Wioletta

KWPN, tamma syntynyt 14.09.2016 koulupainotteinen omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) mustankimo (Ee/aa/GG), 153cm 8v 01.12.2017 ko Grand Prix kasvattanut André Brodeur KRJ-III (6 + 40 + 18 + 14 + 6 = 84p.)

Jälkeläiset

Luonnekuvaus

Wioletta on ulkomuodoltaan lähes yhtä ruma mitä tallin kantatamma, Worjenette joissa on hämmästyttävästi samaa näköä. Luonteeltaan Letti on kuitenkin aivan toista maata. Tamma on hyvin ystävällinen luonteeltaan, ärsyttävän huomionkipeä ja toisinaan muistuttaa ponia tammamaisine oikkuineen. Letti on mitä ihanteellisin hevonen käsitellä paitsi tammamaisen oikkupäivän osuessa kohdalle. Tamma on älykäs hevonen, joka ymmärtää nopeasti ja tietää oman arvonsa ihmisten seurassa. Nöyrä eläin, joka tekee mitä pyydetään. Letti on seurallinen eläin, joka myös tekee hevosesta miellyttävän käsitellä.

Letti on ratsuna näppärä eläin, joka toimii oikeastaan kellä tahansa ratsastajalla. Vaikka tamma on nöyrä ratsastaa, vaatii Letti ratsastajaltaan yllättävän paljon. Ratsastajan on osattava antaa riittävän selkeitä, mutta hiuksenhienoja apuja. Karkeiden ja epämääräisten apujen päälle Letti ei ymmärrä ja tällöin tamma menee täysin lukkoon. Oikealla ratsastajalla Letti on melkoinen näky kouluradalla. Tammalla on ilmavat, lennokkaat liikkeet niinkin rumaksi hevoseksi. Mahtavan ratsun tammasta tekee myös se että Letti ei pienistä vastoinkäymisistä lannistu vaan voi aina luottaa siihen että tamma on valmis yrittämään uudelleen. Tuulisena tai sateisenä päivänä on parempi työskennellä maneesissa tai työntää pumpulitukot Letin korviin jotta tamma ei stressaantuisi niin paljoa.

Letti on melkoisen helppo kisakumppani. Lastauksen kanssa ei ole ikinä ollut ongelmia ja tamma suorastaan tuntuu nauttivan pitkistä ajomatkoista trailerissa, kunhan vain pääsee verryttelemään jalkojaan aina välillä. Kisapaikkojen melu ei tammaa haittaa mutta kaikki ne vieraat hevoset saavat Letin välillä stressaantumaan. Tamma rentoutuu kyllä kattavien alkuverryttelyiden myötä ja kunhan vain saa riittävästi huomiota omalta ihmiseltään, rapsutuksia ei voi ikinä saada liikaa!

Sukuselvitys

i. Queredo oli mustankimo pienikokoinen hollantilaisori joka oli syntyjään Hollannista, mutta myytiin nuorena Ranskaan. Orin sanottiin olevan hullu kuin pullosta tullut, joka saattoi olla myös osasyynä siihen miksi ori vaihtoi tiuhaan kotia Ranskalaiselta hevosihmiseltä toiselle. Ranska oli pieni hevosmaa ja nopeasti Queredosta alkoi levitä huhua puoliverikasvattajien keskuudessa ja pian oria alettiinkin kutsua Punaiseksi Paholaiseksi. Orilla oli kieltämättä liikettä ja Queredo pärjäsikin poikkeuksellisen hyvin kouluradoilla, mutta orin ura jäi lyhyeen sillä hevoselle oli lähes mahdotonta löytää sopivaa ratsastajaa. Pian Queredo jättikin kilpailukentät taakseen ja orille hankittiin jalostuslupa. Queredon isä oli valjakkolinjainen hevonen, joka oli pärjännyt melko hyvin kouluratsuna. Queredon emä polveutui täysiverisestä, angloarabista tarkalleen sanoen. Queredon erilainen suku olikin yksi syy miksi ori ostettiin. Ikävä kyllä ori ei juurikaan herättänyt suosiota tammojen omistajien keskuudessa ja ori ehti astui vain nelisen tammaa ennenkuin menehtyi äkillisesti ähkyyn.

ii. Haraldo oli hyvin pitkälti orijälkeläisensä, Queredon, kaltainen. Orin sanottiin olevan hankala käsitellä ja vielä hankalampi ratsu, josta syystä Haraldon kouluratsastusura oli hyvin kyseenalainen. Haraldon ratsastajat vaihtuivat tiuhaan mustan orin tuottaessa harmaita hiuksia rutkasti omistajalleen. Hollantalissyntyinen ori myytiin kymmenvuotiaana Saksaan, jossa toistuivat samat ongelmat mitä Hollannissakin. Vaikka Haraldo olikin epäilemättä potentiaalinen ja osaava kouluratsu, niin ratsuna ori oli lähes mahdoton. Vuosi myymisen jälkeen ori päätettiin ruunata, mutta ei sekään tasoittanut hevosen luonnetta. Koska Haraldo polveutui erinomaisista linjoista, käytettiin oria muutaman kerran jalostuksessa. Ruunauksen jälkeen omistaja menetti viimeisetkin toivonsa Haraldon suhteen ja musta ruuna myytiin, tällä kertaa sellaiselle ratsastajalle joka ei haaveillutkaan urasta kilpailukentillä vaan etsi itselleen lähinnä sunnuntairatsua.

ie. Ferrido oli rautias pienikokoinen hollantilaissyntyinen tamma, joka oli näpsäkkä kouluratsu ja luonteeltaan herttainen, jonka kanssa tuli kuka tahansa toimeen. Ratsuna Ferridon sanottiin olevan hieman hitaanpuoleinen ja enemmänkin mukavuuden perään, josta syystä tamma ei pärjännyt isojen hevosten luokissa, vaikka Ferridolla olikin monia monia ominaisuuksia joita hyvällä kouluratsulla on. Toki vika saattoi olla ratsastajassakin joka ei tuntunut yrittävän tosissaan tamman suhteen. Ferridon ura ei jatkunut montaakaan vuotta ja lopulta tamma olikin enemmän vain harrastehevonen, joka astutettiin kerran hollantilaisoriolla ja toisen kerran naapurin poniorilla.

e. Wienna oli pienikokoinen pyöreä kimo tamma, joka oli kotoisin Ranskan maaseudulta varttuen lehmien seassa nelivuotiaaksi saakka, jolloin tamma myytiin ratsastuskoululle. Wienna oli luonteeltaan mitä kultaisin hevonen, jonka kanssa tuli toimeen pikkulapsetkin. Tuntiratsu virkaa tamma toimitti seuraavat pari vuotta, kunnes eräs nainen jätti tammasta tarjousta etsiessään itselleen harrasteratsua. Wienna vaihtoi omistajaa tuntiratsusta harrasteratsuksi. Kuukausi tämän jälkeen omistaja sairastui vakavasti saaden sairauden mukana hevosallergian. Wienna myytiin taas, tällä kertaa André nimiselle puoliverikasvattajalle. Syy miksi André osti kimon tamman, taisi olla hevosen hyvä luonne ja halpa hinta. Jalostukseen hevosta ei pitänyt lainkaan käyttää, mutta mies arveli että tamma saattaisi olla hyvä emo. Niinpä Wienna astutettiin Queredo nimisellä pahansisuisella orilla. Mies arveli että ehkä tamman kultainen luonne tasoittaisi varsan luonnetta. Wienna synnytti kimon terveen tammavarsan, mutta vain pari tuntia synnytyksen jälkeen Wienna menehtyi äkillisesti synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin.

ei. Concurio on suurikokoinen näyttävä kimo hollantilaisori, joka on syntyjään Saksasta, mutta myytiin Ranskaan parivuotiaana häkellyttävän korkealla hinnalla. Concurio pääsikin maan parhaan kouluvalmentajan hoteisiin ja nelivuotiaana Concurio teki vaikuttavan debyytin paikallisissa koulukilpailuissa. Concurio ura lähti nopeasti nousuun ja lopulta ratsukko kilpaili ympäri Eurooppaa pärjäten hyvin. Lopulta kaksikko asettui aloilleen Ranskaan. Concurio astui lukuisia tammoja niin kotimaastaan kuin muualta Eurooppaa.

ee. Wyneira tuotiin Hollannista Ranskaan vain kolmivuotiaana. Tamma päätyi aloittelevalle kilparatsastajalle, joka oli siirtymässä poneista hevosiin. Wyneira oli harvinaisen lahjakas nuori ratsu ja kaksikko menestyikin hienosti ensimmäiset vuodet. Pian omistajan elämän tärkeysjärjestykset muuttuivat äidin sairastuttua vakavasti, tila jouduttiin myymään hevoset mukaanlukien. Wyneiran ostikin maatilan emäntä, joka oli etsimässä itselleen vähän parempaa ratsua, viis hinnasta. Omistaja oli hyvinkin tietoinen Wyneiran suvusta ja tamman kyvyistä, joten omistaja päätti astuttaa tamman kimolla Concuriolla. Pian tammavarsan syntymän jälkeen Wyneira menehtyi äkillisesti.

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Tammikuu 2017
Wioletta oli täysin toipunut edellisestä tiineydestään ja oli aika miettiä tamman astuttamista toistamiseen. Kuten edellisellä kerralla, ei tälläkään kertaa tarvinnut miettiä sen kauempaa orivalintaa vaan Wioletta astutettiin komealla voikonsabinolla orilla Galanterilla. Tiinehtymisen kanssa oli pienoisia ongelmia sillä Wioletta ei tiinehtynyt ensimmäisellä tai toisella yrittämällä. Lopulta tamma jouduttiin siementämään keinotekoisesti jonka myötä Wioletta saatiin tiineeksi. Tiineysaika sujui hyvin ja täysin ajallaan, laskettuna aikana, tamma synnytti mustan suurimerkkisen orivarsan. Varsan kohtalona oli joutua myyntiin. Vaikka tekikin mieli jättää komea orivarsa kotiin niin haikein mielin laitoin myynti-ilmoitusta vuosikkaasta. Kävin geenitestaamassa orivarsan ja kävikin ilmi että ori olikin mustanvoikko, ei musta sabinolla kirjavuudella. Pian löytyikin kiinnostunut ostaja orivarsalle Italista asti. Kaupat solmittiin ja pian orivarsa olikin matkalla Italiaan.

Joulukuu 2016
Wioletta oli jokunen kuukausi sitten lopettanut tyystin uransa, voittoputkeen oli hyvä lopettaa. Nyt tammalla olisi edessään toivottavasti ansiokas siitostamman ura ja olisi aika etsiä tammalle ori. Koska tamma ei ollut kovin nätti, niin orin tulisi olla sitäkin hyvärakenteisempi. Orivalintaa ei tarvinnut kauaa miettiä päädyttyäni ruunikkoon Doodsstrijdiin, joka oli vielä tulokas jalostusorina. Letti tiinehtyi heti ensimmäisellä yrittämällä. Wioletan suvussa oli kulkeutunut hyvin vahvasti kimous. Tamman molemmat vanhemmat oli kimoja ja etenkin emän puolelta löytyi paljon kimoja niin kävimme testauttamassa tamman sillä epäilimme että Wioletta saattaisi olla homotsygootti kimo. Kun testin tulokset sitten tulivat niin saimme varmistuksen epäilyihimme. Joten jos jotain varsasta voi sanoa, niin siitä tulisi kimo sadan prosentin varmuudella. Kun hontelo rautias orivarsa sitten syntyi, niin päätettiin se ristiä Danioriksi. Vastasyntyneeksi orivarsalla oli harvinaisen nätti pää, suuri merkki päässä sekä yksi iso sukka toisessa takajalassa, muutoin orivarsa oli täysin merkitön. Orivarsa päätettiin ristiä Danioriksi.

Lokakuu 2016
Wioletta oli kolmas ostamani hevonen ranskalaiselta kasvattajalta, André Brodeurilta. Olimme monet kerrat jutelleet Andren kanssa hevosasioista ja juttu luisti erinomaisesti. Andre oli jopa pari kertaa vieraillut Zonjiet Studissa ja minä olin käynyt Andren tilalla Ranskassa vastavuoroisesti muutaman kerran. Olin aina pitänyt Ranskasta ja sen kulttuurista, maa ei ollut erityisen tunnettu hevoskasvatuksesta etenkään maailmalla. Olin törmännyt sattumalta Andren myynti-ilmoitukseen monen sattuman kautta netin välityksellä. Eksyin vahingossa paikalliselle hevosmyyntisivustolle jota kautta löysin komean perlinon orin, Attorin. Myöhemmin Andre oli kertonut sähköpostin välityksellä toisesta myytävästä orista joka oli myöskin voikko. Andre oli Ranskassa tunnettu voikoista puoliverisistään sekä laadukkaista kouluhevosistaan. Wioletan kohtalo oli oikeastaan pitkälti samanlainen mitä Galanterin. Andre oli keskustelun lomassa maininnut kimon tamman, joka olisi myynnissä. Mies ei turhia imarrellut tammaa ja sanoi karkeasti hevosen olevan ruma varsin maskuulinisella päällä. Ymmärsin mitä Andre tarkoitti tamman rumuudella nähtyäni hevosen kuvan. Selvä, se todellakin oli ruma hiirenharmaa tamma jonka ulkomuoto ei imarellut ketään, mutta tammalla oli kuulemma poikkeuksellisia kykyjä kouluradoille ja mitä ihanteellisin luonne. Aluksi epäröin, mutta kuultuani tamman hinnan sovin ottavani hiirenharmaan tamman kokeilujaksolle. Tammasta pyydetty hinta oli lähes pilkkahinta. Wioletan suku oli vähintäänkin erilainen, joka oli yksi syy miksi tamman ostin.