Attor

KWPN, ori syntynyt 14.03.2016 koulupainotteinen omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) perlino sabino (Ee/Ae/CrCr/nSb), 169cm 8v 16.09.2016 ko Grand Prix kasvattanut André Brodeur KTK-III (17 + 17 + 16 + 17 = 67p.) KRJ-II (7 + 40 + 16 + 15 + 15 = 93p.)

Jälkeläiset

Luonnekuvaus

Joku ehkä ihmettelee mistä meidän Rotta on saanut lempinimensä. Eihän se näytä rotalta lainkaan, saatika sitten tollolta! Tolloksi tätä meidän hurmuria toisinaan myös kutsutaan, samoin Toopeksi. Lempinimet eivät todellakaan imartele upeaa perlinoa puoliverioria, mutta pikkuvikoja. Luonteeltaan Rotta on oikein säyseä hevonen ollakseen ori. Rehellisesti sanoen en ole ikinä tavannut yhtä lauhkeaa hevosta kuin tämä meidän Rotta. Muutamaan otteeseen oria onkin luultu ruunaksi sen uinuessa silmät ummessa kisapaikalla. Lisäksi herkästi kertyvät liikakilot eivät ainakaan asiaa auta. Kesäisin ori muistuttaakin toisinaan enemmän lihavaa ruunaa, kuin sutjakkaa sporttista oria. Mutta kunhan vain muistaa pysytellä orin tiukassa ruokavaliossa ja välttää herkkujen antamista, niin ori pysyy oikein sutjakassa kunnossa. Lisäksi Tollolla on taipumusta kesäihottumaan, joten helteillä ori täytyy muistaa loimittaa kokonaan. Tollo on helppo hevonen käsitellä, jonka kanssa pärjää oikeastaan kuka tahansa. Tolloa ei kiinnosta kukkoilla muiden orien tavoin ja mieluiten ori käyttäisi sen ajan vaikka nukkumiseen. Toisinaan tammojen lähellä täytyy tietenkin vähän esittää olevansa oreista mahtavin. Tollon uskaltaa huoletta tarhata muiden hevosten kanssa, se on nimittäin niin nössykkä että ei ikinä haasta riitaa muiden hevosten kanssa. Tollo rakastaa olla huomion keskipisteenä eikä oria haittaa lainkaan vaikka ympärillä hääräisi parikin tusinaa ihmista, kunhan vain oria muistaa huomioida. Tollo rakastaa ihmisiä (kuten myös kissoja) ja onkin todella seurallinen hevonen.

Tollo on tavallaan helppo hevonen ratsastaa. Orin selkään voi itseasiassa mennä kuka tahansa, mutta se onkin sitten ihan eri juttu jos orista aiotaan saada irti jotain. Tollo olisi aivan varmasti omiaan sunnuntairatsuna tätikuljettimena. Ori on aina alkuun kovin unelias ja suorastaan laahautuu eteenpäin. Oikean vireyden löytämisessä voi mennä hetki, joten vaaditaan monipuoliset, kattavat alkuverryttelyt orin saamiseksi kuulolle. Tollolla on oikein elastiset ja lennokkaat liikkeet sekä ori on herkkä ratsastaa. Ori ei ota nokkiinsa ratsastajansa virheistä ja antaa paljon anteeksi. Tollo on oikein yritteliäs ja nöyrä ratsu, joka pyrkii vastaamaan ratsastajansa apuihin välittömästi. Osaavalla ratsastajalla Tollo on mitä upein ilmestys kouluaitojen sisäpuolella. Hevosesta näkee selvästi, että nauttii työskentelystä.

Kisamatkat sujuvat yleensä mutkattomasti Tollon kanssa. Ori on helppo lastata, mutta kilpailupaikkojen hälinä ja vilske tulevat aina Tollolle yllätyksenä. Orilla meneekin aina hetki tottua ympäristöönsä ja tällöin on muistettava antaa Tollolle aikaa sopeutua. Verryttelyissä saattaa olla aina alkuun hieman kankea ja varuillaan, mutta Tollo kyllä rentoutuu verryttelyiden myötä. Itse kisaradalla onkin täydessä terässä ja toimii kuin ajatuksen voimalla.

Sukuselvitys

i. Amor on voikko suurikokoinen solakka puoliverinen, joka on erityisen tunnettu Ranskassa. Amor on Brodeurin perheen kasvattama hevonen ja kasvattajansa ensimmäinen voikkovärinen kasvatti. Ori on tarkan jalostuksen tulos, jota oltiin pitkään toivottu, joten myöskin Amorin varalle oli suuret suunitelmat. Luonteeltaan Amor on hyvin Attorin kaltainen ja pärjäsikin kohtuullisesti PSG tasolla. Vaikka Amorin menestys oli vain kohtuullista, nousi ori nopeasti Ranskan puoliveripiireissä pinnalle. Ranskassa puoliveripiirit olivat pienet ja Amor oli Ranskan harvoja voikkovärisiä puoliverihevosia. Amor vieraili useissa julkisissa tapahtumissa ja kohotti suosiotaan. Amor osoittautui tavallista suositummaksi myös jalostuksen saralla ja ori astuikin useita tammoja. Amor osoittautui erinomaiseksi periyttäjäksi ja suuri osa orin jälkeläisistä peri isänsä tasaisen luonteen ja voikon värityksen.

ii. Azalot on hyvin komea rautias keskikokoinen ori, joka niitti aikoinaan erityisesti mainetta vaikean tason koululuokissa. Sukujuuriltaan Azalot on kotoisin Tanskasta ja myytiin Ranskaan kuuden vuoden iässä. Azalot kävi myös useissa näyttelytapahtumissa palaten kotiin aina sinisen ruusukkeen kera. Rakenteeltaan ori sai aina erinomaiset pisteet. Azalot oli omistajansa menestyneimpiä hevosia tuoden rutkasti mainetta kotitallillensa. Azalotin maine levisi myös naapurimaihin ja jalostuskausina astui lukemattoman määrän tammoja. Orin jälkeläiset ovat menestyneet erinomaisesti kouluradoilla.

ie. India oli voikkovärinen pienikokoinen täysiverinen, joka ei ollut kauneimmasta päästä, mutta tamman erinomainen ja kiltti luonne korvasi kyllä ulkonäölliset puutteet. India ostettiin Brodeurin perheeseen 8-vuotiaana. Brodeurin perhe oli tällöin haaveillut värijalostuksesta ja Indian tarkoitus olisikin ollut synnyttää voikkovärisiä varsoja. India astutettiin seitsemän kertaa puoliverioreilla, mutta ainoastaan kaksi jälkeläistä peri voikkovärin. Neljännellä yrittämällä syntyi Attor, harvinaislaatuinen voikko ori ja Indian seitsemäs varsa, suloinen tammavarsa, syntyi mustanvoikkona, mutta menehtyi vuotiaana hevosinfluessaan. Tämä jäi Indian viimeiseksi varsaksi ja tamma jouduttiin lopettamaan 16-vuotiaana vanhan jalkavamman vuoksi, joka alkoi oireilla uudestaan.

e. Nidette oli kuvankaunis pienikokoinen mustanvoikko tamma, joka oli luonteeltaan äärimmäisen ulospäinsuuntautunut ja seurallinen. Nidette syntyi Ranskassa yksityiskasvattajalle ja myytiin nelivuotiaana Brodeurin perheeseen. Nidetestä kaavailtiin aluksi puhtaasti pelkkää siitostammaa, mutta tamma osoitti olevansa lahjakas kouluratsu. Nidette otettiin mukaan valmennuksiin ja lopulta ratsukko kilpaili vaativissa luokissa Ranskassa erinomaisella menestyksellä. Nidette kilpailu neljän vuoden ajan aktiivisesti, jonka jälkeen tamma lopetti uransa ja astutettiin ensimmäisen kerran tilan omalla orilla, Amorilla. Tuloksena syntyi todella harvinaislaatuinen perlino varsa sabinolla kuviolla. Brodeurin perhe uskoi, että Nidette varsoisi vielä monta muuta voikkoväristä varsaa, joten perhe päätti myydä Nideten ensimmäisen jälkeläisen. Nidette astutettiin toisen kerran samalla orilla, mutta koko perheen harmiksi tamma ei tiinehtynyt. Nidetteä koitettiin astuttaa vielä monta kertaa, tuloksetta kunnes eläinlääkäri totesi tamman olevan hedelmätön. Sekös perhettä harmitti tamman osoittautuessa turhaksi ja se, että ensimmäinen varsa oltiin myyty Namibiaan. Nidette annettiin perheen teinille kisaratsuksi.

ei. Ruaner oli komea ruunivoikko keskikokoinen ori, joka oli aikoinaan Ranskassa hyvinkin tunnettu. Ruaner syntyi Ranskassa tunnetulle kouluratsastajalle ja kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle. Seinäruusu Ruaner ei ollut, upean ulkomuotonsa lisäksi sillä oli myös rutkasti potentiaalia kouluradoille. Hyvin sulavaliikkeinen hevonen, joka hallitsi vaivatta GP tason liikkeet. Luonteeltaan Ruaneria on kuvailtu hyväluonteiseksi, mutta haastavaksi hevoseksi, joka oli yhden ihmisen hevonen. Ruaner kilpaili ympäri Eurooppaa pärjäten arvokisoissa. Orin ura harmittavasti katkesi 11-vuotiaana Ruanerin joutuessa auto-onnettomuuteen kisamatkalla. Ori selvisi hengissä, mutta loukkasi jalkansa. Eläinlääkärin mukaan Ruanerilla saattaisi olla vielä ura edessä, mutta omistaja lopetti orin uran terveyden tähden. Omistaja kaavaili Ruanerille loistokasta uraa jalostusorina. Ruaner olikin hyvin suosittu jalostuksessa ja astui kymmeniä tammoja. Harmillisesti kymmenistä varsoista ainoastaan yksi peri isänsä voikon värin, tammavarsa Nidette.

ee. Nadeejn oli rautiaankimo tanakampi rämäpäinen hevonen, joka rakasti olla huomion keskipisteenä. Tamma syntyi pienelle tallille Ranskaan keskelle-ei-mitään. Suvultaan Nadeejn oli melko vaatimaton eikä sieltä oikein menestyneitä hevosia löytynyt. Vanhemmat olivat kouluratsuja, mutta suvusta löytyi myös kenttä- ja estehevosia, jopa pari valjakkohevostakin. Nadeejn myytiin viiden vuoden iässä harrasteratsuksi ja perheen vanhimman tyttären ensimmäiseksi kilpahevoseksi. Ratsukko kilpailikin muutaman vuoden aluetasolla kouluratsastuksen parissa helpoissa luokissa hyvällä menestyksellä. Nadeejnilla olisi ollut potentiaalia vaativiinkin luokkiin, mutta tyttären taidot eivät riittäneet. Tamma myytiin 13-vuoden iässä hevoskeskukseen tyttären muuttaessa toiseen maahan työn perässä, eikä perhe tahtonut pitää tammaa pelkkänä turhanpanttina. Uudella omistajallaan Nadeejn ei enään kilpailemaan päässyt vaan se toimitti siitostamman virkaa ja varsoikin viitisen kertaa.

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Marraskuun kuulumisia
Attorin siitosorin ura on lähtenyt oikein hyvin käyntiin lyhyen ajan sisällä. Lievästi sanoen hermostutti odottaa orin ensimmäisiä jälkeläisiä syntyväksi. Toistaiseksi Attor on astunut lähes pelkästään vain tallin omia tammoja. Saatiinpa myös tammavieras suoraan Saksasta! Attorin ensimmäinen jälkeläinen, sievä voikko tamma Cassia Z myytiin Luxemburgiin jossa tamman kisaura on lähtenyt oikein lupaavasti käyntiin. Orin toinen (tamma)jälkeläinen, voikonkimo Vidette jäi kotitallilleen asumaan ja ei ole lainkaan hullumpi kouluratsu. Kolmas jälkeläinen Saksalaisesta tammasta, upea cremello nuori ori joka ei ole vielä kisaradoille ehtinyt. Toistaiseksi Genheit Albrecht on Attorin ainoa orijälkeläinen, mutta toivottavasti ei suinkaan viimeinen. Attorin neljäs jälkeläinen, tamma sekin, Cadetje, oli aikoinaan tilausvarsa Suomeen Keskeneräinen nimiselle tallille. Näppärän oloinen tamma kantakirjattiin hiljan toiselle palkinnolle.
Attorin jalostusoriin ura tullaan jättämään luultavasti melko lyhyeen. Vielä olisi tarkoitus käytättää oria parilla omalla tammalla ja toivon mukaan toinen näistä synnyttäisi orivarsan linjan jatkajaksi. Attoria tullaan myös vielä tarjoamaan ulkopuoliseen jalostukseen kerran jonka jälkeen ori saa jäädä ansioituneesti eläkkeelle. Zonjietin orit ovat yleensä tehneet pari aktiivista jalostuskautta ja sama pätee myöskin Attorin tilalle.

Kouluvalmennus - valmentajana cc.
Päivän ensimmäinen valmennettava oli varsin ihastuttavan värinen ori Attor. Ori laahusti kentällä ratsastaja selässään niin, että ratsukko jätti pölisevän hiekkapilven taaksensa. "Aktivoi sitä vähän jalalla, käytä vaikka kannusta jos se ei muuten kuuntele", huutelin ohjeita kentän laidalta. HM napautti kevyesti kannuksilla orin kylkiin ja sai sen terävöitymään - ainakin hetkeksi. Alkuverryttelyt suoritimme volttien, kolmikaaristen ja pohkeenväistöjen merkeissä. Tollo taipui ja asettui nätisti ja HM ratsasti sitä hyvin kevyin ohjasottein. Pohkeenväistössä Tollon takaosa lähti johtamaan ja tästä huomautinkin ratsastajaa. Johtavalla ohjalla etuosa saatiin taas johtamaan liikettä ja väistöstä tulikin todella siisti.
Käynti- ja raviverryttelyiden jälkeen pyysin ratsastajaa nostamaan laukan suoralle uralle ja kääntymään C-päädystä kolmikaariselle niin, että aina keskilinjan ylittyessä tuli tehdä pysähdys laukasta, peruuttaa neljä askelta ja siirtyä taas laukkaan. Jos Tollo olisi laukannut terävämmin, ensimmäisen kaariuran pysähdyksistä olisi tullut paljon napakampia, kun nyt ori otti yhden tai kaksi raviaskelta ennen pysähdystä. "Pidä jalka kiinni ja aktivoi sitä laukkaamaan enemmän eteen, juuri noin", neuvoin ja HM teki työtä käskettyä. Seuraavan kaariuran pysähdykset olivat todella siistejä ja molemmat tulivat aivan tasajaloin. Valmennuksen lopuksi ratsukko teki diagonaalilla muutamat laukanvaihtosarjat, jotka onnistuivat todella hyvin, Tollo kulki koottuna ja paljon terävämmin kuin alussa. Lopuksi pyysin ratsastamaan vielä muutamat piruetit keskihalkaisijalla. "Pidä sisäpohje tukemassa, ettei se kaadu piruetin läpi!" huudahdin kentän laidalta. Piruetti toiseen suuntaan oli paljon parempi, ja siihen oli hyvä lopettaa valmennus. Ratsukko loppuverrytteli vielä kevyessä ravissa, kun aloin suunnittelemaan seuraavan valmennuksen tehtäviä.

Kouluvalmennus - valmentajana Sippe
Olin aikaisempina päivinä kierrellyt valmentamassa usealla tallilla, jolla en ollut aikaisemmin vieraillut. Nyt saavuin Zonjiet Studiin, jossa olin käynyt aiemminkin. Omistin kaksi Zonjietilaista joita olin käynyt varsana tallilla katsomassa - siitä tosin oli jo aikaa, joten oli mukava päästä toistamiseen vierailemaan upeaan puoliverisiittolaan.
Talliin astuessani HM oli juuri harjaamassa tämänkertaista ratsuaan - ja millaista ratsua! Isokokoinen ori, väriltään perlino, katseli minua sinisillä silmillään pirteän näköisenä, samalla kun HM suki sen kiiltävää karvaa. "Hieno hevonen sulla!" ihastelin jostain syystä Rotta-lempinimen saanutta hevosta. Juttelin omistajan kanssa hetken siitä, mitä hän tahtoisi valmennuksessa tehtävän. HM kertoi, että kunnon istuntarääkki voisi tehdä terää - joten saamansa pitää!
Maneesissa HM nousi ratsunsa selkään, ja aloin heti alkukäynneistä lähtien ohjeistaa ratsukkoa. "Pyörittelepä vähän olkapäitä ja lonkkia, et saadaan sut oikein rennoks siellä selässä! Voit mennä nyt alkuverkat jalkkareilla mut sit otetaan ne pois, et saadaan helpommin istunta just eikä melkeen ku et voi tukeutua niihin" kerroin HM:lle. Rotasta huomasi, että se oli Grand Prix -tason kouluratsu. Hevonen käveli pitkin askelin ja asettui notkeasti molempiin suuntiin, unohtamatta selän käyttöä.
"Tuu tänne keskiympyrälle ja ota ne jalkkarit pois!" huikkasin alkuverkat tehneelle ratsukolle. HM ohjasi Rotan keskelle, heilautti jalustimet pois saappaiden suojaamista jaloistaan ja nosti ne ristiin hevosensa kaulalle. Loppuvalmennuksen ajan ympyrällä työstettiin ratsastajan istuntaa jokaisessa askellajissa, sekä tietenkin hevosen toimivuutta. HM ja Rotta olivat hyvännäköinen ratsukko, jota oli ilo valmentaa!

Ensimmäiset näyttelyt
Tarkoituksenani ei ollut käyttää Attoria näyttelyissä, sillä tiesin että ori ollut rakenteeltaan mikään korrektein. Sattumalta huomasin näyttelyt, jotka olivat avoinna hollanninpuoliverisille, jossa orilla saattaisi olla paremmat mahdollisuudet pienemmästä osallistujamäärästä johtuen. Ilmoitin samalla mukaan 11 muuta tallin hevosta ja lopulta suuntasimmetkin nokan kohti Suomea, Lappiin. Täytyy myöntää etten ollut ikinä ennen vieraillut Lapissa ja huomattavan kylmä ilmasto sai selkäkarvat pystyyn. Olinhan tottunut Namibian paahtavaan kuumuuteen. Onneksi oli kesä, joten ainakaan sää ei ollut miinuksen puolella. Kiitos viisaan navigaattorini löysimmekin helposti perille ja kurvasimme Adinan pihaan kahden ison hevosauton voimin. Olin ottanut mukaan useamman työntekijän joten voitte vain arvata millainen rahareikä tämä reissu olisi majoituksineen ja henkilöstökuluineen. Mutta onneksi olin mestari mitä tuli törsäämiseen (ja onnekas lottovoittaja), joten en murehtinut kuluista. Saavuimme Adinaan edellisenä iltana ja hevoset saivat majailla tallissa yön yli (ja muut majoittuivat motelliin). Aamulla oli aikainen herätys ja urakkaa riittikin kun piti saada hevoset puunattua näyttelykuntoon. Olimme varuiksi loimittaneet hevoset yöksi kylmemmästä ilmastosta johtuen ja harjauksessakin oli huomattavasti vähemmän hommaa.
Attor vaikutta kovin tyytyväiseltä vaikka tilanne oli varmasti stressaava. Ori söi tyyneesti heinäänsä samalla kuin me hermoilimme näyttelyistä, jotka alkaisivat parin tunnin päästä. Olimme leikauttaneet Attorin harjan polkkaharjaksi pari päivää sitten, joka näytti kieltämättä hieman hassulta, mutta oli helpompi pitää siistinä. Kun muita hevosautoja alkoi kurvata Adinan pihaan, pidin pienen kertaustunnin tallitytöille varmistaakseni että kaikki oli kunnossa. En itse esittänyt Attoria, sillä ori toimi hyvin hoitajallansa. Luokan toisesta osaanottajasta ei voinut sanoa samaa, joten varuiksi esitin itse hankalamman orin, Huntin, joka oli kuin tulisilla hiilillä.
Syynäsin läpi luokan muut osallistujat ja helpotuin huomattavasti kun huomasin että luokan taso oli melko matala. Hevoset esitettiin yksitellen ja Attor oli neljäntenä. Ori toimi hyvin, vaikkakin vaikutti olevan hieman veltolla päällä. Attor pysyi hyvin esittäjänsä hallinnassa, vaikka tilanne oli täysin vieras. Kun oli seisotuksen vuoro, niin ori tiesi hyvin mitä haetaan takaa. Olimme aiemmin harjoitelleet seisotusta tilannetta varten ja näemmä opit olivat jääneet hyvin päähän. Tuomareista ori ei ollut moksiskaan ja oli enemmänkin utelias kuin varautunut. Näyttelyissä oli paikalla virallinen valokuvaaja, joka kuvasi kunkin hevosen yksitellen vuoron jälkeen. Kun oli Attorin kuvausvuoro, niin ori tuntui keräävän huomattavasti yleisöä harvinaisen värinsä takia. Kun kuvaus oli ohi, niin odotettiin jännittäen sanallista arviointia.
Huokaisin helpotuksesta kun ori sai huomattavan paremmat arvioinnit mitä olisin olettanut. Ilmeisesti tuomari oli hieman lepsu. Luokan lopuksi kärkinelikkö kutsuttiin vielä kehään ruusukkeita varten. Attor oli saanut kokonaisuudessaan 38 pistettä sijoittuen luokkansa toiseksi. Jouduimmekin olemaan näyttelyissä loppuun saakka, joten voitte vain kuvitella miten uupunutta koko talliporukka oli kun näyttelyt viimeinkin päättyivät.
Olimme sopineet että lähtisimme jo samana iltana ajamaan lentokentälle. Jouduimme ajamaan koko yön ja pääsimme lentokentälle aikaisin aamulla. Olimme todella helpottuneita ja väsyneitä kun viimeinkin pääsimme lentokoneeseen. Namibiassa olimme illalla ja onneksi edessä oli vain parin tunnin ajomatka Zonjietin tiluksille. Rankka reissu oli ohi. Ja aivan varmasti ei jää viimeiseksi reissuksi.

Toukokuu 2016
Attor saapui Zonjietiin toukokuussa 2016 pitkän etsinnän tuloksena. Olin aina haaveillut värikasvatuksesta (tietenkin laadusta tinkimättä)ja olinkin onnistunut löytämään Zonjietiin pari kirjavaa hevosta aikoinani. Olin kuitenkin aina tiennyt, että jotain puuttui. Kaikkihan nyt tiesivät, että olin heikkona puoliveristen erikoisväreihin ja mahdottomasta olisi saatava mahdollista. Tiesin että voikkoväriset puoliveriset olivat harvinaisia ja myytävät varsat revittäisiin saman tien käsistä. Aina kun olin löytänyt lupaavan oloisen nuorikon, niin aina olin liian myöhässä ja hevonen oltiin ehditty myydä. Toukokuussa 2016 löysin sattumalta myynti-ilmoituksen perlinosta vanhemmasta orista, joka sijaitsi Ranskassa. En ollut ikinä ennen ollut hevosasioilla Ranskassa saatika sitten ikinä kuullut kyseisestä kasvattajasta. Soitin kasvattajalle ja tiedustelin orista. Attorin sukujuuret olivat hyvin Ranskalaiset ja itselleni tuntemattomat. Ilmeni että ori oli edelleen myynnissä eikä kiinnostuneita ostajia ollut juurikaan. Tähän luultavasti oli syynä orin huomattavan korkea summa, josta en uskaltanut alkaa tinkimään. Attor oli todella harvinaislaatuinen löytö ja halusin orin hinnalla millä hyvänsä. Sovin kasvattajan kanssa, että lentäisin katsomaan oria Ranskaan seuraavalla viikolla.
Kaikki sujui Ranskassa mutkattomasti ja lopulta palasin takaisin (sen jälkeen kun olin nähtävyyksiä hieman kiertänyt) Zonjietiin uusi komea hevoseni mukana. Attorilla olikin sopeutumista Namibian ilmastoon ja saimmekin heti riesaksi kesäihottuman. Jos ihottumaa ei oteta huomioon, niin ori sopeutui oikein nopeasti ja oli täysillä arjessa mukana muutamassa päivässä.