Hukan Malin

oldenburg, tamma syntynyt 01.09.2017 koulupainotteinen omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) voikko (ee/Aa/nCr), 170cm 8v 01.12.2017 ko Grand Prix kasvattanut Hukkapuro KRJ-III (5 + 40 + 23,5 + 10 + 6 = 84,5p.)

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Toukokuu 2018
Hukan Malin oli aikoinaan ostettu Zonjietiin voikon värityksensä takia ilman sen suurempia suunitelmia. Malin oli osoittautunut paremmaksi kouluratsuksi, vaikka alku oli hankalaa tamman kypsyessä vasta myöhemmällä iällä. Hukan Malin kilpaili aktiivisesti usean vuoden ajan ja hiljalleen alkoi lähestyä hetki, jolloin pitäisi päättää jatkosta. Vaikka Malin polveutui suhteellisen hyvistä linjoista, oli tamma jo hyvin samansukuinen tallin muiden hevosten kanssa. Lopulta päätimme Jasperin kanssa että astuttaisimme Malinin seuraavana keväänä ja yrittäisimme löytää tammalle mahdollisimman erisukuisen orin.

Harkitsin etsiväni Malinille täysiveriorin, mutta Jasper oli kovasti sitä päätöstä vastaan. Malin oli luonteeltaan melko temperamenttinen tammaksi ja jos siihen yhdistäisi vielä täysiverisen temperamentin voisi tulos olla kaikkea muuta kuin hyvä. Hetken harkinnan mietinnän jälkeen päädyimme ruunikkoon oriin nimeltä Cassidy vd Halor, joka oli Zonjietiin palautunut hiljattain Saksasta omistajan lopettaen hevostoimintansa. Cassidy vd Halor oli kilpaillut erinomaisella menestyksellä nuorempana ja luonteeltaan ori oli oikein herrasmies ja tasapainoinen Maliniin verrattuna. Toivoimme Cassidyn luonteen tasaannuttavan tulevan varsan luonnetta. Ori polveutui Zonjietin omista linjoista, mutta Cassidyn vanhemmat oltiin aikoinaan myyty ja Cassidy oli ainoa jälkeläinen näistä joka vaikuttaa Zonjietissa.

Tietysti toivoin voikkoa varsaa, luultavasti olisi ollut fiksuinta valita rautias ori jolloin mahdollisuus voikkoon olisi suurempi. Hukan Malin tiinehtyi hienosti ensimmäisellä yrittämällä eikä luomuastutuksen suhteen ollut mitään ongelmia. Tiineyden edetessä loppumetreille olimme todella huojentuneita, että kohta piina olisi ohitse. Hukan Malinin temperamentti tuntui vain lisääntyvän tiineyden myötä ja huolestuneena mietimme millainen emä Malin olisi.

Jouduimme avittamaan Malinia varsomisen kanssa ja vetämään varsan ulos. Kiljaisin melkein riemusta kun huomasin varsan kultaisen värityksen. Voikko tammavarsa kellahti ensin muutaman kerran kumoon yrittäen noista jaloilleen, mutta lopulta löysi tiensä emänsä nisälle. Malin oli asiasta eri mieltä eikä suostunut lainkaan imettämään varsaa. Jouduimme tyytymään pulloruokintaan. Malin ei onneksi muutoin vierastanut varsaa, mutta ei päästänyt tätä lainkaan nisälle. Ensimmäisen viikon ajan jouduimme ruokkimaan varsaa pullosta ja hiljalleen yritimme saada Malinia imettämään varsaa. Ensin tilanne vaikutti toivottamalta, mutta sitten huomasimme pieniä merkkejä ja lopulta Malin päästi viimeinkin tammavarsan lähelleen. Olimme huojunteina kun ei tarvinnut enään tyytyä pulloruokintaan ja toivottavasti tilanne ei muuttuisi tästä enään huonompaan suuntaan.