Tibonedos

KWPN, ori syntynyt 14.06.2015 koulupainotteinen omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) mustankimonkirjava (Ee/aa/Gg/nT), 165cm 8v 16.09.2015 ko Grand Prix, re 110cm kasvattanut Raros Stud KWPN-I (5 + 3.5 + 40 + 9.5 + 15 + 15 = 88p.) KRJ-II (7 + 40 + 20 + 17 + 15 = 99p.)

Jälkeläiset

Luonnekuvaus

Tipi tai Tipu on luultavasti aivan liian neitimäinen kutsumanimi näinkin hienolle orille, mutta jotenkin se vain vakiintui käyttöön. Onneksi ori ei tiedä kutsumanimensä merkitystä, muuten luultavimmin mököttäisi koko loppu elämänsä. Tipu on yleisesti ottaen rauhallinen oriksi ja todella kärsivällinen. Toisinaan ori on kuitenkin hormoniensa vietävissä, etenkin jos lähellä on hehkeitä tammoja, mutta silloinkin Tipu on käsiteltävissä. Ori tulee toimeen jokaisen kanssa ja onkin (raivostuttavan) sosiaalinen ja seurallinen hevonen. Orilta ei saa toisinaan hetkeäkään rauhaa Tipun liimautuessa kiinni. Jämäkällä kiellolla ori ymmärtää että nyt riittää ja osaa tarpeen vaatiessa ottaa hieman takapakkia. Tipu on hyvin nöyrä ja miellyttämisenhaluinen hevonen.

Hoitotoimenpiteiden aikana Tipu on oppinut seisomaan järkähtämättömänä paikallaan uteliaasti käsittelijäänsä tarkkaillen. Ori onkin erittäin helppohoitoinen eikä se pahastu lainkaan mistään. Ainoa huono puoli kimossa hevosessa on se, että ori rakastaa sotkemista ja piehtarointia. Joten oria hakiessaan ulkoa, odottaa siellä usein pikemminkin ruunikko, kuin kimo hevonen. Puunattavaa siis todella riittää! Loimituskaan ei useimmiten auta, sillä ori on todellinen mestari likaantumaan myös sen alta, tiedä sitten miten ihmeessä.. Kaikkein pahinta on, että Tipu todella näyttää nauttivan tilanteesta ja onkin usein hieman liiankin itsevarma haettaessa ulkoa. Varusteet saa helposti orille ja usein Tipu onkin innokkaana lähdössä työn touhuun.

Ratsastaessa Tipu on alkuun aina hieman vetelä ja vaatii monipuoliset alkuverryttelyt virkoakseen. Ori on hyvin herkkä ratsastaa ja reagoi pieninkiin apuihin. Kaikki riuhtomiset ja potkimiset voidaan jättää suosiolla pois, tai saa allensa tönkön epätasaisen hevosen. Tipu on miellyttämisenhaluinen ja nöyrä ratsu, joten ori on helposti hallittavissa tilanteessa kuin tilanteessa, paitsi silloin kuin hormoonit nousevat pintaan, jolloin on aivan pakko hieman sooloilla. Orilla on lennokkaat, elegantit liikkeet ja onkin upea näky kouluradalla. Tipu ei pienestä turhaudu, vaan on aina valmis yrittämään uudelleen. Esteet ovat Tipulle mukavaa virkistelyä, vaikka ori ei kovin lahjakas hyppääjä olekaan. Vauhtia tosin löytyy hieman liikaa ja kuumuessaan painaa kuolaimelle.

Tipu on konkari, mitä tulee traileriin lastaamisessa. Ikinä ei ole tullut hankaluuksia lastauksessa. Kilpailupaikalle saavutaan aina arvokkaan oloisena korvat hörössä ja kaula kaarella. Suhtautuu aina innolla kilpailupaikkaan eikä jännityksestä näy merkkiäkään. Radalle mennessään viimeistään rauhoittuu ja kuuntelee ratsastajaansa. Rauhallisuus onkin erittäin hyvä puoli Tipussa ja ori käyttäytyy samoin kuten kotonakin. Suuretkaan yleisöt eivät haittaa.

Sukuselvitys

i. Tibande on suurikokoinen massiivileimainen ori, joka on tuoreimpia jalostusoreja Hollannin suurimmalla oriasemalla. Tibande on kuin kopio pojastaan, Tibonedoksesta. Poikansa tavoin Tibande on kimonkirjava ja nöyrä, miellyttämisenhaluinen ori, jolta löytyy liikettä ja näyttävyyttä aina Grand Prix radoille asti. Tibande on vielä kovin nuori, kymmenvuotias, mutta nostanut itsensä kartalle huomattavan nuoressa iässä. Orin potentiaali huomattiin jo varsana ja Tibande lähetettiin maan parhaalle valmentajalle kolmen vuoden iässä. Ori oli nopea oppimaan ja älykäs. Nopeasti Tibande kohosikin vaativiin luokkiin ja siitä taas aina kansainväliselle tasolle asti. Rakenteeltaan Tibande ei ollut lainkaan hassumpi ja ori sai useita hyviä arvosteluita oripäivillä ja vastaavissa tapahtumissa. Nuoresta iästä huolimatta Tibande on astunut jo useita kymmeniä tammoja Hollannissa ja omistajilla on suunitelmissa tarjota oria jalostukseen myös muihin maihin.

ii. Takidos oli hyvin komea ja raamikas keskikokoinen ori. Väriltään musta kuin yö ja päässään vain pieni tähti. Takidos oli ehdottomasti yksiä aikansa menestyneimpiä kouluhevosia, joka kilpaili ympäri maailmaa Grand Prix tasolla asti. Takidoksen menneisyys on hämärän peitossa, orin tiedetään syntyneen pienelle harrastetallille, josta se päätyi monen sattuman summan kautta nykyiselle omistajalle. Takidos oli kahdeksan vuotias päädyttyään Mattiakselle eikä orilla ollut takanaan kovinkaan kummoista ratsukoulutusta. Mattias oli kokenut ratsastaja ja nopeasti huomasikin Takidoksen potentiaalin ja otti orin tehotreeniin. Parissa vuodessa ratsukko kilpaili jo kansainvälisellä tasolla tuoden kunniamainintaa omistajalleen. Takidoksen ura jäi lyhyeen, mutta ori ehti tehdä jo syvän vaikutuksen hevospiireissä. Takidos sai kovasti kehuja erinomaisesta rakenteestaan, joka oli kuulemma juuri täydellinen kouluhevoselle. Ori oli kovin kysytty jalostuksessa ja astuikin peräti sata tammaa.

ie. Derille oli nätti kuin karkki, mutta kovin pieni eikä tammalta löytynyt liikettä kuin vaativiin luokkiin. Derille oli ruunikonkirjava hyvin ystävällisluonteinen tamma, jonka kanssa tuli kuka tahansa toimeen. Tamman tiedetään syntyneen jo lopettaneeseen siittolaan pahimpaan lama-aikaan, joka oli osasyynä miksi siittola meni konkurssiin. Derille huutokaupattiin yhdessä muiden hevosten kanssa. Tamman osti huomattavan alhaiseen hintaan paikallinen ratsastuskoulun vetäjä, joka etsi uutta opetusratsua. Nopeasti omistaja huomasi, että vaikka tamma oli luonteeltaan mitä kiltein, niin ei Derille kestänyt sitä ratsastuskoulun melua ja hälinää. Tamma myytiin nuorelle kouluratsastajalle kymmenen vuoden iässä. Ratsukko valmentautui jonkun verran ja kilpailikin helpoissa luokissa kohtuullisella menestyksellä. Derille sieti kilpailuhälinää huonosti, josta johtuen ratsukon ura jäi lyhyeen. Tamma päätettiin varsottaa hyvällä koulu-orilla, Takidoksella. Ensimmäinen varsa syntyi mutkattomasti ja Derille koitettiin varsottaa useammankin kerran, mutta ei tiinehtynyt useasta yrittämästä huolimatta.

e. Neferiti II oli siro rautias pieni tamma, jolla oli tavattoman kaunis pää ja suuret silmät. Neferiti II polveutui täysiverisestä, joten tamman motoriikka ei yltänyt aivan vaikeisiin luokkiin, mutta tamma oli muuten sulava liikkeistään ja menestyi vahvasti vaativissa luokissa. Luonteeltaan tammaa kuvattiin hieman oikukkaaksi, joka ei antanut mitään ilmaiseksi. Neferiti II keräsi monilla kisareissuilla paljon ihastuneita henkäyksiä. Tamma oli todella harvinaislaatuinen ja palkittiin monet kerrat parhain pistein näyttelytapahtumissa. Neferiti II kilpaili vain muutaman vuoden kouluradoilla. Omistaja kaavaili tammasta ehdottomasti jalostustammaa ja kun Neferiti II oli saanut näyttöjä kasaan, sai tamma jättäytyä kokonaan julkisuudesta pois. Neferiti II osoittautui erinomaiseksi emätammaksi ja tiinehtyi jokaisella yrittämällä. Tamma synnytti kaksitoista kaunista ja terveää jälkeläistä elämänsä aikana.

ei. Negolmi oli hyvin mitäänsanomaton ja tuntematon ori. Orin menneisyys oli täysin hämärän peitossa ja ori saapui nykyiselle omistajalleen sattumalta paikallisilta hevosmarkkinoilta. Negolmin sukupuu oli kelvollinen ja ori oli rotueläin, vaikka ei kovin kummoiseltakaana näyttänyt ja oli luonteeltaankin kuulemma äreä ja äkäpussi. Orin kiersivät kaikki kaukaa ja ori sieti lähellään vain omaa ihmistänsä, muut saivat tutea orin hampaat takapuolessa. Negolmi oli jo huomattavan iäkäs saapuessaan nykyiselle tallille ja eikä siitä ollut oikeastaan mihinkään muuhun paitsi lusmuilemaan laitumella korvat tiukasti luimussa. Naapurin täysiveritamman Negolmi astui kerran ja omistaja mietti että kuka hullu valitsee tälläisen orin tammalleen, josta syystä ei kehdannut periä maksua astutuksesta. Negolmi menehtyi muutamia vuosia myöhemmin vanhuuteen omalla laitumellaan ansaiten tiukasti pelätyimmän hevosen maineen koko tallin historiassa.

ee. Carina Maxima xx, rautias täysiveritamma, joka oli syntyjään laukkaratsu. Parivuotiaana starttasikin kolme kertaa, mutta sijoittui jokaisella kerralla häntäpäähän. Vauhtia tammalta löytyi, mutta ei lainkaan kilpailuhenkisyyttä ja radalla keskittyikin enemmän leikkimiseen tai päätti, että on hauskaa iskeä hampaansa edellä laukkaavan takapuoleen. Omistaja oli tiukasti rahan perässä eikä antanut Carina Maximalle enään mahdollisuutta kolmivuotiskautena, vaan myi tamman naurettavan korkeaan hintaan aloittelevalle ratsastajalle. Carina Maximalla oli hyvä sukupuu, mutta mitäpä uusi omistaja hevosista tietäisi. Tamman osti keski-ikäinen rahan perässä juokseva nainen, jonka mielestä oli muotia omistaa tulinen täysiverinen. Nopeasti omistajalle valkeni karu totuus ja Carina Maxima myytiin samana vuonna eräälle nuorelle ratsastajalle, joka luuli ostavansa huippuhyppääjän. Carina Maximalla tuntui olevan rutkasti epäonnea ja tamma vaihtoi kotia useamman kerran vuosien aikana. Tamman historia oli hyvin värikästä ja 12-vuotiaana sen saavuttua nykyiselle omistajalle ei tamma osannut mitään. Carina Maximaa ei oltu edes perusratsukoulutettu ja vuosien aikana tammasta oli tullut kovin varauksellinen. Nykyinen omistaja oli hyväntahtoinen ja antoi Carina Maximan mennä täysin hevosensa itsensä ehdoilla. Kaksikosta tulikin toisilleen hyvät ystävykset ajan saatossa.

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Kouluvalmennus - valmensi Amanda
Olin ensimmäistä kertaa valmentamassa varsin hauskanväristä hevosyksilöä, Tibonedosta. Ratsataja olikin tehnyt jo perusteelliset alkuverryttelyt, joten pääsimme heti aloittamaan. Hevonen näytti ensisilmäyksellä varsin nöyrältä ja yhteistyöhaluiselta. Se teki aika lailla kaiken, mitä ratsastaja siltä pyysi. Muutaman kerran sen keskittyminen herpaantui, kun kentän ohitse lampsi muutamat muut hevoset, mutta aika nopeasti Tipun keskittyminen taas siirtyi satasella treeniin. Tarkoituksena oli tehdä ihan perusavoja ja sulkuja, jotta saataisiin näin ensimmäisen valmennuksen kunniaksi hevonen toimimaan letkeän rennosti ja hyvässä ryhdissä. Ensin ratsastaja sai tehdä toisella pitkällä sivulla avoa ja toisella sulkua. Hevonen taipui nätisti koko rungostaan ja ratsastajan ulkopohje ja kuolaintuki olivat moitteettomat. Ratsukko sai seuraavaksi vaihdella väistöjä vuoronperään pituushalkaisijalla. Tarkoituksena oli käännöksen jälkeen tehdä voltti ja jatkaa avotaivutuksessa. Puolessa välissä tehdään suoristus, voltille ja sen jälkeen matka jatkuu sulkutaivutuksessa. Tehtävää tehtiin niin ravissa kuin laukassakin. Laukassa tehdyissä taivutuksissa Tipun takaosa laahasi aluksi hieman perässä. Ratsastajan tuli korjata sisäpohkeensa, jonka eteenpäin ajava vaikutus oli riittämätön. Myös sisäohjan ja ulkopohkeen yhteistyö oli aluksi vähän hakusessa. Mistä lie johtui, mutta nopeasti tuo heikko hetki katosi ja ratsukko esitti upeita taivutuksia toisensa jälkeen. Lopuksi ratsukko teki vielä muutamia sulkuväistöjä lävistäjällä ravissa. Tipu olisi saanut asettua hieman rehellisemmin liikkeen suuntaan. Se oli asettunut, mutta turpa osoitti kuitenkin asetuksen vastaiseen suuntaan. Kohtalaisen hyvät sulkuväistötkin sieltä loppujen lopuksi tuli ja ratsukko sai ruhtinaalliset kehut ennen kuin loikin pois katsomosta.

Kouluvalmennus - valmensi Amanda
Tipu oli tänään hieman laiskemmalla tuulella kuin ensimmäisellä valmennuskerrallani. Ratsastajalla oli kova työ saada hevonen rehellisesti kulkemaan takalistonsa päällä ja ryhdikkäänä. Erilaiset kaarevat urat ja siirtymiset saivat kuitenkin hepan moottorin pikku hiljaa lämpenemään. Ensimmäisenä ratsukko pääsi tekemään tehtävää, jossa pitkän sivun alussa voltti, josta jatketaan avotaivutuksessa, sivun keskipisteessä jälleen voltti, avotaivutusta ja vielä loppuun voltti. Lyhyen sivun keskipisteestä tarkoitus oli nostaa koottu laukka ja pitkälle sivulle päästyä tehdä sulkuväistöä ensin kentän keskipisteeseen ja sieltä takaisin uralle. Tipulla oli vaikeuksia ottaa ratsastajan taivuttavia apuja kuuleviin korviinsa, ja ensimmäinen kerta menikin sitten aivan piparilleen. Käskin ratsastajaa olemaan tarkka ulko-ohjan tuen kanssa, ja vaatimaan ihan rohkeasti sitä hevosta taipumaan. Myös väistöaste oli hieman liian loiva, joten sain muistuttaa ulkopohkeesta pariin otteeseen. Kun homma alkoi ratsastajan puolelta olla kasassa, Tipu alkoi automaattisesti toimimaan juuri niin kuin pitikin. Seuraavana oli vuorossa pääty-ympyrätyöskentelyä. Tarkoitus oli tehdä vaihteluja sulku- ja vastataivutuksen välillä. Tipun runko taipui oikealta vasemmalle pään pysyessä paikallaan. Hevonen oli erittäin hyvin kuulolla, ja ratsastaja sai sen toimimaan jo pelkästään puristamalla kättään nyrkissä tai hipaisemaan kantapäällään hevosen kylkeä. Tipu pärski tyytyväisenä. Kun ympyrällä oltiin pyöritty tarpeeksi, ratsukko sai tehdä vielä muutamia koottu ravi-lisätty ravi -pätkiä diagonaalilla. Tipu lähti todella rivakasti lisättyyn raviin, ja jäikin ekoilla kerroilla liian lyhyeksi edestä. Ratsastajan myödätessä lisää, ahtaus katosi hevosen etupäästä ja se pääsi ojentamaan etujalkojaan ja koko kroppaansa paremmin. Muutaman pätkän jälkeen, ratsukko sai loppupalautteen ja pääsi tekemään omiaan.

Kouluvalmennus - valmensi Naxu
Tänään sain ratsastettavakseni 165-senttisen puoliveriorin, johon ihastuin täysin jo ensisilmäyksellä. Tipi ravasi vierelläni talliin, kun hain sitä tarhasta. Vau, tämä oli juuri sellainen hevonen, joihin olin heikkona. Erikoisen värinen puoliverinen, nami! Ori oli selvästi hyvin seurallinen ja miellyttämisenhaluinen, mutta reippaasti laitoin ratsuni valmiiksi tallissa ja lähdin sitten kentälle vääntämään koulujuttuja. Ratsastin aluksi pitkät alkuverryttelyt ja testailin kaikki Tipin askellajit läpi. Ori omasi kivat liikkeet, joissa istuin mielelläni. Reipas ratsuni meinasi välillä vähän kuumahtaa, mutta keksin sille aina jotain tehtävää ettei ylikuumentumista tapahtuisi. Taivuttelin Tipiä aluksi ympyröillä, mutta sitten tein väistöjä sekä avotaivutuksia. Kevyen ratsastuksen jälkeen kävin kävelemässä vähän maastossa ja palasin sitten tallille. Hoidin Tipin huolellisesti ja vein sen takaisin ulos. Siivosin myös Tipin karsinan ennen kuin lähdin kotiin.

Kouluvalmennus - valmensi Loci
Kimonkirjava ori puuskutti ja steppaili maneesissa saapuessani muodikkaasti myöhässä. Ratsastajan kanssa kävimme vähän lävitse, minkälaisen valmennettavan olin tänään saanut ja mitkä olisivat ratsukon tavoitteet. Steppailun jatkuessa vielä keskustelun jälkeen ohjasin ratsastajan päästämään edestä ja myötäävän liioitellusti hevosen mukana ja rentouttavan istuntansa.
Tipuksi kutsuttu ori lähti pikkuhiljaa liikkumaan enemmän eteen, joten opastin ottamaan vain bridong-kuolaimien ohjat tuntumalle ja hieman lyhentämään kankien ohjia. Ravinostojen ja asettamisten kautta lähdimme hakemaan rentoutta. Sähläävä ori ei aluksi kestänyt tahdissa mukana ja joutuikin nyt tarkasti kuuntelemaan annettuja apuja. Muutamien hankalien siirtymien jälkeen siirtymät kyllä sujuivat ajallaan, mutta raviin siirtyminen ei ollut terävää. Ohjeistin seuraavalla kerralla huomauttamaan, mikäli ravi olisi pelkkää hölkkäämistä.
Ori ryhdistäytyi kuitenkin nopeasti, kun huomasi, ettei pääse siitä, missä aita on matalin. Terävien käynti–ravi siirtymisten jälkeen otimme asetuksen kautta pitkille sivuille laukkanostoja. Molempien laukkojen noustessa terävinä pidimme pienen käyntitauon, jonka jälkeen siirryimme teknisempiin ravitehtäviin. Avotaivutukset ja sulkutaivutukset toivat hieman haastetta Tipulle, mutta asian tajutessaan ori suoritti tehtävät vähän puolihuolimattomasti. Komensin terävänä vaatimaan tehtävien tekemistä loppuun asti.
Onnistuneet taivutukset saattelivat sitten seuraavaan tehtävään: laukanvaihdot askeleessa. Alkuun tahtirikkoja oli paljon ja lopulta ennen lävistäjän loppua Tipu tiputti raville. Seuraavaan lävistäjään pyysin enemmän laukkaa ja selkeämmät avut vaihdoissa. Yhteinen rytmi löytyi pian ja vaihdot sujuivat onnistuneesti.
Lopettelimme valmennuksen loppuraveihin ja opastin jatkoon tekemään paljon tehtäviä ja vaatimaan Tipua tekemään tehtävät lävitse sataprosenttisesti

Kouluvalmennus - valmensi Sissi Pietinen
Naurahdin orin nimelle, kun keskustelimme valmennuksen alkuun ratsukon tavoitteista. Komea raamikas ja todella hyvin liikkuva ori ja sitä kutsutaan Tipiksi tai Tipuksi. No päästyäni järkytyksestä yli aloitimme valmennuksen heti kokoamisasteiden tarkastamisella. Ori oli jo silmäni alla kulkenut eteen alas ja avoimessa muodossa. Aloitimme kokoamisen, mutta itse en pidä nyhräilystä, joten ratsastimme pitkille sivuille alkuun ja loppuun voltit sekä lyhyelle sivulle voltit. Volteilla koottiin ja kun palattiin uralle tuli ratsastaa keskiravia, jota pikkuhiljaa lisättiin lisättyynraviin. Lisättyravi oli tärkeä kokoamistakin ajatellen, sillä moottori on takana ja sen on toimittava. Hieman pehmeämpi käsi kokoamisessa, niin ori kantoi itsensä tasaisemmin ja paremmin selkä ylhäällä.
Laukassa teimme samaa harjoitusta, jossa ori liikkui huomattavasti pyöreämpänä. Eli jatkossa kiinnittäkää huomiota ravityöskentelyyn. Voi käyttää apuna puomeja ja liikkua paljon avoimessa muodossa, jotta selkä pysyy pyöreänä eikä missään nimessä ala tiputtaa selkälihaksia pois. Myös mäki treenistä on hyötyä, eli älä jää vain maneesiin. Heikohkot selkälihakset vaikuttivat passageen vaikkakin piaff oli huomattavan hyvä. Nyt siis vaan treenaamaan hevosen selkää niin hyvä tulee.
Teimme laukassa piruetteja ja vaihtosarjoja, joissa ratsastajan rytmitaju oli koetuksella, muutaman sekaannuksen vuoksi Tipikin innostui pukittamaan, mutta muilta osin ori liikkui hyvin. Ratsastajan paino keskellä hevosta oli hiukan harjoituksen alla, etenkin vaihdoissa painoa ei saa heittää liiaksi, koska et ehdi seuraavaan vaihtoon mukaan. Jalat tekee työt ja istut itse vain pystyssä. Valmennuksen loppuun nostin muutaman puomin maneesiin. Suoralle linjalle 5 puomia 1.20 metrin välein. Kehoitin ratsastajaa tuomaan orin alkuun keventäen avoimessa muodossa puomeille. Ori oli kiinnostunut puomeista ja parikertaa jouduttiin tuomaan uudelleen ennen kuin annoin luvan istua ja pyrkiä pitämään muotodon avoimena. Lisäilin pituutta ja nostimme hieman muotoa, mutta silti avoin muoto. Ori venytti hyvin ja selkäpyöreänä. Mistä tietää että ori liikkuu riittävän pyöreänä? Noh ratsastaja joutui alkaa keventämään kesken puomien. Valmennus päätettiin eteen alas ratsastukseen ja rentoutumiseen.