Kesäkuu 2019

"Lovinoita on jo vanha tamma, joka on saanut jo kaksi kertaa uuden mahdollisuuden elämälleen. Ollessaan vasta muutaman päivän ikäinen Lovinan emä potkaisi varsaa ja tämän jalka meni pahasti rikki. Kasvattaja ei halunnut lähteä maksamaan tuhannen euron hoitoja yhden varsan takia, joten lopetuspäivä oli jo päätetty. Tallilla ollut työntekijä ei kuitenkaan voinut antaa nuoren varsan lähteä, joten hän osti varsan itselleen ja viimeisillä rahoillaan hoiti tamman jalan kuntoon. Vuodet vierivät, tamma kasvoi ja siitä tuli alun vaikeuksista huolimatta erittäin kelpo ratsu. Lovina oppi nopeasti uusia asioita, ja sen kanssa oli ilo kiertää kisaradoilla. Vanhemmiten tamma kuitenkin hidastui, eikä sen meinannut jaksaa enää monipäiväisiä kenttäratsastuskisoja - myöhemmin sen voimat hiipuivat niin kovin, että päivittäiset ratsastushetketkin alkoivat tuntua raskailta. Kukaan ei kuitenkaan osannut edes aavistaa, että Lovinan voimattomuuden takana oli ainoastaan liikunnan puute omistajan pahan masennuksen takia. Omistaja oli valmis laittamaan hevosensa teuraaksi, kunnes tammasta tehtiin ostotarjous, ja tamma lähti Lappiin pienelle tilalle kuntoutumaan. Siellä tamma alkoi hiljalleen palautua, ja vajaan vuoden päästä se oli valmis siirtymään takaisin kisakentille. Meille tamma saapui viikkoa myöhemmin siitä, kun myynti-ilmoitus jätettiin nettiin. Nykyään se elää arvokasta vanhan hevosen elämää käyden satunnaisesti näyttämässä yhä taitonsa kenttäratsastuksessa."

Minun ei todellakaan pitänyt tehdä tarjousta 15-vuotiaasta suomenhevostammasta, mutta jokin Lovinoidassa sykähdytti, liekö tamman lempeä olemus ja ehkäpä tunsin sympatiaa kuullessani tamman historiasta haluten tarjota tammalle loppuiän kodin vaikkakin toiselta puolen maapalloa, joten jälleen kerran lähdin kohti Suomea. Jasper jaksaa vitsailla aionko muuttaa Suomeen kun reissaan siellä yhtenään hevosten perässä. No eihän suomenhevosia muualta saa paitsi Suomesta. Zonjietin suomikanta oli muutenkin hyvin oripainotteista, joten tuntuisi hyvältä löytää sopiva tamma pitkästä aikaa.

Lovinan muutto kävi sutjakkaan ilman ongelmia. Tamma oli hieman pulskassa kunnossa vietettyään kesän laitumella, mutta muutoin Lovina oli mitä parhaimmassa kunnossa ainakin terveydeltään, fyysisessä kunnossa olisi vielä hieman hiomista. Aina tuodessani uuden suomenhevosen kotiin, mietin että miksi halusin juuri suomenhevosen. Olivathan ne vaihtelua puoliveristen rinnalle, mutta eivät vetäneet vertoja kouluradoilla. Toisaalta suomenhevosia sai myös ponikoossa ja rakastin kaikkea pientä ja pyöreätä, hevosissa siis enkä vielä tiennyt mitä suomenhevosilla tulisin tekemään. Olihan ne kivoja maastoputteja ja joku päivä vielä Zonjietissa kirmailisi puttevarsoja. Minua kauhistutti jo se ajatuskin että jos alkaisin kasvattamaan tavoitteellisemmin suomenhevosia niin voi sitä rahan menoa kun joutuisin jatkuvasti hakemaan Suomesta uusia hevosia tai lainaamaan oreja jalostukseen. Toivottavasti tämä bisnes pyörisi pienenä.