old t. Xivia vd Halor (e. KHw Winner of the Day)

Historia

Sinä alkuvuotena Zonjietiin oltiin etsimässä vahvistusta hevoskantaan. Tiesin millaista hevosta en ollut etsimässä, enkä tiennyt taarkalleen taas millaista halusin. Pistin kyselyä foorumille kysyäkseni millaisia hevosia muilla ihmisillä oli myynnissä. Vaihtoehtoja tuli runsaasti, myös Oldfinion suunnalta. Joskin Xenos ei ollut näiden hevosten joukossa, sillä en ollut etsimässä sellaista hevosta. Xenos kuitenkin pisti silmääni muista hevosista, etenkin orin suku oli hyvin vaikuttava. Suoraan isälinjasta, toisesta polvesta löytyi Xylon Skender, jota olin monet kerrat ihastellut ja harmitellut kun itselläni ei ollut sopivaa tammaa orille. Xylon Skender oli tyypillinen, näyttävä oldenburg, hieman raskasrakenteisempi, joka vain lisäsi orin viehätystä. Iskin silmäni oriiseen jo silloin kun Xylon Skender oli vasta hankittu Oldfinioon. Vuosien saatossa en lakannut ihastelemasta oria, vaikka varsahaaveet unohtuivat. Kun Oldifinio sitten esitteli myytäviä hevosiaan ja nähtyäni Xylon Skenderin nimen, muistin taas haaveeni. Orivarsa polveutui muutenkin laadukkaasta suvusta, josta olisi odotettavissa lupaava kouluratsu vanhempien tavoin. Päätös oli tehty, Oldfinion Xenos muuttaisi Zonjietiin.

Paperit pistettiin kuntoon, pakolliset asiat hoidettiin ja pian Xenos olikin jo matkalla Namibiaan. Jasper oli tällöin Yhdysvalloissa matkoilla hevosliiton kutsumana. Zonjietissa elettiin silloin hyvin rauhallista vuodenaikaa, sillä kilpailevia hevosia ei ollut eikä tilalla tällöin ollut ainuttakaan varsaa. Lyhyesti sanottuna Jasperin apua ei siis tarvittu hevostilan hoidossa. Jasper oli ekspertti mitä tuli varsojen kouluttamiseen ja koska varsoja ei ollut, Jasper sai luvan lähteä Yhdysvaltoihin. Tietysti toivoin jotain hevostuliaista, mieluiten lusitanoa mikäli miehen silmiin sellainen sattuisi osumaan. Jasper ei kauheasti tuntunut pitävän viehtymyksestäni barokkeihin, joten hieman epäilen tuleeko sieltä matkamuistoksi lusitano oria. Yrittänyttä ei laiteta.

Xenos saapui Zonjietiin viikko kauppojen solmimisesta. Lento sujui hyvin ja ori sopeutui nopeasti ilmastonmuutokseen ollen pian kuin kotonaan. Rohkeutta 2-vuotiaalta orivarsalta ei ainakaan puuttunut. Orivarsa höykytti tallin henkilökuntaa täysin huolella aina kun joku oli tekemisissä varsan kanssa. Itsekin jouduin osalliseksi ja voin sanoa että nyt minulla on hampaanjäljet takalistossa. Vaikka Xenos olikin riehakas ja ilkikurinen, oli varsa silti hyvin koulutettu ja taisi vain hieman kokeilla rajojaan uusien ihmisten parissa. Xenos sopeutui heti laumaan ja ikäerosta huolimatta, ori otettiin heti vastaan.

Jasperin lento laskeutuisi seuraavana aamuna ja mietin miten saisin kerrottua orivarsasta miehelle. Riehakas orivarsa ei takuulla jäisi huomaamatta, joten pistin muka vaatimattomasti miehelle tekstiviestiä että tallilla odottaisi uusi hevonen. Miehen taksi saapui ajallaan ja harmillisesti Jasperilla ei ollut mukanaan hevostraileria, jonka kyydissä olisi ollut haluamani lusitano. Sain hieman kylmän vastaanoton, josta päätellen Jasper oli saanut tekstiviestini. Jasper lauhtui nähtyänsä Xenoksen ilmielävänä. Mies taisi luulla että olin (jälleen) hankkinut jonkin hevosen, kuten barokin tai laukkahevosen. Mies tuntui olevan helpottunut että olin vaihteeksi ostanut ihan perinteisen puoliverisen. Nähtyään Xenoksen paperit, minusta tuntui että Jasper olisi halunnut taputtaa minua päähään ja sanoa "Hyvä tyttö". Kysyttyäni lusitanosta, mies naurahti ja sanoi että oli kyllä ottanut selvää kasvattajista Euroopasta. Olin iloinen Jasperin kotiinpaluusta ja olisin halunnut vielä kysyä mieheltä, olisiko Jasper ottanut vielä Xenoksen koulutuksen vastuulleen ratsuikään asti. Toki itsekin olisin osallisena orivarsan koulutuksessa, mutta varsojen parissa Jasper oli ässä. Se jäisi kuitenkin toiseen kertaan, sillä mies oli selvästi rasittunut aikaerosta.