Nita on uskomattoman ihmisrakas pikkutamma, joka suorastaan palvoo maata ihmisten jalkojen alla joka erityisesti rakastaa pikkuväkeä. Tamma onkin helposti käsiteltävissä maasta käsin, mutta ratsuna Nita on vaativa. Tamma kyllästyy nopeasti ja jos Nitaa ei pidä työn touhussa, keksii tamma omaa puuhaa, josta tamman palauttaminen maan pinnalle voi olla haastavaa. Vaikka Nita on vaativa ratsu, on tammalla valtavasti potentiaalia kouluhevoseksi.
Hoitotoimenpiteet sujuvat Nitan kanssa aina leppoisissa tunnelmissa, tamman kanssa on ihana toimia kun tietää saavansa varmuudella tamman huomion osakseen. Nita on hyvin utelias, aina tunkemassa päätä kaikkialle ja aivan parasta on rapsutustuokiot lempipaikasta. Ei ole väliä kuka tammaa käsittelee, Nita rakastaa ehdoitta kaikkia, toisinaan hieman liikaakin sillä tammalla on toisinaan vaikeuksia pysyä paikallaan silloin kun sitä tarvisi. Tammalta ei mikään jää huomaamatta, joten Nitan ohi on turha kuvitellakaan salakuljettavansa jotain. Nita on niitä hevosia jotka eivät hermostu väkijoukossa, mutta tammasta tulee nopeasti mustasukkainen jos häntä ei huomioida tarpeeksi. Tamman kanssa harvoin tulee mitään ongelmia hoidattaessa, sillä Nita ei vieroksu oikein mitään ja suhtautuu luottamuksella kaikkeen.
Nita ei ole ratsastaessa sitä mitä päältä päin näyttää. Siitä ihmisrakkaasta ja kivasta hevosesta kuoriutuu selässä vaikea tapaus joka tekee kaikkensa koetellakseen ratsastajaansa. Nita on hyvin herkkä, tamma ottaa itseensä oikeastaan kaiken jos jokin ei suju kuten pitäisi, joten toisinaan Nitan motivoiminen on haasteellista. Nita ei tykkää epäonnistumisista ja turhautuu helposti, joten ratsastajan on osattava käsitellä tammaa myös selästä käsin. Tutulla ratsastajalla Nita on astetta luottavaisempi, mutta tamma silti pistää ratsastajansa koville. Nita ei tee mitään helpoimman kautta ja tamma kyseenalaistaa jatkuvasti ratsastajansa, jos jokin moka selässä tapahtuu. Vaikka Nita on vaikea, on tammalla luonnostaan hyvät, tahdikkaat liikkeet, hyvä keskittymiskyky (kun kaikki menee putkeen) ja mitä parasta, Nita ei jännitä tai stressaa mitään. Vaikka toisinaan Nita onnistuu kyseenalaistamaan kaiken, niin on tamma myös tavattoman lahjakas.
Kisamatkoilla tamman kanssa ei ole tullut ikinä ongelmia. Nita on helppo lastata traileriin ja tamman paras puoli on se että Nita ei jännitä mitään. Kisapaikalla tosin tamma saattaa loukkaantua jos ei saa mielestään tarpeeksi huomiota, mutta sen kamalan vääryyden voi korjata helposti nameilla tai rapsutuksilla. Nita toimii yhtä hyvin kuin kotonakin, enemmän sietää olla huolissaan siitä onko ratsastaja hermoromahduksen partaalla jännityksessä ja ratsastaako tammaa normaaliin tapaan.
| Gunner kwpn, rt, 167cm |
Artus kwpn, rt, 168cm |
Tarpan |
| Olente | ||
| Brisca kwpn, m, 165cm |
Reveil | |
| Finesse | ||
| Olympia kwpn, rt, 154cm |
Rivante kwpn, rt, 159cm |
Praemon |
| Imperia | ||
| Quimera kwpn, rn, 153cm |
Jazz | |
| Larissa |
Isä Gunner oli 167cm korkea rautias hollantilaisori, jolla kilpailtiin menestyksekkäästi kouluratsastuksessa Intermediate I -tason luokissa. Hevonen myös kantakirjattiin toiselle palkinnolle jonkun mielestä ehkä niukin pistein. Luonteeltaan ori oli reipas ja määrätietoinen hevonen, joka suoritti tasaisen varmasti koulukentillä. Se ei pelännyt ottaa haasteita vastaan ja suoritti aina parhaansa mukaan. Gunnerin kanssa oli todella mukava työskennellä, sillä se antoi pieniä haasteita, mutta kuunteli hyvin. Ori oli oikein palkitseva ratsastettava. Jalostukseen ori siirtyi sen ollessa 10-vuotias ja sukuaan se jatkoi 13 varsalla, joista 6 oli tammoja ja 7 oria. Hevonen itse menehtyi valitettavan ähkyn seurauksena sen ollessa vain 18-vuotias.
Isänisä Artus oli komean rautias hollantilaisori, joka omasi säkäkorkeutta 168cm verran. Hevonen oli hieman tuntemattomammasta suvusta, mutta se ei menoa haitannut. Orilla kilpailtiin Intermediate II -tason luokissa kouluratsastuksessa ympäri Euroopan hyvinkin menestyksekkäästi. Luonteeltaan ori oli myös kultaa. Se oli rohkea ja reipas suorittaja, joka kuunteli hyvin ratsastajaansa ja suoritti parhaansa mukaan. Artus työskenteli pitkäjänteisesti ja kunhan treenin piti monipuolisena, riitti kiinnostus helposti loppuun asti. Sukuaan ori pääsi jatkamaan kymmenellä varsalla, joille se periytti taitojensa lisäksi mahtavaa luonnettaan. Artus menehtyi 25-vuotiaana vanhuuden tuomiin vaivoihin.
Emänemä Brisca oli kaunis musta, 165cm korkea hollantilaistamma. Hevosella kilpailtiin kouluratsastuksessa Vaativa A -tason luokissa ja se oli kantakirjattu toiselle palkinnolle. Luonteeltaan Brisca oli tammamainen kiukkupylly, mutta silti tasaisen varma suorittaja treeni- ja kilpailukentillä. Hevonen oli todella herkkä, joten liian kovakouraisen käsittelijän käsiin se ei sopinut. Kun tamman sai toimimaan hyvin, se suoritti määrätietoisesti annetut tehtävät, kuitenkin pieniä haasteita antaen. Mitään tämä tamma ei todellakaan tehnyt ilmaiseksi ja se vaatikin tiukan ja osaavan käsittelijän. Sukua tamma jatkoi kolmella varsalla ja vihreämmille laitumille hevonen laukkasi ollessaan 24-vuotias.
Emä Olympia oli kolmannelle palkinnolle kantakirjattu rautias hollantilaistamma, jolta löytyi säkäkorkeutta 154cm verran. Hevosella kilpailtiin kouluratsastuksen parissa Vaativa A -tason luokissa. Sen korkeammalle tasolle tamman kanssa ei ryhdytty, sillä hevonen oli selvästi parhaimmillaan Vaativa A -tasolla. Sen ylemmäs kivuttaessa Olympia ei suorittanut niin hyvin, kuin omistajapariskunta olisi halunnut, joten tammasta otettiin irti kaikki se, mitä saatiin sille sopivalla taitotasolla. Luonteeltaan hevonen oli hellä, mutta reipas ja se oli kaipaamassa aina huomiota ja herkkuja. Siitokseen siirryttyään tamma jatkoi hienoa sukuaan neljällä varsalla ja hevonen jouduttiin lopettamaan valitettavan kaviokuumeen seurauksena sen ollessa 20-vuotias.
Emänisä Rivante oli komean rautias, toiselle palkinnolle kantakirjattu 159cm korkea hollantilaisori. Orilla kilpailtiin kouluratsastuksessa ja se oli luonteeltaan kuuliainen ja nöyrä. Hevonen osasi kuitenkin myös tarjota haasteita treeneissä ja se tekikin siitä loistavan opetushevosen omistajaperheen nuorille. Rivante työskenteli erittäin maltillisesti ja pitkäjänteisesti ja teki aina parhaansa, kunhan sitä ei päästänyt liian helpolla. Hevonen tarvitsikin määrätietoisen ratsastajan, joka oli askeleen oria edellä. Jälkeläisiä Rivante jätti jälkeensä 15 kappaletta, joista lähes jokainen on kilpaillut kouluratsastuksessa vähintään Vaativa B -tasolla. Rivante menehtyi valitettavan onnettomuuden seurauksena sen ollessa 23-vuotias.
Emänemä Quimera oli kolmannelle palkinnolle kantakirjattu hollantilaistamma, jolla kilpailtiin kouluratsastuksessa Vaativa A -tason luokissa. Tamma omasi kauniin ruunikon värin ja siltä löytyi säkäkorkeutta 153cm verran. Luonteeltaan hevonen oli nöyrä ja kuuliainen, mutta reipas ja rohkea ratsu. Hevosen kanssa oli mukava tehdä töitä, eikä aika käynyt sen kanssa koskaan pitkäksi. Quimera mielellään oikoi tekemisessä, jos ratsastaja ei ollut sitä askeleen edellä. Se tarvitsikin määrätietoisen ratsastajan, joka pysyi tiukkana. Sukuaan tamma jatkoi neljällä varsalla ja se itse menehtyi vanhuuden tuomiin vaivoihin ollessaan 25-vuotias.
VRL-08204
Painotuslaji: Kouluratsastus
Koulutustaso: Intermediate I
Bagiran tausta on varsin epätavallinen ja tamma muutti Zonjietiin pysyvästi helmikuussa 2019 monen mutkan kautta. Alunperin törmäsin tammaan ihme kyllä, Namibialaisessa ratsastuskoulussa jossa olin vierailemassa paikallisissa koulukilpailuissa kannustaakseni Jasperin siskontyttöä. Kun oli Yolandan vuoro esiintyä, huomioni oli täysin kiinnittynyt muualle, verryttelyradalle jossa oli parhaillaan lämmittelemässä rautias puoliveritamma joka steppaili edestakaisin pistäen ratsastajansa selvästi koville. Mietin miksi ihmeessä tamman selkään oli laitettu kokematon ratsastaja joka ei selvästi pärjännyt tammalle. Pian karistin ajatukseni muualle ja keskityin Yolandan suoritukseen.
Viikkoa myöhemmin olin jälleen vierailemassa kyseisellä ratsastuskoululla pitääkseni Yolandalle valmennustunnin, sillä tyttö halusi kovasti kehittyä kouluratsastajana. Sillä kyseisellä reissulla törmäsin samaan rautiaaseen puoliveritammaan jonka olin viikko takaperin nähnyt kisoissa. Tamman tarhauksen luona oli selvästi meneillään jotakin sillä tamman silloinen ratsastaja keskuteli hyvin kiivaaseen sävyyn vanhemman miehen kanssa välillä luoden vihaisia katseita tammaansa. Uteliaisuuteni heräsi ja kun tilanne oli rauhoittununut niin kävelin tarhalle päin. Lopulta kävi ilmi että ratsastaja oli tamman omistaja ja vanhempi mies tämän tytön isä, joka oli selvästi ostanut tyttärelleen aivan vääränlaisen hevosen. Agethaksi esittäytynyt tyttö kertoi tilanteen olevan aivan toivoton ja kertoi myös pistävänsä hevosensa myyntiin. Tiedusteltuani lisää hevosesta kävi ilmi että Bagira niminen tamma oli täysin puhdas hollanninpuoliverinen, joka oltiin aikoinaan ostettu Tanskasta tytölle isolla rahalla. Agetha kehoitti kääntymään hänen isänsä puoleen. Keskusteltuani tytön isän kanssa kertoi isä että Agetha oli vaatimalla vaatinut juuri kyseistä hevosta vaikka tyttöä oltiin varoitettu että hevonen oli liian vaativa. Tytön isä kertoi myös että Agetha oli hieman hemmoteltu sillä tytön äiti oli kauan sitten lähtenyt pois ja isä oli yrittänyt paikata äidin jättämää reikää materialla ja rahalla.
Lopulta koeratsastettuani Bagiran totesin että tammassa saattaisi olla potentiaalia kouluradoille vaikka tammaa oltiin selvästi ratsastettu väärin. Isä tietysti halusi saada rahansa takaisin jonka oli aikoinaan nuoresta tammasta maksanut, mutta koska tammaa oltiin ratsastettu ja valmennettu väärin, niin Bagira ei ollut enään summansa väärti. Lopulta tingittyä pitkään tytön isän kanssa, oli miehen pakko lopulta suostu tarjoukseeni sillä Agatha tarvitsi Bagiran vanhan karsinan tytön uudelle hevoselle ja tammasta oli kiire hankkiutua eroon. Herkkähermoisempi hevosihminen olisi sanonut kaksikolle pitkät sanat, mutta minä halusin vain saada kaupat päätökseen ja viedä Bagiran kauas tytöstä ja isästä peläten että Agatha aiheuttaisi lisää vahinkoa hevoselle.
Kun Bagira lopulta sitten saapui Zonjietiin, minun nimeni papereissa, olin valtavan huojentunut. Tammassa riittäisi vielä paljon työsarkaa, mutta Bagirasta saattaisi jonain päivänä tulla vielä erinomainen kouluratsu oikealla koulutuksella ja sukupuunsa vuoksi toivoin Bagirasta myös siitostammaa kun olisi sen aika.
Copyright 2019 Zonjiet Stud