Mosquera

KWPN, tamma syntynyt 14.06.2017 koulu- ja valjakkopainotteinen omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) mustankimo (Ee/aa/Gg), 167cm 8v 12.10.2017 ko Grand Prix, valjakko vaativa kasvattanut J. Erkens KTK-III (17 + 17 + 14 + 14 = 62p.) KRJ-I (7 + 40 + 19 + 20 + 15 = 101p.)

Jälkeläiset

Luonnekuvaus

Mosaiikki on sellainen hevonen jollaiseen törmää vain kerran elämässä. Tamma on kaunis, hyväliikkeinen ja korrekti kouluratsu, mutta luonteeltaan luupää tammamaisine oikkuineen, joka ei voi sietääkään muita naispuolisia, koskien sekä hevosia että ihmisiä. Luonteeltaan hyvin ty.. Uniikki. Ja pitää miehistä. Vain miehistä. Mosaiikki ruokastaan rrrrakastaa rapsutuksia (You can pet me all day! Did I say stop? I don't think I said stop. Keep scratching!!) ja tamma ei ikinä saa tarpeekseen saamastaan huomiosta. Naispuolista kohtaan tamma on hyvin viileä ja jos katse vain voisi tappaa.. Onneksi Mosaiikki on vain hevonen erikoisilla mieltymyksillään. Tamman suosikkia on ehdottomasti lakrisi ja mitkään perinteiset herkut eivät kelpaa! Mosaiikki on selvästi vain Jasperin hevonen ja Jasper on tainnutkin tammaa vähän hemmotella pilalle.

En edes vaivaudu kertomaan mitä tapahtuu jos tamman selkään istuttaa kamalan naispuolisen. Ehei, ehdottomasti täytyy olla miesratsastaja. Mosaiikilla on luonnostaan hyvät, pehmeät liikkeet, näyttävyyttä ja potentiaali vaikeallekin tasolle. Mutta tamma on haastava ratsu, joka todella pistää ratsastajansa koetukselle. Ei riitä että ratsastaja on hyvä, vaan ratsastajan täytyy olla suorastaan legendaarinen. Tuulisella säällä tamma on pelokas, joten korviin täytyy tunkea pumpulia. Muutoin Mosaiikki toimii kouluradalla kuin kala vedessä. Tamma kuuntelee hyvin apuja ja nauttii onnistuneesta suorituksesta. Mosaiikilla on hyvä työmoraali, mutta mikäli jokin suoritus epäonnistuu, Mosaiikki kiukkuuntuu ja tällöin pusketaan päälle aivan jumalaton luupäävaihde, joka kyllä haihtuu aikanaan kunhan ratsastaja on vähintään yhtä jääräpäinen kuin tamma itse. Ihme kyllä, tamma ei ole lainkaan hassumpi hyppääjä. Mosaiikilla on tasainen, puhdas hyppytyyli ja tamma toimii esteradalla hyvin ilman ylimääräistä kaahailua. Hyppääminen onkin aina virkistävää vaihtelua tammalle samoin kuin maastoilu. Mosaiikki nauttii päästessään luonnon helmaan ja onkin varma maastokumppani, jota eivät näkymättömät möröt kiusaa.

Mosaiikki on luupäinen kisakumppani, joka päästää koko tammamaisuutensa valloilleen, jolta ei säästy kukaan ympäriltä. Mikään ei ole hyvin, milloin jouhi on vinossa ja milloin ollaan vahingossa astuttu johonkin mutaiseen, IIK! Tavallisimmin peppuakin näytellään. Mutta onneksi stressi laantuu, kunhan vain päästään alkuverryttelemään. Mosaiikki ei oikein pidä pitkistä automatkoista ja niidenkin ajaksi pitää tunkea pumpulit korviin ja pitää heinäverkko täytenä. Kun radalle päästään, keskittyy tamma täysin suoritukseensa.

Sukuselvitys

i. Overnight oli komea 172cm korkea hollantilaisori syntyjään Ruotsista, joka lähetettiin neljän vuoden iässä huippuvalmentajalle. Overnight palasi kotiin paria vuotta myöhemmin saavutettuaan täyden kapasiteettinsa. Ratsukon debyytti oli vaikuttava Overnightin voittaen luokkansa kirkkaasti. Overnight pärjäsi hyvin tasaisesti seuraavat pari vuotta ansaiten useita ruusukkeita. Ori menestyi myös näyttelykehissä ja sai lukuisia kehuja hyvästä luonteestaan sekä erinomaisesta rakenteesta. Overnightin täyttessä seitsemän vuotta, menehtyi ori äkillisesti aivokasvaimeen jättäen jälkeensä vain pari jälkeläistä, jotka ovat myöhemmin osoittautuneet erinomaisiksi kouluratsuiksi. Mosquera on Overnightin jälkeläisistä nuorin ja orin vanhempi orijälkeläinen on niittänyt mainetta niin kilpailuissa kuin jalostusorina.

ii. Instance oli suurikokoinen, massiivinen ruunikko ori joka vaikutti Tanskassa suurimman osan elinajastaan. Instancen kuvailtiin olevan hankala hevonen kaikin tavoin, jonka kanssa pärjäsivät vain harvat. Hankalasta luonteestaan huolimatta ori oli todella lahjakas kouluratsu jolla riittii liikettä kepeästi aina Grand Prix tasolle asti. Harmillisesti sopivaa ratsastajaa oli hankala löytää orin omistajan keskittyessä myös perhe-elämään. Instance pärjäsi vaihtelevalla menestyksellä ratsastajasta riippuen. Ori pysytteli melko tiukasti omalla maaperällä, Instance ei ollut helpoin matkakumppani ja laiva/lentomatkat olivat yhtä selviytymistaistoa orin kanssa. Ne harvat kerrat jolloin ori nähtiin kilpailevan Saksassa, eivät päättyneet Instancen kannalta kovin hyvin orin stressaantuessa pitkästä reissusta. Silloin opittiin pysymään Tanskassa. Instance menestyi hyvin myös näyttelytapahtumissa, ori sai paljon positiivista huomiota erinomaisesta rakenteestaan ja sen myötä myös paljon kielteistä sanottavaa ei-niin-hurmaavasta luonteestaan. Orin luonne oli yksi syy siihen miksi Instance ei juurikaan herättänyt suosiota jalostusorina.

ie. Jodella oli keskikokoinen solakka ruunikko hollantilaistamma syntyjään Hollannista, joka myytiin nuorena Ruotsiin. Tamma oli luonteeltaan kultainen ja hyväsydäminen, joka elinaikanaan jätti jälkensä monen ihmisen sydämeen. Jodellalla oli tavattoman kaunis pää, pitkät jalat, ja tavallista pidempi runko. Tamma oli syntymästään lähtien hyväliikkeinen ja nöyrä, joka myöhemmin menestyi kohtuullisesti Ruotsissa aina kansallisella tasolla asti. Jodellalla oli potentiaalia Intermediaire I tasolle saakka, mutta parhaimmillaan tamma oli Prix St Georges tasolla. Jodella päihitti monia parempirakenteisia puoliverisiä ja tammalla oli edessään loistava tulevaisuus koulukentillä, kunnes Jodellan emäntä menehtyi äkillisesti syöpään. Tamma myytiin toiselle puolelle maata kasvattajalle, joka ei tammasta kaavaillut kouluratsua vaan siitostammaa. Jodella oli hyvin hedelmällinen ja varsoi lähes joka vuosi. Tamma periytti kultaista luonnettaan ja hyviä liikkeitään.

e. Delisha on kuin ilmetty kopio Mosquerasta, ainakin ulkomuodoltaan. Tamma oli kaunis ja hyväliikkeinen, mutta ei kovin lahjakas kouluratsu. Delisha oli syntyjään kotoisin Saksasta ja tamma myytiin Ranskaan kuuden vuoden iässä. Ranskaan muuttaessa Delisha oli varsonut jo kahdesti. Delisha oli hyvä emätamma ja polveutui hyvistä linjoista eikä luonteessakaan ollut moitittavaa. Alunperin uusi omistaja, Herra Jerkens kaavaili tammasta itselleen kouluratsu. Suunitelmat pistettiin uusiksi kun todellinen valmentautuminen aloitettiin. Kuten myyjä oli sanonut, tamma ei oikein loistanut kouluratsuna. Herra Jerkensillä oli kuitenkin varasuunitelma, eli Delisha sai alennuksen takaisin siitostammaksi. Elämänsä aikana Delisha varsoi kymmenen varsan verran, jättäen jälkeensä kahdeksan tammavarsaa ja kaksi orivarsaa.

ei. Piccolo oli kimo suurikokoinen ori, josta ei itsestään tiedetä paljoa. Piccolo polveutui erinomaisesta isälinjasta ja emälinjasta oli jäänyt monta menestynyttä kouluratsua. Ori itse oli kotoisin Hollannista. Tiedosta mikä saatiin kotoon, selvisi että ori oli kohtuullisen hyvä kouluratsu jolla riitti liikettä. Piccolo oli myös hyvin komea ja sopusuhtainen. Orin luonteesta ei tiedetä mitään. Nuorena ori oli jäänyt auton alle takajalan murtuessa kolmesta eri kohtaa, se tapaus pääsi aikoinaan pikkukaupungin uutisotsikoihin jossa tapahtui harva se päivä mitään. Piccolosta ei ollut suoritushevoseksi eikä sen liiemmin jalostusoriksikaan vähäisen menestyksensä vuoksi. Ori astutettiin kotitilan tammalla josta syntyi Delisha. Vuosi Delishan syntymän jälkeen Piccolo menehtyi jäätyään toistamiseen auton alle.

ee. Alinea oli keskikokoinen rautias suurimerkkinen tamma, kotoisin Hollannin idylliseltä maaseudulta. Tamma syntyi tallille, joka kasvatti kylmäverisiä ravihevosia. Alinea polveutui hyvistä linjoista, mutta tamman kasvattajalla ei ollut aikomustakaan tehdä mitään tammalla. Alinea oli hyväluonteinen, jonka kanssa tuli kuka tahansa toimeen. Joku asiantuntija olisi saattanut jopa sanoa, että tammasta olisi ollut ainesta kouluratsuksi. Tamman aktiveetit koostuivat pitkistä maastolenkeistä niin selästä käsin kuin rattain. Tamma oli luottohevonen ja suurperheen ehdoton suosikkihevonen tilan kaikista hevosista. Myöhemmässä iässä Alinea astutettiin Piccololla, joka asui samalla tilalla.

Kilpailumenestys

22.10.2017 Syndur, irtoSert (Päätuomari: Zafiro)

Päiväkirja

Elokuu 2017 - leikkituokio, vierailijana ScrewDriver
"Kelle ihmeelle se on?" Rafel kysyi Samanthan astellessa talliin ison sinisen leikkipallon kanssa. "Mä aattelin vaan heittää sen jonkun tarhaan ja nähä mitä tapahtuu", nainen virnisti, ennen kuin otti suunnan tarhoille. Hän sai peräänsä huvittuneen naurahduksen ja kuuli nuoren miehen lähtevän hänen mukaansa katsomaan mitä tuleman piti.
Yhdessä he suuntasivat tammatarhoille, lähes lukiensa toistensa ajatukset kun he lähestyivät Mosaiikin tarhaa. Kimo tamma seisoskeli tarhan kuivimmassa peräkulmassa, korvat luimussa leväten vasenta takajalkaansa. Se vilkaisi kaksikkoa, kiinnittäen huomionsa siniseen esineeseen. Ei sitä oikeasti kiinnostanut, mutta se silti halusi tietää mikä tuo kirkaanvärinen outo esine oli. Tamman höristi korviaan ja alkoi kävelemään tarhan portille kaksikkoa vastaan.
"Katsos, saatin sen huomio..." Rafael virnisti, katsahtaen työkaveriinsa. "Tästä lähtee", Sam virnisti takaisin ja heitti pallon aidan yli tammalle. Kimo äkkiä kavahti taaksepäin ettei pallo vain osuisi siihen, tehden pienen kierroksen tarhan ympäri ennen kuin palasi tutkimaan uutta juttua.
Mosaiikin tarhakaveri kiinnostui heti ja ryntäsi kimon luokse, saaden mulkaisun tammalta. Rafael ja Samantha naureskelivat kahden puoliverisen tamman käytökselle, kiinnitäen muutaman muunkin hevosen huomion viereisissä tarhoissa. Myös heidän pari työkaveriaan tuli katsomaan näytöstä.
Mosaiikki nuuhki sinistä palloa, tuuppien sitä hieman ennen kuin ravasi taas muutaman askeleen, menettäen mielenkiintonsa. Sen tarhakaveri Myrtti puolestaan kiinnostui pallosta ja alkoi leikkimään sillä, saaden kaikki nauramaan.

Kouluvalmennus - valmensi Sorel
Ou shit, totesin hiljaa mielessäni kun katselin tallin käytävällä seisovaa hevosta, tämän minä tunnistin. Onneksi minun ei tarvinnut hevosta hoitaa, vaan sen hoiti tamman suosikki hoitaja, Jasper. Kävelin kentälle kahvikuppi kädessä, miettien mitä voisin “yrittää” tehdä. Ei mennyt kauan, kun Jasperi talutti tamman kentälle. Hevonen katsoi minua mulkoillen. Se väisti heti, kun yritin nostaa jalkaa jalustimeen. Jasperi auttoi minut satulaan ja keräsin ohjat heti käteeni. Istuin syvällä satulassa ja yritin hengittää rauhallisesti. Hevosen lihaksisto oli jännittynyt ja valmiina toimintaan.
Käynnissä aloitin tekemään pysähdyksiä, jo tästä hetkestä alkoi oikuttelu. Mosaiikki heitteli päätänsä ja pysyi paikoillaan ehkä puokisekuntia. Aikani yritin ja kun loputa sain sen seisomaan sen sekunin, olin tyytyväinen. Pyysin tamman raviin ja sehän ampas! Olin tottunut sähäköihin hevosiin, eikä tasapainoni paljoa horjahtanut. Otin vähän ronskimman otteen ohjista ja ärähdin tammalle. Kehotin hevosen uudestaan raviin ja nyt sujui paremmin, jopa voltit muodossa kuljettuna. Mosaiikki kalistutteli kuolaimia ja hakeutui jatkuvasti pois kuolantuntumalta. Osasin aika hyvin pelata hevosen peliä ja pysyä askeleen sitä edellä. Ravissa otin vahvemman tuntuman ja pitkillä suorilla kehotin tamman tekemään väistöjä. Ensimmäinen kerta sujui erinomaisesti mutta seuraavat menivät aivan miten sattuu. Mosaiikki yritti vielä kovasti voittaa minut tässä kamppailussa, mutta pistin tosissani hanttiin. Minuun ei tehonnut kuolaimeen pureminen, yllättävät väistöliikkeet tai pystyyn nouseminen. Ilkeä noita-akka vain pysyi satulassa!
Alkuun mietin, uskallanko edes ravata mutta nyt olin jo vahvasti sitä mieltä, että kyllä me laukkaamme. Tiesin, että tamma oli todella taitava ja osaava, kun se vain haluaa olla. Olimme taistelleet jo niin paljon että kyllä me tästä vielä selviämme. Pyysin laukkaa, sain pukkisetin. Siinä oli jo hilkulla, ettei tasapaino pettänyt! Ärähdin ja napautin muutaman kerran raipalla tuntuvasti tamman takamukseen ja siitähän se riemu vasta syntyi! Mosaiikki ei enää tiennyt, mihin ilmansuuntaan lähtisi ja mitä tekisi, se meni selvästi hämilleen. Pyysin uudestaan nostamaan laukan ja niin se tekikin. Laukkasin kumpaankin suuntaan tekemättä mitään sen kummallisempaa. Mosaiikki oli tyytynyt kohtaloonsa ja kulki nyt kuin “tavallinen hevonen”. Tähän kohtaan oli hyvä lopettaa. Ravasin lopuksi vielä isoja ympyröitä ja yritin saada tamman ravaamaan aktiivisena, käyttäen selkäänsä. Lopulta taputin tamman kaulaa ja laskeuduin satulasta. Olin iloinen, että selvisin ehjänä koetuksesta ja sain luovuttaa hevosen ohjat heti Jasperille.

Elokuu 2017 - Syysvarsa
Siitä lähtien kun Mosaiikki siirtyi omistukseeni virallisesti, oli minulla suunitelmana astuttaa tamma ennen varsinaisen kisakauden alkua. Toki tamman ratsukoulutus oli vasta aluilla eikä tamma olisi valmis kisaradoille vielä hetkeen. Klinikalla kävimme testaamassa tamman hedelmällisyyden, joka osoittautui hyväksi. Olin jo pitkään halunnut tallin omasta orista, ruunikosta Ulyssestä varsan kotiin kasvamaan mutta harmikseni minulla ei ollut sopivaa tammaa. Mosaiikki tiinehtyi kaikkien iloksi ensimmäisellä yrittämällä. Tiineys meni (odotetusti) hyvin, vaikka tietenkin minua vähän jännittäisi millainen emätamma Mosaiikki olisi. Kun sitten laskettu aika läheni, siirrettiin tamma varsakarsinaan josta pystyimme turvallisesti kameran kautta tarkkailemaan kantavaa tammaa.
Aamuyöstä Mosaiikki sitten viimein osoitti varsomisen merkkejä. Päivystävä eläinlääkäri oli yhden soiton päästä hätätapauksen varalta. Synnytys kesti odotettua kauemmin, mutta muutoin tilanne ei ollut millään tapaa kriittinen. Oljilla makasi musta varsa, joka parin kömpelön yrityksen jälkeen pääsi jaloilleen.

Elokuu 2016 - Historiaa
Mosaiikiksi kutsuttu tamma saapui Zonjietiin kesäkuussa 2017. Olin jo pidempään etsinyt sopivansukuista korrektia hollantilaistammaa, mutta etsinnöistä huolimatta en ollut sopivaa yksilöä löytänyt. Olin kysellyt tutuiltani ympäri Eurooppaa ja pyytänyt ilmoittamaan mikäli tälläiseen törmäisivät. Kahta viikkoa myöhemmin sain soiton Hollannisa J. Erkeniltä joka kertoi ostaneesta hollantilaistamman, joka ei kuitenkaan sopinut miehen suunitelmiin. Elkens kertoi tamman olevan varsin nätti, mutta luonteeltaan sähikäinen. Potentiaalia tammalla oli vaikeisiinkin luokkiin. Nähtyäni tamman sukupuun ja kuvan olin täysin vakuuttunut että Mosaiikki oli juuri sitä mitä olin etsinyt. Olin Elkensin kanssa aiemminkin tehnyt hevoskauppoja, joten luotin miehen sanaan, jolla oli melkoisen hyvä maine hevoskasvattajana. Sovin Elkensin kanssa että tamma tulisi kuukauden koeajalle tänne Afrikkaan.
Paria viikkoa myöhemmin Mosaiikki sitten saapuikin Zonjietiin. Kuvat eivät todellakaan tehnyt oikeutta tamman kauneudelle. Työtä toki nuoressa tammassa riittäisi, mutta ei ollut epäilystäkään Mosaiikin potentiaalista. Kuukauden koeajan jälkeen kaupat solmittiin ja kimo tamma siirtyi lopulta omistukseeni.