Ravioli

VH18-012-0145

kwpn, ori
syntynyt 13.01.2018
koulupainotteinen
omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096)
ruunikko (Ee/AA), 172cm
8v 01.05.2018
ko Grand Prix
kasvattanut J. Timmerman


KTK-III
16 + 16 + 16 + 15 = 63p

© Stáj Mustang
Empyrean
kwpn, rn, 172cm
Carrick
kwpn, rn, 169cm
Bolivar
Floris
Bahara
kwpn, m, 166cm
Rumba
Riviera
Nadonja
kwpn, rn, 167cm
Overyou
swb, rt, 168cm
Carati
Emke
Shinora
kwpn, rn, 164cm
Rockefeller
Bisette

 

Ravioli ei ole hevosista viisain tai älykkäin, saati rohkein, mutta orilla on muutoin kultainen ja hyvätapainen luonne oriksi, mutta vaatii käsittelijältään ehdotonta ammattitaitoa. Ravioli on hyvin herkkä ja toisinaan myös temperamenttinen, joka tulee erityisesti ilmi tammojen läheisyydessä. Ori on myös arkajalka, jonka kanssa on turha edes kuvitella lähtevänsä maastoon, joka tuo myös kisareissuille omat dramaattisuutensa. Ravioli on hyvin motivoitavissa ja osaavalla ratsastajalla ori on erinomainen kouluratsu.

  • Sukuselvitys
  • Kilpailutulokset
  • Jälkeläiset
  • Päiväkirja

Isä Empyrean oli ruunikko suurikokoinen näyttävä hollantilaisori, kotoisin kasvattajalta jonka moni tunsi nimeltä laadukkaista kouluhevosista. Empyrean polveutui vaikuttavasta suvusta ja myytiin kolmen vuoden iässä huomattavaan summaan Yhdysvaltoihin, Kaliforniaan. Empyreanin lahjat eivät jääneet huomioimatta ja jo varhain ori raivasi tiensä läpi kouluratsastuksen aina kansainväliselle tasolle asti pärjäten maailmanlaajuisesti. Empyreanin ura katkesi äkillisesti orin täyttäessä 12-vuotta omistajan joutuessa ratsastusonnettomuuteen ja pyörätuoliin sen seurauksena. Omistajatar myi kaikki muut hevosensa paitsi Empyreanin joka oli hyvin rakas omistajalleen. Vaikka Empyreanin kisapäivät olivat jo luetut, oli orillaan takana hyvin vaikuttava ura kouluradoilla, joka nosti orin arvoa jalostuksessa. Koska omistajatar oli tunnetusti hieman omalaatuinen, astui Empyrean vain kotimaisia tammoja. Harmillisesti Empyrean ei ollut kovin hyvä periyttäjä, ori periytti hyvää luonnettaan ja muut ominaisuudet tulivat emätammoilta.

Isänisä Carrick oli legenda, komea massiivinen ruunikko ori jonka tiesivät nimeltä kaikki vähääkään piireissä liikkuvat. Carrick oli kotoisin vähintään yhtä legendaariselta kasvattajalta vanhemmista, joista jokainen saattoi vain haaveilla. Carrick oli luultavasti aikansa menestyneimpiä hevosia joka teki näyttävän uran kansainvälisellä tasolla lukeutuen maailmanrankingin kärkikolmikkoon. Carrick astui nuoruusvuosinaan lukemattomia, kymmeniä tammoja osoittautuen todelliseksi periyttäjäksi, joka on jättänyt jälkeensä upeita liikkuvia kouluratsuja vaikuttaen vahvasti etenkin Euroopassa. Carrick oli hevoinen josta saattoi vain uneksia.

Isäemä Bahara, kaunis siro ruunikko tamma kotoisin Hollannin pääkaupungin liepeiltä vaikuttavasta suvusta. Baharan tulevaisuus oli jo sinetöity ennen syntymistä, kasvattajalla oli hyvin tarkka visio että jos syntyisi tammavarsa, se olisi siitostamma. Bahara polveutui upeasta, laadukkaasta, mutta harvinaisesta suvusta jossa tammat olivat etenkin osoittautuneet huippuperiyttäjäksi. Jo nuorena Bahara sai huippuarvioinnit jalostustapahtumista, etenkin liikkeet olivat täyden kympin arvoiset. Bahara olisi varmasti menestynyt kouluratsuna, mutta se ei kuulunut suunitelmiin. Ensimmäisen varsan myötä Bahara osoittautui hedelmälliseksi, varsoen harvinaisesti kahdesti jopa kaksoisvarsat, terveet sellaiset. Kuten kasvattaja oli ennustanut, Bahara oli huippusiitostamma joka jätti erinomaisia periyttäjiä isäorista riippumatta.

Emä Nadonja, tämä ruunikko ruotsalaissyntyinen tamma, jonka emä myytiin jo ennen syntymää, tiineenä Hollantiin. Nadonja osoittautui jo nuorena lupaavaksi hevoseksi, joka kehittyi hyvin varhain, jolla oli rutkasti lahjoja kouluardoille mutta harmillisesti Nadonja oli luonteeltaan stressaavaa tyyppiä, jonka pää ei vain yksinkertaisesti kestänyt kisaratsun elämää. Koska tammasta haluttiin kisahevonen, myytiin Nadonja sellaiseen kotiin joka soveltuisi tammalle. Tammasta kiinnostui melko tunnettu kasvattaja, joka oli vailla uutta siitosotammaa, etenkin sellaista kuin Nadonja joka osoittautui myöhemmin hyväksi periyttäjäksi varsoen viisi fantastista varsaa.

Emänisä Overyou oli elinaikanaan tunnettu tunnettu jalostusori Ruotsissa, joka keräsi huomioita ympäri Eurooppaa. Komea, tummanrautias ori joka teki vaikuttavan uran Grand Prix tasolla pärjäten myös hyvin jalostustapahtumissa saaden erinomaiset pisteet liikkeistään ja rakenteestaan. Orista teki suositun hyvä luonne, rakenne sekä muut kouluratsun ominaisuudet ja elinaikanaan Overyou astui kymmeniä tammoja, lähinnä omassa kotimaassaan Ruotsissa mutta muutamia myös muualla Eurooppaa, pääosin Saksassa.

Emänemä Shinora oli australialaista syntyperää oleva tamma, joka myytiin Ruotsiin vuotiaana. Shinora oli siro, ruunikko kaunis tamma joka polveutui hyvin vaatimattomista, paikallisista linjoista joita oltiin jalostettu Australiassa jo vuosikymmeniä sekoittamatta jalostukseen muita hevosia. Shinoran sukujuuret olivat uniikit, muaalta maailmasta katsottuna ja kauempana suvussa oli havaittavissa pari tunnettua jalostusoria. Syy Shinoran ostoon oli tamman harvinaiset sukujuuret. Tamma oli luonteeltaan hyvin kiltti ja vaatimaton, jolla oli monia kouluratsulle soveltuvia ominaisuuksia vaikka itse tamma ei juurikaan pärjännyt kouluradoilla. Shinora oli keskinkertainen siitostamma joka jätti hienosti liikkuvia varsoja isäorista riippuen, joka periytti varsoilleen vahvasti kilttiä luonnettaan.

Kouluratsastus 10/11

Kuuliaisuus ja luonne 3059.82p

Tahti ja irtonaisuus 4025.35p

kwpn o. Ratatouille vd Halor (e. Fortunata)
kwpn t. Campanelle v.d. Halor (e. Idenette II)

Maaliskuu 2018

Fortunatasta oli pitkään jo pitänyt jättää varsa kotiin ja jokaisen neljän varsan kohdalla näin oli vähällä tapahtua, mutta aina tuli mutkia matkaan. Fortunatan viimeisin varsa oli tilausvarsa Alankomaihin. Seurasimme etäältä varsan kasvamista ja ihailimme miten hieno ori hevosesta oli kasvanut. Kun meille tuli mahdollisuus ottaa tamamavarsa Philemonista, oli päätös selvä. Se hieman laimensi sitä surua että meillä ei ollut vieläkään varsaa kotona kasvamassa Fortunatasta. Fortunata oli tällöin jo ehtinyt kunnioitettavaan ikään eikä tamman varsottaminen ollut päällimmäisenä mielessä, mutta koska tamma oli terve niin lopulta päädyimme Jasperin kanssa varsottamaan Fortunatan vielä viidennen kerran. Tilan orikanta oli sillä hetkellä hieman huono ja hetken mietimme etsisimmekö orin muualta. Namibia oli kuitenkin Namibia, puoliveripiirit olivat hyvin rajalliset ellei halunnut lähteä Eurooppaan josta olimmekin valtaosan hevosista hankkinut. Hiljattain tilalle oli saapunut uusi hollantilaisori, Ravioli, joka oli vielä nuori ja kisaura vasta alussa. Tiesimme että olisi riski käyttää niin nuorta ja kokematonta oria, mutta toisaalta Fortunata oli jo kokenut siitostamma. Fortunata varsoi kauniin orivarsan ja tällä kertaa olimme vakaasti päättänyt jättää kyseisen varsan kotiin. Fortunata toipui hyvin tiineydestä, vaikka vieroitus osoittautui tällä kertaa astetta haastavammaksi, mutta hiljalleen saimme kaksikon erotettua toisistaan. Kun orivarsa täyti vuoden, olisi sille jo pitänyt keksiä nimi mutta kukaan ei keksinyt sopivaa nimeä joten päätimme lykätä nimeämistä. Onneksi nimeämisellä ei ollut kiire, parin kasvatin kohdalla oli sattunut niin että varsa oltiin nimetty vasta kolmivuotispäivänä.

Kun ruunivoikko varsa täytti kolme, alkoi meillä olla jo hieman stressiä orivarsan nimeämisen kanssa. Jasper oli kieltänyt jyrkästi ruokaan viittaavat nimet, sillä miehen mielestä sellaiset nimet eivät sovi hevosille. Koitin kovasti olla Jasperille (kerrankin) mieliksi ja punnitsin eri vaihtoehtoja. Minulla saattoi olla hieman kieroutunut huumorintaju, sillä ainoa nimi jonka keksin oli Ratatouille. Alitajunnassani alkoi tällöin kehkeytyä idea ruokateemaisesta isälinjasta. Olin päätökseni tehnyt ja enään piti vain saada Jasper suostumaan ajatukseen. Kuten voitte arvata, mies ei ollut helposti suostuteltavissa. Sanoin Jasperille että saa varsaa kutsua vapaasti vaikka Topiksi, mutta virallisiin papereihinhan tulee nimi Ratatouille vd Halor! Jasper tiesi että minun kanssani ei kannattanut lähteä kinaamaan, sillä voitin miehen helposti mitä jääräpäisyyteeni tuli. Joten tietysti sain tahtoni läpi. Ja mitä kutsumanimeen tuli, niin ei orista aivan Topia tullut. Ruunivoikko ori tuntui olevan luonteeltaan yhtä jäärä minun kanssani ja toisinaan kävimmekin läpi tahtojen taistelua jokaisesta pienimmästäkin asiasta. Ajan myötä kutsumanimeksi vakiintui Toope. Siitähän ei tietenkään Jasper pitänyt, mies oli hieman tosikko näissä asioissa eikä mies aina ymmärtänyt vaimonsa kieroutunutta huumorintajua. Nautin aina suuresti henkisesti kun Jasper joutui kutsumaan ruunivoikkoa oria Toopeksi. Ori ei enään totellut muuta nimeä. Hah!

Maaliskuu 2018

Jokainen tarvitsee pastan mukaan nimetyn hevosen.. Ai ei? Ravioli ei ollut millään lailla harkittu hankinta. En itseasiassa ollut edes silloin etsimässä oria, oikeastaan silloin oli kova tarve löytää hieno, koulusukuinen tamma joka sopisi Zonjietin jalostusohjelmaan. Tapani mukaan selasin myynti-ilmoitukset läpi, aina Australiaan saakka. En tiedä oliko vika minun päässä, mutta jostain syystä löysin vain oreja. Olin Jasperille luvannut etten edes vilkuilisikaan muihin hevosiin päin, ainoastaan tammat olivat sallittuja. Orit olivat kiellettyä riistaa. Vastustin kiusausta hyvin pitkään kunnes jäin vahingossa tapittamaan erään kolmivuotiaan ilmoitusta. Kuvassa oli massiivinen puoliverinen, joka poikkesi siitä perinteisestä sporttisesta mallista. Oria olisi voinut kuvailla vaikkapa vanhemman linjan massavaksi oldenburgiksi. Ruunikko ori oli hyvin komea, rakenteeltaan kuin suorastaan tehty kouluradoille. Raviolin suku teki minuun vahvan vaikutuksen, orin suvusta löytyi vain menestyjiä. Kuuliaisena vaimona minun olisi tietysti pitänyt vain ohittää myynti-ilmoitus. Mutta en kyennyt siihen, tiesin että tällänen ori menisi nopeasti kaupaksi enkä välttämättä edes ehtisi neuvotella Jasperin kanssa. Mies oli sillä hetkellä liikematkalla. Otin puhelimen käteen ja pirautin hevosen myyjälle. Omistaja kertoi että orista oli tullut jo monia kiinnostuneita ostajaehdokkaita. Tietysti ne muut ostajaehdokkaat olivat Euroopassa, eikä Afrikassa. Kasvattajalla oli hienoinen kiire saada ori myytyä enkä saanut naista mitenkään vakuuttuneeksi. Oli aika lyödä pöytään rahakortti. Lupasin naiselle maksavani orista huomattavamman isomman summan mitä ilmoituksessa oli mainittu. Tarjoamani hinta oli liikaa näinkin nuoresta orista, mutta en sillä hetkellä välittänyt.

Pian paperit vaihtoivat omistajaa, matkajärjestelyt oltiin sovittu ja Ravioli saapuisi Zonjietiin ensin kahdeksi viikoksi kokeilujaksolle. Viittä päivää myöhemmin Ravioli sitten saapui. Voitte vain arvata mikä ilme Jasperilla oli kun traileri kurvasi pihaan. Olin "unohtanut" mainita Jasperille että olin ottanut hevosen meille koeajalle. Jasper ei vaikuttanut kovin ilahtuneelta, mies mulkaisi minua varmasti siinä luulossa että olin ostanut taas jonkun kirotun laukkakonin. Jasper jaksoi aina nalkuttaa minulle niistä pirun täysiverisistä. Miehen ilme heltyi hieman kun Ravioli astui ulos trailerista. Nuori ori käyttäytyi hyvin kypsästi ja maltillisesti, vaikka aivan varmasti uusi ympäristö ja ilmasto olivat hämmentäviä. Kasvattaja oli kuvaillut Raviolia oikeaksi herrasmieheksi. Orin luonne oli aivan ihastuttava! Sen kahden viikon aikana rakastuin oriin täysin, kuten myös Jasper. Kaupat solmittiin lopullisesti kuntoon ja Ravioli jäi pysyäkseen Zonjietiin. Olin sen parin viikon aikana oppinut että ori oli erittäin älykäs eläin, oppi nopeasti niin huonot kuin hyvät tavat josta syystä Raviolin kanssa toimiakseen sai toisinaan olla tarkkana. Kun ensimmäisen kerran Ravioli sai ratsastajan selkäänsä, ei oria tuntunut hämmentävän lainkaan ylimääräinen paino selässä. Ori käyttäytyi hyvin kypsästi ja upeasti kuunteli ratsastajaansa, vaikkakin liinassa. Jos koulutus sujuu jatkossakin näin hyvin, niin voi olla että Raviolia nähdään kouluradalla jo nelivuotiskautena.