Kuusenriekko
syntynyt 12.06.2018
koulupainotteinen
omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096)
8v 01.12.2018
ko Helppo A
maahantuonut sarqquu
Kuusenteeri sph, rn, 144cm |
Kohti Korkeuksia sph, rt, 157cm |
Teerentuuri |
Pihlamäen Vieno | ||
Tipitipitii sph, rt, 142cm |
Enttententten | |
Vaniljatango | ||
Leudon Iki-Ihana sph, rt, 133cm |
Leudon Korpaali sph, rt, 138cm |
Sotamies Ryan |
Ruisriimu | ||
Leudon Ihanainen sph, rt, 133cm |
Nostalgiannälkä | |
Liian Ihana |
- Ominaisuudet
- Kilpailutulokset
- Jälkeläiset
- Päiväkirja
Luonteenpiirteet
Rohkeus
Älykkyys
Temperamentti
Herkkyys
Taidot
Notkeus & nopeus
Kuuliaisuus
Lennokkuus
Askellajit
Kouluratsastus 0/3
Kuuliaisuus ja luonne 0p
Tahti ja irtonaisuus 0p
Maaliskuu 2019
Olin vannonut hyvin pitkään etten ikinä sotkeutuisi suomenhevosiin, jotka olivat tulleet tutuksi kaiken siinä lomassa kun olin reissannut Suomessa hevoskauppojen perässä. Mutta jokin sykähdytti Kuusenriekon myynti-ilmoituksessa. Oli niin söpö ja pieni, että lopulta huomasin itseni kysymässä orista lisätietoja sarqquu nimiseltä henkilöltä. Tietysti kaupat menivät lopulta siihen pisteeseen että olimme jo sopineet alustavat kaupat. Kuusenriekko oli omalla tavallaan komea, kuin pehmonalle jota teki vain mieli halia. Myyjä myös lupasi orin olevan ihan kelpo ratsu, vaikka se tarvitsi paljon hiomista.
Jasperilla meni monttu kirjaimellisesti auki kun kerroin tehneeni tarjouksen suomenhevosesta. Miehen ilmeestä näki että nyt se akka oli seonnut lopullisesti. Kun Jasper kysyi mitä aioin tehdä suomenhevosella, en osannut vastata mitään koska en tiennyt. Kun Kuusenriekko sitten lopulta saapui Namibiaan, ei Jasperin ilmettä voinut edes kuvitella kun hevonen astui ulos trailerista. Myönnän, toihan se vähän mieleen islanninhevosen muhkeine talvikarvoineen ja ehdin jo hetken ajatella päässäni että toimitettiinko minulle varmasti oikea hevonen.
Kun Kurkon talvikarva oli poissa, vastasi hevonen, anteeksi poni, paljon paremmin todellisuutta. Myyjä lupasi orin olevan kuin tyypillinen suomalainen mies ja sen myös huomasimme seuraavien päivien aikana. Eihän se hevonen tehnyt muuta kuin söi ja nukkui. Pian opimme että Kurko rakasti nukkumista. Ja syömistä. Ja rapsutuksia. Auta armias jos oria yritti maanitella työntekoon, ei sitä huvittanut eikä edes kiinnostanut vaikka miten yritimme motivoida Kurkoa herkuilla. Se vain löntysti laiskasti ympäri kenttää eikä sitä kiinnostanut mikään. En minä edes ollut tottunut ratsastamaan muilla kuin puoliverisillä, en ollut ikinä ennen ollut suomenhevosen selässä, mutta jokin oli suomenhevosissa alkanut viehättämään, ehkä olin vain liikaa vieraillut Suomessa kun sain tälläisiä oikosulkuja.