Kuusenriekko

suomenpienhevonen, ori
syntynyt 12.06.2018
koulupainotteinen
omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096)
ruunikko (Ee/Aa), 138cm
8v 01.12.2018
ko Helppo A
maahantuonut sarqquu







© Tallin omaisuutta © Tallin omaisuutta
© Tallin omaisuutta ©  Tallin omaisuutta ©  Tallin omaisuutta ©  Tallin omaisuutta ©  Tallin omaisuutta
Kuusenteeri
sph, rn, 144cm
Kohti Korkeuksia
sph, rt, 157cm
Teerentuuri
Pihlamäen Vieno
Tipitipitii
sph, rt, 142cm
Enttententten
Vaniljatango
Leudon Iki-Ihana
sph, rt, 133cm
Leudon Korpaali
sph, rt, 138cm
Sotamies Ryan
Ruisriimu
Leudon Ihanainen
sph, rt, 133cm
Nostalgiannälkä
Liian Ihana

 

Kurko on luonteeltaan mitä herttaisin tyypillinen suomalainen, hiljainen, itsepäinen, laiskottelija. Jos Kurko olisi mies niin se aivan varmasti muistuttaisi Simpsonien Homeria. Kurko on hieman vetelys ja laiska, mutta muutoin aivan ihana persoona joka nauttii saadessaan olla ihmisen kanssa kaksin vain rapsutettavana. Kurko ei ikinä tee enempää kuin pyydetään ja ori mielellään laistaa työnteosta ja ihan tahansa muustakin jos herra joutuu hiemankin tekemään töitä. Vaikka sitä ei ihan heti uskoisi minikokoinen Kurko on sisimmissään ihan kelvollinen kouluratsu, jos siitä vain saa parhaat puolensa esiin. Se rakastaa nukkumista. Se rakastaa vain olla tekemättä mitään. Eikä sitä edes kiinnosta. Ketään muuta hevosta ei ole yhtä vaikeaa motivoida paitsi Kurkoa.

Koska Kurko on Kurko, ei sitä ikinä tarvitse sitoa kiinni hoitotoimenpiteiden ajaksi, sillä Kurko nukkuu koko tämän ajan. Ihan sama mitä hoitaja tekee, hevonen toimii alitajuntaisesti esimerkiksi kavioita putsatessa tai varustaessa. Kurko ei pistä vastaan missään asiassa, mutta kun ihanan kotoisasta karsinasta pitäisi lähteä liikkeelle, niin tulee toinen ääni kelloon, riippuen tietty hieman siitä ollaanko menossa kentälle ahertamaan vai tarhaan. Tietysti karsinasta ollaan lähdössä innolla, jos ori tietää pääsevänsä ulos, tietysti mielellään paistattelemaan aurinkoon. Jos Kurko tietää että ressukka joutuu töihin niin ori haraa vastaan täysin voimin. Kurko on perusluonteeltaan hyvin kiltti, joten harasi Kurko vastaan miten paljon tahansa, nöyrtyy ori aina lopulta vaikka hapan ilme kielii täysin jotain muuta.

Kurkoa kuvastaa vain yksi sana ratsuna, se on samperin laiska eikä pistä tikkua ristin eteen eikä se ole oikein motivoitavissa. Siltikin se on ihan kivaliikkeinen ratsu, jos sen vain saa liikkumaan. Jos se olisi Kurkosta kiinni niin ori vain lönkyttelisi puoliunessa ympäriinsä. Kurko on yllättävän herkkä ratsu, joka reagoi pieniinkin apuihin, mutta ratsastajan on ansaittava asemansa orin selässä. Kurko tietää kyllä milloin on aika antaa periksi ja liikkuu sulavammin, jopa ratsastajaansa kuunnellen. Vaikka Kurkolla on olematon työmotivaatio, on ori väsymätön ratsu joka jaksaa yhä uudestaan ja uudestaan toistaa samoja asioita. Ori on tasaisen varma suorittaja ja kiltti kuin nallekarhu, jota tekisi mieli vaan halia jatkuvasti.

Ori on helppo kisakumppani, joka ei aiheuta harmaita hiuksia missään vaiheessa. Ei sitä edes kiinnosta muut hevoset, saati sitten edes tammat. Kurko vain nukkuisi läpi kisojen, jos se olisi siitä kiinni. Ei sitä kiinnosta. Eikä se jaksaisi, mutta tekee kyllä jos on pakko. Ihan lahna koko ori.

  • Ominaisuudet
  • Kilpailutulokset
  • Jälkeläiset
  • Päiväkirja

Luonteenpiirteet

Rohkeus

Älykkyys

Temperamentti

Herkkyys

Taidot

Notkeus & nopeus

Kuuliaisuus

Lennokkuus

Askellajit

Kouluratsastus 0/3

Kuuliaisuus ja luonne 0p

Tahti ja irtonaisuus 0p

Maaliskuu 2019

Olin vannonut hyvin pitkään etten ikinä sotkeutuisi suomenhevosiin, jotka olivat tulleet tutuksi kaiken siinä lomassa kun olin reissannut Suomessa hevoskauppojen perässä. Mutta jokin sykähdytti Kuusenriekon myynti-ilmoituksessa. Oli niin söpö ja pieni, että lopulta huomasin itseni kysymässä orista lisätietoja sarqquu nimiseltä henkilöltä. Tietysti kaupat menivät lopulta siihen pisteeseen että olimme jo sopineet alustavat kaupat. Kuusenriekko oli omalla tavallaan komea, kuin pehmonalle jota teki vain mieli halia. Myyjä myös lupasi orin olevan ihan kelpo ratsu, vaikka se tarvitsi paljon hiomista.

Jasperilla meni monttu kirjaimellisesti auki kun kerroin tehneeni tarjouksen suomenhevosesta. Miehen ilmeestä näki että nyt se akka oli seonnut lopullisesti. Kun Jasper kysyi mitä aioin tehdä suomenhevosella, en osannut vastata mitään koska en tiennyt. Kun Kuusenriekko sitten lopulta saapui Namibiaan, ei Jasperin ilmettä voinut edes kuvitella kun hevonen astui ulos trailerista. Myönnän, toihan se vähän mieleen islanninhevosen muhkeine talvikarvoineen ja ehdin jo hetken ajatella päässäni että toimitettiinko minulle varmasti oikea hevonen.

Kun Kurkon talvikarva oli poissa, vastasi hevonen, anteeksi poni, paljon paremmin todellisuutta. Myyjä lupasi orin olevan kuin tyypillinen suomalainen mies ja sen myös huomasimme seuraavien päivien aikana. Eihän se hevonen tehnyt muuta kuin söi ja nukkui. Pian opimme että Kurko rakasti nukkumista. Ja syömistä. Ja rapsutuksia. Auta armias jos oria yritti maanitella työntekoon, ei sitä huvittanut eikä edes kiinnostanut vaikka miten yritimme motivoida Kurkoa herkuilla. Se vain löntysti laiskasti ympäri kenttää eikä sitä kiinnostanut mikään. En minä edes ollut tottunut ratsastamaan muilla kuin puoliverisillä, en ollut ikinä ennen ollut suomenhevosen selässä, mutta jokin oli suomenhevosissa alkanut viehättämään, ehkä olin vain liikaa vieraillut Suomessa kun sain tälläisiä oikosulkuja.