Elephant Hunter

KWPN, ori syntynyt 01.01.2016 estepainotteinen omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) rautias (ee/Aa), 170cm 8v 00.00.2016 ko re 160cm kasvattanut Zonjiet Stud (VRL-00096)

Jälkeläiset

Luonnekuvaus

Huntti on meidän oma pieni urhea elefantinmetsästäjämme, uhkarohkea massava ori, jolta löytyy rohkeutta tarpeeksi vaikka jyräämään koko maailman. Toisinaan myös Mammutiksi, Tankiksi tai Norsuksi kutsuttu.. Rakkaalla kersalla on monta lempinimeä. Luonteeltaan ori on oikein kylmäpäinen ja helppo käsitellä, mutta mitä ratsastettavuuteen tulee.. Kovapäinen hevonen, jolta löytyy hyppypotentiaalia mutta niin myös taitoa saattaa ratsastaja toisinaan vaaratilanteisiin, ellei ratsastaja ole selässä varuillaan.

Huntti ei ole käsiteltäessä helpoin hevonen, mitä maan päältä löytyy. Toisinaan tuntuu kuin ori olisi varsa aikuisen hevosen kehossa, toisinaan impulsiivinen eikä aina kanna tekojensa seurauksia. Vallaton hevonen, joka on jatkuvasti säheltämässä jotain. Alusta alkaen Hunttia on pidetty meidän pienenä lapsena ja kohdeltukin sen mukaan. Orin päähän ei järkeä tahkota ja toisinaan orille saakin olla karjumassa että nyt loppui tuo säheltäminen! Oikein mukiin menevä hevonen Huntti on näin pidemmän päälle ajateltuna, kunhan vain muistaa itse pysyä varpaillaan touhutessaan orin kanssa. Yleisesti ottaen Huntti on helppo hevonen käsiteltäessä, mutta orin kanssa on tiedettävä pitää tietyt rajat tai on helvetti irti. Ori ei ole kovin huomion ja lässytyksen perään, joten hoitotoimenpiteiden aikana Huntti on muistettava pitää molemminpuolin kiinni. Mitä nopeammin ori saadaan hoidettua, sen parempi.

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Tammikuu 2016 - Huntin syntymä
Huntin isä, Eucarya Ecliptic oli jo iäkäs hevonen ja pidemmän aikaa mielessäni oli kutkutellut, että Entille piti saada seuraaja omaan talliin. Tammaa meiltä ei silloin löytynyt, joten sen suurempia miettimättä lainasin Marvellous Show Jumpersin tammaa, Ambrella WASia, joka oli suvullisesti oikein sopiva. Omistajan kanssa sovittiin, että Ambrella saisi asua Zonjietissä tiineyden ajan, tosin sillä ehdolla että kustantaisin tamman kulut mitä matkustamiseen ja varsaan tulisi. Tokihan se minulle sopi, olinhan aina valmis törsäämään aivan liikaa hevosiin sen suurempia kuluja miettimättä (onneksi minulla oli sentään aviomies, joka mielellään luennoi minulle näistä kuluista ja tuottavuudesta). Ambrella tiinehtyi heti ensimmäisellä yrittämällä ja varsoi terveen kauniin rautiaan orivarsan hyisenä tammikuisena yönä karsinassa. Jostain syystä olin toivonut tammavarsaa, sillä tammat olivat pidemmän päälle helpompia käsitellä ja ruunaushan ei missään nimessä tullut kysymykseenkään. Halusin vaalia vanhoja linjoja ja myös varmistaa samalla etteivät kyseiset linjat kadonneet täysin tulevaisuudessa. Olisihan se ollut harmi, jos emälinja olisi kadonnut tyystin, etenkin kun se oli kirjoitushetkellä uhanalainen.
Rakas aviomieheni vastusti pitkään Huntin jäämistä kotiin, osasyynä muka se että nykyisissä oreissa olisi jo liikaa hommaa. Iloisesti tietty menin lupaamaan, että otan Huntin täysin omalle vastuulleni mitä koulutukseen ja ratsutukseen tulisi. Vuoden sisään kaduin sitä päätöstä. Ilmeni että Huntti oli kamalin hevonen, mitä maan päällä kantaa eikä antanut maksutta mitään. Ikuisesti lapsen kengissä oleva ori sen kuin vain kasvoi kasvamistaan komean rautiaan massiivisen orin mittoihin. Huntti herätti kieltämättä ihastusta ulkomuodollaan, mutta luonteellisesti.. Ei niinkään. Useat kysyivät minulta miten ihmeessä pärjään näin eloisan hevosen kanssa. En osannut vastata mitään. Vaikka jokainen päivä oli orin kanssa yhtä taistoa, niin sisimmissään oli tavattoman ylpeä Huntista ja tiesin että siitä tulisi vielä jonain päivänä erinomainen estehevonen vanhempiensa mukaan.