Romantica

VH18-076-0027

bwp, tamma
syntynyt 13.01.2018
koulupainotteinen
omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096)
ruunikko (Ee/Aa), 165cm
8v 01.05.2018
ko Grand Prix
kasvattanut A. Van De Velde

KTK-II
17 + 18 + 17 + 18 = 70p.

Timoko Polaire Gaelic
Marchetta
Jane Grey Daquonde
Catella
Amira Norwest Vistaria
Royal Reason
Great Hope Just Sam
Quark Top

Jälkeläiset

bwp o. Sir Glanton (i. Sir du Glaer)
sf o. Rossini (i. Capiton)

Sukuselvitys

i. Timoko oli kuuluisan kasvattajan puoliverikasvatteja ja omasi päättäväisen luonteen. Ratsastettavuudeltaan ori oli kuitenkin erinomainen, helppo ja omasi hienot liikkeet vaativiin luokkiin, joissa ori kilpaili täydet sijoitukset. Ori palkittiin myös näyttelyissä ja sen jälkeläisistäkin osa on näyttelymenestystä saavuttanut. Timokolta jäi jälkeläisiä kuusi, jotka ovat kaikki kilpailleet isänsä tavoin koulua, osa jopa GP-tasolle saakka. Lisäksi niissä on näyttelymenestyjiä, vaikka varsatkin ovat perineet isänsä haasteellisen luonteen. Timoko lopetettiin vanhuudenvaivojen myötä kolmikymppisenä vasta.

ii. Polaire oli komea puoliveriorii, joka kiersi lähes kaikki kotimaansa näyttelymahdollisuudet keräten palkintoja toisensa jälkeen. Polaire oli luonteeltaan rauhallinen, vaikkakin maastossa saattoi löytyä pilkettä silmäkulmasta. Polaire teki pitkän kilpauran koulussa startaten neljäkymmentä sijoitusta, laatuarvostelussa sitä ei käytetty, mutta ori kantakirjattiin II palkinnolla kisauran päätettyään ja siirryttyään siitoskäyttöön kokonaan. Orilta jäi jälkeläisiä sekä kouluun että esteille yhteensä parikymmentä. Polaire lopetettiin parikymppisenä vanhuuden ongelmien alettua vaivaamaan.

ie. Jane Gray oli pienikokoinen lempeän luonteen omaava tamma, joka oli kaikissa tilanteissa kiltti ja helppo käsiteltävä. Jane kilpaili GP-tasolla koulua ja periytyi itsekin kouluhevosista samalta tasolta. Jane astutettiin kilpailu-uran jälkeen, mutta se jäi kahtena vuonna tyhjäksi ja tilanne käytettiin hyödyksi kiertämällä tamman kanssa näyttelyjä ulkomaita myöden. Mitenkään erityisemmin hyvin ei tamma pärjännyt, mutta kyllä se aina jonkun palkinnon sai. Jane sai viimein neljäntenä vuonna jälkeläisen, joka jäi kuitenkin tamman ainokaiseksi, koska ikää oli siinä kohtaa jo 16 vuotta. Varsa jatkoi emän kavionjäljissä kisaamaan koulua. Jane lopetettiin parinkymmenen vuoden iässä jalkavaivojen vuoksi.

e. Amira palkittiin kantakirjassa II palkinnolle ja tamma pärjäsi myös näyttelyissä erittäin hienosti. Amiran isä kuuluu belgialaisen kantakirjan kantaoreihin ja suku on muutenkin erittäin hyvin säilynyttä vanhemmasta päästä olevaksi, joten ei liene yllätys, että Amira on alusta saakka jo ennen kisatuloksiaan ollut suosittu emätamma. Se on myös herttaisena kilttinä tammana hoitanut varsansa hyvin ja periyttänyt niille hyvät mahdollisuudet kouluratsuksi niin liikkeiden, kapasiteetin kuin rakenteensa puolesta. Amiralta jäi jälkeläisiä kolme, jotka ovat kaikki kisanneet emänsä tavoin GP-tasolta täydet sijoitukset sekä yksi jolla on vielä samalta tasolta kilpaura kesken. Rotupuhdas suku on koulupainotteista ja menestynyttä. Ratsain Amira oli yhteistyöhaluinen ja ennakoitavissa, jolloin sen kanssa oli helppo treenata, tamma kun muisti yleisimmät kouluohjelmat ulkoa.

ei. x oli rohkea luonne, mutta kisatilanteissa saattoi hermoilla hieman, jonka vuoksi sillä yleensä kilpaili vain tuttu ratsastaja. Orille kertyi kolmekymmentä sijoitusta koulusta GP-tasolta ja lisäksi se on kilpaillut seurakilpailuissa esteitä 80 senttimetriin saakka. x syntyi ja kasvoi Belgiassa, jossa se myös kilpaili ensimmäiset vuotensa siirtyen sitten kilpailemaan Saksaan. Sielläkin ori oli pääasiassa belgialaisessa kasvatuksessa, mutta myös jonkin verran muiden kantakirjojen. x jäi useita menestyneitä jälkeläisiä koulukentille, kaikkiaan jälkeläisiä tuli jopa viisikymmentä, joista seitsemän muutti Saksaan.

ee. Great Hope on uutta sukupolvea belgialaisessa puoliverikasvatuksessa, tamman suku on myös uutta ja melko tuntematonta, jonka vuoksi se ei ole kovin suosittu ollut käytössä. Varsoja on kuitenkin siunaantunut Hopelle kahdeksan, joista viisi on kilpaillut koulua ja kolme yleispainotteisesti. Hope on luonteeltaan haasteellinen, mutta topakan ja etenkin tutun ratsastajan kanssa siltä on voinut kilpaurallaan odottaa vaikka ja mitä. Hyväliikkeinen ja reipas tamma on kilpaillut hyvän uran täysien sijoitusten myötä GP-tasolta. Hope palkittiin koululaatuarvostelun kakkospalkinnolla ja sen vanhemmat ovat kilpailleet koulua, mutta myös jonkun verran esteillä.

© Jannica

Kilpailumenestys

07.05.2018 Illegitimate NJ irtoSERT (pt. Tirppa)
21.05.2018 Illegitimate NJ irtoSERT (pt. Jannica)
28.05.2018 Illegitimate VSN RCH (pt. Tirppa)

Kuuliaisuus ja luonne 2894.71p
Tahti ja irtonaisuus 3803.11p
Kouluratsastuksessa 6697.82p
Vaikeustasolla 11/10

Päiväkirja

Elokuu 2018
Olin haaveillut toistamiseen Romantican varsottamisesta sillä tamman aiempi orijälkeläinen oli osoittautunut aivan upeaksi ja lahjakkaaksi kouluratsuksi. Romanticalla olisi vielä monia elinvuosia edessä, joten tamman varsottamisella ei ollu tulipalokiire jos sopivaa oria ei sattuisi osumaan vastaan. Olin Romanticalle etsinyt hiljalleen oria jo pidemmän aikaa, mutta tuloksetta sillä kukaan ori ei tuntunut sopivan tammalle. Jotain sattuman kautta löysien tieni itävaltalaisen tallin, Waldenfielin sivuille. Tallin sivuilla oli lista jalostukseen tarjottavista oreista jota kautta törmäsin ensimmäistä kertaa Capiton nimiseen oriin.

Capiton oli ilmoituksen mukaan Grand Prix tasolla menestynyt zweibrücker ori erikoisella kirjavalla värityksellä. Ihastuin oriin heti jo kuvien perusteella ja nähtyäni Capitonin liikettä videolta, olin aivan varma että tässä olisi Romanticalle juuri täydellinen ori. Ainoastaan Capitonin kantakirja, zweibrücker tuotti hieman hankaluuksia sillä zweibrücker ei ollut sallittu hollannin- tai belgianpuoliverisen jalostuksessa. Muistin entuudestaan, että Selle Français oli laaja kantakirja, johon varsan voisi rekisteröidä. Selle Français oli myös sallittu hollanninpuoliverisen jalostukseen, joten varsa tulisi pääsemään osaksi tallin jalostusohjelmaa.

Romantican tiinehtyminen hoidettiin keinotekoisesti eikä tammaa tarvinnut kuljettaa Itävaltaan saakka varsomaan. Tälläkin kertaa tiineys sujui ilman komplikaatioita ja kahta päivää ennen laskettua aikaa oli Romantica yön aikana varsonut kauniin mustankirjavan orivarsan. Olimme olleet Jasperin kanssa epäuskoisia sen suhteen saisimmeko toivottua kirjavaa orivarsaa, sillä todennäköisyydet olivat puolet ja puolet. Orivarsa vartin hoipertelun jälkeen ja epäonnistuneiden yritysten jälkeen pääsi viimeinkin huterasti seisomaan neljällä jalalla.

Seuraavana päivänä päästimme kaksikon ulos suurella laitumelle. Orivarsa vaikutti varsin hölmistyneeltä päästessään ulos. Aluksi orivarsa pysytteli tiiviisti emänsä kyljessä kiinni, mutta parin tunnin päästä rohkaistui kulkemaan aina vain kauemmaksi emästänsä. Aluksi orivarsan mielestä kaksijalkaiset olivat hirmuisen pelottavia, äidiltä piti hakea turvaa mutta hiljalleen orivarsa uskaltautui aina vain lähemmäksi ihmisiä selvästi varautuneen uteliaana. Lopulta ihmiset ei tuntuneetkaan pelottavalta ja orivarsa tuli mielellään rapsutettavaksi.

Mietimme pitkään Jasperin kanssa orivarsalle sopivaa nimeä. Ehdotimme toisillemme monia nimiä, mutta mikään ei sopinut toiselle. Aloin jo hieman ärtyyntyä miehen hylkäessä jokaisen nimiehdotuksen. Ärtyyntyneenä hain kannettavan tietokoneen aikomuksenani etsiä ideoita nimiin. Löysin monia mielestäni kivoja nimiehdotuksia mutta tälläkin kertaa Jasper hylkäsi kaikki. En kuitenkaan luovuttanut ja valehtelematta ainakin kahtakymmentä nimiehdotusta myöhemmin ehdotin Jasperille jo hyvin ärsyyntyneenä nimeä Rossini. Tällä kertaa mies ei hylännyt nimeä heti vaan jäi miettimään hetkeksi aikaa, hetken päästä Jasper myönsi että Rossini sopisi varsalle. Olin huojentunut ja paria viikkoa myöhemmin Rossini oli virallisesti rekisteröity ranskalaiseen kantakirjaan.

Hutikuu 2018
Minun ei todellakaan pitänyt hankkia neljää uutta kouluratsua, mutta tarjoutui niin mahtava tilaisuus että pelkäsin ettei sellaista enään toiste tule. Tutun hevoskasvattajan serkun kaiman pikkuveljen isän kautta korviini kantautui tieto Belgialaisesta kouluratsastajasta joka oli lopettamassa kokonaan hevoskasvatuksen. Huhujen mukaan naisen kunto ei enään riittänyt hevosille, josta syystä koko tila pistettiin myyntiin hevosineen. Tilalla oli monia hienoja hevosia, niin nuoria kuin vanhojakin joista suurin osa olisi ollut rehellisesti sanoen loistava lisä Zonjietiin. Luonnollisesti Jasper ei oikein ilahtunut asiasta (eikä tili), mies kumminkin ymmärsi että kyseessä oli erinomainen tilaisuus joten Jasper antoi luvan neljään uuteen hevoseen. Tallissa oli tällä hetkellä juuri sopivasti neljä karsinaa tyhjillään.

Valinta oli vaikea eikä tilannetta helpottanut se että koska hevoset piti saada nopeasti myytyä, oli hintakin alhainen. Pitkän harkinnan jälkeen sain päätettyä ensimmäisen hevosen, nuoren mustan lupaavan oriin joka vaikutti hyvin lupaavalta. Parasta Waldorfissa oli se, että mustan orin ratsukoulutus oli jo hyvässä vaiheessa ja Waldorf olisi jo valmis kisaradoille. Toiseksi hevoseksi päätin valita ruunikon nuorikon, Sir du Glaerin, joka ei rakenteellisesti ollut parhaimmasta päästä, mutta orin suku vetäisi heti polvet veteliksi. Tammoista löysin kaksi sopivaa, rautiaan Zairan ja ruunikon Romantican jotka olivat kummatkin vielä nuoria, mutta tammoista tulisi aivan varmasti loistavia siitostammoja aikoinaan. Ja varmasti myös loistavia kouluratsuja.

Toukokuu 2015
Olimme päättäneet varsottaa kiivasluontoisen Romantican, joka ei tuntunut tulevan toimeen oikein kenenkään kanssa. Lukuisista vastoinkäymisistä huolimatta Romantica oli menestynyt yli odotusten kouluradoilla. Päätimme jättää tamman uran lyhyeen, sillä uskoimme että Romantican kiivasluonteisuus koituisi vielä tamman turmioksi. Orivalintaa saisi miettiä hyvin tarkkaan ja vain toivoa että varsa ei tulisi perimään emänsä kiivasluontoisuutta, jos isäoriksi valittaisiin rauhallinen eläin. Lopulta päädyimme ruunikkoon Sir du Glaer nimiseen oriin, joka ei ehkä hurmannut rakenteellaan, mutta ori polveutui erinomaisista linjoista ja kaiken lisäksi Sir du Glaer oli luonteeltaan mitä ihanteellisin hevonen.

Noin vuotta myöhemmin Romantica oli varsonut kauniin orivarsan, joskin meitä molempia hämmästytti varsan lähes musta karva. Molemmat vanhemmat olivat ruunikoita, isä oli EeAa testattu, joskin Sir du Glaer oli tummanruunikko ja uskoimme isäorin olevan syypää orivarsan mustanruunikkoon väritykseen. Epätavallista. Meillä oli jo nimet mietittynä varsalle, halusimme ehdottomasti antaa orivarsalle nimeksi isään viittaavan nimen ja myöhemmin varsa ristittiin viralliseksi Sir Glantoniksi.

Oli selvää että Sir Glanton oli perinyt emältänsä temperamenttinsa, mutta onneksi jotain piirteitä oli tullut myös isältä. Sir Glanton oli seurallinen hevonen ja hyvin nöyrä luonteeltaan, joskin tammat koituivat Sir Glantonin heikkoudeksi. Sir Glantonilla oli synnynnäisesti erinomaiset liikkeet ja luonteen huomioon ottaen orista kasvaisi vielä erinomainen kouluratsu. Rakenteensa Sir Glanton oli selvästi perinyt isältään (luojan kiitos) ja oli huomattavasti Sir du Glaeria korrektimpi.