Kesäkuu 2018

Phardessa oli nuoresta iästään menestynyt erinomaisesti kouluratsastuksessa ja tamma oli hiljattain vetäytynyt pois kisaradoilta. Luonnollisesti oli aika miettiä Phardessalle ensimmäistä varsaa. Koska tamma oli luonteeltaan rauhallinen ja järkevä, niin toi se enemmän valinnanvapautta orin suhteen. Joskin Phardessa ei ollut rakenteeltaan aivan korrekteimmasta päästä, vaikka toki nätti tamma oli. Lopulta päädyimme Jasperin kanssa Vizzini nimiseen voikkoon oriin, joka oli ikäisekseen kehittynyt luonteeltaan.

Pistimme suunitelmat rullaamaan eteenpäin ja pian Phardessa oli tiineenä Vizzinistä. Alunperin Phardessan isästä, Phardantesta piti jättää kotiin kimo orivarsa, mutta kohtalo ei aivan suosinut ja saimmekin kimon tammavarsan, Phardessan. Tällä kertaa haaveilimme kimosta orivarsasta, tietysti voikolla värillä höystettynä. Kun Phardessa sitten varoi kauniin voikon tammavarsan, oli pettymys lievä. Se siitä orivarsasta, mutta ehkäpä tammavarsa kimoutuisi kasvaessaan.

Ristimme tammavarsan puolen vuoden iässä Pharidaksi. Pharida oli vanhempiensa tavoin hyvin rauhallinen ja kiltti, toisinaan hieman liiankin kiltti eikä aina osannut pitää puoliansa laumassa. Phardessan täyttäessä vuoden, ei kimoutumisesta ollut mitään merkkejä, tällöin koimme myös lievän pettymyksen. Kun Pharida täytti kaksi, oli tamma ruma kuin mikä, tällöin oli vielä turhan aikaista spekuloida mitään. Vasta kun Pharida täytti kolme ja oli edelleen sysiruma niin pettymys alkoi olla jo kohtalainen. Tammalla oli luonnottoman lyhyt selkä, pyöreä runko, jyrkkä, laskeva lautanen ja kaula toi mieleen epäilemättä akhalteken. Sentään jalat olivat hyväasentoset.

Kun pääsimme vihdoinkin aloittamaan ratsukoulutuksen, oli Pharida älykäs ja oppi nopeasti, mutta pian huomasimme että tammasta ei voisi millään tulla vanhempiensa veroista kouluratsua. Amatöörin silmissä Pharida ei ollut lainkaan hullumpi ratsu ja tamma osasi vahvasti asiat Vaativa A luokkaan asti. Tiukalla kurilla ja treenillä saimme Pharidan taidot hiottua maksimiin Prix St. Georges tasolle asti, joka on jo suoranainen ihme tamman rakenteella. No, ainakin tammalla oli luonne kohdillaan ja kenties jos valitsisimme orit viisaasti, olisi Pharidasta ainesta siitostammaksi. En voi vain käsittää mikä meni mieleen, sillä Pharida ei muistuta tippaakaan kumpaakaan vanhempaansa. Rehellisesti sanottuna en ole eläissäni tavannut yhtä rumaa puoliveristä kuin Pharida.

Huhtikuu 2018

Olin jo pitkään puhunut Jasperille siitä miten meille Zonjietiin tarvittaisiin vieraslinjainen voikko ori tuomaan uutta verta jalostukseen. Tässä tilanteessa tammakin olisi kelvannut, mutta orista olin unelmoinut jo pidemmän aikaa. Olin ollut yhteydessä erääseen Saksalaiseen kasvattajaan, joka omisti cremellon oldenburgoriin. Olin ilmaissut mielenkiintoni, mikäli kyseisestä orista olisi joskus varsaa saatavilla. Valitettavasti en vain tiennyt milloin tämä tulisi tapahtumaan, joten en voinut jättää etsintääni vain siihen. Ongelmana oli se että voikot puoliveriset olivat harvassa, jotka eivät olleet jo sukua Zonjietin hevosille. Seurasin ahkerasti hevosmarkkinoita ja siitosoreja, mutta toistaiseksi olin vain vetänyt vesiperän.

Talvella 2018 silmiini osui Roibrantin myynti-ilmoitus. Kasvattajalla oli myynnissä useampi kevään kasvatti ja meinasin hypätä kattoon riemusta kun huomasin siellä olevan voikon orivarsan jonka isänä oli komea cremello Viganó, joka oli sukulinjoiltaan täysin vierasta meille. Emänä oli kaunis kimo tamma Madalena do Mar, joka polveutui myös meille tuntemattomista linjoista. Tein päätöksen juuri sillä sekunnilla kun olin tutkinut orivarsan suvun. Pistin kyselyä Hollantiin ja pian kaupat oltiin sovittu alustavasti. Harkitsin pitkään jättäisinkö tarjouksen toisesta, kirjavasta varsasta mutta lopulta muutin mieleni sillä emän isälinja oli meille hyvinkin tuttu entuudestaan. Onneksi pian kyseinen varsa merkittiin varatuksi eikä minun edes tarvinnut miettiä kiusaukseen lankeamista. Roibrant oli meille tuttu talli entuudestaan, olimme aiemmin hakeneet sieltä yhden orin joka oli myöhemmin osoittautunut erinomaiseksi kouluratsuksi. Uskalsin solmia kaupat varsaa näkemättä ja sovimme että voikko orivarsa lähetettäisiin Namibiaan kahden viikon päästä.

Ne kaksi viikkoa olivat elämäni tuskallisimmat hetket. Olin kuin lapsi odottamassa joulua eikä Jasper saanut minua mitenkään rauhoittumaan kunnes keksi lykätä Leidi tamman minun vastuulleni. Se tamma oli hirviö, mutta ne pari viikkoa kuluivat nopeasti. Ymmärsin Jasperin taka-ajatuksen josta huolimatta koitin olla kovasti vihaamatta miestä. Kun luvatun päivän aamu sitten koitti, en malttanut pysyä nahoissani. Poukkoilin ympäriinsä kynsiä pureksien ja kiroilin miksi aika ei voisi kulua nopeammin. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen valtava hevostraileri viimeinkin kurvasi Zonjietin pihaan. Suuni loksahti auki kun trailerista asteli ulos valtava voikko orivarsa. Kasvattaja oli kyllä maininnut orin säkäkorkeuden, mutta se on aivan eri asia nähdä ori livenä kuin kuvitelmissa. Minun täytyi myöntää etten ollut ikinä törmännyt yhtä valtavaan orivarsaan. Orivarsalle oli tainnut tulla kasvuvenähdys hieman liian varhaisessa iässä. Vizziniksi kutsuttu orivarsa käyttäytyi ikäisekseen kuin vanha herrasmies. Varsa oli hyvin ylpeä, sen näki jo Vizzinin katseesta ja selvästi tunsi oman arvonsa. Vizzini harkitsi selvästi olisinko varsalle arvoisensa omistaja. Tunsi ytimissäni asti, että elo Vizzinin kanssa koituisi vähintään mielenkiintoiseksi.