Danjel At

VH17-021-0282

trakehner, ori
syntynyt 18.09.2017
koulupainotteinen
omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096)
musta (Ee/aa), 163cm
8v 01.02.2018
ko Grand Prix
kasvattanut Atorina


Isälinja Beowulf vd Halor - Dolivos van de Halor - Corhos - Runesaber
Emälinja Sinner's Domino - Sinner's Serenade PB - Veprime Starr SIN - Waldnymphe

Päiväkirja

Koulutus alkaa - Marraskuu 2017
Orivarsa oli jo hyvin kotiutunut Namibian ilmastoon ja viihtyi varsin hyvin ikäistensä kanssa laumassa. Orivarsa oli hyvin sosiaalinen eläin, joka tuli vähän liiaksikin toimee niin ihmisten kuin hevosten kanssa. Jostain syystä Danjelille oli aluksi vakiintynyt lempinimi "Orivarsa" sillä luovuuden puutteesta johtuen kukaan ei ollut vaivautunut keksimään parempaa lempinimeä. Nopeasti varsaa alettiin kutsumaan Kersaksi ja pian kukaan ei edes huomannut että varsalla ei ollut varsinaista lempinimeä.
Kersan kanssa oltiin tehty lujasti töitä ja ori kulki jo nätisti ihmisen vierellä ja ainakin toisinaan myös käyttäytyi sosiaalisissa tilanteissa. Kersa oli eloisa orivarsa ja kuumapäinen, jonka kanssa ei ainakaan ollut tekemisen puutetta. Kun Kersa täytti vuoden, oli aika opettaa ori juoksutuksen saloihin. Olin kutsunut Nellyn visiitille, sillä nainen oli kovin kiinnostunut uusimmasta hankinnastani etenkin kuultuaan että orivarsassa virtasi reippaasti arabiverta. Kersa teki unohtumattoman ensivisiitin Nellyn silmissä, ensitöikseen musta orivarsa päätti napata naisen hatun hampaisiinsa eikä tahtonut luovuttaa tätä takaisin. Hymyilin vain typeränä vieressä Nellyn yrittäessä napata hattua varsan hampaista. Nainen tuhasti kiukkuisena että voitaisiinko jo aloittaa. Orin Kersaa kokeeksi juoksuttanut pari kertaa lyhyen aikaa ja orivarsa oli yllättävän nätisti toiminut ja oppinut nopeasti ääniavut.
Talutin orivarsan kentän keskelle, ojensin juoksutusliinan Nellylle joka oli edelleen kiukkuinen varsan tempauksesta. Nainen oli viimeinkin saanut hattunsa takaisin ja närkästyneenä pistänyt kuolaa valuvan hattunsa aidalle kuivumaan. Nelly mulkaisi minua kiukkuisesti ja tiuskaisi että miksi en juoksuta varsaa itse. Rehellisesti sanottuna minua laiskotti ja tarvitsin kahvia, mutta tiesin että se ei menisi läpi joten vetosin kipeään ranteeseen. Luikin nopeasti talliin hakemaan kahvia kun Nelly jäi seisomaan kentälle närkästyneenä. Palattuani Nelly oli pistänyt orivarsan liikkeelle. Kersa liikkui verkkaista käyntiä vilkuillen Nellyä selvästi hieman pelokkaana. En ihmetellyt, Nelly todella osasi olla pelottava halutessaan! Kersa totteli hyvin ääniapuja ja liinaa, liekö syynä Nellyn kiukkuinen asenne. Ei Kersa vaan ollut minulla liikkunut yhtä hyvin aikaisemmin! Orivarsa oli hyppinyt nenille ja kyseenalaistanut koko auktoriteettini. Jäin kentän laidalle kahvini kera ja tarkkailin kaksikkoa. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin Nelly otti loppuverryttelyt ja satulahuoneeseen päästyämme, jossa muuten tapamasimme aina juoruta jälkeenpäin, tokaisi että orivarsa vaikutti lupaavalta ja älykkäältä, joskin idiootilta, joka ei ollut aivan toivoton tapaus.
Heti Nellyn häivyttyä näköpiiristä Kersa selvästi rentoutui. En meinannut saada orivarsaa millään hoidettua, sillä Kersa hyöri ja pyöri karsinassa, otti hampaisiinsa mitä sai. Voin sanoa että harjat kokivat kovan kolauksen hupparistani puhumattakaan. Olin aivan poikki kun sain orivarsan viimeinkin hoidettua ja vietyä takaisin ulos. Kersa oli selvästi tyytyväinen onnistuneen koulutusession päätteeksi. Katsoin orivarsaa hetken aikaa nojaten aitaan ja vaivuin hetkeksi ajatuksiini miettien millainen Kersasta tulisi aikuisena. Orivarsa liikkui jo kuin hieno kouluratsu vaikka toki asenteessa oli vielä parantamisen varaa. Tokihan meidän taipale olisi vasta alussa ja uskoin kunhan suhde syvenisi, niin myös orivarsa muuttuisi helpommaksi käsitellä. Tosin Kersa oli sen verran kuumapäinen tapaus että tuskinpa mistään tulisi helppoa, mutta se olisi sen arvoista.

Historia - Marraskuu 2017
Danjel At saapui Zonjietiin tilausvarsana. Olin ihastellut orin emää, Sinner's Dominoa useaan otteeseen tamman vanhastavasta suvusta johtuen. Vaikka olinkin julistautunut itsepintaisesti ostolakkoon, sai tamma kieltämättä sukat pyörimään jaloissa. Oria minulla ei alunperin edes ollut Dominolle, mutta siitä huolimatta sukat vain jatkoivat pyörimistään jaloissa. Öisin itkin murheissani asiaa enkä saanut mielenrauhaa asialta kunnes mieleeni hiipi hullu ajatus, että mitä jos käyttäisin omaa oriani tammalle? Omistin yhden ainoan trakehnerorin, Beowulf vd Halorin josta oli kyllä tarkoitus joskus jättää orivarsa jatkamaan isänsä jalanjäljissä, mutta se ei ollut vielä ajankohtaista. Joten se oli pakko siirtää nyt ajankohtaiseksi, sillä en tiennyt toistuisiko tulevaisuudessa mahdollisuutta saada Dominosta jälkeläinen.
Varsan suvusta tulisi mielenkiintoinen, jossa yhdistyisivät uudet sekä vanhat nimet höystettynä arabilla. Beowulf isä oli Zonjietin omia kasvatteja, joka polveutui tallin omista hevosista sekä Rosenhofilaisista. Beowulfin emäksi valikoitiin aikanaan arabialainen täysiverinen, vaikka tietenkin siinä oli omat riskinsä. Beowulfin emä Baron's Fairytale polveutui Dahabu Red Baronista, joka oli elänyt geocitieksen kulta-aikaan. Sinner's Domino polveutui myös vanhemmista linjoista, Skurvashin hevosista päättyen Skyéhen joka esiintyy suvussa kolme kertaa. Suvusta löytyy myös mm. My Name Is Bond sekä Liinun Virtuaalitallin The Masterpiece Luna jonka isälinja johtaa suoraan Altéen.
Astutus onneksi sopi Atorinan omistajalle, joten seuraavaksi olisikin vuorossa Beowulfin rokotus aikeena kuljettaa ori Hollantiin. Matka oli pitkä ja rankka, sillä nuori ori ei ollut tottunut niin pitkään lentomatkaan. Onneksi Hollantiin selvittiin ehjänä, joskin nuori ori oli melkoisen lahjakkaasti onnistunut repimään hermoni riekaleiksi enkä ollut varma olinko täysin selväjärkisenä selvinnyt perille. Se ei ollut kuitenkaan oleellista, sillä kaikki meni kuten pitikin. Beowulf jäi asustamaan tallille siksi aikaa kunnes saatiin varmuus että Domino oli tiinehtynyt. Aika lensi kuin siivillä ja lopulta sain viestiä Atorinan omistajalta että Domino oli varsonut nätin mustan orivarsan joka kuvista päätellen oli täysin sitä mitä olin toivonut. Sovittiin että varsa lennätettäisiin Zonjietiin seitsemän kuukauden iässä. Aika madelsi luvattoman hitaasti eikä minulla ollut edes käydä katsomassa oria paikanpäällä! Senkin edestä kyllä pommitin Atorinan omistajaa mitä milloinkin sähköpostilla ja puhelimella kyselläkseni jatkuvasti orivarsan kuulumisia. Luulen että Atorinan omistaja oli huojentunut kun viimeinkin koitti se päivä, kun orivarsan oli aika muuttaa Namibiaan.
Tietenkin minua hermostutti miten orivarsa selviäisi matkasta. Odottaessani orivarsan saapumista ehdin pureskellä kynsinauhani ihan riekaleiksi. Hermostutti miten orivarsa sopeutuisi ilmastonmuutoksiin ja missä kunnossa varsa olisi pitkän matkan jäljiltä. Sisimmissäni tiesin että orivarsa selviäisi hyvin matkasta, Jasper oli aina tolkuttanut minulle että stressaan aivan liikaa asioista. Onneksi mies toimi toisinaan järjen äänenä. Jasper oli oikeassa, kuten aina. Orivarsa selvisi matkasta hyvin ja oli jo innolla tutkimassa uutta kotiansa.
Kunhan Danjel olisi kotiutunut, saisi ori kasvaa rauhassa muiden ikätovereidensa kanssa. Tulevaisuudessa orista luonnollisesti koulittaisiin kouluratsu, sillä Danjelilla riittää sukunsa puolesta potentiaalia vaikka miten pitkälle. Ainakin liikettä orivarsalta löytyy! Luonnollisesti Danjelia tultaisiin käyttämään myös jalostuksessa ja aikanaan orista tultaisiin jättämään orivarsa linjaa jatkamaan, mieluiten trakehner.