Praimfaya

VH19-012-0025

kwpn, tamma
syntynyt 13.05.2018
koulupainotteinen
omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096)
ruunivoikko (Ee/Aa/nCr), 163cm
8v 01.10.2018
ko Prix St. Georges
kasvattanut W. Akker


© Superior Warmbloods
© Superior Warmbloods © Superior Warmbloods © Superior Warmbloods © Superior Warmbloods
Munir
kwpn, m, 165cm
Flaer
kwpn, rn, 167cm
Morston
Ambrosia
Czarina
kwpn, rt, 164cm
Willburn
Bellona
Tira
kwpn, vkk, 162cm
Sir Archy
kwpn, rn, 166cm
Ebert
Ophelia
Catoki
kwpn, vkk, 162cm
Condor
Farhana

 

Faya on niitä hevosia jotka tekisi mieli pistää paluupostina pian muuton jälkeen. Olin toivonut Fayan perivän isänsä lempeän luonteen ja suorastaan rukoillut ettei varsa perisi emänsä kipakkaa luonnetta. Kuten voitte arvata, mönkään meni. Pian Fayan muuton jälkeen kun puolivuotinen tammavarsa oli alkanut kotiutumaan, oli talliväki alkanut huomaamaan tamman luonteessa muutosta. Jälleen kerran meille oli siunaantunut yksi tamma isolla T:llä. Sisimmissään Faya on ihan kiva hevonen ja tamma toisinaan näyttää herkempää puoltaan, mutta yleisesti ottaen voikon tamman kanssa saa tapella jopa arkisista asioista. Faya ei tunnu kunnioittavan ketään ja tamman kanssaon liki mahdoton ystävystyä ja hevoslaumassakin Faya riepottelee laumatovereitaan minkä kavioistaan ja hampaistaan ehtii. Ystävystyminen ei ole kuitenkaan mahdotonta ja kunhan on Fayan kanssa tarpeeksi kärsivällinen, kova työ palkitaan. Toki Faya on oma kipakka itsensä, mutta osoittaa sentään edes jotain kunnioitusta ihmistään kohtaan.

Faya ei viihdy pitkiä aikoja paikallaan ja hoitotoimenpiteiden aikana tamman kaviot sojottavat jos johonkin toiseen suuntaan. Tamma ei taida tuntea sanaa "rento" tai "seistä paikallaan", pari kertaa olen ollut todistamassa sitä ihmettä kun Faya on todellakin nauttinut harjaustuokiosta tai rapsutuksista (tietysti lempipaikasta korvan takaa, jos vain saa tamman pään pysymään paikallaan). Vaikka Faya on vaikea, on tamma kuitenkin hyvin opetettu ja Faya tietää milloin nostaa kavionsa vaikka touhuaakin aina omiaan. Tamma innostuu aina tavattomasti kun tietää että nyt ollaan lähdössä, joten kun satulan saa selkään, on tamma suorastaan räjähtämässä oven läpi ja kaviot vipattavat siihen malliin että pää meinaa mennä pyörälle. Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa ongelmat ovat ne tutut samat, eli paikoillaan pysyminen. Tammalla tuntuu olevan niin kova kiire pois ettei edes tunnu huomaavan ihmistä vierellään tai havahdu edes rokotuksiin.

Faya on nykypäivänä ihan kelpo kouluratsu, jonka taidot saatiin hiottua huippuunsa Prix St. Georges tasolle. Aina näin ei ollut vaan koitti niitä päiviä jolloin tamma vain puuskutti eteenpäin kuin höyryjuna ja töitä sai tehdä hyvin paljon. Toki tammalla oli luonnostaan hyvät liikkeet, joista näki että Fayalla oli selvästi potentiaalia kouluradoille. Muut hyvät ominaisuudet tulivat ilmi vasta työskentelyn tuloksena. Faya on hyvin herkkä ratsu, joka osoittaa vahvasti mieltään jos jokin asia ottaa päähän kuten karkeat avut. Tamma koettelee hyvin paljon ratsastajaansa ja luottamus on ansaittava oikeastaan jokaisella ratsastuskerralla. Vaikka tamma on hyvin kipakka ja herkkä, on Fayalla kuitenkin hyvä työmoraali ja keskittymiskyky kunhan vain tamman energiat saa suunnattua työskentelyyn. Tammassa on ollut pienestä lähtien aina se hyvä puoli että Faya ei jännitä vaikka ratsastaja jännittäisi, kunhan vain ratsastaja tekee selässä vaaditut hommat.

Olen luultavasti katunut miljoona kertaa sitä päivää kun päätin tehdä Fayasta kisahevosen. Toki tammassa on se hyvä puoli että Faya on jännittämättä jopa meluisillakin paikoilla, mutta touhottaa omaan tapaansa aivan kamalasti ja höykyttää ratsastajaa tuttuun tapaan alkuverryttelyiden aikana koetellakseen ihmistä selässänsä. Kunhan ratsastaja vain pitää pintansa, niin kisaradalle päästessä tuomari saa arvioitavaksi elastisesti liikkuvan ratsukon, joka keskittyy täysin kisasuoritukseensa. Olemme aina odottaneet kauhulla milloin Faya vetäisi tammakortin esiin kisasuorituksen aikana, mutta yllättäen jokainen kisasuoritus on mennyt hyväksytysti läpi.

  • Ominaisuudet
  • Kilpailutulokset
  • Sukuselvitys
  • Jälkeläiset
  • Päiväkirja

Luonteenpiirteet

Rohkeus

Älykkyys

Temperamentti

Herkkyys

Taidot

Notkeus & nopeus

Kuuliaisuus

Lennokkuus

Askellajit

Kouluratsastus 0/0

Kuuliaisuus ja luonne

Tahti ja irtonaisuus

Lokakuu 2018

Olin joitain kuukausia sitten ostanut rescueyhdistyksen kautta hollantilaisorin Tregaron ja myöhemmin tutustunut orin kasvattajaan, pian tämän jälkeen meille muutti samalta kasvattajalta Astor. Mies oli hyvin pieni nimi hevosalalla, joka omisti kolme tammaa. Olimme olleet Wendelin kanssa tiiviisti yhteydessä koko tämän jälkeen ja olin ilmaissut mielenkiintoni jos miehelle ilmaantuisi myyntiin voikko varsa. Wendelillä oli vain kolme siitostammaa ja vuosien ajan miehen kasvatustoiminta oli pyörinyt tiiviisti näiden tammojen ympärillä. Wendel kertoi että hänellä oli ollut neljäskin tamma kaksi vuotta sitten, joka oli menehtynyt harmillisesti synnytyksessä ja varsa oli menehtynyt pian tämän jälkeen. Wendel oli myös vihjannut jäävänsä eläkkeelle muutaman vuoden kuluttua, mutta kertoi kuitenkin aikovansa pitää hevosensa niin kauan kun näistä pystyi huolehtimaan.

Wendel oli kertonut tilansa kuulumista ja kun mies kertoi astuttaneensa kolmannen tamman Tiransa, se josta minulla ei ollut vielä varsaa, tilan osa-omistusorilla Munirilla joka oli linjoiltaan hyvin erilainen. Viimeksi käydessäni Wendelin tilalla olin käynyt tervehtimässä myös Muniria joka oli ollut hyvin ihastuttava ja lempeäluonteinen, jollei Wendel olisi hoputtanut minua olisin varmasti seisonut Munirin tarhalla koko vierailun ajan sillä jokin orissa oli hyvin vangitsevaa. Varsan emä, Tira oli aavistuksen kipakkaluontoinen ja tamma isolla T:llä, mutta pehmeä ratsastaa jolla oli luonnostaan upeat liikkeet.

Kahta kuukautta myöhemmin Wendel soitti kun olin vielä nukkumassa ja sanoi että Tira oli synnyttänyt terveen tammavarsan. Olin hieman loukkaantunut miehelle kun tämä ei ollut pistänyt ensin kuvaa varsasta ennen soittoa. Wendel vain naurahti puhelimessa ja sanoi että varsan kuvat olivat nähtävillä somessa. Jokin hälytti päässäni, olin salamana ylhäällä rynnistämässä kannettavalleni. Jasper oli tällöin aamukahvilla keittiössä tuijottaen hyvin kysyvästi minua, mutta en välittänyt, mielessäni pyöri vain varsa, VARSA! Lopulta löydettyäni Wendelin mainitsemat ilmoitukset vajosin horrostilaan ihaillessani varsaa. Unohdin kokonaan Wendelin ja puhelimen, ymmärtäessäni asian sopersin luuriin lopulta hätääntyneenä että varsaa ei saisi missään nimessä varata muualle! Wendel lupasi pitää varsan pois markkinoilta kunnes saisin päätettyä asiasta Jasperin kanssa.

Jasper myöntyi ja lopulta paperit pistettiin kuntoon. Unohdin mainita että tammavarsa oli nimetty sarjan "The 100" mukaan, joka oli yksi syy miksi halusin juuri tämän tammavarsan. Praimfaya tarkoittaa lyhyesti sanottuna maailmanloppua. Opittuani tuntemaan tammavarsan paremmin, ymmärsin että nimi oli hyvin kuvaava.

Praimfaya muutti Zonjietiin kuusikuukautisena. Alkuun tammavarsa oli hyvin herttainen, kiltti, mukava kaiketi siksi että jännitti ja vierasti kaikkea, mutta kun Praimfaya kasvoi isommaksi, kasvoi myös tamman luonne. Lopulta opimme että Faya oli kaikkea muuta paitsi mainitsemaani. Saakelin oikullinen elikko, jonka kanssa mikään ei mene yksiin. Tamma isolla T:llä. Faya on liian älykäs hevonen, joka osaa hyödyntää kaikki porsaanreiät ja se yhdistettynä luonteeseen tietää täyskatastrofia. Faya on myös ehdottomasti yhden ihmisen hevonen, vieraiden on mahdoton tulla toimeen tämän elikon kanssa ja tutunkin ihmisen kanssa täytyy olla varma siitä, mitä tekee. Onneksi näitä tammoja oli meille siunaantunut jo useampi, joten olimme jo tottuneet kiukkuisiin tammoihin. No, onneksi hevosella on sentään hyvät liikkeet. Ehkä siitä vielä kouluratsu tulee, ainakin toivottavasti.