Priya on ehkä uskomattomin hevonen minkä tulette vain kerran elämässä tapaamaan. Edelleen on mysteeri mistä Priya on luonteensa perinyt sillä vanhemmilta se ei ainakaan ole. Emä on sulavaliikkeinen, älykäs Grand Prix tason raudikko ja sitten on Priya, kömpelö pieni ahne puoliveritamma joka ei yllä edes puoliksikaan niin pitkälle kuin emänsä. Joskus tuntuu että Priya on omaksunut liiaksi ponin roolin sillä tamma syö mitä vain jolla on pohjaton maha joka on tietysti myös laiska ja jääräpäinen sille päälle sattuessaan. Toisinaan Priya saattaa jopa muistuttaa puoliveristä liikkeineen. Tamman isä on kansainvälisesti menestynyt kenttähevonen mutta arvatkaapa osaako Priya hypätä? No ei. Priya on sentään kirjava ja sillä on ihan hieno suku joten ehkä tamma yllättää meidät kaikki vielä joskus. Ja onhan Priya luonteeltaan muuten kiltti jota on helppo käsitellä (ainakin useimmiten) joten pisteitä siitä.
Priyaa ei voi sanoa millään tavalla motivoituneeksi ratsuksi koska se ei ole. Sitä ei huvittaisi liikkua eikä tamma tykkää hikitreeneistä joten Priya yrittää laistaa töistä kun vain saa siihen mahdollisuuden eli tällöin Priya yrittää palata sinne mistä tultiinkin tai sitten jää vain nököttämään paikalleen hapan ilme naamallaan. Priyan kanssa mikään ei käy helposti ja tunnin jälkeen ratsastaja on aina henkihievereissä yrittäessään ottaa tammasta parhaat puolet esiin, hikitreeniä parhaimillaan. Priyalla on kivat liikkeet joita tamma ei kovin usein näytä paitsi silloin kun ratsastaja osoittaa järkähtämättömyytensä. Priya tekee töitä jos ratsastaja ei anna tammalle muuta vaihtoehtoa. Vaikka Priyaa ei voi sanoa kovin lahjakkaaksi niin ei tamma sentään aivan huonoimmastakaan päästä ole. Priya ei hermoile eikä stressaa missään tilanteissa vaikka välillä kiukutteleekin jos ei saa tahtoaan läpi, joten kisoissa tammalla on hyvät hermot (tosin musta tuntuu että Priyaa ei edes kiinnosta mitä kisoissa tapahtuu koska tamma yrittää palavasti etsiä itselleen välipalaa mistä milloinkin).
| Icarus de Winter amwb, rn tob, 165cm | God Complex amwb, rt tob, 162cm | Unknown Subjec swb, rt, 167cm |
| Complicated amwb, rn tob, 158cm | ||
| Greed of Atlantislszaa, rn, 167cm | Atlantic Toxinkwpn, rn, 172cm | |
| Sugar Addiction lszaa, rtkm, 168cm | ||
| Rowandell Calida fwb, rt, 164cm | Eric v. Donauell hann, m, 166cm - KRJ-I, KTK-III, YLA-2 | Ethan v. Donauell hann, rn, 168cm |
| Prima Wald hann, m, 172cm | ||
| Carticia dwb, rt, 162cm | Samson II dwb, rn, 166cm | |
| Carrie dwb, rn, 160cm |
Kun minulle tarjottiin Englannissa käytettäväksi kenttäoria Icarus de Winter kiinnitin ensimmäisenä huomioni kenttäpainotteisuuteen joka sai minut epäröivälle kannalle. Tutkittuani lisää orin taustoja selvisi ettei Icarus ollut lainkaan hullumpi kouluratsu, olihan se sentään startannut Vaativa A luokissa, harmillisesti muiden sukulaisista ei ollut näyttöjä mutta kaikki ne asiat kumosi se tosiasia että Icarus de Winter oli tobiano. Jos astuttaisin Icarusin Grand Prix tason menestyneellä tammalla niin kenties varsasta tulisi oiva kouluratsu. Yksi tammojen nimistä nousi kaikkien ylle, nimittäin Rowandell Calida, raudikko tamma joka oli hiljattain lopettanut kisauransa ja joka oli tarkoitus astuttaa kuluvan vuoden aikana. Calida oli myös kotoisin Suomesta missä Icarus de Winterin omistajan sukujuuret olivat vaikka tietysti sillä ei ollut merkitystä mutta olihan se hauska fakta (ainakin kahvipöydässä kerrottuna). Mahdollisuus tobianoon varsaan oli 50% mutta se olisi riskin arvoista ja jos ei, niin varsasta voisi saada hyvät rahat markkinoilla jos se seuraisi yhtään emänsä jäljissä.
Calida varsoi ruunikonkirjavan tammavarsan eräänä iltapäivänä ja pian huomasimme että se ei ollut tippaakaan vanhempiensa kaltainen jos ei otettu huomioon isältä perittyä kirjavaa väritystä. Sen mitä opimme varsasta ensimmäisten viikkojen aikana oli se että varsa mielellään vain löhösi auringossa kuin leikki muiden ikäistensä kanssa. Ensin luulimme että tammassa oli jotain vikana mutta mitä enemmän opimme tuntemaan varsaa sitä enemmän tulimme siihen päätökseen että se oli vain laiska sekä halutessaan myös hyvin itsepäinen. Itsepäisyyden puskiessa esiin varsalla kyllä riitti sinkoilla minne ikinä sattuikin mutta jos yritimme tehdä töitä hevosen kanssa niin sitä ei kiinnostanut eikä huvittanut. Tähän mennessä asti emme olleet nähneet varsassa (josta tuli muuten EC Caprice) ainuttakaan hyvää piirrettä, yritimme hypyttää varsaa jotta näkisimme olisiko se perinyt isältään hyppykyvyt. Ei ollut, se vain jyräsi esteistä läpi niin että puomit kolahtelivat, yritti mennä ali jos edes pää mahtui menemään esteen ali tai sitten vain pysähtyi suoraan esteen eteen ja käveli yli varovasti nostellen koipiaan yliliioitellusti, mutta ehkä hevonen osoittaa vielä kykynsä.
Copyright 2019 Zonjiet Stud