä. Tällä kertaa en tosin ostanut entistä kouluttamatonta laukkahevosta. Tällä kertaa ostin kolmivuotiaan täysiveritamman, joka oli läpikotaisin risuestehevonen. Ehei, en tiennyt mitään laukkahevosista ja varsinkaan risuestehevosista. Tiesin laukkahevosista vain sen, mitä niiden ratsukoulutus toisi tullessaan. Olin ajan myötä oppinut käsittelemään täysiverisiä ja tottunut niiden temperamenttisuuteen. Elämäni aikana olin omistanut neljä oria ja yhden tamman, jotka kaikki oltiin koulittu ratsuiksi.
Jasper varmasti kirosi sen päivän alimpaan helvettiin, kun sain pähkähullun idean ikiomasta täysiverisestä. Olin aina halunnut tietää miltä tuntuisi omistaa kilpahevonen ja halusin kokea aina vain uudelleen ja uudelleen sen kisahuuman minkä olin kokenut jenkeissä laukkakilpailuissa. Jasperilla ei ollut sanavaltaa tässä asiassa, sillä tulisin kustantamaan hevosen täysin omasta pussista. Tokihan mieheltä löytyi mielipide tähän asiaan, mutta jos olin jotain päättänyt niin se päätös myös piti. Ensimmäisenä otin yhteyttä Yhdysvaltoihin ja kyselin myytävistä laukkahevosista. Olin varsin kokematon mitä laukkahevosiin tuli. Olin toki koittanut itseopiskella esimerkiksi sukulinjoista, mutta loppupeleissä olin vain kokematon ihminen, jonka kokemattomuutta oli helppo käyttää hyväkseen.
Lopulta kävi niin että jouduin höynäytettäväksi. Löysin myytävän hevosen, joka vaikutti märkäkorvan silmin oikein ihanteelliselta hevoselta. Hinta oli kohdillaan, hevonen oli nätti. Kävin luonnollisesti katsastamassa tamman paikan päällä. Tamma näytti oikein hyvältä ja lopulta Hiiva siirtyi minun omistukseeni. Myöhemmin kävi ilmi että tamman vanhemmat olivat periyttäneet vain heikkoja juoksijoita, joilta oli kyllä löytynyt hyppypotentiaalia mutta ei riittävää kestävyyttä pitkille matkoille. Harkittuani asiaa päätin lopulta hyväksyä asian. Tamma ei ollut kallis ja jos Hiiva ei menestyisi, niin voisi siitä koulua esteratsun. Myyjän kanssa sovittiin että tamma saisi asua nykyisellä tallilla sen aikaa kunnes löytäisin tammalle valmentajan ja tallipaikan.