Vigo on hyvin paljon isänsä kaltainen, eli taitava kaikessa säheltämisessä. Ei ole yllätys jos ori saa itsensä solmuun tai kiperään tilanteeseen, sillä Vigon tapoihin ei kuulu ajatella. Tosin en usko että ori ajattelee muutenkaan vaan tekee kaiken lennossa mututuntumalla. Vigo on hyvin ihmisläheinen, joka rakastaa kaikkia ja kaikki rakastavat oria, ainakin hetkittäin. Vigo on omalla tavallaan hyvin herttainen, mutta orin taipumus saattaa itsensä kiperiin tilanteisiin ja tapa sählätä kaikkea saavat ihmiset toisinaan ärsyyntymään oriin. Jos näitä luonteenpiirteitä ei oteta huomioon niin Vigo on suhteellisen helppo käsitellä kunhan vain tietää miten käsitellä Vigon kaltaista hevosta.
Ratsastaessa Vigo on hyvin yritteliäs, mutta samalla kuitenkin haastava ratsu joka tarvitsee selkäänsä määrätietoisen ratsastajan. Ori on hyvin eteenpäinpyrkiväinen ja herkkä, joka ei yhtään pidä karkeimmista apuista. Jos Vigo ei pidä jostain niin se yleensä näkyy ja kuuluu, sillä ori ilmaisee mielipiteensä hyvin vahvasti. Taitavalla ratsastajalla Vigo on upea ja lahjakas kouluratsu joka antaa itsestään aina kaiken työskennellessä. Vigo on myös hyvin rautahermoinen, joka suhtautuu järkevästi ja tyyneesti kaikkeen uuteen, joten ori on helppo hevonen ottaa kisoihin mukaan, luottokumppani joka hyvin harvoin tuottaa pettymyksen.
| Vidor kwpn, rn päis, 164cm - KRJ-I |
Star Mover kwpn, rn, 168cm | Moderator kwpn, rn, 169cm |
| Almadina kwpn, m, 165cm | ||
| Amoya kwpn, rn päis, 162cm | Radieux kwpn, rt, 166cm | |
| Cartuccia kwpn, rn päis, 163cm | ||
| Bagira kwpn, rt, 152cm - KRJ-II |
Gunner kwpn, rt, 167cm | Artus kwpn, rt, 168cm |
| Brisca kwpn, m, 165cm | ||
| Olympia kwpn, rt, 154cm | Rivante kwpn, rt, 159cm | |
| Quimera kwpn, rn, 153cm |
Painotuslaji: Kouluratsastus
Koulutustaso: Intermediate I
Olin niin tavattoman onnellinen ostettuani Vidorin, joka edusti hyvin harvinaista päistärikköä ollen vielä puhdas puoliverinen. Ei orilla toki älykkyys ollus aivan mitä hyvältä kouluratsulta olisi odottanut, mutta Vidorin kohdalla oli aivan pakko tehdä poikkeus sillä kuinka usein muka törmäisi päistärikköön puoliveriseen? Ehkä kerran elämässä? Luonnollisesti olin maksanut itsei kipeäksi orista kasvattajan tietäessä hyvin Vidorin arvon. Jasper ei luonnollisestikaan arvostanut, mutta kukapa olisi Jasperilta edes mielipidettä kysynyt? Ei ainakaan kuuliainen vaimo. Jos joku ihmettelee niin meidän avioliitto rullasi ihan hyvään tapaan vaikka vaimorukka välillä heitti järkensä mitä hevoskauppoihin tuli.
Vidor oli jo upeasti sopeutunut uuteen kotiin, koulutus hyvässä vaiheessa ja aivan liian äkkiä koittikin ensimmäiset kisat. Namibiassa ei paljoa jenkkirotuja tunnettu, puoliverisiä ja paikallisia hevosia sen sijaan, joten voitte vain arvata miten Vidor herätti mielenkiintoa aivan joka kerta. Muutama yleisöstä oli jopa heittänyt arvauksen että Vidorin oli pakko olla quarter. Kyllä, juuri quarter orihan oli. Vidorin kisaura oli alkanut rullata erittäin hyvään malliin ja koska ori ei ollut osoittautunut aivan turhaksi tapaukseksi, oli tietysti varsan miettiminen ajankohtaista. Zonjietissa ei juuri sillä hetkellä asunut montaa varteenotettavaa tammaa, joten valinta jäi hyvin yksimieliseksi. Bagira oli ehdottomasti tuleva emätamma, kivaluonteinen raudikko jossa oli omat haasteensa mutta toivottavasti Vidorin luonne tulisi tasoittamaan varsan luonnetta.
Kaikki sujui kuten oppikirjan mukaan. Bagira tiinehtyi, tiineys sujui odotetulla tavalla ja lopulta tamma oli varsonut ruunikon orivarsan jonka silmiä ympäröi valkoinen reunus joka saattoi vain viitata päistärikköön (tässä vaiheessa kasvattajan suulta saattoi kuulla pienen kiljahduksen). Kuten jokaisen varsan syntymä, niin oli tämänkin onnellinen hetki. Luonnollisesti noin viisi minuuttia varsan syntymästä olin jo postannut valokuvan someen, täysin asiaankuuluvaa, täytyihan joki jokaisen saada tietää varsan syntymästä.
Jo ensimmäisinä elinpäivinä varsa osoittautui olevan hyvin paljon isänsä kaltainen, jolla tuntui olevan hyvin samankaltaiset taidot mitä tulisi itsensä solmuuun saamiseen. Ensimmäisen kerran kun orivarsa sai riimun päähänsä, oli varsa jo onnistunut sotkemaan itsensä solmuun. Tai se kerta kun orivarsa oli päässyt ensimmäisen kerran laitumelle emänsä kanssa, oli varsa saanut energiakohtauksen juoksemalla ympäri laidunta joka oli huipentunut siihen että orivarsa törmäsi emänsä kylkeen, kuitenkaan itseänsä satuttamatta. Seuravina päivinä nähtiin lisää kommelluksia, tietysti mielessä juolahti että onkohan varsan motoriikka ihan kunnossa, mutta eläinlääkäriltä saatiin puhtaat paperit.
Koska orivarsa oli ilmiselvä isänsä, niin tuntui vain luonnolliseltä nimetä orivarsa "Vigo" nimellä. Vähän kuin "Vidor" mutta ei aivan kuitenkaan. Vaikka Vigo oli kuin isänsä, niin oli orivarsa selvästi hieman älykkäämpi kuin saapas, joka oltiin määritelty Vidorin älykkyysosamääräksi. Ehkä Vigosta tulisi perimään oman emänsä puolelta, toivottavasti.
Copyright 2019 Zonjiet Stud