i. Tarkari oli hyvin komea, tummanrautias suurimerkkinen ori joka menehtyi nuorena vain seitsemän vuoden iässä. Vaikka Tarkari menehtyi nuorena, oli orilla oma idoliyhteisönsä sillä ori oli kaikin tavoin hyvin poikkeuksellinen. Tarkari oli kotoisin hollannista pienkasvattajalta, josta ori myytiin vuoden iässä Yhdysvaltoihin. Jo varsasta lähtien oli selvää että Tarkari oli poikkeuksellisen lahjakas kouluratsu ja ennen kuolemaansa ori kilpaili aktiivisesti vaativissa luokissa vaikuttavin tuloksin. Jalostustapahtumissa Tarkari sai aina loistavat pisteet käsiteltävyydestä, rakenteesta ja liikkeistä lopulta Tarkarin saadessa astutusluvan. Tarkari astui vain oman kotitallinsa tammoja ja orin jälkeläiset olivat hyvin haluttuja, mutta vaikeasti saatavia sillä kasvattaja oli pitänyt valtaosan Tarkarin varsoista itsellään. Tarkari oli jättänyt jälkeensä hyvin suurimerkkisiä jälkeläisiä Danzolin mukaan lukien. Tarkarin todettiin kantavan sabinogeeniä, joka voitiin todentaa vasta Tarkarin menehtymisen jälkeen kun yksi orin jälkeläisistä testattiin.

ii. Calypso oli korrekti ruunikko hollantilainen ori joka polveutui laadukkaasta koulusuvusta ja isäorista jota oltiin kuvailtu aikakauden parhaaksi kouluhevoseksi Calypson jatkaessa vahvasti isänsä jalanjäljissä. Calypso oli kilpaillut aikoinaan Grand Prix tasolla ympäri Eurooppaa huikein tuloksin sijoittuen toiseksi ja ensimmäiseksi peräkkäisinä vuosina MM kisoissa. Calypso oli kaikkea mitä täydelliseltä kouluhevoselta voi vaatia. Ori oli hyvin kysytty jalostuksessa ympäri maailmaa ja myös loistava periyttäjä, jonka varsat ovat perineet isänsä kyvyt ja rakenteen. Calypso on vaikuttanut kymmenissä eri maissa ja orin tuntee jokainen kouluratsastaja.

ie. Vanille oli rautias suurimerkkinen tamma, jonka sabinoudesta ei ollut varmuutta ennen kuin Tarkarin jälkeläinen testattiin. Vanille oli kotoisin Hollannin syrjäiseltä maaseudulta, jossa tamman arki koostui harrastehevosena olemisesta. Vanillen kuvailtiin olevan hyvin kiltti ja kultainen tamma, joka polveutui harvinaisesta tammalinjasta, joka elää tällä hetkellä ainoastaan Danzolinin ja Danzolinin jälkeläisten kautta. Vanille edusti raskaampaa puoliverityyppiä, jonka suvusta löytyi epäilemättä vanhoja vaunuhevosia. Vanille oli hyvin kiltti luonteeltaan ja siksi täydellinen harrastehevonen tilan lapsille. Kun Vanille oli kääntymässä 20-vuotiaaksi, päätettiin tamma astuttaa ensimmäisen kerran Calypson valikoituessa oriksi. Vanille varsoi terveen orivarsan, mutta menehtyi kolme päivää myöhemmin äkillisesti orivarsan jäädessä orvoksi.

e. Saartje oli melko pienikokoinen ruunikko solakka hollantilaistamma, joka on lähes koko ikänsä toiminut siitostammana. Saartje oli mahtava emä ja myös periyttäjätamma, joka oli jättänyt jälkeensä monia lupaavia kouluratsuja vaikka itse Saartje ei ollut aikoinaan menestynyt kouluratsastuksessa sillä tamma oli helposti stressaavaa tyyppiä. Saartje varsoi elämänsä aikana kaksitoista upeata varsaa. Itse tamma menehtyi vanhuuteen kunnioitettavassa 28-vuoden iässä omalla laitumellaan.

ei. Grey Risk oli hyvin pienimerkkinen musta siro ori, jonka päätä koristi kuunsirppi. Orin sanottiin olevan hyvin ailahtelevainen luonteeltaan, mutta uskomaton kouluratsu jolla olisi riittänyt potentiaalia vaikka miten pitkälle jos Grey Riskin luonne ei olisi ollut kisauran haittana. Grey Risk oli kotoisin Hollannista, josta ori myytiin Saksaan kahden vuoden iässä. Paria vuotta myöhemmin Grey Risk myytiin takaisin Hollantiin kasvattajalleen luopuessaan hevosista. Vaikka Grey Risk oli vaikealuonteinen, ei omistaja halunnut ruunata oria sillä kasvattaja uskoi että Grey Riskillä olisi paljon tarjottavaa jalostuksessa. Harmillisesti suunitelmat menivät mönkään, sillä sana Grey Riskin luonteesta oli kirinyt edelle ja koko elinikänsä aikana Grey Risk astui vain viisi tammaa. Grey Risk ei ollut erityisen komea tai hyvärakenteinen hevonen puhumattakaan luonteesta. Saartje on Grey Riskin ainut jälkeläinen joka jatkaa orin linjaa.

ee. Cartuccia oli kaunis, suurisilmäinen ruunikko hollantilaistamma joka oli luonteeltaan yhtä kultaa miltä näyttikin. Cartuccia oli kotoisin tunnetulta hevoskasvattajalta, jonka jonka ylpeys oli Cartuccian isä Hunterview joka oli loistava periyttäjä ja aikoinaan kohutuimpia hevosia ympäri maailman. Cartuccia oli näyttänyt kykynsä jo nuorena hevosena ja aikoinaan kaksikko kilpaili hyvin menestyksekkäästi jopa vaikeissa luokissa ympäri Hollantia. Cartuccialla olisi ollut potentiaalia maailmanmestaruustasolle asti, mutta Cartuccia sairastui niin pahoin jännetulehdukseen että katsottiin parhaaksi lopettaa kisaura täysin. Cartucciasta haluttiin siitostamma, mutta mikään ei mennyt täysin putkeen sillä Cartuccia ei tiinehtynyt ennen kuin vasta viidennellä yrittämällä. Cartuccian varsoessa Saartjen yritettiin tammaa astuttaa uudelleen, tuloksetta.

kwpn o. Dantino vd Halor (e. Idenette II)
kwpn t. Pharlady v.d. Halor (e. Zaira)

Toukokuu 2019

Aikoinaan kun Dani oli myyty Zonjietiin oli myyjä kivenkovaan väittänyt orin olevan sabino ja tietysti olin sokeasti uskonut myyjää sillä kyseessä oli tunnettu hevosmies. Kun Danzolinin ensimmäinen suurimerkkinen varsa syntyi, olimme onnessamme ja tietysti luulimme orivarsan kantavan sabinoutta isänsä tavoin. Vuosia siinä meni eikä kukaan ikinä kyseenalaistanut mitään, sillä sabinoutta ei oltu ikinä testattu sen kummemmin kuin vasta tällä vuosisadalla. Kun korviini alkoi kiriä tieto siitä että miten sabinogeeni oli harvinainen ja sitä esiintyi muunmuassa arabeilla ja oli tiedossa muutamia puoliverisiä jotka oltiin testattu W20 kantajaksi.

Kun tieto kiri korviini nousi mieleeni epäillys että kaikki ei ollut kuten piti. Toki oli olemassa pieni mahdollisuus että Dani kantoi sabinogeeniä sillä jossain suvussa oli todennäköisesti arabia, mutta halusin varmuuden asiasta joten varasin heti geenitestit Danzolinille ja tämän pojalle Dantinolle saaden lopullisesti varmuuden asiasta. Danzolin ei ollut sabino eikä Dantinokaan, papereissa luki selvästi W20. Moitin itseäni että miten saatoin olla niin typerä ja jättää aikoinaan Danzolin testaamatta luottaen sokeasti kasvattajan sanaan. Olin samalla hyvin huojentunut.

Toukokuu 2018

Se, miten Danzolin päätyi Zonjietiin oli vahinko.. Tavallaan. Olin eräänä sunnuntaiaamuna selaamassa hevosten myynti-ilmoituksia piilossa Jasperin katseilta tallin toimistossa. Tiesin että mies takuulla närkästyisi jos kuulisi vaimonsa selaavan ilmoituksia, taas. Eniten mies kuitenkin taisi pelätä sitä että päätyisin ostamaan jonkin täyskatastrofiaalisen elukan. Jasper jaksoi aina nalkuttaa siitä miten olin ostanut täysiverisiä suoraan laukkaradoilta, vaikka siitä on jo hyvä tovi vierähtänyt.

Tällä kertaa löysin tieni erään pienkasvattajan facebook sivustolle, jossa oli myynnissä kolmivuotias orivarsa. Ensimmäisenä kiinnitin huomioni orin isään, Tarkari nimiseen oriin jota olin jo pitkään ihaillut. Tarkaria oli hieno isomerkkinen tummanrautias ori, joka oli jättänyt jälkeensä lukuisia suurimerkkisiä varsoja. Tarkaria ei oltu testattu, mutta epäilin vahvasti orin kantavan sabinogeeniä. Minulla ei ollut ikinä tarjoutunut tilaisuutta hankkia orin jälkeläistä sillä Tarkari oli astunut vain kototallinsa tammoja vaikka orilla astutuslupa olikin. Isänsä tavoin Danzolinilla oli korkeat sukat sekä päätä koristi läsi, joka myös viittasi hyvin vahvasti sabinogeeniin. Orivarsan emä oli hyvin nätti pienikokoinen ruunikko Saartje, joka oli jo kokenut siitostamma.

Ei siihen lainkaan ajattelua vaadittu ja sekuntia myöhemmin olin jo luuri kädessä näpyttelemässä kasvattajan numeroa. Tiedustelin lisää varsasta sekä myös itse tilasta, sillä en ollut ennen kuullutkaan kyseisestä Hollantilaisesta kasvattajasta. Kerroin olevani kiinnostunut orivarsasta, mutta en suinkaan vielä solminut alustavia kauppoja (vaikka jätin kyllä varauksen). Sanoin palaavani asiaan viimeistään ylihuomenna. Tarkoituksenani oli ottaa selvää kyseisestä kasvattajasta, joten otin yhteyttä facebookin kautta henkilöihin, jotka olivat tehneet kauppoja kyseisen kasvattajan kanssa. Kuulin vain positiivistä kommenttia, joten samaisena iltana soitin takaisin kasvattajalle. Kerroin olevani valmis solmimaan kaupat orivarsasta. Tosin unohdin mainita Jasperille asiasta saati sitten edes kysyä miehen mielipidettä.

Viikkoa myöhemmin koitti luvattu päivä kun Danzolin muuttaisi viimeinkin Zonjiet Studiin. Jasper oli koko sen viikon mäkättänyt, rutissut ja lyönyt kaikki hanttihommat minulle. Mies ei selvästikään ilahtunut uudesta hevosesta, ei edes sen jälkeen kun olin näyttänyt orivarsan kuvan miehelle. Sillä hetkellä kun Danzolin astui ulos trailerista, muuttui jokin Jasperin kasvoilla. Valokuvat eivät todellakaan tehneet oikeutta mustalle orivarsalle, Danzolin olin paljon komeampi luonnossa kuin kuvissa ja aivan yhtä hyväluontoinen kuin kasvattaja mainitsikin.

Toukokuu 2018

Olin vasta hetki sitten hankkinut komean mustan sabinon orin, Danzolinin, jonka ostopapereista ei ollut muste hädin tuskin edes kuivunut kun olin jo haaveilemassa orista varsaa. Eihän nuori Danzolin ollut ehtinyt edes kouluratsun uraa aloittaa. Olimme aina noudattaneet sitä linjaa että emme käyttäisi nuoria, kokemattomia oreja jalostuksessa, etenkään sellaista kuin Danzolin jonka kisasuorituksista ei ollut mitään näyttöjä. Toisaalta, ehkei ajatus ollutkaan täysin tuhoon tuomittu. Danzolin sentään polveutui ihan kelvollisista linjoista ja jos valitsisimme emätamman viisaasti, voisi tulos yllättää.

Tammavaihtoehtoja oli tasan kaksi. Joko käyttäisimme trakehnertammaa Silberaa, joka oli jo kokenut siitostamma tai hieman nuorempaa Idenetteä, jolla oli vaikuttava kisaura takana, mutta ei ainuttakaan jälkeläistä. Ei, kyllä sen täytyi Idenette olla. Tamman oli jo aikakin varsoa ensimmäisen kerran. Tietysti pelkäsimme että Netta ei tiinehtyisi tai tiineyden kanssa tulisi komplikaatioita tai varsalle kävisi huonosti. Murheita oli monia, mikä voisi mennä pieleen. Yritimme ensin laskea Netan samalle laitumelle Danzolinin kanssa, mutta homma osoittautui luultua kinkkisemmäksi sillä Netta ei päästänyt oria lähellensä. Lopulta tyydyimme keinosiemennykseen, sillä emme halunneet enempää ongelmia.

Netan tiineys saatiin varmistettua varsin pian ja tiineysaika sujahti kuin siivillä. Kun laskettu aika alkoi olla käsillä, siirsimme tamman varsakarsinaan josta voisimme tarkkailla tammaa varsakameran kautta. Koska kyseessä oli Netan ensimmäinen varsa, olimme Jasperin kanssa hieman ylivarovaisia, mutta murehdimme turhia sillä aamuyöstä Netta varsoi kauniin ruunikon orivarsan ennen kuin edes ehdimme paikalle. Totesimme kaksikon terveeksi ja parin kömpelön yrityksen jälkeen orivarsa onnistui pääsemään neljälle jalalleen lopulta löytäen tiensä emänsä nisälle.

Seuraavana päivänä laskimme kaksikon ulos. Orivarsa suhtautui aluksi hyvin epäilevästi uuteen, avaraan maailmaan ja pysytteli tiukasti emänsä rinnalla. Katselimme Jasperin kanssa orivarsaa aitaan nojaillen. Yritimme päättää kumpaan vanhempaan ruunikko orivarsa oli tullut enemmän, vielä oli liian aikaista sanoa vaikka merkkiensä puolesta orivarsa oli ehdottomasti isänsä poika. Olin jo miettinyt nimet orivarsalle ennen syntymää. Listalla oli muutama D kirjaimella alkava nimi, mutta päätös oli lopulta yksipuolinen, Dantino.