Huhtikuu 2019

Kun ensimmäisen kerran törmäsin myynti-ilmoitukseen jossa luki ponin nimenä "Huvin Mini Minion", tirskahdin ja tietysti piti ilmoitusta näyttää myös Jasperille, joka päästi ison hörähdyksen suustaan. Eihän minun tietenkään uutta ponia pitänyt ostaa eikä minun todellakaan pitänyt kiinnostua ponista vain sen nimen perusteella. Kuten tavallista, yritin karistaa Mini Minionin pois ajatuksistani, mutta hissukseen olin seurannut sivusta kun yksi toisensa jälkeen muut ponivarsat myytiin, kunnes Huvin Mini Minion oli ainoa jäljellä oleva minikokoinen. Tässä kohtaa minulle iski paniikki kun ymmärsin että todella tahdoin sen orivarsan.

Niinhän siinä sitten lopulta kävi että onnellisena allekirjoitin ponin ostopaperit. Voitte vain kuvitella Jasperin tyrmistyneen ilmeen kun kerroin ostaneeni sen Mini Minionin mille me yksi päivä niin kovasti naurettiin. En ollut ikinä ennen nähnyt Jasperin hymyn hyytyvän niin äkkiä. Kaiketi mies luuli että olin (jälleen kerran) ostanut jonkun vinksahtaneen elikon hetken mielijohteessa tutkimatta kunnolla taustoja. Vaikka orivarsalla olikin huvittava nimi, oli Mini Minin suku hyvin vakuuttava ja tulisi varmasti olemaan tulevaisuudessa arvokas lisä shetlanninponijalostuksessa.

Mini teki lähtemättömän vaikutuksen saapuessaan Zonjietiin ensimmäisen kerran. Orivarsa ei tuntunut olevansa moksikaan pitkästä ajomatkasta vaan tuumi ottavansa kylvyn siinä missä oltiin juuri äsken pesty toinen hevonen (kuiva sää). Ihan kuin se ei olisi muka riittänyt jonka jälkeen Mini päätti vielä piehtaroida kuivassa hiekassa. Voi taluttajaparkaa joka vain roikkui narun päässä yrittäen jarruttaa kun orivarsa vain puski menemään. Heti tilaisuuden tullessa taluttaja iski riimunarun käteeni ja melkein juoksi pois paikalta selvästi traumatisoituneena. Katsoin vain hömelösti eteenpäin ymmärtämättä mitä juuri äsken tapahtui Jasperin tapittaessa minua hyvin vihaisen näköisenä "Vai menit ostamaan laadukkaan ponin".

Mini sopeutui jo parissa päivässä Namibiaan ja juoksutti talliporukkaa minkä kintuistaan ehti. Eihän se tietysti ikinä antanut ottaa itseään kiinni tai ylipäätänsä edes seisoa paikallaan viittä sekuntia kauempaa. Mini oli niin raivostuttavan ihana, jota ei voinut muuta kuin rakastaa ja vihata samaan aikaan. Sillä oli aivan ihana luonne, mutta pirullinen ja se oli niin samperin vahvatahtoinen. Kouluttamisesta tulee varmasti mielenkiintoista jos taulapää ikinä oppii edes valjakkoponin tavoille.