Faya on niitä hevosia jotka tekisi mieli pistää paluupostina pian muuton jälkeen. Olin toivonut Fayan perivän isänsä lempeän luonteen ja suorastaan rukoillut ettei varsa perisi emänsä kipakkaa luonnetta. Kuten voitte arvata, mönkään meni. Pian Fayan muuton jälkeen kun puolivuotinen tammavarsa oli alkanut kotiutumaan, oli talliväki alkanut huomaamaan tamman luonteessa muutosta. Jälleen kerran meille oli siunaantunut yksi tamma isolla T:llä. Sisimmissään Faya on ihan kiva hevonen ja tamma toisinaan näyttää herkempää puoltaan, mutta yleisesti ottaen voikon tamman kanssa saa tapella jopa arkisista asioista. Faya ei tunnu kunnioittavan ketään ja tamman kanssaon liki mahdoton ystävystyä ja hevoslaumassakin Faya riepottelee laumatovereitaan minkä kavioistaan ja hampaistaan ehtii. Ystävystyminen ei ole kuitenkaan mahdotonta ja kunhan on Fayan kanssa tarpeeksi kärsivällinen, kova työ palkitaan. Toki Faya on oma kipakka itsensä, mutta osoittaa sentään edes jotain kunnioitusta ihmistään kohtaan.
Faya ei viihdy pitkiä aikoja paikallaan ja hoitotoimenpiteiden aikana tamman kaviot sojottavat jos johonkin toiseen suuntaan. Tamma ei taida tuntea sanaa "rento" tai "seistä paikallaan", pari kertaa olen ollut todistamassa sitä ihmettä kun Faya on todellakin nauttinut harjaustuokiosta tai rapsutuksista (tietysti lempipaikasta korvan takaa, jos vain saa tamman pään pysymään paikallaan). Vaikka Faya on vaikea, on tamma kuitenkin hyvin opetettu ja Faya tietää milloin nostaa kavionsa vaikka touhuaakin aina omiaan. Tamma innostuu aina tavattomasti kun tietää että nyt ollaan lähdössä, joten kun satulan saa selkään, on tamma suorastaan räjähtämässä oven läpi ja kaviot vipattavat siihen malliin että pää meinaa mennä pyörälle. Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa ongelmat ovat ne tutut samat, eli paikoillaan pysyminen. Tammalla tuntuu olevan niin kova kiire pois ettei edes tunnu huomaavan ihmistä vierellään tai havahdu edes rokotuksiin.
Faya on nykypäivänä ihan kelpo kouluratsu, jonka taidot saatiin hiottua huippuunsa Prix St. Georges tasolle. Aina näin ei ollut vaan koitti niitä päiviä jolloin tamma vain puuskutti eteenpäin kuin höyryjuna ja töitä sai tehdä hyvin paljon. Toki tammalla oli luonnostaan hyvät liikkeet, joista näki että Fayalla oli selvästi potentiaalia kouluradoille. Muut hyvät ominaisuudet tulivat ilmi vasta työskentelyn tuloksena. Faya on hyvin herkkä ratsu, joka osoittaa vahvasti mieltään jos jokin asia ottaa päähän kuten karkeat avut. Tamma koettelee hyvin paljon ratsastajaansa ja luottamus on ansaittava oikeastaan jokaisella ratsastuskerralla. Vaikka tamma on hyvin kipakka ja herkkä, on Fayalla kuitenkin hyvä työmoraali ja keskittymiskyky kunhan vain tamman energiat saa suunnattua työskentelyyn. Tammassa on ollut pienestä lähtien aina se hyvä puoli että Faya ei jännitä vaikka ratsastaja jännittäisi, kunhan vain ratsastaja tekee selässä vaaditut hommat.
Olen luultavasti katunut miljoona kertaa sitä päivää kun päätin tehdä Fayasta kisahevosen. Toki tammassa on se hyvä puoli että Faya on jännittämättä jopa meluisillakin paikoilla, mutta touhottaa omaan tapaansa aivan kamalasti ja höykyttää ratsastajaa tuttuun tapaan alkuverryttelyiden aikana koetellakseen ihmistä selässänsä. Kunhan ratsastaja vain pitää pintansa, niin kisaradalle päästessä tuomari saa arvioitavaksi elastisesti liikkuvan ratsukon, joka keskittyy täysin kisasuoritukseensa. Olemme aina odottaneet kauhulla milloin Faya vetäisi tammakortin esiin kisasuorituksen aikana, mutta yllättäen jokainen kisasuoritus on mennyt hyväksytysti läpi.
| Munir kwpn, m, 165cm |
Flaer kwpn, rn, 167cm |
Morston |
| Ambrosia | ||
| Czarina kwpn, rt, 164cm |
Willburn | |
| Bellona | ||
| Tira kwpn, vkk, 162cm |
Sir Archy kwpn, rn, 166cm |
Ebert |
| Ophelia | ||
| Catoki kwpn, vkk, 162cm |
Condor | |
| Farhana |
Praimfaya on linjoiltaan hyvn erilainen ja vähän tunnettu maailmalla jossa näkyy vahvasti pienkasvattajan vuosikausien kestänyt työ. Erikoislaatuisen miehen kasvatustyöstä teki se että kasvattaja oli aina käyttänyt jalostukseen hevosia harvinaisista linjoista panostaen enemmän muihin ominaisuuksiin kuin ratsun ominaisuuksiin. Wendelin kasvattamat hevoset olivat hyväluonteisiä, varmajalkaisia sekä vähään tyytyviä hevosia joista oli moneen käyttöön. Faya on Wendel Akkerin viimeisin kasvatti kauniista, mutta kipakasta Tira tammasta ja voikosta lempeästä osa-omistusorista Munirista. Wendelille jäi vielä kolme tammaa miehen eläköityä, mutta Wendel ei aio enään harrastaa hevoskasvatusta vaan aikoo nauttia eläkepäivistään hevostensa kanssa.
Isä Munir on isokokoinen musta kompakti ori, jolla on hyvin ryhdikäs olemus ja suuret, älykkäät silmät joihin ei voi olla ihastumatta. Orilla on erinomainen luonne joka on hyvin käsiteltävissä. Munir on varsasta asti ollut kypsä ikäisekseen, joka suhtautuu kaikkeen tyyneydellä. Ori on kotoisin Hollannin syrjäseudulta jonka on omistanut ja kasvattanut Adelaide De Vries yhteistyössä Wendel Akkerin kanssa. Munirin emä on Adelaiden oma tamma, mutta isä Flaer oli Wendelin omia oreja joka harmillisesti menehtyi nuorena. Munirin ollessa kolme, osti Wendel orista itselleen puolet. Munir hyväksyttiin viiden vuoden iässä kantakirjaan kouluratsastussuunnalle saaden hyvät pisteet käyttökokeesta. Munir kilpaili satunnaisesti vaativissa luokissa hyvällä menestyksellä, mutta Adelaide ei välittänyt kilpailemisesta joten Munir oli enemmän harrastehevonen. Kuten kuvitella voi, Munir ei herättänyt kiinnostusta tammojen omistajien keskuudessa vähäisen kokemuksen vuoksi joten Wendel Akker oli ainoa joka Muniria käytti jalostuksessa, kahden varsan verran. Kun Wendel jäi eläkkeelle niin samalla jäi myös Munir joka tällä hetkellä asuu Wendelin tilalla.
Isänisä Flaer oli ruunikko massiivinen hollantilaisori joka polveutuu legendaarisesta Atom nimisestä venäläisestä orista. Tarinan mukaan Atom saapui Eurooppaan Venäjältä 1950-luvulla joka osoittautui niin poikkeukselliseksi hevoseksi että vertaista ei oltu ikinä nähty. Nykypäivänä kukaan ei ole yltänyt samoihin tuloksiin kuin Atom, eivät edes orin jälkeläiset. Flaer saapui Wendelille hevoshuutokaupan kautta 3-vuotiaana jossa Wendel näki tavattomasti potentiaalia. Flaer osoittautui älykkääksi ja nopeaksi oppijaksi jota oli helppo työstää. Flaerista piti tulla Wendelin seuraava kisahevonen, mutta Flaer loukkasi jalkansa ratsastusonnettomuudessa. Ennusteet tervehtymiselle olivat hyvät ja Flaer parani täysin. Kaksikko teki paluun kisaradoille menestyen uskomattomin tuloksin, mutta orin takajalka alkoi oireilla liikaa. EnNuste oli huono, takajalka oli mennyttä ja Flaer joutui ennenaikaiselle eläkkeelle. Kaikista hevosista Flaer oli Wendelille merkittävin hevonen, joka merkitsi miehelle paljon. Flaerilla olisi ollut potentiaalia maailman huipulle, mutta näin ei oltu suuniteltu. Vaikka Flaer oli hyväksytty kantakirjaan, käytti Wendel oria vain tilan omille tammoille.
Isäemä Czarina oli rautias 164cm korkea hollantilaissyntyinen tamma vaatimattomista linjoista joka saapu Adelaidelle tamman ollessa kahdeksan. Czarina oli tällöin jo useamman kerran kotia vaihtanut ja kolme kertaa varsonut tamma, joka omasi oikukkaan ja kiukkuisen luonteen, joka saattoi olla syynä siihen miksi Czarina ei löytänyt vakituista kotia. Lisäksi Czarinaa oli vaikea tarhata muiden hevosten kanssa, sillä aina tuli kärhämää joten Adelaide katsoi parhaaksi tarhata tamman samalle laitumelle lehmien ja parin muun hevosen kanssa. Kukaan ei tiedä millainen ratsu Czarina on ollut ja tammasta tiedetään muutenkin vain vähän, mutta Czarina eli suurimman osastaan elämästään laitumella. Adelaide astutti Czarinan Wendelin orilla Flaerilla kuullessaan tästä, mutta musta orivarsa jäi Czarina neljänneksi ja viimeiseksi varsaksi.
Emä Tira on voikko pienikokoinen tamma jossa on hyvin paljon samaa Praimfayan kanssa. Fayan tavoin Tira on oikukas eläin, tamma jolla on pehmeät ja energiset liikkeet mutta jonka mielenliikkeiden perässä on mahdoton pysyä. Tira on erilainen tamma verraten Wendelin muihin tammoihin ja aikoinaan Tira on välitetty Wendelille Amsterdamin liepeiltä. Tiran historiasta ei tiedetä paljoa sillä tamman kasvattaja haluaa suojella yksityisyyttään, mutta Tiran isälinjasta löytyy pari nimekästä kouluratsua ja emän puolelta Tira edustaa paikallista linjaa. Sellaiselle kasvattajalle joka arvostaa harvinaisia linjoja, on Tira aarre. Tamma edustaa myös vanhempaa linjaa josta löytyy mm. vaunuhevosia. Tira on itse saanut hyvät arvosanat etenkin liikkeistä ja on aina yltänyt hyville arvosanoilla näyttelyissä. Emätammana Tira ei ole lainkaan hullumpi, mutta tamma on vahvasti periyttänyt luonnettaan jälkeläisilleen.
Emänisä Sir Archy Syntyjään ori on kotoisin Suomesta kouluratsastajalta joka on kohtuullisen tunnettu hevospiireissä. Sir Archy ostettiin Saksaan orin ollessa kolme, jossa se valmentautui ahkerasti kunnes ori myytiin kaksi vuotta myöhemmin Ruotsiin. Sir Archy oli lahjakas ja temperamenttinen hevonen, jolla oli isot askeleet ja yritteliäs luonne. Ruotsissa Sir Archy kilpaili hyvin tuloksin kouluratsastuksessa ja hyväksyttiin ruotsalaisen kantakirjaan. Ruotsissa Sir Archy ehti asua neljä vuotta ja astua muutamia tammoja kunnes ori muutti Hollantiin nykyiselle omistajalleen jossa Sir Archy jatkoi kilpailemista Grand Prix tasolle asti. Sir Archyn sukulinjat olivat hyvin pohjoismaiset jossa näkyi vahvasti suomalainen kasvatustyö jonka vuoksi ori oli haluttu jalostuksessa. Sir Archy hyväksyttiin monen muun kantakirjan jalostuksessa, mutta eniten ori ehti vaikuttaa Hollannissa ja Ruotsissa.
Emänemä Catoki oli voikko pienikokoinen tamma joka eli vain 10-vuotiaaksi asti. Catoki oli kotoisin pitkän linjan gelderkasvattajalta joka oli tunnettu vaunuhevospiireissä. Catoki on harvoja ratsukasvatteja jonka isä oli ratsuori ja emä gelder. Tammassa näkyi vahvast vaunuhevosen vaikutus, sillä oli irtonaiset ja elastiset liikkeet joka liikkui kauniisti niin kärryjen edessä kuin ratsain. Catoki oli kaunis eläin jolla oli potentiaalia valjakkoajoon sekä kouluratsastukseen, mutta lopulta Catoki palkittiin ratsulaatuarvostelussa hyvin arvosanoin. Tamma kilpaili vaativissa koululuokissa kunnes kasvattaja päätti myydä Catokin. Tamma päätyi ratsukasvattajalle joka ihannoi tamman erikoislaatuisia sukulinjoja ja päätti käyttää tätä siitostammana. Catoki oli hyvä emätamma jonka varsat ovat olleet eloisia mutta helposti koulutettavia.
Painotuslaji: Kouluratsastus
Koulutustaso: Prix St. Georges
Pitkän harkinnan jälkeen päätimme astuttaa Praimfayan Astorilla vaikka päätöksessä oli monta "mutta" pointtia. Olisi ollut järkevämpää käyttää menestynyttä, korkean tason kouluratsua mutta toisaalta Astor oli luonteeltaan mitä kiltein joka taas saattaisi tasapainoittaa Praimfayan kiukkuluonnetta ja olihan siinä tietysti iso mahdollisuus saada tuplavoikko varsa. Jasper olisi halunnut että olisimme etsineet Euroopasta, kenties Saksasta jonkun kansainvälisesti menestyneen Grand Prix orin, mutta lopulta mies hyväksyi päätökseni. Kyseisestä yhdistelmästä oli aiemmin jo teetetty varsa, joka oli vahvasti perinyt luonteenpiirteitä emältänsä.
Kipakkaluonteinen Praimfaya oli omaksunut emätamman roolin hyvin viimeksi ja tälläkin kertaa tamma oli hyvä emätamma. Olimme onnesta sokeita kun Faya oli varsonut cremellon tammavarsan, joka ikävä kyllä osoitti olevansa emänsä tytär heti ensimmäisen elintuntinsa aikana, mutta huomasimme myös miten tammavarsa rakasti vain löhötä auringossa mitä kummallisimmissa asennoissa. Pienessä tammavarsassa riitti sisua joka ei tahtonut millään hyväksyä riimua päähänsä vaan sinkoili minne ikinä sattuikin, tai kun varsaa yritettiin totuttaa traileriin niin tamma yleensä loikkasi valtavalla pompulla ulos, mutta lopulta kuitenkin hyväksyen oudon trailerin.
Nimi oli tammavarsalle helppo päättää, koska varsa oli tamma niin halusimme nimetä emänsä mukan eli lopulta päätimme nimeksi Blodreina.
Olin joitain kuukausia sitten ostanut rescueyhdistyksen kautta hollantilaisorin Tregaron ja myöhemmin tutustunut orin kasvattajaan, pian tämän jälkeen meille muutti samalta kasvattajalta Astor. Mies oli hyvin pieni nimi hevosalalla, joka omisti kolme tammaa. Olimme olleet Wendelin kanssa tiiviisti yhteydessä koko tämän jälkeen ja olin ilmaissut mielenkiintoni jos miehelle ilmaantuisi myyntiin voikko varsa. Wendelillä oli vain kolme siitostammaa sillä hetkellä ja vuosien ajan miehen kasvatustoiminta oli pyörinyt tiiviisti vain muutaman tamman ympärillä. Wendel kertoi että hänellä oli ollut neljäskin tamma kaksi vuotta sitten, joka oli menehtynyt harmillisesti synnytyksessä ja varsa oli menehtynyt pian tämän jälkeen. Wendel oli myös vihjannut jäävänsä eläkkeelle muutaman vuoden kuluttua, mutta kertoi kuitenkin aikovansa pitää hevosensa niin kauan kun näistä pystyi huolehtimaan.
Wendel oli kertonut tilansa kuulumista ja kun mies kertoi astuttaneensa kolmannen tamman Tiransa, se josta minulla ei ollut vielä varsaa, tilan osa-omistusorilla Munirilla joka oli linjoiltaan hyvin erilainen. Viimeksi käydessäni Wendelin tilalla olin käynyt tervehtimässä myös Muniria joka oli ollut hyvin ihastuttava ja lempeäluonteinen, jollei Wendel olisi hoputtanut minua olisin varmasti seisonut Munirin tarhalla koko vierailun ajan sillä jokin orissa oli hyvin vangitsevaa. Varsan emä, Tira oli aavistuksen kipakkaluontoinen ja tamma isolla T:llä, mutta pehmeä ratsastaa jolla oli luonnostaan upeat liikkeet.
Kahta kuukautta myöhemmin Wendel soitti kun olin vielä nukkumassa ja sanoi että Tira oli synnyttänyt terveen tammavarsan. Olin hieman loukkaantunut miehelle kun tämä ei ollut pistänyt ensin kuvaa varsasta ennen soittoa. Wendel vain naurahti puhelimessa ja sanoi että varsan kuvat olivat nähtävillä somessa. Jokin hälytti päässäni, olin salamana ylhäällä rynnistämässä kannettavalleni. Jasper oli tällöin aamukahvilla keittiössä tuijottaen hyvin kysyvästi minua, mutta en välittänyt, mielessäni pyöri vain varsa, VARSA! Lopulta löydettyäni Wendelin mainitsemat ilmoitukset vajosin horrostilaan ihaillessani varsaa. Unohdin kokonaan Wendelin ja puhelimen, ymmärtäessäni asian sopersin luuriin lopulta hätääntyneenä että varsaa ei saisi missään nimessä varata muualle! Wendel lupasi pitää varsan pois markkinoilta kunnes saisin päätettyä asiasta Jasperin kanssa.
Jasper myöntyi ja lopulta paperit pistettiin kuntoon. Unohdin mainita että tammavarsa oli nimetty sarjan "The 100" mukaan, joka oli yksi syy miksi halusin juuri tämän tammavarsan. Praimfaya tarkoittaa lyhyesti sanottuna maailmanloppua. Opittuani tuntemaan tammavarsan paremmin, ymmärsin että nimi oli hyvin kuvaava.
Praimfaya muutti Zonjietiin kuusikuukautisena. Alkuun tammavarsa oli hyvin herttainen, kiltti, mukava kaiketi siksi että jännitti ja vierasti kaikkea, mutta kun Praimfaya kasvoi isommaksi, kasvoi myös tamman luonne. Lopulta opimme että Faya oli kaikkea muuta paitsi mainitsemaani. Saakelin oikullinen elikko, jonka kanssa mikään ei mene yksiin. Tamma isolla T:llä. Faya on liian älykäs hevonen, joka osaa hyödyntää kaikki porsaanreiät ja se yhdistettynä luonteeseen tietää täyskatastrofia. Faya on myös ehdottomasti yhden ihmisen hevonen, vieraiden on mahdoton tulla toimeen tämän elikon kanssa ja tutunkin ihmisen kanssa täytyy olla varma siitä, mitä tekee. Onneksi näitä tammoja oli meille siunaantunut jo useampi, joten olimme jo tottuneet kiukkuisiin tammoihin. No, onneksi hevosella on sentään hyvät liikkeet. Ehkä siitä vielä kouluratsu tulee, ainakin toivottavasti.
Copyright 2019 Zonjiet Stud