westf t. Sienna vd Halor (i. Sir Glanton)

Maaliskuu 2018

"Anteeksi, toistaisitko? Itäfri... Mikä?", Jasper kysyi epäuskoisena kun kerroin löytäneeni ihastuttavan tamman. Aluksi mies luuli että kyseessä oli jonkinsortin friisiläinen tai friisiläisristeytys. Rehellisesti sanoen rotu oli minullekin uusi enkä osannut vastata sen paremmin miehen kysymyksiin. Osasin sanoa että kyseessä oli saksalainen puoliverikantakirja. Sen verran tiesin että itäfriisinhevonen ei kelvannut oldenburgin tai hollanninpuoliverisen jalostuksessa, mutta itäfriisinhevonen oli sallittu mm. hannoverin ja westfalenin jalostuksessa jotka olivat kumpikin hyväksytty oldenburgin ja hollanninpuoliverisen jalostukseen. Itäfriisinhevonen oli vieras ja harvinainen kantakirja ja selvästi vähemmistö, joten tammavarsan linjat olivat täysin vieraat. Lisäksi varsasta kasvaisi hieno kouluratsu, ainakin mitä oli sukuun katsomista. Jasper ymmärsi lopulta että kyseinen itäfriisinhevonen tulisi olemaan vielä arvokas lisä Zonjietin jalostusohjelmassa. Saatuani miehen siunauksen, pirautin oitis myyjälle. Sovimme että joku tulee katsastamaan tamman. Itselläni oli harmillisesti se viikko täysiin buukattu, joten Jasper saisi käydä hakemassa hevosen.

Jasper soitti perillä ja sanoi kaiken olevan lähes kunnossa, eläinlääkärin todistus puuttuisi vielä. Seuraavana päivänä mies soitti uudelleen ja sanoi että paperisota oli hoidettu pois alta ja kaksikko lähtisi matkaan jo samana iltana. Itselläni oli paljon hommaa ja kova kiire tilalla, joten en ehtinyt edes jäädä jännittämään uutta hevosta. Havahduin vasta sitten kun Jasper kurvasi tallin pihaan traileri perässä keikkuen. Vaiana sai heti paljon ihailijoita, osasyynä mahtoi olla Vaianan harvinainen kantakirja ja tamman yliseurallinen luonne. Ei tammasta vain voinut olla pitämättä. Tammaa ei lainkaan vaikuttanut haittaavan ilmastonmuutos pakkasesta helteeseen talvikarvasta huolimatta, joka sai häädön samaisena iltana.