KTK-III
(16 + 16 + 16 + 16 = 64p.)
KRJ-I
(9 + 40 + 25 + 20 + 11,5 = 105,5p.)
Dani on selvästi isäänsä tullut, joka omaa erakkomaisia piirteitä ja luontainen taipumus vetää kissoja puoleensa. Hieman isästään poiketen Dani ei ole aivan yhtä kranttu ja ori tuskin korvaasakaan lotkauttaisi vaikka oria kiskottaisiin jouhista. Dani on herkkä omalla tavallaan joka tulee ilmi ratsastaessa, mutta muutoin ori on yhtä järkähtämätön kuin kivi, ikävä kyllä, toisinaan myös yhtä jääräpäinen sille päälle sattuessaan. Dani ei pahemmin ihmisistä piittaa, kunnioittaa ja luottaa vain yhteen ihmiseen, omaansa jota kohtaan ori on aivan toinen hevonen.
| Danzolin kwpn, m W20, 169cm - KRJ-II |
Tarkari | Calypso |
| Vanille |
||
| Saartje | Grey Risk |
|
| Cartuccia |
||
| Idenette II kwpn, rn, 166cm - KRJ-II |
Luxor II | Kaschmir |
| Dynasty |
||
| Inetje | Ikous |
|
| Jade |
Painotuslaji: Kouluratsastus
Koulutustaso: Grand Prix
Aikoinaan kun Dani oli myyty Zonjietiin oli myyjä kivenkovaan väittänyt orin olevan sabino ja tietysti olin sokeasti uskonut myyjää sillä kyseessä oli tunnettu hevosmies. Kun Danzolinin ensimmäinen suurimerkkinen varsa syntyi, olimme onnessamme ja tietysti luulimme orivarsan kantavan sabinoutta isänsä tavoin. Vuosia siinä meni eikä kukaan ikinä kyseenalaistanut mitään, sillä sabinoutta ei oltu ikinä testattu sen kummemmin kuin vasta tällä vuosisadalla. Kun korviini alkoi kiriä tieto siitä että miten sabinogeeni oli harvinainen ja sitä esiintyi muunmuassa arabeilla ja oli tiedossa muutamia puoliverisiä jotka oltiin testattu W20 kantajaksi.
Kun tieto kiri korviini nousi mieleeni epäillys että kaikki ei ollut kuten piti. Toki oli olemassa pieni mahdollisuus että Dani kantoi sabinogeeniä sillä jossain suvussa oli todennäköisesti arabia, mutta halusin varmuuden asiasta joten varasin heti geenitestit Danzolinille ja tämän pojalle Dantinolle saaden lopullisesti varmuuden asiasta. Danzolin ei ollut sabino eikä Dantinokaan, papereissa luki selvästi W20. Moitin itseäni että miten saatoin olla niin typerä ja jättää aikoinaan Danzolin testaamatta luottaen sokeasti kasvattajan sanaan. Olin samalla hyvin huojentunut.
Olin vasta hetki sitten hankkinut komean mustan sabinon orin, Danzolinin, jonka ostopapereista ei ollut muste hädin tuskin edes kuivunut kun olin jo haaveilemassa orista varsaa. Eihän nuori Danzolin ollut ehtinyt edes kouluratsun uraa aloittaa. Olimme aina noudattaneet sitä linjaa että emme käyttäisi nuoria, kokemattomia oreja jalostuksessa, etenkään sellaista kuin Danzolin jonka kisasuorituksista ei ollut mitään näyttöjä. Toisaalta, ehkei ajatus ollutkaan täysin tuhoon tuomittu. Danzolin sentään polveutui ihan kelvollisista linjoista ja jos valitsisimme emätamman viisaasti, voisi tulos yllättää.
Tammavaihtoehtoja oli tasan kaksi. Joko käyttäisimme trakehnertammaa Silberaa, joka oli jo kokenut siitostamma tai hieman nuorempaa Idenetteä, jolla oli vaikuttava kisaura takana, mutta ei ainuttakaan jälkeläistä. Ei, kyllä sen täytyi Idenette olla. Tamman oli jo aikakin varsoa ensimmäisen kerran. Tietysti pelkäsimme että Netta ei tiinehtyisi tai tiineyden kanssa tulisi komplikaatioita tai varsalle kävisi huonosti. Murheita oli monia, mikä voisi mennä pieleen. Yritimme ensin laskea Netan samalle laitumelle Danzolinin kanssa, mutta homma osoittautui luultua kinkkisemmäksi sillä Netta ei päästänyt oria lähellensä. Lopulta tyydyimme keinosiemennykseen, sillä emme halunneet enempää ongelmia.
Netan tiineys saatiin varmistettua varsin pian ja tiineysaika sujahti kuin siivillä. Kun laskettu aika alkoi olla käsillä, siirsimme tamman varsakarsinaan josta voisimme tarkkailla tammaa varsakameran kautta. Koska kyseessä oli Netan ensimmäinen varsa, olimme Jasperin kanssa hieman ylivarovaisia, mutta murehdimme turhia sillä aamuyöstä Netta varsoi kauniin ruunikon orivarsan ennen kuin edes ehdimme paikalle. Totesimme kaksikon terveeksi ja parin kömpelön yrityksen jälkeen orivarsa onnistui pääsemään neljälle jalalleen lopulta löytäen tiensä emänsä nisälle.
Seuraavana päivänä laskimme kaksikon ulos. Orivarsa suhtautui aluksi hyvin epäilevästi uuteen, avaraan maailmaan ja pysytteli tiukasti emänsä rinnalla. Katselimme Jasperin kanssa orivarsaa aitaan nojaillen. Yritimme päättää kumpaan vanhempaan ruunikko orivarsa oli tullut enemmän, vielä oli liian aikaista sanoa vaikka merkkiensä puolesta orivarsa oli ehdottomasti isänsä poika. Olin jo miettinyt nimet orivarsalle ennen syntymää. Listalla oli muutama D kirjaimella alkava nimi, mutta päätös oli lopulta yksipuolinen, Dantino.
Copyright 2019 Zonjiet Stud