Chuckles FW

→ Nimi: Chuckles FW, "Chuck"
→ Rotu: Hollanninpuoliverinen
→ Syntymäaika: 22.04.2009 / VARL
→ Sukupuoli: ori
→ Säkäkorkeus: 171cm
→ Väri & Merkit: Musta, tähti
→ Rekisterinumero: VH00-000-0000

→ Kasvattaja: Missu
→ Omistaja: Missu

→ Painotus: Estepainotus
→ Koulutustaso: Ko: Helppo A, re: 160cm

★ Täyttänyt 3-vuotta 13.09.2009 ★ Chuckles FW on virtuaalihevonen ★

luonne

» ”Mikä helvetti tuolla hevosella nyt taas on!?” on usein ensimmäinen lausahdus jonka kuulee Chuckista sanottavan. Sitä oikeastaan mietin joskus itsekin; Chuck kun ei ole mikää maailman tasapainoisin hevonen. Toisena päivänä ori toimii kuin unelma, toisena ei anna edes itseensä koskea. Chuchiin istuu hyvin sanonta ”kaikki tai ei mitään”. Onneksi useammin kaikki, mutta eivät mitään-päivätkään niin harvassa ole... Chuk on useimmiten ilkeimmillään hoitaessa. Se suorastaan vihaa kaikenlaista puunaamista, ja näyttääkin kilpailuissa usein huolestuttavan räjähtäneeltä yritettyään saada sykeröt auki ja päästämättä hoitajaa korjaamaan kampausta. Oriin kunnioitus pitää ansaita, mutta kun se on tehty, voi orista hyvinkin löytää uusia, mukavampia puolia. Yleisesti ottaen Chuk on siis omapäinen ja ailahtelevainen ori, joka on kuitenkin ehdottomasti tutustumisen arvoinen!

» Chuklesilla on myös esteratsastus veressä, ja se rakastaa hyppäämistä. Orin pahoihin tapoihin kuitenkin lukeutuu myös ryöstäminen ja omapäisyys esteillä – se hyppää miten, ja mitä haluaa, milloin haluaa. Chuckille pitää alusta alkaen näyttää kuka on pomo, jos meinaa sen kanssa toimia. Unelmapäivinäänkin ori testaa alussa ja saattaa hangoitella vastaan. Tätä herraa ei myöskään kannata nameilla lahjoa – ei tehoa, ja saa vain sen huonot puolet paremmin esiin. Alkuhankaluuksien jälkeen Chuck ei jaksa enää väittää vastaan, vaan alkaa toimimaan niinkuin hevosen kuuluisi käyttäytyäkin. Tosin esteiden hyppäämisen yhteydessä ori saattaa keksiä omaa ohjelmaa. Jos Chuckin omista keksinnöistä selviää, voi olla itseensä tyytyväinen. Kun Chuck on lopettanut temppuilunsa, on oriilla hyppääminen paljon paljon helpompaa. Aina saa kyllä varautua äkkinäiseen ryöstämiseen tai sivulle pomppimiseen.

» Kouluratsastus on Chuckista maailman tylsintä puuhaa. Oriin mielestä siitä ei ole mitään hyötyä ja senkin ajan voi käyttää paljon hyödyllisempään, kuten ratsastajan pää sekaisin. Chuckin kanssa saa olla lähestulkoon aina tappelemassa siitä, tehdäänkö niitä väistöä vai ei, tai laukataanko rauhallisesti vai niin kovaa kuin jaloista pääsee. Tässäkin tilanteessa tulisi oriille näyttää, kuka on pomo. Vaikka puolet tunnista menisikin tappelemiseen, ei voi koskaan luvata että loppunti meneekin paremmin..

» Maastoon, jee, kivaa! Näin Chuckles ajattelisi, jos sen ajatuksia pystyisi lukemaan. Keskellä korpea ei ole aitoja, tai maneesin seiniä, siellä voi juosta lujaa. Monen päässä liikkuukin, että Chuckin kanssa maastoon meneminen on hengenvaarallista, mutta sitä se voi myös ollakin. Ori on kuitenkin erittäin maastovarma, se ei välitä vaikka sen silmien edessä juoksisi kymmenen vihreää miestä hyppien ja huutaen.

sukutaulu

i. Dantoe Qjard YLA2	ii. Neferis Boet EVM
	ie. Wind's Hwike EVM
e. Raindow Pixie †	ei. Rowdson Aim EVM
	ee. Lisa Lady EVM

Katso 3-polvinen sukutaulu täältä.

sukuselvitys

Isänisä Neferis Boet on pienikokoinen ori, jolta löytyy säkää 158cm. Siitä huolimatta Neferis Boet hyppäsi nuorempana max. 140cm ratoja täysin puhtaasti. Orin suvussa pyörii hevosia, jotka ovat pienikokoisia, mutta loistavia esteillä. Itse Neferis Boet kilpailee vieläkin satunnaisesti matalissa luokissa. Aktiivisen kilpauran se on jättänyt jo taakseen. Nykyään kilpailuiden lisäksi Neferis Boet kiertelee näyttelyitä, muttei ole saanut suosiota pienellä koollansa. Tätä oria ei olla kauheasti käytetty jalostukseen, mutta Danin lisäski omaa kaksi muuta jälkeläistä, jotka ovat myös kilpailleet, ja kilpailevat edelleen esteradoilla. Neferis Boet on myöskin tuontihevonen, ja se tuotiin Yhdysvaltoihin Ranskasta. Pitkä matka stressaria oria pitkään, ja se joutui pitämään monta kuukautta lomaa, ennnen kuin palasi kilpailuradoille. Neferis Boet on väriltänsä vaalean rautias, ja päästä siltä löytyy leveä valkoinen läsi.

Isänisänisä Devil Ive edustaa pienikokoisia hollantilaisia, säkää silläkin vajaat 160cm. Mutta kapsiteettiä esteille sitä enemmän. Lisäksi Devil Ive pärjäsi koulussakin, joten ongelmitta tämän oriksi valittiin kenttäratsastus. Äänekäs maasto ei koskaan haitannut orin keskittymiskykyä, vaan läpi maastoradan mentiin, satoi tai paistoi. 10-vuotiaana Devil Ive levisi monen kasvattajan tietoon, ja se oli haluttu ori. Omistajat tahtoivat kuitenkin rajoitetusti jälkeläisiä, joten moni kasvattaja jäi ilman hyvää oria. 12-vuotiaana Devil Ive'n ollessa kuuluisassa kenttäkilpailussa Badmintonissa, sattui traaginen onnettomuus, jonka seurauksena Devil Ive pahan jännevamman. Badminton jäi orin viimeiksi kilpailuksi, joten Devil Ive jäi eläkkeelle ja astui harvoin valittuja tammoja. Näyttelykehissä oria ei koskaan nähty, mutta sen rakenne ei ollut mitä ihanteellisin. Tänäkin päivänä, Devil Ive viettää rauhallisia eläkepäiviä Ranskassa. Väriltänsä Devil Ive on mustanruunikko. Päästä löytyy pieni tähti.

Isänisänemä Adina Gini oli puolestansa suuri kokoinen tamma, säkää 168cm. Mutta sen sijaan sen hyppykyky ei ollut mitä parhaimmasta päästä. Kyllä tamma esteitä hyppäsi, mutta korkeilla esteillä puomit tulivat alas kolisten. Niinpä Adina Gini hyppäsi vain matalia luokkia, mutta levisi kuitenkin monen ihmisen tietoon. Parhaimmillaan Adina Gini hyppäsi 130cm. Vaikka tamma omikin estehevosen ominaisuudet, ei se korkeampia luokkia hypännyt. Näyttelyissä tammaa sanottiin jättiläiseksi, mikä pitikin täysin paikkaansa. Monet ihmiset kiersivät tammaa kaukaan, vaikka Adina Gini olikin todella kiltti tamma, joka ei tekisi pahaa kenellekään. Tammasta löytyi todella paljon sosiaalisuutta, ihmisten kuin hevostenkin keskuudessa. Hoitaessakin, mitä kiltein hoitassa. Ei koskaan omannut huonoja tapoja, ja rakasti ylikaiken vettä. Kun Adina Gini alkoi käydä vanhemmaksi, se jätti kilparadat kokonaan taakseen ja sai pari varsaakin. Kaiken kaikkieen tamma sai kolme hienoa varsaa, joista kaksi kilpailee esteillä, ja yksi kentässä. Adina Gini kuoli luonnolisesti vanhuuteen synnyintilallansa. Väriltänsä tamma oli punarautias.

Isänemä Wind's Hwike syntyi Yhdysvalloissa, mutta kierteli paljon maailmaa omistajalta toiselle. Kun Wind´s Hwike syntyi, se myytiin Kanadaan estehevoseksi. Kanadassa Wind´s Hwike koulutettiin, ja kilpaili sielläkin hieman. Tamman ollessa 6-vuotias se myyntiin Eurooppaan, Englantiin, suurelle kilpatallille. Siellä Wind´s Hwike vietti monta kilpaillen esteillä ja keräten sijoituksia. Kun tamma lopetti kilpauransa Englannissa, se myytiin takaisin Yhdysvaltoihin jalostushevoseksi. Wind´s Hwike kilpaili myöskin monissa eri maissa, kuten Saksassa, Hollannissa ja Italiassa. Nykyään Wind´s Hwike viettää rauhallisia eläkepäiviä. Se on saanut 4 hienoa varsaa, joista kaikki asuvat eripuolella Yhdysvaltoja. Sekä ovat kilpailleet monesti, ja saavuttaneet sijoituksia. Wind´s Hwike on väriltänsä ruunikko, ja jokaisesta jalasta löytyy korkea sukka. Sukat eivät ole vaikuttaneet mitenkään tamman menestykseen. Säkää Wind´s Hwikeltä löytyy 167cm. Näyttelyissä tamma kävi pari kertaa, ihan hyvin tuloksin.

Isänemänisä Deperdee oli nuorempana villinpuoleinen, ja sitä oli hankala käsitellä. Se isotteli aina kaikille, ihmisille kuin hevosillekin. Kisapaikoilla oli hankala liikkua orin kanssa, sillä Deperdeellä oli tapana potkia muita hevosia. Monet sanoivat oria luonnevikaiseksi, ja omistajat miettivät sitäkin vaihtoehtoa. Tultiin tulokseen, Deperdee ruunataan. Ennen ruunausta se astui yhden tamman, Trinandan. Ruunauksen jälkeen tästä jätkästä tuli kuin eri hevonen; se muuttui lempeämmäksi ja kisapaikoillakaan ei ollut niin paljoa ongelmia, kuin ennen. Deperdee alkoi kisamaan aktiivisesti, koska sillä oli kuitenkin hyvä hyppytaito. Taso oli tuohon aikaa kovaa, ja niinpä Deperdee ei napannutkaan usein sijoituksia. Silti se keräsi pari voittoa, ja muutamia sijoituksia. 15-vuotiaana tämä ruuna jouduttiin lopettamaan jalkavaivojen vuoksi. Deperdeellä oli säkää 170cm ja väriltänsä se oli musta, mikä sai ihmisten pelkäämään tätä jätkää.

Isänemänemä Trinanda ei kiertänyt koulu-, este-, tai kenttäratoja, vaan näyttelyitä. Tamman vanhemmat ovat kantakirjattuja, ja niin Trinandastakin tuli kantakirjattu. Se kantakirjattiin II-palkinnolle, ja tamman omistajat olivat todella tyytyväisiä. Kyllä Trinanda muutamia kisojakin kiersi, mutta ei menestynyt radoilla, saavutti kylläkin satunnaisia sijoituksia ja voittoja. Silti tamman paikka ei ollut kisaradoilla. Näyttelyissä kiersi edelleen upean rakenteensa vuoksi. Trinanda oli loistava siitostamma, sillä se rakasti varsoja. Varsojen vieroitus oli aina hankalaa, mutta Trinandaa ei haluttu myydä muualle. Tämä kuvankaunis tamma, joka omi rautiaan värityksen ja 161cm korkeuden, kuoli tuntemattomaan syyhyn alle 15-vuotiaana.

Chuckles FW

luonne

sukutaulu

sukuselvitys

jälkikasvu

kilpailukalenteri

päiväkirja ja valmennukset