Zillemijn RE

kwpn, tamma syntynyt 24.10.2015 estepainotteinen omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) mustanruunikko (ee/Aa), 166cm 8v 00.00.2016 ko Helppo A, re 150cm kasvattanut Prime Sporthorses

Jälkeläiset

Luonnekuvaus

Helppo ei todellakaan päde Kiljun kohdalla. Maasta käsiteltynä tamma on helposti hallittavissa, mutta ratsuna täyskatastrofi.

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Joulukuu 2015
Kilju hankittiin meille pitkän harkinnan seurauksena, Havanen seuraksi oli jo aikakin hankkia toinen estehevonen kun tuntui ettei enään yksi riitä. Niinpä Kilju saapui meille. Räväkkä tummanpuhuva puoliverineiti, joka omaa lujan oman tahdon, tulisen temperamentin ja vailla huolen häivääkään heittää ratsastajan alas selästä, jos vain tehdään yksikin virhe. Mistäpä minä olisin voinut tietää että suloisesta vuotiaasta kasvaa niin.. Räväkkä. Kun näin Kiljun myynti-ilmoituksen, soitin oitis kasvattajalle kädet täristen innostuksesta ja sovin tapaamisen. Paikan päällä vastassani odotti suloinen vuotias tumma tammavarsa, joka ei ollut kauneimmasta päästä, mutta jokin veti Kiljua puoleeni. Vuotias Kilju vaikutti oikein hyvätapaiselta ja sosiaaliselta otukselta, joka ahnaasti hotkaisi tarjoamani porkkanan. Tammalla oli kelpo suku ja jos vanhempiin olisi uskominen, tulisi Kiljusta vielä jonain päivänä hieno estehevonen.
Seuraavalla viikolla Kilju pääsikin lentämään kanssani Zonjietiin Namibiaan. Jo parin ensimmäisen viikon aikana tamman todellinen luonne alkoi tulla esille. Kiljun mielestä oli todella hauskaa pinkoa aina karkuun tarhasta tai laitumelta hakiessa. Tai kouluttaessa tamma tekeytyi idiootiksi ja oli käyttäytyvinään kuin puukalikka, jossa oli korvat vain koristeena. Kun tuli aika opettaa Kiljua ratsun tavoille, niin lievästi sanoen olin kauhuissani. Ensiratsastuksella tamma päätti että minun olisi parempi maistella hiekkaa. Kuin ihmeen kaupalla Kilju oppi ratsun tavoille.. Ainakin melkein. Tammalla oli epäilemättä hyppykapasiteettia minkä Kilju auliisti näytti loikkaamalla tarhasta. Koita siinä nyt metsästää hevosta joka pinkoo kuin ilveillen tallityttöjä karkuun.
Nykypäivänä Kilju osaa hypätä ja toimii ratsuna jotenkuten. Hiottavaa toki tamman kanssa riittää loputtomiin, mutta ehkäpä jonain päivänä tammasta tulee ihan kelpo esteratsu.

07.12.2015 - Estevalmennus
Zillemijn oli reipas ja ylienerginen oma itsensä saapuessani pitämään sille ja HM:lle estevalmennusta. Tamma ehti meillä ollessaan hajottaa useamman kartion sekä kolhia myös estekalustoa oikein urakalla ollessaan liian innokas ja miettiessään tekojensa seurauksia liian vähän. Toivoin, että tamma olisi hieman aikuistunut Zonjietissa asustaessaan, mutta päätin kuitenkin pitää ratsukolle valmennuksen melko matalilla estekorkeuksilla, jotta tamma saisi vielä kaipaamaansa kokemusta ja varmuutta hyppyihin, jotka olivat ainakin viime näkemällä melko uhkarohkeita ja niistä puuttui se tietty rutiini ja tarkkuus. Alkuverryttelyissä Kilju kaahasi melko raivokkaasti ympäri maneesia, eikä HM voinut aluksi muuta kuin istua selässä ja odottaa, että hevonen oli saanut juosta enimmät virtansa pois. Tamma oli kuuleman mukaan viettänyt eilen vapaapäivää, minkä takia se nyt riehuikin oikein urakalla. Alkuverryttelyissä pyysin ratsastajaa tekemään paljon kaarroksia ja uralta poistumisia, sillä Kilju tuntui aina suorilla urilla innostuvan nostamaan laukan. Aloitimme valmennuksen pienellä puomiharjoituksella, jossa puomit oli aseteltu pääty-ympyrälle tasaisin välein. Kilju joutui keskittymään tosissaan askeliinsa, jottei tasainen meno järkkyisi. Sama harjoitus toistettiin myös kavaleteilla, jolloin tamma tiputti kerran yhden puomeista kiihdyttäessään vauhtia liikaa. Ratsukon välikäyntien aikana kokosin maneesiin yhden sarjaesteen sekä useita yksittäisiä esteitä, joille tuli lähestyä vinosti kaarevalta uralta. Isoin este oli metri ja kymmenen senttimetriä korkea ja muut sitä pienempiä. HM ohjasi Kiljun ensin kahden esteen sarjalle, joka oli sijoitettu lävistäjälle. Tamma yritti aluksi kiihdyttää itsenäisesti vauhtia, mutta joutui kuitenkin hidastamaan kulmaan, minkä jälkeen se ei enää ehtinyt rynnätä ensimmäiselle esteelle. Kilju tuntui olevan hieman harmissaan joutuessaan kerrankin tekemään kuten ratsastaja pyysi, mutta alkoi kuitenkin pikkuhiljaa kiinnostua myös itse esteistä pelkän vauhdinhurman sijasta. Yksittäisillä esteille tamma lähestyi korkein ja lennokkain askelin, mutta koska olin sijoittanut esteet pois suorilta lähestymisurilta, ei hevonen voinut lähestyä aivan holtittomasti, tai muuten se olisi juossut esteiden ohitse. Loppua kohden Zillemijn työskenteli jo varsin tarkasti ja innokkaasti, ja sen hypyt olivat tarkkoja joskin kyllästettyjä suurella ilmavaralla. Tamma näytti ilmeisesti pärjäävänsä myös isommilla esteillä, mutta myös näillä korkeuksilla ratsukko sai kunnon treenin sekä hien pitaan kaupanpäälliseksi.