Lamarita

BWP, tamma syntynyt 12.10.2016 koulupainotteinen omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) ruunikko (Ee/Aa), 156cm 8v 12.03.2017 ko Grand Prix kasvattanut Margot Van Damme

Jälkeläiset

Luonnekuvaus

Lamarita on sielultaan rauhaton hevonen, joka ei tiedä ikinä minne kavioiden oikein pitäisi sojottaa. Vaikka on luonteeltaan varsinainen hätäpöksy, niin muutoin Laama on ihmisystävällinen hevonen, joka nauttii saamastaan huomiostaan.

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Historiaa
Lamarita oli häälahja its... Meille. Olimme viikko sitten avioituneet mieheni kanssa (asiasta oltiin kyllä keskusteltu pitkään) ja lopulta pidimme pienet juhlat paikallisessa kappelissa. Olisin kyllä halunnut valtavat häät, jotka olisivat vieneet vararikkoon, mutta Jasper ei ollut tähän suostunut vaikka yritinkin taivutella pitkään. Jasper oli kovin vaatimaton eikä olisi halunnut lähteä edes häämatkalle, mutta lopulta kuitenkin suostui, kunhan se ei olisi missään tropiikissa. Jasper inhosi tropiikkia yli kaiken. Eurooppa siis kuulosti oikein hyvältä matkakohteelta, ei liian kuumaa eikä liian kylmää ja ehkäpä riittävän sateista. Olisin halunnut Ranskaan, mutta Jasperin mielestä siellä oli aivan liian kallista (kyllä, mieheni on varsinainen kitupiikki) ja ehdotti lopulta Belgiaa, johon oli muka sattumalta löytänyt tarjousmatkan. Tiesin että Jasperin kanssa oli miltei mahdoton päästä sopuun, joten lopulta suostuin Belgianmatkaan. Tietenkin olisin halunnut lentää ensimmäisessä luokassa, mutta ei. Jasper vaatimalla vaati että lentäisimme jollain venäläisellä yhtiöllä halvimmassa mahdollisessa luokassa. Vaikka suostuin tyytymään halpaan lentoon ilman mitään luksusta, niin hotelliksi en tahtonut mitään murjua. Ehei, varasin suoraan huoneet viiden tähden hotellista josta tietenkin löytyi kaikki mukavuudet! Jasper ei tästä oikein ilahtunut, sillä herra olisi ilmeisesti tyytynyt murjuun mutta ilmeisesti tuli siihen tulokseen että häämatkalle lähdetään vain kerran ja joutui lopulta myöntymään tahtooni.
Vietimmekin aivan ihanat ensimmäiset neljä päisää Belgiassa syrjäisessä pikkukylässä, joka oli tunnettu ah romanttisuudestaan. Näiden päivien aikana en kuitenkaan osannut olla miettimättä mitä kotiin kuului hevosille ja ajattelin helpottaa koti-ikävää tutkimalla paikallisia hevosmarkkinoita. Kävi ilmi että parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsi paikallinen hevostalli, jossa kasvatettiin puoliverisiä. Kiinnostukseni heräsi joten varhain seuraavana aamuna (Kun Jasper nukkui vielä krapulaansa pois) otin taksin kyseiselle tallille silkasta uteliaisuudesta. Tila ei ollut iso ja oli rakennettu vain nelisen vuotta sitten, joten kaikki oli uutta, toiminta mukaanlukien. Tilan omistaja otti minut avosylin vastaan ja lähes tunnin verran juorusimme kahvikupposen ääressä sekä Belgian että Namibian hevosista. Juteltavaa riitti ja lopulta nuori nainen kertoi että heillä olisi yksi viimvuotinen orivarsa myynnissä sekä vanhempi siitostamma. Mielenkiintoni heräsi ja nähtyäni kumpaisenkin sukupuut, olin erittäin vaikuttunut. Orivarsa polveutui hyvästä isälinjasta eikä tammankaan suku ollut pahempi. Nähtyäni hevoset olin vain entistä varmempi, kumpainenkin polveutui täysin erilaisista linjoista Namibian muihin hevosiin verrattuna.
Lopulta siinä kävikin sitten niin että hevoset vaihtoivat omistajaa ja pian sovinkin jo kuljetusjärjestelyistä. Sitten muistin Jasperin joka nukkui luultavimmin edelleen krapulaansa pois kaikesta tietämättömänä. Ja tietämättömänä sietääkin pysyä, jos aioin selvitä tästä niin hevosten täytyi olla häälahja. Häälahja its... Meille. Sovittiin että hevosete lennätettäisiin parin viikon päästä Namibiaan. Häämatkaa oli vielä kolme päivää jäljellä, joten otin koko matkasta kaiken irti Jasperin kanssa. Kävimme katsomassa nähtävyyksiä, hyvää ruokaa ja tietenkin seuraa pakottaen itseni unohtamaan ne kaksi hevosta. Päivät menivätkin nopeasti joten pian istuimmekin koneessa matkalla kohti kotia.
Olimme juuri totutelleet takaisin arkeen kun eräänä aamuna tallin pihaan ajoi suuri hevosrekka. Jasper oli hämmentynyt eikä aluksi tiennyt mitä sanoa kun kaksi hevosta talutettiin ramppia pitkin alas. Ensin mies näytti hämmästyneeltä, mutta pian Jasper vaikutti ymmärtävän että vaimo oli ollut asialla. Jälleen kerran. Jasper taisi olla edelleen hieman häähumussa sillä mies ei suhtautunut läheskään yhtä jyrkästi mitä aiemmilla kerroilla. Tosin eihän Jasperilla ollutkaan edes sanavaltaa hevosasioihin sillä mies oli niin auttamattomasti tossun alla.