→ Nimi: Wihii&Wihii DM, "Wihii" → Rotu: Hollanninpuoliverinen → Syntymäaika: 05.01.2010 → Sukupuoli: tamma → Säkäkorkeus: 161cm → Väri & Merkit: Punarautias, piirto → Rekisterinumero: VH11-012-0042 |
→ Kasvattaja: Leah / D'Aum → Omistaja: Missu → Painotus: Koulupainotus → Koulutustaso: Ko: GP, re: 100cm |
Palkittu Kesäkuun -11 KTK-tilaisuudessa pistein 16-15-14-15 = 60p. KTK-III
- ohuet jalat, kaviot eva
- orikaulaa, korkealle kiinnitynyt kaula
- todella pysty lapa
- välttävä rotuleima
» Wihii saapui Forwiceen samoihin aikoihin kuin toinen tamma D'A Furiette, mutta onnea oli matkassa: Wihiitä ei oltu hemmoteltu piloille. Oikeastaan voisi kuvitella, että Wihiitä olisi pikemminkin hyljeksitty. Tämä tamma on nimittäin osoittainut tyhmäksi, eikä ole mikään ruudin keksijä. Monesti sanotaan, että olento, joka on hieman päästä vajaa, sanotaan ettei tällä ole kaikki muumit laaksossa. Tämä pätee hyvin Wihiiseen: Wihiillä ei todellakaan ole kaikki muumit laaksossa. Suomeksi sanottuna Wihii on tullut kasvattajaansa, jolla myöskään ei ole kaikki muumit laaksossa saati eskimot igluissa.
» Millainen on sitten tyhmä hevonen? Itsepäinen? Puolisokea? Wihiin tapauksessa tamma on vain tyhmä. Se ymmärtää asioita ihan väärin, eikä ymmärrä mitä ihmiset siltä haluavat. Wihii on oikeastaan ruma ankanpoikanen, jonka Missu pelasti ja otti hoiviinsa. Kun yrität puhdistaa tamman kavioita, ei kavio nouse ylös, mutta pää tulee alas. Wihii laskee pään alas sitä varten että suitsien laitto olisi helpompaa. Lisäksi Wihii etsii ruokaa juoma-automaatista ja tamma saakin aikamoisen sätkyn kun turpa joutuukin veteen eikä siellä ollutkaan ruokaa. Ja päinvastoin, Wihii etsii ruokakupista vettä. Tässä vaiheessa ei saa sätkyä, mutta hämmästynyt ja yllättynyt tamma on. Pian Wihiin yläpuolelle ilmestyy kupla jossa lukee "vesi on viereisessä kupissa".
» Muuten Wihii on todella kiltti ja rento tamma. Missun ruma ankanpoikanen rakastaa harjausta ja Wihii onkin nukahtanut monta kertaa kesken harjauksen. Wihii rakastaa myöskin herkkuja, mutta hemmoteltua siitä ei koskaan tule, vaikka kuinka ruokkisit sitä herkuilla. Wihii pysyy aina lempeä ja rauhallisena tammana, joka rakastaa kaikkia maailman ihmisiä ja hevosia, paitsi kasvattajaa ja kasvattajan koneja.
» Ratsastaessa Wihii saattaa olla hieman kömpelö ja menee helposti sekaisin liikkeissä. Missu kuitenkin on treenannut kovasti Wihiin kanssa ja tamma nykyään suorastaan loistaa kouluradoilla. Wihiin kasvattajalle jäi suuri suu auki kun hän näki miten rumasta ankanpoikasesta on kehittynyt hieno kouluratsu. Aneli ja kysyi voisiko ostaa tamman takaisin, mutta eihän Missu Wihiistä luovu mistään hinnasta.
» Koulua mennessä tämä tamma on herkkä ja kuuliainen ja onhan Wihiillä mukavat pehmeät askeleet. Niissä vasta onkin mukavaa istua. Wihiitä ei voi sanoa vauhtihirmuksi, sillä tamman mielestä se on turhaa puuhaa kun voi käyttäytyä hienosti ja tehdä ratsastajan onnelliseksi. Ratsastaessa Wihiille on tärkeää että ratsastaja ilahtuu ja niinpä tamma yrittää aina parhaansa. Esteillä Wihii ei ole parhaimmillansa, tamma ei ymmärrä hypätä ja niinpä tuloksena on läpijuoksu. Tästä Wihii säikähtää ja pahemman kerran. Estekammo syntyy nopeasti ja niinpä kannattaakin mennä estettä kohti käynnissä ja antaa Wihiin rauhassa mennä yli nostamalla jalkoja.
i. Crofter v.d. Buggerbaum |
ii. Newrock Sebastin of Beyva EVM | ie. Coco Pride EVM |
e. Adenné |
ei. Sandró EVM |
ee. Adalmmine é Halté EVM |
Isänisänisä Sezermervander, alias Sete, kisasi menestyksekkäästi koulua tasolla Intermediate I. Säkäkorkeudeltaan 160cm oleva ori erottui selkeästi lämmittelyssä pienellä koollaan, mutta onneksi myös taidokas esiintyminen sai katsojan kiinnittämään huomionsa oriin. Luonteeltaan Sete oli suhteellisen normaali kisakonkari: kisoissa tunnelma oli aina jännittynyt ja keskittyminen hankalasti tavoiteltavissa ja kotitallilla tammat meinasivat varastaa orin huomion. Hoitajaansa kohtaan ori ei ollut täysin rehellinen, sillä varpaiden tallomista ja näykkimistä jalkoja nostettaessa tuskin voi rehellisyydeksi väitttää. Ratsastaessa Sete kanssa tehdä kunnolla toita ensimmäiset minuutit laukan, jotta Sete ymmärsi kumpi se taas olikaan johtavana osapuolena. Jäleläisilleen Sete periytti hyvin koululahjoja sekä pitemmän päälle myös tummaan väriä.
Isänisänemä Snuggle Buttar, tutuille vain Petra, oli luonteeltaan tammamaisen ihastuttava. Hoitaja sai usein osakseen hörähdyksen muulloinkin kuin ruoka-aikaan ja harjatessa tamma seisoi kiltisti paikallaan nauttien harjan kosketuksesta. Varusteiden laittaminen oli ainoa hieman hankala asia hoidettaessa, jopa veden kanssa läträäminen tuntui olevan tammalle mieluista puuhaa. Ratsuna Petralta löytyi kapasitettiä mukavasti, mutta Vaativa A:ta vaativammissa luokissa tamma ei kovin hyvin pärjännyt. Tamman kauniit askeleet ja miellyttämishalu takasivat nopean oppimisen ja hyvän yhteishengen pysymisen kaikkien ratsastajien kanssa. Rautias tamma saattoi maailmaan viisi terhakkaa varsaa, jotka kaikki painottuivat kouluratsastukseen edes vähän. Vihreämmille laitumille tamma siirtyi 19-vuotiaana saatuan viettää muutamat viimeiset vuotensa rauhassa eläkkeella.
Isänemä Coco Pride on saksassa toiminut esteratsuna sekä erittäin haluttuna siitostammana. Sen jälkeläisistä on poikinut niin maailmanmestareita kuin ratojen ruusukehaita. Jälkeläisiä on vasta kuitenkin syntynyt kolme, mutta yksi on maailmanmestari nuorissa hevosissa, toinen taas kansallisentason ruusukehai Englannissa ja kolmas yksivuotias näyttelymenestyjä. Edesmenneenä estetykkinä Coco Pride oli herkkä ja erittäin kuumuva ratsastaa. Harvat pysyivät sen hypyissä mukana tai edes selässä kentällä. Tammaa voi selvästikkin kuvailla yhden ihmisen hevoseksi ja sitä se todellakin oli. Luonteeltaan kuitenkin omistajaansa kohtaan Coco on todellinen nalle karhu. Tottelee kaiken ja pystyy kävelemään vaikka kisapaikalla vapaana omistajan perässä, mutta kun muita ihmisiä ilmaantuu niin korvat rullautuvat aivan niskaan kiinni ja hampaat esiin.
Isänemänisä Sentinel, aka Semba, kiersi kisauransa aikana monen monituiset koulukilpailut - joskus voittaen ja joskus vain omistajansa silmissä loistaen ykkösenä. Tummanruunikko ori valloitti puoliverisen tavoin helposti sydämen, mutta vaikka mitenkään erityisen hyvärakenteinen poika ei ollutkaan näyttelytuomareiden mielestä. Semban komea ulkonäkö keräsi kuitenkin helposti niin tammojen kuin ihmistenkin katseet puoleensa. Luonteeltaan Semba oli poikamainen ori, joka sai monen monituiset kerrat kuulla pyyntöjä kasvaa aikuiseksi. Eihän se välttämättä omistajasta ollut kovin mukavaa, jos hevonen painatti laitumella monta tuntia pakoon tai jääräpäisesti jyräsi taluttajan ruohomättään luo pyrkiessään. Ratsuna Semba antoi haastetta taitavillekin ratsastajille. Lujan tahtonsa ansiosta ori pärjäsi hyvin aina Grand Prix -luokissa, joinakin kertoina ehkä vain mahtavien askeltensa ansiosta.
Emänisä Sandró on jo iäkkäämpi Ranskalainen herrasmies. Punaruunikko läsipää on tehnyt pitkän ja vakuuttavan uran Ranskassa, mutta ei juurikaan sen ulkopuolella. Orii on hyvin arvostettu kotimaassaan, mutta muualla Euroopassa ei niin tunnettu harvinaisuus. Vaikkei Sandró kansallisissa kisoissa juuri loistanutkaan, se vakuutti tuomarit ja asiantuntijat yrittämiselläänkään. Näyttävä, kookas ori on kilparadoilla aina keskittyväinen ja itsevarma. Omistajansa Leonnen mukaan se on kotioloissa kuitenkin kuin iso nallekarhu. Sandró syntyi vuonna 1991, ja se on saanut useamman menestyneen jälkeläisen.
Emänisänisä Dereka, GP tason voittaja kansallisissa, palkittu, ihasteltu ja vihattu ori. Kapasiteetikas kimo ei koollaan päätä huimannut, ja ”pieni valkoinen hevonen” olikin varsin rakastettu vuoteen 1990 asti. Silloin Dereka jäi kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä ja sai kilpailukeillon. Radoille se ei enää palannut, ja juuri voitettu olympiakultakin otettiin pois. Derekan uskolliset fanit olivat ihmeissään, ja muut puhuivat aina tienneensä orissa olleen jotain hämärää. Kimo siirtyi jalostuskäyttöön, ja jälkeläisiä teetettiin vain viisi – ne eivät menneet kaupaksi.
Emänisänemä San Marianne oli Ruunikko, 162cm korkea tamma. Varsin neitimäiseksi kuvailtu tamma kilpaili uransa loppuajat Grand Prix tasolla, menestyen niin Ranskassa kuin sen ulkopuolellakin. San Marianne kilpaili pitkän uran, ja vaikka sen omistajalla ja kasvattajalla oli aina pientä kränää keskenään, oli Marianne aina hyvin huollettu. Jalostusarvo Mariannella oli hyvä, ja sen jälkeläiset olivat haluttuja ympäri Eurooppaa. Edes tamman laukattua vihreimmille laitumille sitä ei ole unohdettu.
Emänemä Adalmine é Halté, ruunikko kolmella korkealla sukalla. Kasvoi Ranskassa ja asuu siellä edelleen, siitostammana. Kilpauransa Adalmine aloitti aikaisin, ja siitä johtuen hitaasti edennyt ura kesti pitkään. Adalmineä on aina kohdeltu hyvin eikä sen urala ole tullut pahoja takapakkeja. GP-tasolla asti se oli aivan omaa luokkaansa, kuten sen koko suku. Länsi-Euroopassa tamma tunnettiin varsin hyvin, mutta Amerikkaan ja Aasiaan ei tamman maine kansallisen tason muutamista kilpailuista huolimatta kiirinyt. Jälkeläisiä Adalminellä on jo neljä, ja jalostusuraa sillä on edessä vielä kauan.
Emänemänisä Gazz Minoi. 17-vuotiaana jalan murtumaan kuollut ori oli varsin suurikokoinen, yli 170-senttiä korkea ja varsinainen esiintyjä. Siitä oli vaikeaa saada huonoa kuvaa, eikä Minoita tarvinnut pyytää poseeraamaan – se näytti edustavalta nukkuessaankin. Kouluratojen supersankari oli henkeäsalpaava näky kiiltävinä ruunikkokarvoineen, pullistelevine lihaksineen ja rähähtävine energioineen. Siitosoriina Gazz Minoilla oli paljon kysyntää, ja se saikin huiman paljon jälkeläisiä – sillä vielä kuoleman jälkeenkin siitä myytiin pakastespermaa, jolla myös Adalmine sai alkunsa.
Emänemänemä Omar Café. Pieni kultainen hevonen oli todellakin kultaa niin sisältä kuin ulkoa, ja rakenteeltaan miltei täydellinen temma ei jäänyt helpolla kakkoskeksi kouluradoillakaan. Lennokkaat askeleet ja tyylikkyys olivat niin Omar Cafén kuin sen jälkeläistenkin tavaramerkki, ja livenä se oli hyvin charmikas. Kansallisella tasolla Omar ei koskaan kilpaillut mutta tunnettu se oli ilmankin – näyttelymenestys takasi sen. Jälkeläisiäkin Omar Café ehti saada mukavasti ennen tuonpuoleiseen siirtymistään.
isän puoli © meym. ja Whoody, emän puoli © Leah