Lenni on luonteeltaan "pilkettä silmäkulmassa" ori, jolla tuntuu olevan aina jotain mielen päällä. Oriksi Lenni on suhteellisen helppo, ori käyttäytyy järkevästi useimmissa tilanteissa ihmistä kuunnellen, vaikka aina toisinaan Lennistä löytyy myös se orimainen puoli, joka tulee erityisesi ilmi tammojen, muiden orien ja hälinän keskellä. Lennin kaltaisesta hevosesta voi vain uneksia, orissa on oikeastaan kaikki kohdallaan.
Lenni on sellainen hevonen hoidettaessa, joka toistaa kaiken automaattisesti. Rutiinit ovat rutiinia orille joista harvemmin nousee mitään melua. Toki ohikulkevat tammat saavat oriparan pään toisinaan kuumentumaan, mutta muutoin Lenni käyttäytyy hyvin järkevästi kenen tahansa kanssa. Lenni ei ole kovin seurallinen hevonen ja suhtautuu usein hoitajaansa välinpitämättömästi, orin kiintymystä on vaikea ansaita mutta se on ehdottomasti sen arvoista. Tutun ihmisen kanssa Lenni on seurallinen, joka ottaa mielellään vastaan rapsutuksia. Vieraiden ihmisten kanssa ori käyttäytyy hyvin, mutta turha kuvitella että hevosesta saisi silloin mitään irti. Yleisesti ottaen Lenni on helppo hoitaa, joka ei aiheuta harmaita hiuksia kenellekään, mutta ohi kulkevat tammat saavat toisinaan oriparan pään sekaisin jolloin unohdetaan hetkelliseksi kaikki hyvät opitut tavat.
Ori on herkkä ratsu, jolla on reaktiivinen puoli. Ratsastaessa riittävät hiuksenhienot ja selkeät avut, Lenni on uskomaton kouluratsu jolla on vahva laukka ja hyvä kokoamiskyky sekä potentiaalia maailmanmestaruuskisoihin. Orilla on väsymätön työmoraali, joka nauttii työskentelystä ja antaa aina kaikkensa. Lennillä ei ole huonoja päiviä, joten suoritukset ovat aina tasaisen varmoja. Oria on aina ilo ratsastaa tietäen että kaikki sujuu kuin unelmissa. Lenniä ei voi kehua liikaa, harvoin vastaan tulee näin potentiaalinen kouluratsu.
Kisamatkat ovat aina jännitystä täynnä. Lenni innostuu kaikesta siitä hälinästä käyden ylikierroksilla joka kerta, mutta tasaantuu alkuverryttelyiden myötä riittävästi. Kisasuoritukset ovat aina tasaisen varmoja, radalle päästyään Lenni on kuin omassa elementissään.
| Furious old, rn, 168cm |
Fantasy old, m, 166cm |
Faucon |
| Marisa |
||
| Tascalina old, rn, 165cm |
Jeremy |
|
| Tianella |
||
| Wabitha old, rn, 164cm |
Chinon old, rn, 168cm |
Chapter |
| Gerbora |
||
| Waronja old, rt, 162cm |
Bartelko |
|
| Walkyrie |
Ruunikko oldenburgori Furious oli totisesti nimensä ansainnut. Mihin tahansa hevonen ryhtyikään oli se aina pää viidentenä jalkana ja silmät lautasen kokoisina vauhdissa ennen kuin mitään oli ehtinyt edes kunnolla tapahtuakaan. Furious oli tottunut nuoresta hevosesta asti sijoittumaan kansallisissa kilpailuissa keskivertoa paremmin. Vaikka se luottokilpuri olikin, ei sitä koskaan nähty kansainvälisillä kouluradoilla. Syynä tähän voi enemmänkin olla huono tuuri ratsastajien kohdalla, eikä niinkään orin omat taidot. Potentiaalia omaava Furious oli erittäin vaativa ratsastaa juurikin sen “nyt mennään ja ryminällä” asenteen vuoksi, minkä takia vain harva orin selkään hypänneistä sai tästä orista kelvon kouluratsun. Viimeisinä kilpailuvuosinaan Furious oli tuttu näky kolmen parhaan joukossa Saksan mestaruuskilpailuissa, jolloin sen ratsastajana toimi aina ruotsalainen Lukas Löfgren. Hän oli yksi niistä harvoista Furiouksen sekavaa sielunelämää edes kohtalaisesti ymmärtävistä ratsastajista.
Fantasy oli upeanvärinen oldenburgori. Sillä oli korkeat sukat kolmessa jalassa, ainoastaan toinen etujaloista oli sukaton sekä paksu toispuoleinen läsi otsaa koristamassa. Luonteeltaan Fantasy ei aivan yltänyt visuaalisen ulkomuotonsa tasolle. Herkkä ja nollasta sataan alle sekunninosassa kiihtyvä hevospersoona oli haastava kilparatsu. Fantasy kokosi itsensä superhelposti, joten lähes tulkoon kuka tahansa, joka joten kuten pysyi kuumuavan hevosen selässä onnistui saada orin kulkemaan ryhdikkäästi. Mutta mitalin arvoinen suoritus oli se, että orin sai sen lisäksi kulkemaan rauhallisesti ja astumaan jokaisen askeleen rehellisesti. Fantasylla oli nimittäin tapana kirjaimellisesti liitää ja lennellä ilmatilassa. Hyvä, että sen kaviot ehtivät koskettaa maata. Hevosen parhaimmaksi saavutuksesi jäi EM-pronssi, jonka se nappasi ranskalaisen ratsastajan kanssa. Fantasy menehtyi 23-vuotiaana tallissa riehuneeseen pääntautiin.
Tascalina oli kaksi vuotias, kun sen nappasi huutokaupassa itselleen ranskalainen Benjamin Aucoin. Tascalina lähti aivan pilkkahinnalla. Kukaan ei voinut uskoa, Benjaminia lukuunottamatta, mihin tamma vielä kykenisi. Ulkomuodoltaan Tascalina oli suoraan sanottuna aika karu ilmestys. Nuorena hevosena se oli vielä honkkelimpi tapaus kuin vanhempana. Maastakäsin se näytti siltä, ettei se kykenisi kulkemaan vaikean tason kouluratsastusluokkien vaatimassa korkeassa muodossa laisinkaan, mutta mahdottomasta tuli mahdollista, kun tamman selkään nousi. Myönnettäköön, että Tascalina oli hitaasti lämpenevä ratsu, mutta kun treenin aluksi jaksoi nähdä vaivaa, palkittiin se lopuksi. Ensimmäisillä kerroilla Tascalinan noustessa kilparadoille, se laittoi luun kurkkuun monelle epäilijälle, ja sitä nuorempana halveksuville. Tascalina voitti Ranskan mestaruuden, tuli valituksi EM- sekä MM-joukkueeseen sekä sai myös tehdä yksilösuorituksensa kyseisissä kilpailuissa. Se voitti Ranskan lipun alla EM-joukkuekultaa ja teki maagisen suorituksen MM-kilpailuissa sijoittuen neljänneksi. Tamma ehti varsoa muutaman varsan pitäen aina taukoa parisen vuotta kilpailemisesta, mutta aina mammailun jälkeen, siltä löytyi paloa takaisin kisahommiin. Tascalina kilpaili 18-vuotiaaksi asti. Vain vuosi eläkkeelle siirtymisen jälkeen, tamma menehtyi ähkyn komplikaatioihin.
Wabitha on haluttu siitostamma Ruotsista. Sen varsoista on poikkeuksetta kuoriutunut vähintään vaativan tason kouluratsuja sekä yksi valjakkomestarikin on eksynyt joukkoon. Tamma on erinomainen periyttäjä. Se on luonteeltaan ja rakenteeltaan hieno ilmestys, eikä sen meriittilistakaan noiden kyseisten ominaisuuksien vierellä kalpene. Wabitha on kantakirjattu I-palkinnolla sekä kantaa ylpeänä myös Premium Mare -titteliä. Sen kilpailusaavutuksista löytyy niin kansallisia kuin kansainvälisiäkin sijoituksia aina kirkkaimpiin mitaleihin asti. MM-rankingissa se on sijoittunut kymmenen parhaan joukkoon kahteen kertaan. Nykyään 15-vuotias Wabitha on lopettanut kilpauransa ja sen on tarkoitus saada vielä pari jälkeläistä, jos hyvä tuuri käy. Wabitha on lähes kaikinpuolin korrekti siitostamma, mutta sen omistajalla yhdestä päänvaivasta on tullut liiankin tuttu… Wabitha on nimittäin melko vaikeasti tiinehtyvä yksilö. Kerran kun tamma on paksuna, se on aina juhlanpaikka.
Chinon muistetaan parhaiten vuoden 1998 olympialaisista. Se nousi altavastaajan asemasta hopealle, minkä jälkeen sen suosio nousi eksponentiaalisesti seuraavan vuoden aikana. Orin omistajalla oli vaikeuksia pitää listaa astutuspyynnöistä, ja joutuikin yli puolet hylkäämään. Luonteeltaan Chinon oli hyvin lempeä ja erittäin raskasrakenteinen oldenburg. Tämä iso jättiläinen oli aina varovainen ihmisten kanssa. Ei sillä varsinaisesti huonoja kokemuksia kaksijalkaisista ollut, mutta lähinnä se yritti olla liiskaamatta ihmisiä hieman kömpelöiden ja hitaiden liikkeidensä vuoksi. Chinon ei siis ollut se maailman ketterin yksilö, mutta kouluradoilla sen järkähtämätön halu olla mieliksi ratsastajalle sekä hyvä reaktiivisuus mitä pienimmillekin avuille kantoi hedelmää ja ori nousi kuin nousikin kouluratsastuspiirien superyllättäjänä kaikkien huulille.
Waronja oli piskuinen oldenburgtamma, joka myytiin heti varsana Ruotsiin. Se pyöri koko elämänsä ajan Pohjoismaissa, Ruotsin lisäksi lähinnä Tanskassa, jossa sen jälkikasvukin lähinnä vaikuttaa. Waronja kilpaili Intermediate -luokissa kohtalaisen hyvällä menestyksellä. Vaikkakin tältä tammalta ei fyysistä kokoa niinkään löytynyt, oli se sitten varustettu suurtakin suuremmalla egolla. Waronja oli onneksi kevyt sekä yllättävän helppo ratsastaa. Suurimmat ongelmat syntyivät maastakäsitellessä. Kovinkaan suurta kilpailumenestystä tammalle ei siunaantunut. Waronja oli lähinnä varma suorittaja, joka pärjäsi siellä porukan keskivaiheilla olematta koskaan häntäpäässä tai ihan siellä kärjessä. Rakenteeltaan tamma oli kuitenkin ensiluokkainen, minkä vuoksi siitä oli kovin moni kiinnostunut käyttämään jalostuksessa.
VRL-10878
Painotuslaji: Kouluratsastus
Koulutustaso: Grand Prix
Lennin kanssa päätettiin tänään kokeilla jotain erilaista, nimittäin valjastusta. Olin jonkun aikaa sitten ostanut käytetyt ravikärryt Euroopasta hetken mielijohteesta tietämättä lainkaan mitä sellaisilla tulisin tekemään. Oria ei oltu ikinä valjastettu joten tietysti hieman jännitti että miten Lenni suhtautuisi uuteen asiaan. Ori ei tuntunut olevan moksikaan uudesta asiasta vaan antoi pukea valjaat tyyneen rauhallisesti.
Sain lopulta orin turvallisesti valjastettua ravikärryjen eteen, näky herätti tirskuntaa Jasperissa. Puoliverinen ravikärryjen edessä oli kieltämättä hyvin outo näky. En ollut ikinä ennen edes ajanut ravikärryjä, toki olin yrittänyt oppia netistä saamallani tiedolla mutta olin aivan yhtä hukassa kuin hevonen itse. Huolimatta oudosta tilanteesta Lenni käyttäyty hienosti ja rauhallisesti aivan kuin se olisi ollut ennestään tuttua puuhaa.
Päätimme lopulta lähteä maastoon, Jasper ratsain perässä siltä varalta jos tilanne kääntyisi arvaamattomaksi. Kokeilimme myös ravia ja kaikki sujui ongelmitta. Uskaltauduimme tekemään hieman pidemmän maastoreissun ja lopulta pääsimme kotiin ehjin nahoin. Täytyy myöntää että tämä oli hyvin outo kokemus, mutta hyvällä tavalla.
Mitä voin sanoa? Sorruin. Missään nimessä aikomuksena ei ollut ostaa kolmea uutta puoliveristä, etenkin kun tallin nuorisossa riitti töitä. Kuten tiedätte, minulla oli aina tapana selata hevosmarkkinoita aamukahveiden ääressä. Vakuutin itselleni että minun täytyi pysyä kartalla tilanteesta ja vielä enemmän koitin nalkuttaa itselleni että Zonjietiin ei uusia hevosia mahtuisi sillä muissa hevosissa olisi jo täysi työ. Onneksi sää oli lämmin Namibiassa, siitostammat ja nuoret asuivat ulkona ympäri vuoden. Karsinat oli varattu kilpaileville hevosille ja siitosoreille. Koska Zonjietissa ei juuri sillä hetkellä ollut kuin muutama kilpaileva hevonen, oli karsinoita reippaasti tyhjillään.
Kiljaisin melkein innostuksesta kun törmäsin myynti-ilmoitukseen, jossa oli monia hienoja täysikasvuisia kouluratsuja kaupan ja vielä kohtuulliseen hintaan. Koitin kääntää katseeni pois myynti-ilmoituksesta, tiesin että Jasper ei todellakaan ilahtuisi uusista hevosista. Hörppäsin aamukahvini loppuun ja lähdin tekemään aamuaskareita talliin. En saanut mielestäni niitä kolmea hevosta, joihin ihastuin ja lopulta päädyin laittamaan varovaisesti kyselyä myyjälle.
Ensimmäinen hevonen oli komea ruunikko oldenburgori nimeltään Loriano, jolla oli uskomattomat liikkeet ja kuvauksen perusteella ori olisi suoraan valmis pakkaus kisaradoille. Loriano oli muiden hevosten tavoin syntyjään Saksasta polveutuen paikallisista linjoista. Orin suvussa riitti suorittajaa ja tunsin Lorianon isän Furiouksen ennalta nimellä, Furious oli jättänyt jälkeensä erinomaisia liikkujia. Toinen hevonen oli ruunikko trakehnerori Wiemeyer, erinomaisista linjoista sekin. Trakhnerit olivat harmillisesti vähemmistö Zonjietissa, joka oli yksi syy miksi orista kiinnostuin. Kolmas hevonen oli kaunis rautias oldenburgtamma Rubelie, jossa riitti vielä työsarkaa, mutta nuoreksi tamma oli jo hyvin kehittynyt ja aistin että Rubeliesta tulisi vielä loistava kouluratsu. Erityisen innoissani olin tammasta sen takia, että olin jo pitkään etsinyt Zonjietiin uutta saksalaista tammaa, mutta laihalla menestyksellä. Rubelie oli kuin vastaus rukouksiini.
Sovimme Vibajan kanssa että kolmikko lähetettäisiin Namibiaan koeajalle kahdeksi viikoksi kunhan kaikki pakolliset toimenpiteet oltiin saatu pois alta. Mietin pitkään miten saisin kerrottua asiasta Jasperille, lopulta tyydyin lähettämään miehelle viestiä somen kautta kuvien kera. Jasper oli tällöin työmatkalla naapuriosavaltiossa. Pian viestin lähettämisen jälkeen sain mieheltä soiton. Jasper kuulosti aluksi hyvin ärtyneeltä, mutta joutui lopulta myöntään että näille kolmelle hevoselle olisi käyttöä.
Copyright 2019 Zonjiet Stud