Adenné

→ Nimi: Adenné, "Dea"
→ Rotu: Hollanninpuoliverinen
→ Syntymäaika: 17.05.2009 / VARL
→ Sukupuoli: Tamma
→ Säkäkorkeus: 169cm
→ Väri & Merkit: Ruunikko
→ Rekisterinumero: VH06-012-7005

→ Kasvattaja: Leone Sfat, Ranska
→ Tuoja/ Ex-omistaja: Leah
→ Omistaja: Missu

→ Painotus: Kouluratsastus
→ Koulutustaso: Ko: GP, re: 70cm

★ Täyttänyt 4-vuotta 25.11.2009 ★ Täyttänyt 6-vuotta 01.03.2010 ★
Adenné on virtuaalihevonen ★

luonne

» Adenné, Ranskalainen unelma. Omistautuva tamma on kaikkea sitä mitä hyvässä kouluhevosessa – tai ihan missä vain hevosessa – arvostetaan; hyvä itsetunto, ryhdikäsliikkeinen, kuuliainen, kiltti ja valtavan lahjakas. Liitävät askeleet ja kiiltävä raudikko karva ovat ilo silmälle. Minne ikinä Adennén viekin, se saa osakseen katseita ja kehuja. Se on tamma, joka hätkähdyttää ystävällisyydelleen, ja on melkein liikuttavaa kuinka se huolehtii pikkulapsista – se rakastaa niitä. Dea tuntuu aina tietävän mitä kukakin ihminen kaipaa, ja mukautuvan sen mukaan. Se on monipuolinen. Dean kanssa voi olla vain hiljaa ja kävellä maantietä pitkin syksyisenä aamuna. Sen kanssa voi mennä kilpailuihin ja rellestää koko kesäisen päivän.

» Adenné on yksi niistä harvoista GP-tammoista, jonka uskaltaisin antaa pienen lapsen hoidokiksi. En ole ikinä nähnyt Dean tekevän mitään pienemmälle, sillä se kenkkuilee vain aikuisille – jos niillekään. Joskus Deaa hoidettaessa luullaan, että se on vain opetusratsu – eihän kansallisten voittaja voi niin kiltti olla! Tämä neiti nimittäin nauttii hoitamisesta täysin rinnoin; silmät ummessa ja korvat riippuen itsekseen hörisevä tamma antaa harjata mistä vain, ja kavioita ottaessakin se on kiltti. Aina ei jalkoja jaksaisi pitää ylhäällä kun laiskottaa, ja kun lyhyempien täytyy alkaa letittää harjaa kilpakuntoon Dea nostelee päätään ja näyttää nauravan sinulle. Isänisänisänsä vesikammoakaan Adenné ei ole perinyt, vaan vesileikit ovat Dean kanssa käyneet liiankin tutuiksi.

» Joskus ratsastaessani Dealla minulle tulee maaginen olo. Pienen alkutestailun jälkeen Dean kanssa on ilo työskennellä, sillä se on erittäin herkkä ja miellyttämishaluinen. Maastolenkeillä sitä itsekin piristyy kun Dea katselee vilkkaana ympäristöään kuin ei olisi sitä ennen nähnyt, ja koulukentällä on ihanaa kun kerrankin ei tarvitse tapella vaan hevonen kulkee mielellään hyvin. Dealla ratsastamisessa upeinta ehkä onkin tuntea, kuinka se haluaa totella sinua, ja kuinka se nauttii seurastasi, työstä, luonnosta. Sellaisia hevosia tapaa harvoin, mutta Adenné on ehdottomasti yksi niistä.

sukutaulu

i. Sandró KWPN, EVM	ii. Dereka KWPN, EVM	iii. Fracé DK EVM
		iie. Ellyoui EVM
	ie. San Marianne KWPN, EVM	iei. Topaco Gené EVM
		iee. Mary Louis EVM
e. Adalmmine é Halté KWPN, EVM	ei. Gazz Minoi KWPN, EVM	eii. Le Fence EVM
		eie. Daranna EVM
	ee. Omar Café KWPN, EVM	eei. Pancho EVM
		eee. Inezza EVM

sukuselvitys

Adenné polveutuu hienosta, mutta ei niin yleisestä ranskalaisesta koulusuvusta. Se on täysin puhdasverinen ja suku on täynnä menestyneitä hevosia.

Isä Sandró on jo iäkkäämpi Ranskalainen herrasmies. Punaruunikko läsipää on tehnyt pitkän ja vakuuttavan uran Ranskassa, mutta ei juurikaan sen ulkopuolella. Orii on hyvin arvostettu kotimaassaan, mutta muualla Euroopassa ei niin tunnettu harvinaisuus. Vaikkei Sandró kansallisissa kisoissa juuri loistanutkaan, se vakuutti tuomarit ja asiantuntijat yrittämiselläänkään. Näyttävä, kookas ori on kilparadoilla aina keskittyväinen ja itsevarma. Omistajansa Leonnen mukaan se on kotioloissa kuitenkin kuin iso nallekarhu. Sandró syntyi vuonna 1991, ja se on saanut useamman menestyneen jälkeläisen.

Isänisä Dereka, GP tason voittaja kansallisissa, palkittu, ihasteltu ja vihattu ori. Kapasiteetikas kimo ei koollaan päätä huimannut, ja ”pieni valkoinen hevonen” olikin varsin rakastettu vuoteen 1990 asti. Silloin Dereka jäi kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä ja sai kilpailukeillon. Radoille se ei enää palannut, ja juuri voitettu olympiakultakin otettiin pois. Derekan uskolliset fanit olivat ihmeissään, ja muut puhuivat aina tienneensä orissa olleen jotain hämärää. Kimo siirtyi jalostuskäyttöön, ja jälkeläisiä teetettiin vain viisi – ne eivät menneet kaupaksi.

Isänisänisä Fracé DK ei koskaan ollut mitättömyys. Ruunikko jonka päätä koristi sievä tähtönen oli koko 165-senttisen korkeutensa arvosta kultaa, ja se tienasi kouluratsastuskilpailuissa omistajilleen ties kuinka paljon rahaa. Ori kilpaili hienon, pitkän uran, eivätkä sen jälkeläisetkään koskaan jättäneet ketään kylmäksi – ja niitä sillä riittikin. Oiva suvunjatkaja periytti hyvin mm. Yhteistyöhaluisen luonteensa ja voitontahtonsa, mutta sen vesikammo ei onneksi jälkeläisille periytynyt.

Isänisänemä, Ellyoui. Siinä vasta kuvankaunis ja ihailtu neiti! Näyttelyissä erittäin hyvin menestynyt, melko sirorakenteinen hevonen ei ehkä kouluradoilla yltänyt Fracé DK’n tasolle, mutta yhdistelmänä ne olivat aina lyömättömiä; kun yhteen lasketaan Ellyoui’n luonne, ulkonäkö ja notkeus ja Fracén osaaminen ja yhteistyöhalu – varsa oli laatua pullollaan. Ellyoui ei jälkeläisiä paljon muiden orien kanssa saanutkaan, mutta jokainen sen varsa on myöhemmin todistanut olevansa samaa maata kuin emänsä.

Isänemä San Marianne oli Ruunikko, 162cm korkea tamma. Varsin neitimäiseksi kuvailtu tamma kilpaili uransa loppuajat Grand Prix tasolla, menestyen niin Ranskassa kuin sen ulkopuolellakin. San Marianne kilpaili pitkän uran, ja vaikka sen omistajalla ja kasvattajalla oli aina pientä kränää keskenään, oli Marianne aina hyvin huollettu. Jalostusarvo Mariannella oli hyvä, ja sen jälkeläiset olivat haluttuja ympäri Eurooppaa. Edes tamman laukattua vihreimmille laitumille sitä ei ole unohdettu.

Isänemänisä Topaco Gené, San Mariannen isä ja Adennén isänemänisä oli myöskin varisn tunnettu koulukonkari. Se oli enemmän näyttelytyyppiä kuin koulutyyppiä, mutta urhea ja sisukas ori sai aina kehuja yrittämisestään. Kaunis ruunikko oli varsin hallitseva ja se oli aina laumansa pomo – minne se sitten menikin. Jalostuksessa Topaco oli myös menestyksekäs, ja sen jälkeläiset ovat tunnettuja hyvästä rakenteestaan.

Isänemänemä Mary Louis oli tuntemattomampi tamma koko ikänsä. Se kasvoi Korsikalla, ja kasvattajansa kuoltua se pakkohuutokaupattiin Ranskaan. Uudessa kotimaassaan se pääsi vasta oikeasti näyttämään kyntensä kilparadoilla, mutta jo melko iäkkäänä se ei koskaan ehtinyt näyttää mitä kaikkea siitä saisi irti. Luonteeltaan se oli kuitenkin varsin mukava ja pidetty, ja kuulemani mukaan tallityöntekijöiden suosikki. Jälkeläisillä Mary Louis’ia kuitenkin siunattiin, ja enkelimäiset pikkuvarsat menivät hyvin kaupaksi – luonteesta jos mistä Mary Louis muistetaan.

Emä Adalmine é Halté, ruunikko kolmella korkealla sukalla. Kasvoi Ranskassa ja asuu siellä edelleen, siitostammana. Kilpauransa Adalmine aloitti aikaisin, ja siitä johtuen hitaasti edennyt ura kesti pitkään. Adalmineä on aina kohdeltu hyvin eikä sen urala ole tullut pahoja takapakkeja. GP-tasolla asti se oli aivan omaa luokkaansa, kuten sen koko suku. Länsi-Euroopassa tamma tunnettiin varsin hyvin, mutta Amerikkaan ja Aasiaan ei tamman maine kansallisen tason muutamista kilpailuista huolimatta kiirinyt. Jälkeläisiä Adalminellä on jo neljä, ja jalostusuraa sillä on edessä vielä kauan.

Emänisä Gazz Minoi. 17-vuotiaana jalan murtumaan kuollut ori oli varsin suurikokoinen, yli 170-senttiä korkea ja varsinainen esiintyjä. Siitä oli vaikeaa saada huonoa kuvaa, eikä Minoita tarvinnut pyytää poseeraamaan – se näytti edustavalta nukkuessaankin. Kouluratojen supersankari oli henkeäsalpaava näky kiiltävinä ruunikkokarvoineen, pullistelevine lihaksineen ja rähähtävine energioineen. Siitosoriina Gazz Minoilla oli paljon kysyntää, ja se saikin huiman paljon jälkeläisiä – sillä vielä kuoleman jälkeenkin siitä myytiin pakastespermaa, jolla myös Adalmine sai alkunsa.

Emänisänisä Le Fence oli kömpelö ja iso ori. Kilpauransa alussa se oli lihasköyhä ja epäsopusuhtainen, eikä totisesti tyylipisteillään loistanut. Se oli aina hitaastioppiva ja kehittyvä, mutta sen kaksitoistavuotiskausi oli yhtä nousukiitoa. Yhtäkkiä se tuntui saavan hirveästi itsevarmuutta, lihasta ja sisua, ja pian se olikin jo Grand Prix tason parhaimmistoa. Sen tarina on kuin suoraa Rumasta Ankanpoikasesta, ja ennen kuin se 23-vuootiaana kuoli vanhuuteen, ehti se saada monia upeita suvunjatkajia.

Emänisänemä Daranna oli Le Fencan vastakohta – se oli prinsessa koko elämänsä ajan. Huippusuvusta tuleva, Englantilaissyntyinen Daranna päätyi Ranskanmaalle vasta vanhana, mutta sitä ennen siitä ehti tulla kansallisten kisojen kuningatar ja olympiavoittaja. Darannalla oli aina ihmeellinen suhde ihmisiin. Se joko rakasti, tai vihasi, ja sitä joko rakastettiin tai vihattiin. Darannalla oli kouluratsastus verissä ja muuta se ei sitten ollutkaan. Jälkeläisiä se sai toki myöhemmin, mutta se itse oli aivan eri tasolla.

Emänemä oli kermanvärinen Omar Café. Pieni kultainen hevonen oli todellakin kultaa niin sisältä kuin ulkoa, ja rakenteeltaan miltei täydellinen temma ei jäänyt helpolla kakkoskeksi kouluradoillakaan. Lennokkaat askeleet ja tyylikkyys olivat niin Omar Cafén kuin sen jälkeläistenkin tavaramerkki, ja livenä se oli hyvin charmikas. Kansallisella tasolla Omar ei koskaan kilpaillut mutta tunnettu se oli ilmankin – näyttelymenestys takasi sen. Jälkeläisiäkin Omar Café ehti saada mukavasti ennen tuonpuoleiseen siirtymistään.

Emänemänisä Pancho oli suklaanruskea hevonen joka eli omistajalleen. Samalla omistajalla koko elämänsä ollut Englatilaisorii kilpaili paljon ja menestyikin mukavasti – tosin vain omistajansa pyynnöstä. Sen leimautuminen omistajaansa tapahtui, kun sen emä kuoli synnytyksessä. Pancho oli aina ihmisten lapsi, varsinkin Liza Dicorin, joka sen omisti. Kapasiteettia ja luonnetta ei tältä suklaasilmältä myöskään puuttunut, ja kuten koko Adennén suku oikeastaan – Panchokin oli ikinuori ja esiintyjä. Panchon ollessa jo moninkertainen isä ja vanhus Liza-omistaja joutui kuitenkin hyvästelemään rakkaan hevosensa, ennen kuin eläinääkäri lopetti ähkystä kärsivän oriin.

Emänemänemä Inezza, kimojen kimo. Inezzan elämä oli omistettu näyttelyille, ja se oli pitkän näyttelyhevosjalostuksen hedelmä. Se osasi koulua paremmin kuin esteitä, mutta esiintymisessä se oli todellakin voittamaton. Inezzalla oli kaikki ainekset hyvään – ei, loistavaan – kouluratsuun, mutta niitä ei käytetty. Lennokkaat askeleensa se sai esitellä vain näyttelykehässä, ja taipuisuutensa ja kuuliaisuutensa vain kotona. Lahjat eivät kuitenkaan menneet hukkaan, vaan elävät edelleen Inezzan jälkipolvissa.

© Leah

jälkikasvu

Adenné on tarjolla jalostukseen.

t. Wihii&Wihii DM (i. Crofter v.d. Buggerbaum)

kilpailukalenteri

55 sijoitusta
21.09.2009 // KRJ kutsu // Vaativa B // 1/50
21.09.2009 // KRJ kutsu // Kür Vaativa A // 2/50
22.09.2009 // KRJ kutsu // Prix De Igora // 6/50
22.09.2009 // KRJ kutsu // Kür: Intermediaite II // 3/50
25.09.2009 // KRJ kutsu // Prix De Igora // 6/50
25.09.2009 // KRJ kutsu // Intermediaite I // 4/50
26.09.2009 // KRJ kutsu // Prix De Duren // 5/50
26.09.2009 // KRJ kutsu // Prix De Igora // 1/50
27.09.2009 // KRJ kutsu // Prix De Igora // 5/50
28.09.2009 // KRJ kutsu // Vaativa A // 5/50
28.09.2009 // KRJ kutsu // Prix De Igora // 2/50
09.10.2009 // KRJ kutsu // Helppo A // 5/30
10.10.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 5/30
15.10.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 6/100
15.10.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 1/100
15.10.2009 // KRJ kutsu // Helppo B // 3/73
15.10.2009 // KRJ kutsu // Helppo A // 1/76
17.10.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 7/100
17.10.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 3/100
18.10.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 1/100
18.10.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 10/100
18.10.2009 // KRJ kutsu // Helppo C // 3/52
20.10.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 6/100
25.10.2009 // KRJ kutsu // Vaativa B // 2/30
25.10.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 3/100
28.10.2009 // KRJ kutsu // Vaativa A // 5/30
30.10.2009 // KRJ kutsu // Vaativa B // 5/30
30.10.2009 // KRJ kutsu // Vaativa A // 3/30
04.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 4/30
05.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 1/30
06.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 1/30
06.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 1/30
06.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 2/30
08.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 1/30
08.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 4/30
02.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 1/30
03.11.2009 // KRJ kutsu // Intermediaite I // 2/46
05.11.2009 // KRJ kutsu // Intermediate I // 2/46
06.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 2/30
07.11.2009 // KRJ kutsu // Intermediate I // 2/46
08.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 4/30
08.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 3/30
12.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 6/46
13.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 1/30
13.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 2/50
13.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 6/50
14.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 1/30
15.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 2/50
15.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 1/50
15.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 5/50
16.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 2/30
16.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 5/50
18.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 1/50
18.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 6/50
25.11.2009 // KRJ kutsu // Grand Prix // 2/30

päiväkirja ja valmennukset

28.08.2012 - kisaura melkein ohi
Dean kisaura alkaa olla ohi. Enää puuttuu muutama hassu sijoitus (kyllä voittokin kelpaa!), niin ollaan tavoitteessa kisauran kohdalla päästy. 60 sijoitusta kerättyään Dea siirtyy kisaeläkkeelle. Lisäksi olisi tarkoitus astuttaa Dea lähiaikoina, jotta tammalle saataisiin sitä jälkikasvua ja jälkeläisnäyttöjä laatuarvosteluihin. Oreja on jo katsottu sivusilmällä, mutta sopivia ei ole vielä pistänyt silmään. Omasta tallistakaan ei löydy sopivaa ehdokasta.

11.11.2009, yksityisvalmennus. Valementajana Minka.
Saavuitte Dean kanssa kentälle rennon reippaassa käynnissä. Kävelitte pitkin ohjin kenttää ympäri sillä välin kun katsoin työskentelyänne. Pari kertaa Dea vähän hidasteli mutta toimi kuitenkin muuten hyvin. Miettiessäni, mitä tänä päivänä tekisimme, tammaa alkoi selvästi kyllästyttää kävely ja se viskoi päätään. Pyysin sinua ottamaan ohjat tuntumalle ja Dea valpastuikin heti samalla yrittäen ottaa muutaman hätäisen raviaskeleen. Virnuilin teille kun tamma ei millään olisi halunnut asettua mutta teki sen kuitenkin hetken tappelun jälkeen. Ohjasin teitä pitkältä sivulta lävistäjälle, josta toiseen kulmaan ja tiukka käännös kentän keskelle ja voltti. Lävistäjä ja mutka oli tarkoitus tehdä laukassa ja voltti ravissa. Ravailitte hetken ympyröitä ja teitte siirtymisiä kunnes Dea keskittyi kunnolla. Noin viidentoista minuutin kuluttua nostitte laukan edelliseltä pitkältä sivulta. Lävistäjä meni mainiosti mutta tiukka kulma tuotti aluksi hankaluuksia ja laukka ei pysynyt. Toisella kerralla tapahtui päinvastoin : närkästyneenä saamistaan pohjeavuista tamma heittäytyikin yhtäkkiä kentän keskelle. Heilahdit pahan näköisesti oikealle mutta pysyit onneksi selässä. Deasta näki sen pelleilevän. Käskin teidän tehdä hetken kiemurauraa joka askellajissa ja siirryitte uudestaan yrittämään. Ensimmäisellä kerralla Dea yritti samaa kuin aiemminkin, mutta sait hyvin pidettyä sen aisoissa. Palattuaan maan pinnalle tamma pysyi aisoissa paremmin ja muutaman käskyn jälkeen se tekikin harjoituksen moitteettomasti. Seuraavaksi harjoittelimme laukanvaihtoja. Dea oli jo hyvin hanskassasi ja näytti erinomaiselta ravatessaan elegantisti uraa pitkin. Kehotin teitä nostamaan laukan ja siirtymään lävistäjälle, jossa tekisitte laukanvaihdot joka 3. askeleella. Vaihdot sujuivat hyvin ja näytittekin hyvältä. Ajattelin lopettaa tunnin hyvään suoritukseen. Päästin teidät loppukäynneille. Olette hyvä pari kunhan Dea tunnin alussakin vain tottelisi yhtä hyvin kuin lopussa!

Ulkoasu © Judith 2010