Émilien '88

BWP, ori syntynyt 12.11.2017 koulupainotteinen omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) musta (EE/aa), 172cm 8v 01.02.2018 ko Grand Prix kasvattanut Illegitimate KRJ-III (7 + 40 + 10 + 10 + 15 = 82p.)

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Huhtikuu 2018
Beshka oli pari vuotta varsonut hienon voikon orivarsan ja tamma oli tarkoitus astuttaa samaisena keväällä uudemman kerran jolloin voikko orivarsa syntyi. Suunitelmat kuitenkin kariutuivat, sillä valitsemamme ori ei ollutkaan tavoitettavissa. Yritimme etsiä tilalle uutta oria, mutta emme löytäneet ketään sopivaa joten Beshkan varsotus jäi sinä vuonna välistä. Oli pakko odottaa tamman seuraavaan kiima-aikaan. Mietimme Jasperin kanssa pitkään eri orivalintoja ja lopulta tulimme siihen tulokseen että käyttäisimme tilan omaa oria. Monsieur Ouille olisi ollut erinomainen valinta, mutta koska kyseinen ori oli samalta kasvattajalta kuin Beshka, päädyimme toisiin ajatuksiin. Lopulta vaihtoehtoja oli vain kaksi. Hieno kimo Neverending Story sekä musta Émilien '88, joka oli aikoinaan haettu Zonjietiin Belgiasta. Molemmat olivat erinomaisia vaihtoehtoja, punnitsimme pitkään hyviä ja huonoja puolia. Olimme Jasperin kanssa sopineet että varsa tulisi jäämään kotiin mikäli se olisi tamma. Neverending Storysta haluttiin jättää orivarsa kotiin, joten lopulta valitsimme Émilien.

Edellisellä kerralla Beshkan tiinehtymisen kanssa oli ollut pieniä ongelmia, sillä tamma oli hedelmöittynyt vasta toisella kerralla. Kaikkien positiiviseksi yllätyksesti Beshka tiinehtyi kuin tiinehtyikin heti ensimmäisellä yrittämällä. Tiineysaika sujui hyvin ja laskettuna päivänä Beshka oli varsonut mustan varsan aamuyöllä. Olin haljeta innosta Jasperin kanssa kun huomasimme varsan olevan tamma. Päättäväisesti musta tammavarsa hoiperteli neljälle jalalleen, otti askeleen jonka jälkeen kellahti kumoon. Seuraavalla yrittämällä varsa törmäsi suoraan emänsä pyllyyn, kolmannella yrittämällä jalat kantoivat ja pian tammavarsa löysikin tiensä emänsä nisälle. Seuraavana päivänä päästimme kaksikon ulos. Ujo tammavarsa ei uskaltanut ensin lainkaan poistua emänsä viereltä, hyvin epävarmasti tammavarsa otti ensin askeleen kohti "suurta" maailmaa. Pian tammavarsa huomasi hoksasi ettei siellä ollutkaan mitään pelättävää ja pian musta tammavarsa uskalsi tehdä jopa tutkimusretkiä tarhan toiseen päähän kuitenkin aina palaten pian emänsä rinnalle.

Seuraavien päivien aikana huomasimme että tammavarsa oli ihmisiä kohtaan myös hyvin ujo ja epävarma. Viikkojen kuluessa tammavarsan rohkeus ei kasvanut ja kävi ilmi että tammavarsa oli selvästi yhden ihmisen hevonen. Jasperin kanssa tammavarsa tuli erinomaisesti toimeen toisin kuin minua varsa taas tuntui vierastavan hieman liikaakiin. Katselin sivusta hieman kateellisena Jasperin ja varsan työskentelyä. Kun tammavarsa täytti kaksi kuukautta, oli aika keksiä nimi. Yleensä Zonjietissa oltiin tammavarsat nimetty emän mukaan ja orivarsan isän, mutta tällä kertaa halusimme tehdä pienen poikkeuksen ja nimetä mustan tammavarsan isänsä mukaan. Lopulta päädyimme Jasperin kanssa nimeen Emalda vd Halor, joka sopi varsalle kuin nenä päähän. Tähän asti olimme kutsuneet varsaa vain Beshka Junioriksi. Emaldan kasvaessa vieroitusikään, oli tammavarsa kasvanut paljon rohkeampaan suuntaan kuin neljä kuukautta sitten. Edelleen Emalda vierasti ihmisiä ja toivoimme että koulutuksen myötä tammasta kasvaisi vielä rohkeampi hevonen.

Marraskuu 2017
Olin ehkäpä julistautunut ostolakkoon suoraan Jasperin silmissä, jotta mies saisi edes jonkinlaisen miehenrauhan. Miesrukka kuitenkin tiesi että jos hänen vaimonsa jotain päähän saisi, niin ei siinä muu auttanut kuin vain roikkua kyydissä mukana. Myönnettäkööt että ostolakko oli pitänyt hienosti viimeaikoina, mutta silti haaveilin mustasta kouluorista. Tietenkin menin mainitsemaan asiasta parille tutulla joista toinen vastasikin että heille oli juuri syntynyt musta orivarsa. Illegitimatesta oli meille aikaisemmin muuttanut Leidi niminen puoliveritamma, joka oli myöhemmin osoittautunut jokaisen hevosihmisen painajaiseksi. Tästä huolimatta tiesin että Illegitimate oli laadukas kasvattaja, joten innokkaana tietenkin kysyin lisätietoja orivarsasta.

Orivarsan suku vaikutti oikein lupaavalta ja tietenkin hintapyyntökin oli sen mukainen. Luonnolliseen tapaan Jasper mulkoili minua aamukahvien lomassa kun innokkaana pälätin orivarsasta, josta en ollut vielä ehtinyt edes kuvaakaan nähdä. Myöhemmin päivällä sain orivarsasta sähköpostien kuva- ja videotuliaisten kera. Musta orivarsa näytti liikkeiltään oikein tahdikkaalta ja kasvattajan mukaan oli myös luonteeltaan herrasmies. Pian tilanne johti siihen että paperit vaihtoivat omistajaansa ja sovittiin että orivarsa muuttaisi Zonjietiin täytettyään vuoden, jotta saisi hieman kokemusta ennen kuin muuttaisi maapallon toiselle puolelle.

Pian koittikin odotettu päivä. Orivarsalle oli jo karsina laitettu valmiiksi ja sovittu tarhauskaveri, joka oli luonteeltaan niin nössykkä että eripuraa ei varmasti syntyisi. Muutto sujuikin oikein rauhallisissa merkeissä. Kuten kasvattaja oli luvannut, orivarsa oli harvinaisen rauhallinen ja älykäs eläin joka osoitti jo ensimmäisinä päivinä että siitä kasvaa vielä hieno kouluratsu.

Vuotiaaksi orivarsa oli harvinaisen hyvin kehittynyt ja liikkui erinomaisesti. Emilienin täyttäessä kaksi, hidastui myös orivarsan pituuskasvu ja huomattiin myös kantapään kautta että orivarsa oli hyvin herkkä lihomaan. Kun Emilien sitten kääntyi kolmivuotiaaksi, oli se tavattoman läski ruokavaliosta huolimatta. Tallimestari rauhoitteli että kyllä se vielä siitä tasaantuu, kun nuori ori alkaa saamaan lihaskuntoa. Ratsukoulutuksen myötä Emilien alkoi saamaan lihaksia ja hiljalleen talttuivat myös orin kilot. Nelivuotiaana Emilien oli jo hyvässä kunnossa, mutta harmmillisesti se ei ollut kovin nätti. Musta se toki oli, kuten unelmieni musta kouluratsu. Ja olihan sillä nätti pää, ja nätit liikkeet. Mutta se ei silti oikein vastannut kuvitelmiani siitä upeasta mustasta kouluoriista. Onneksi ori oli luonteeltaan oikein tasapainoinen ja järkevä elikko, joka korvasi vähän sitä mitä rakenteesta puuttui.

Emilienistä tuli nopeasti koko talliporukan suosittu. Oli harvinaista tavata niinkin rauhallinen ori niiden katastrofien jälkeen mitä Zonjietissa oli nähty. Suorastaan käytiin kiistaa siitä kuka sai orin ratsutettavakseen. Vaikkakin ori oli helppo luonteeltaan, niin ratsuna siitä löytyi tiettyä herkkyyttä ja Emilien myös vaati ratsastajaltaan lähes täydellisyyttä. Vaikka halukkaita ratsuttajia oli jonoksi asti, niin täytyi jokainen käydä erikseen läpi. Moni joutui roskakoriin väärän ratsastustyylin vuoksi ja lopulta oli jäljellä enään pari vaihtoehtoa. Kumpikin kävi ratsuttamassa oria pari kertaa viikossa, tietenkin seurasin sivusta ja toisen viikon lopulla valinta oli itsestään selvä. Melisaksi kutsuttu nainen oli herkkä, mutta päättäväinen ratsastaja joka sai Emilienin parhaat puolet esille. Tietenkin itse ratsuttaisin oria myös, mutta täytyi löytää myös toissijainen ratsuttaja.