Memoricide Wide

trakehner, tamma syntynyt 10.05.2015 koulupainotteinen omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) ruunikko, 164cm 8v 05.01.2016 ko Grand Prix kasvattanut Wiherkangas (VRL-00096)

Isälinja Legend of Yesterdays - Voltmeter Hexen - Volté Woods - Ilté Rox - Snowflake's Delta - Alté
Emälinja Mesmeria - Mercadia Hexen - MST Melody - Melanic Roth - Backstreetaholic - Symphony Rowland - Heart&Mind

Jälkeläiset

Luonnekuvaus

Monni on eloisa tamma, jolla on tosin tapana purkaa ne energiat aivan vääriin asioihin. Tarhasta hakiessa Monni on hevosista se, joka ensimmäisenä ryntää portille häntä vipattaen ja innostuksesta täristen. Tammalla on innostuneena tapana säheltää ja söheltää, joten siinä suhteen täytyy olla tarkkana että suuri hevonen ei tönäistä taluttajaansa. Jos tamma alkaa hermoille hyppimään, niin usein jo jämäkkä kielto saa kyllä Monnin aisoihin.

Hoitotilanteessa voit olla satavarma että et saa hetkenkään rauhaa tammalta. Monni on armoton sähläri joka tapittaa aina korvat hörössä hoitajaansa haukan lailla. Harjat eivät tammalta armoa saa vaan niitä tykätään aina viskellä pitkin karsinaa tilaisuuden tullen. Huomion osoituksia tamma suorastaan rrrakastaa ja mitä enemmän rapsutellaan, niin aina vain parempi! Unohdin tyystin varoittaa miten Memo tykkää näpertää riimunnarua ja tamma osaa kyllä avata yksinkertaisetkin solmut tai sitten vain saattaa riimunnarun pahemmin solmuun - ja sitten ollaankin jumissa. Varusteet saa useimmiten heitettyä nopeasti tamman niskaan, tosin satuloidessa on toisinaan huisin hauskaa hieman pullistella näyttäen pallokalalta hevosen sijaan.

Ja mitä Monniin tulee ratsastaessa on se että tamman selässä on oltava jokainen hetki varuillaan ja valppaana. Helppo hevonen ratsastaa tamma ei missään nimessä ole! Monnin kanssa tarvitaan rutkasti kärsivällisyyttä sekä päättäväisyyttä. Jos nämä kaksi ominaisuutta löytyy ratsastajalta, palkitsee tamma aina lopuksi ratsastajansa onnistuen yrityksessä, oli se sitten täydelliset väistöt tai sulut. Monni kyllä osaa vaikka mitä ja tammalla riittää liikettä Grand Prix tasolle asti, mutta osaamattomalla ratsastajalla tamman lahjat vain valuvat hukkaan.

Kisatilanteissa Monni toimii parhaiten tutun ja turvallisen ihmisen kanssa, jossa on luottamus molemminpuolista. Mielialanvaihteluista ei tarvitse kisapaikalla murehtia, kunhan ei vain kylmilteen kisoihin lähde. Monnia saattaa hämmentää useat eri hevoset jolloin tamma on hieman ujon oloinen. Radalle päästyään tamma on useimmiten jo tasoittunut ja keskittyy täysin suoritukseensa.

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Muutto Zonjiet Studiin (07.04.2016)
Olin varmasti hyvin fiksu kun ostin lähes 11-vuotiaan trakehnertamman. Olin jo useasti salaa käynyt katsomassa Wiherkankaan myytäviä hevosia, etenkin Memoricide, jonka suku minua viehätti. Varsinaisesti en ollut ostohetkellä etsimässä iäkkäämpiä hevosia, vaan nuoria hevosia, joilla olisi vasta kilpailukentät edessä. Memoricide Wide oli jo kokenut konkari ja kilpaillut varsin erinomaisin tuloksin kouluratsastuksessa ja järjellisesti ajatellen hyville siitostammoille oli aina käyttöä. Suvullisesti Memoricide Wide oli keskinkertainen, josta löytyi muutamia varsin erinomaisia kouluhevosia. Toisaalta tammasta ei paljoa pyydetty, joten soitin myyjälle ja sovin kaupoista. Tällä kertaa en itse päässyt hevosta Suomesta hakemaan vaan lähetin ystäväni hevosta hakemaan. Halvemmaksi tuli kun hoitaisin itse kuljetuskulut. Toivotaan, että tamma osoittautuu erinomaiseksi emätammaksi!

Kouluvalmennus (valmensi nekota)
Tiedän kyllä, että Memo ei ole mikään helpoin tapaus varsinkaan ratsastaessa - ei sillä, että tammassa olisi jotain vikaa, se on todella mukava, mutta ei se mahda luonnolleen mitään - mutta tänään oli kyllä poikkeuksellinen päivä. Olin treenaamassa Memon kanssa kentällä ja olin juuri kehottamassa tammaa laukkaan, kun se teki ravista äkkipysähdyksen. Se pysähtyi kuin seinään. Oli lähellä, etten lentänyt sen selästä. Äkäisenä tietysti yritin heti käskeä sitä takaisin raviin, tai edes käyntiin, mutta ei. Pohkeet eivät auttaneet. Annoin tammalle raipasta, vaikka sitä yritänkin välttää, mutta ei. Tamma oli jähmettynyt kuin kivi. Sitten kuulin, kun joku kentän laidalla alkoi nauraa. Naurun seasta kuului lause: "Sehän nukkuu!"
Kyllä, totta, tamman silmät olivat kiinni ja se hengitti syvästi kuin olisi unessa. Minulta menivät hermot, joten nousin satulasta ja vedin ohjista. Tamma avasi lopulta silmänsä ja näytti palaavan takaisin tähän maailmaan. Talutin tamman kentän keskelle, jossa nousin takaisin sen selkään ja aloitin tekemään samaa harjoitusta. Samassa kohdassa, juuri ennen laukkaa, tamma pysähtyi taas. Kentän laidalta kuului taas naurua. Ei ei, tämä ei voinut olla totta - Memo oli varmasti päättänyt tehdä tämän vain kiusatakseen minua. Luulin, että yhteistyömme pelitti jo ja että tästä vaiheesta oli päästy yli! Tällä kertaa en noussut satulasta, vaan odotin kärsivällisesti, että tamma suostui taas liikkumaan. Tämän jälkeen Memo kuitenkin varmaan totesi, että oli hupinsa saanut, ja leikki jäi onneksi siihen.

Kouluvalmennus (valmensi nekota)
Tavalliseen tapaani menin hakemaan Memoa tarhasta iltapäivällä kolmen aikaan, jotta voisin pestä sen ja lähteä treeneihin sen kanssa. Tänä päivänä aurinko porotti suoraan taivaalta ja minua hikoilutti pelkkä ajatus siitä. Normaalisti Memo olisi tarhan portilla minua vastassa, mutta tänään ei. Kutsuin tammaa ja se tulikin lähemmäs, mutta vain näköetäisyydelle. Menin tarhaan ja pidin huolta, että suljin portin perässäni. Memo pysyi paikoillaan eikä tullut lähemmäs, vaikka kutsuin sitä. Kävelin tammaa kohti määrätietoisesti, mutta etäisyyden ollessa vain kaksi metriä tamma päättikin lähteä laukkaan toiseen suuntaan. "Ei tänään", mutisin itsekseni ja kirosin aurinkoa. Memolle tuntui kuitenkin olevan hauskaa.
Ei auttanut, vaikka lähdin tamman perään. Se perääntyi nurkkaan, sitten toiseen, sitten lähemmäs porttia, sitten taas kauimmaiseen nurkkaan. Lopulta olin hien peitossa - paidastani olisi voinut puristaa hikeä. Olin varma, että olin viettänyt tunteja tarhassa, enkä ollut ikinä kokenut tällaista kidutusta. Ja Memo vain nauroi pienen, typerän hevospäänsä sisällä. Näin sen tamman silmistä. Vihdoin ja viimein sain sen kuitenkin kiinni, tosin vasta tamman antauduttua. Lähdin taluttamaan tammaa talliin, aivan voimattomana, ja suljin sen karsinaansa. Juuri kun olin menossa hakemaan tamman varusteita, tallin omistaja Kati käveli minua vastaan. "Hei, tänään ei tarvitsekaan treenata Memoa!" tämä sanoi, "vie se vain takaisin tarhaan."
Ilmeeni oli aika äimistynyt, myönnän. Voin vannoa, että Memon hirnahdus sillä hetkellä kuulosti pelkältä ivalta.