Ratatouille vd Halor

kwpn, ori syntynyt 25.03.2018 koulupainotus omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) ruunivoikko (Ee/AA/nCr), 167cm 8v 12.05.2018 ko Grand Prix kasvattanut Zonjiet Stud KRJ-II 7 + 40 + 22 + 11 + 13 = 93p

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Toukokuu 2019
Muistelin tässä yksi päivä kauhulla Toopen.. Tai Topin nuoruutta jolloin ori oli yhtä itsepäinen kuin shetlanninponi, ellei jopa jääräpäisempi. Mikään ei ikinä sujunut ja jos sujui niin sitä iloa ei kestänyt kauan orin keksiessä uusia, muka hauskia kujeita. Onneksi orin luonne tasaantui kasvaessa ja nykyään Topi on yllättävän rauhallinen hevonen, joka sai hetki sitten ensimmäisen harmaan karvansa. Aika hupaisaa sillä ori on vasta 15-vuotias, mutta henkisesti ressukka taitaa olla kymmenen vuotta vanhempi. Nykypäivänä ei enään huvittaisi lähteä mihinkään töihin tai ylipäätänsä jossa joutuu hieman hikoamaan. Ei se muuta tee kuin möllöttelee auringossa nauttien täysin osa-aikaisesta eläkkeestänsä ja syö kuin hullu.

Meidän oli lopulta pakko etsiä Topille oma ratsastaja, sillä nuorikoilta ei jäänyt enään aikaa ja muilla oli kädet täynnä hommia. Pistin lehteen ilmoituksen ja jo samana päivänä olin löytänyt orilla vuokraajan, herttaisen 18-vuotiaan tytön joka haaveili kouluratsastajan urasta ja joka halusi edetä ratsastajana, mutta omaan hevoseen ei ollut varaa. Niinpä Topi lähti ylläpitoon Agethalle. Topin selässä ei ollut aikoihin käynyt ventovierasta ratsastajaa ja lähes odotin että orista kuorituisi oikea idootti kentällä, mutta niin ei tapahtunut. Agatha oli hyvin päättäväinen vaikka Topi yrittikin laiskotella minkä kintuistaan ehti, mutta periksiantamaton ratsastaja voitti.

Agatha asui lähellä joten Topia ei lähdetty siirtämään muualle. Agatha kävi säännöllisesti, kolmesta viiteen kertaan viikossa ratsastamassa oria. Näin vilaukselta sen hevosen joka Topi oli ollut parhaimpina kisavuosina, vaikka hevonen oli selvästi ruosteessa ja lihavampi mitä se oli ollut aikoinaan. Ylläpidon ohessa Agatha teki kahta vuorotyötä, en tiennyt miten nuori nainen jaksoi hoitaa hevosen ja vielä kaksi työtä. Agatha oli kertonut haaveistaan kouluratsastajana ja omasta hevosesta, jonka kanssa edetä mutta toistaiseksi nainen joutui tyytymään toiseksi parhaaseen, eli ylläpitohevoseen.

Toukokuu 2018
Fortunatasta oli pitkään jo pitänyt jättää varsa kotiin ja jokaisen neljän varsan kohdalla näin oli vähällä tapahtua, mutta aina tuli mutkia matkaan. Fortunatan viimeisin varsa oli tilausvarsa Alankomaihin. Seurasimme etäältä varsan kasvamista ja ihailimme miten hieno ori hevosesta oli kasvanut. Kun meille tuli mahdollisuus ottaa tamamavarsa Philemonista, oli päätös selvä. Se hieman laimensi sitä surua että meillä ei ollut vieläkään varsaa kotona kasvamassa Fortunatasta. Fortunata oli tällöin jo ehtinyt kunnioitettavaan ikään eikä tamman varsottaminen ollut päällimmäisenä mielessä, mutta koska tamma oli terve niin lopulta päädyimme Jasperin kanssa varsottamaan Fortunatan vielä viidennen kerran. Tilan orikanta oli sillä hetkellä hieman huono ja hetken mietimme etsisimmekö orin muualta. Namibia oli kuitenkin Namibia, puoliveripiirit olivat hyvin rajalliset ellei halunnut lähteä Eurooppaan josta olimmekin valtaosan hevosista hankkinut. Hiljattain tilalle oli saapunut uusi hollantilaisori, Ravioli, joka oli vielä nuori ja kisaura vasta alussa. Tiesimme että olisi riski käyttää niin nuorta ja kokematonta oria, mutta toisaalta Fortunata oli jo kokenut siitostamma. Fortunata varsoi kauniin orivarsan ja tällä kertaa olimme vakaasti päättänyt jättää kyseisen varsan kotiin. Fortunata toipui hyvin tiineydestä, vaikka vieroitus osoittautui tällä kertaa astetta haastavammaksi, mutta hiljalleen saimme kaksikon erotettua toisistaan. Kun orivarsa täyti vuoden, olisi sille jo pitänyt keksiä nimi mutta kukaan ei keksinyt sopivaa nimeä joten päätimme lykätä nimeämistä. Onneksi nimeämisellä ei ollut kiire, parin kasvatin kohdalla oli sattunut niin että varsa oltiin nimetty vasta kolmivuotispäivänä.

Kun ruunivoikko varsa täytti kolme, alkoi meillä olla jo hieman stressiä orivarsan nimeämisen kanssa. Jasper oli kieltänyt jyrkästi ruokaan viittaavat nimet, sillä miehen mielestä sellaiset nimet eivät sovi hevosille. Koitin kovasti olla Jasperille (kerrankin) mieliksi ja punnitsin eri vaihtoehtoja. Minulla saattoi olla hieman kieroutunut huumorintaju, sillä ainoa nimi jonka keksin oli Ratatouille. Alitajunnassani alkoi tällöin kehkeytyä idea ruokateemaisesta isälinjasta. Olin päätökseni tehnyt ja enään piti vain saada Jasper suostumaan ajatukseen. Kuten voitte arvata, mies ei ollut helposti suostuteltavissa. Sanoin Jasperille että saa varsaa kutsua vapaasti vaikka Topiksi, mutta virallisiin papereihinhan tulee nimi Ratatouille vd Halor! Jasper tiesi että minun kanssani ei kannattanut lähteä kinaamaan, sillä voitin miehen helposti mitä jääräpäisyyteeni tuli. Joten tietysti sain tahtoni läpi. Ja mitä kutsumanimeen tuli, niin ei orista aivan Topia tullut. Ruunivoikko ori tuntui olevan luonteeltaan yhtä jäärä minun kanssani ja toisinaan kävimmekin läpi tahtojen taistelua jokaisesta pienimmästäkin asiasta. Ajan myötä kutsumanimeksi vakiintui Toope. Siitähän ei tietenkään Jasper pitänyt, mies oli hieman tosikko näissä asioissa eikä mies aina ymmärtänyt vaimonsa kieroutunutta huumorintajua. Nautin aina suuresti henkisesti kun Jasper joutui kutsumaan ruunivoikkoa oria Toopeksi. Ori ei enään totellut muuta nimeä. Hah!