Ruby on hyvin herkkä hevonen kaikin tavoin, joka vaatii käsittelijältään ehdotonta ammattiaitoa eikä siedä lainkaan epävarmuutta tai virheitä, jolloin pahimmassa tapauksessa Ruby voi vahingossa potkaista tulistuessaan tai ratsastaessa nousta pystyyn. Tamma vaatii ehdottomasti selkäänsä kokeneen ratsastajan, jolla on höyhenenkevyet avut. Oikealla ratsastajalla Ruby on hyvin lahjakas kouluratsu ja antaa aina kaikkensa työskennellessä.
Käsiteltäessä Ruby on levoton höseltäjä, jolla on vaikeuksia pysyä paikallaan vaaditun ajan, mutta siitä huolimatta tamma antaa tehdä hoitotoimenpiteet vaikka levottoman hevosen hoitaminen ei ole helppoa. Tamman on hyvin vaikea rentoutua eikä Ruby kiinny helposti ihmisiin. Tamman uskollisuutta on vaikea ansaita, mutta sen ansaittuaan on Ruby ikuisesti paras ystävä joka nauttii kahdenkeskisestä ajasta oman ihmisensä kanssa. Muita ihmisiä kohtaan tamma on melko välinpitämätön. Parhaiten tamman kanssa pärjää jos on kokenut hevosihminen, jolla on kokemusta Rubyn kaltaisista hevosista.
Ratsuna Ruby on hyvin herkkä joka saattaa kimpaantua pienistäkin asioista. Tamma on hyvin pitkämuistinen eikä hevillä anna virheitä selässä anteeksi. Jos ratsastaja tekee virheen niin tamma muistaa sen vielä seuraavallakin ratsastuskerralla. Pahimmassa tapauksessa Ruby lyö jarrut pohjaan ja nousee pystyyn. Tälläisinä päivinä on tärkeintä lopettaa työskentely onnistuneeseen suoritukseen. Osaavalla ratsastajalla Ruby on määrätietoinen, hyvin yritteliäs joka pistää itsensä likoon. Tamma on upea ja lahjakas kouluratsu jolta luonnistuu vaativimmatkin liikkeet. Tamma on aina niin sanotusti hyvällä päällä, jolla ei ole huonoja päiviä mutta epäonnistunut suoritus latistaa nopeasti Rubyn mielialan ja tamma alkaa tällöin kiukuttelemaan. Muutoin tamma on aina toimintavalmis, joka tekee parhaansa jos muut asiat ovat kunnossa.
Ruby on helppo lastata joka tyytyy vähään, mutta tamma jännittää aina kovasti kisapaikoilla ja höseltää entistä enemmän. Tammaan voi olla vaikea saada kontaktia sillä ympärillä tapahtuu niin paljon, joten Ruby vaatii pitkät verryttelyt tai tammaa pitää kävellyttää paljon jotta Rubyn jännitys tasaantuisi. Ruby ei ole helppo ja saattaa helposti nostaa kohtauksen kisapaikalla jos jännitys on liikaa. Vaikka tamma on mieleltään herkkä, niin rentoutuneena Ruby suhtautuu huomattavasti levollisemmin mielin jolloin tamma myös kykenee keskittymään suoritukseensa. Tamma aistii helposti ratsastajansa mielialan ja käyttäytyy sen mukaan. Jos ratsastaja on hermoheikko niin on itse hevonenkin, tällöin on parasta luovuttaa ja lähteä kotiin. Itsevarma ratsastaja kohentaa myös Rubyn mielialaa ja tamma on tällöin hyvin yhteistyöhaluinen.
| Bernard old, rt, 169cm |
Braveheart old, m, 166cm |
Bentley |
| Amora |
||
| Delana old, rn, 168cm |
Rougini |
|
| Dama |
||
| Rosie old, rt, 161cm |
Kaspar old, rt, 166cm |
Kimbali |
| Viva |
||
| Rouge old, rn, 162cm |
Mania |
|
| Rhea |
Bernardin on kasvattanut varsin maineikas hevosmies, joka on pitänyt hevoskasvatusta enemmänkin liiketoimintana kuin kutsumustyönään. Bernard on siis kovan koulun käynyt kouluratsu, joka on toisinaan laitettu ehkäpä liiankin koville. Parhaimpina päivinään se starttasi rutiininomaisesti kansainvälisiä Grand Prix -luokkia ja sijoittuikin niissä usein kymmenen parhaan joukkoon sekä keräsi myös rankingpisteitä ihan mukavasti. Denielin vanhetessa se ei kuitenkaan enää kestänyt kasvattajansa ja omistajansa kovaa tahtia, ja sen sijoitukset alkoivatkin hiipua loppua kohden. Bernard on edelleen elossa ja paremmissa voimissaan, kun se on päästetty eläkkelle kilpailuhommista. Nykypäivänä ori toimii lähinnä kasvattajansa nuoremman jälkikasvun harrasteratsuna. Bernard on oriksi luonteeltaan todella tasapainoinen ja kuuliainen ratsu, jonka henkinen sielunelämä tosin on varsin herkkää. Orilla on tapana loukkaantua syvästi arkisistakin asioista, mikäli se kokee, ettei sitä kohdella oikeudenmukaisesti. Tätä omituista herkkähipiäisyyttä se ei niinkään ole periyttänyt jälkikasvulleen vaan lähinnä sitä parempaa puoltaan eli tietynlaista nöyryyttä ratsastaessa, mitä myös Diadem on saanut osakseen.
Braveheartin emä kuoli vaikeassa synnytyksessä, ja lähellä oli, ettei myöskin itse Braveheart menehtynyt. Kasvattajalla oli kiire löytää sijaisemä Braveheartille, joka oli jo valmiiksi sellainen kurja reppana. Varsana ori oli erittäin arka. Se ei tullut toimeen muiden varsojen kanssa vaan kyhnötti usein adoptioäitinsä kyljessä kiinni. Onneksi Braveheartin sijaisemä oli suurta meteliä itsestään pitävä tamma, joka kouli tuosta arkajalasta kohtalaisen nuoren hevosenalun. Päästyään varsa-ajan pelokkuudestaan Braveheartista kuoriutui melko normaali hevonen. Koskaan se ei ole ollut mikään reipas yksilö vaan aina se on tarvinnut kaksijalkaisten tukea asiassa kuin asiassa. Se kilpaili synnyinmaassaan Ranskassa sekä sen lähimaissa Intermediate -luokissa. Braveheartista ei ole jäänyt kovinkaan montaa varsaa maailmaan. Siitä ei ole kovin moni ollut kiinnostunut jalostusta ajatellen, vaikka kelpoja kouluratsuja siitä onkin tähän maailman saatu.
Delana oli aikanaan kouluratojen kuningatar. Se kilpaili Grand Prix -tasolla menestyen lähes ilmiömäisesti. Sillä ratsasti aina yksi ja sama ratsastaja, jonka kanssa Delana tykkäsi tehdä töitä. Delana rakasti esiintymistä suurelle yleisölle, ja yritti aina tehdä parhaansa. Delana kun lähti kilpailemaan, odotukset olivat korkealla. Arvokisamitaleja hevosella on useita, joista hienoin saavutus on MM-kulta. Delana viettää leppoisia eläkepäiviään nykyään Etelä-Ranskan maaseudulla Vencessä. Se toimii uusien ratsunalkujen kaitsijana, joiden perään se katsookin varsin tarkasti ja tarvittaessa pistää kakarat järjestykseen. Luonteeltaan Delana oli kunnianhimoinen ratsu. Jollain tavalla se aisti sen, mitä tuleman piti ja ymmärsi tilanteen kilpailuissa. Ratsuna hevonen oli melko helppo tapaus pientä satunnaista ylikuumenemista lukuun ottamatta, mutta se kuuluisa tammamaisuus heräsi eloon sitten maastakäsitellessä. Vanhemmiten Delanasta on tullut vähän kärttyinen vanha mummo, joka viettää mielellään päivät lajitovereidensa seurassa.
Rautias Rosie, joka kyllä puoliverinen oli, mutta käyttäytyi täysiverisen tavoin, oli hankala käsitellä useissa tilanteissa. Ratsastaessa se oli kuin minä hetkenä hyvänsä räjähtävä ruutitynnyri. Tamman selässä tuli osata olla täysin aloillaan. Jos Rosie koki, että ratsastaja poukkoili selässä liikaa, ryhtyi se vikuroimaan ja iski kyllä varsin nopeasti jarrut totaalisesti pohjaan. Tämän tapahtuessa kouluradalla ratsastajalla oli sekunti tai kaksi aikaa korjata toimintansa, minkä jälkeen järkevin ratkaisu oli keskeyttää kilpailusuoritus. Rosie kun lähtee laittamaan kapuloita rattaisiin, on potentiaalinen mahdollisuus syntyä ruumiita. Herkästi kuumuava hevonen pärjäsi kouluradoilla kansallisella tasolla. Se sai osallistusmisoikeuden EM-kilpailuihin, mutta epäonnisesti loukkasi jalkansa pari viikkoa ennen kilpailupäivää, minkä vuoksi suuremmat arvokisat ovat jääneet Diannen kohdalla vain haaveeksi. Rosie on periyttänyt kolmelle varsalleen oikein mainiota rakennetta, mutta ei onneksi niinkään räjähdysaltista luonnettaan.
Kaspar on tämän suvun monitaituri. Se oli huipputason kouluratsu, mutta tämän lisäksi startannut menestyksekkäästi myös alueellisia kenttäratsastusluokkia. Kouluratsastuksessa se kilpaili lähinnä Intermediate -tasolla. Se on asunut lähes koko elämänsä Itävallassa, jossa sen starttaamat kilpailutkin on aina järjestetty. Kyseisen maan mestaruuskilpailuiden kolmossija on yksi Kasparin huippusuorituksista. Kaspar oli luonteeltaan sellainen, joka vaati menoa ja meininkiä elämäänsä. Tälle herralle ei siis pelkkä kouluratojen puurtaminen riittänyt, vaan toisinaan se vääntäminen oli jopa tuskallista niin hevoselle kuin ratsastajallekin. Orin omistaja päätti huvikseen kokeilla kenttäratsastusta, johon Kaspar syttyikin toden teolla. Kenttäratsastukseen ei tietenkään lajina panostettu samalla tavalla kuin koulupuoleen, mutta se todettiin korvaamattomaksi mielenvirkistämiseksi seikkailunhaluiselle Kasparille. Ori on periyttänyt jälkikasvulleen äärimmäistä reaktiivisuutta, energisyyttä sekä rohkeutta, minkä vuoksi näitä on nähty myös kenttäradoilla useaan otteeseen. Kaspar menehtyi 28-vuotiaana omistajan löydettyä sen kauniina kesäaamuna tarhastaan elottomana.
Rouge omasi koiranpentumaisen luonteen. Siis sellaisen koiranpennun, joka puree ja repii ihan kaikkea eikä usko mitään. Tamma eleli aina omassa pienessä kuplassaan, johon kellään muulla ei todellakaan ollut asiaa. Vaikka Rougella oli omat juttunsa, sen keskittyminen terästyi jopa sairaalloiselle tasolle, kun sen selkään nousi osaava ratsastaja. Tämä herpaantumaton keskittymiskyky vei Rougen kansainvälisten kouluratojen huipulle. Se ei koskaan ollut mikään megaupea suorittaja, mutta harvoin se kuitenkaan tuotti pettymystä kisatiimilleen. Tamma kilpaili lähinnä Intermediate -tasolla, mutta viimeisinä kisavuosinaan starttasi myös Grand Prix -luokkia sijoittumatta siellä kuitenkaan sen kummemmin. Varsoja tamma ehti putkauttaa maailmaan vain kaksi kappaletta Rougen kuollessa 16-vuotiaana.
VRL-10878
Painotuslaji: Kouluratsastus
Koulutustaso: Grand Prix
Rubelie oli jo ansaitusti eläkkeellä ja oli aikoinaan varsonut monta upeaa menestynyttä kouluratsua. Olimme suunitelleet lähettävämme Rubelien isolle laitumelle muiden tammojen kanssa, mutta yllättäen törmäsin kirjavaan oldenburginhoriin Berlingoon joka oli täysin uusi tuttavuus. Vaikka Berlingo oli vielä nuori niin orista huomasi heti että sillä riitti potentiaalia pitkälle jo pelkän sukunsa puolesta jossa oli monia hienoja menestyneitä kouluratsuja. Pohdittuani asiaa hetken (lue: minuutin) tiesin haluavani varsan kyseisestä orista. Tammaksi piti valita joku kokeneempi jolla oli jo ennestään näyttöjä jälkeläisistä. Kävin mielessäni monia vaihtoehtoja läpi, mutta jouduin hylkäämään monet. Sitten aloin käymään läpi vanhempia tammoja ja pysähdyin hetkeksi kun mieleeni tuli Rubelie. Mietin että miksi ei. Rubeliesta oli jo yksi orivarsa tallissa joka oli lupaava mutta jollain tasolla haaveilin vielä toisesta varsasta. Lopulta päädyin Rubelieen ja otin orin omistajaan yhteyttä aikeenani sopia astutusjärjestelyistä.
Niin siinä lopulta sitten kävi etää Rubelie varsoi ruunikonkirjavan tammavarsan, aivan kuten olin haaveillutkin. Tammavarsa osoittautui heti herkkäsieluiseksi, mutta jossa oli kuitenkin huomattavissa se että tammavarsasta tulisi kasvamaan tasokas kouluratsu, jos sen kanssa siis vain tulisi toimeen. Arki ei tulisi olemaan ikinä helppoa tammavarsan kanssa joka aivan varmasti pistää uskon koetukselle ajoittain, mutta mitäpä elämä olisi ilman jännitystä.
Rubelia oli viimeinkin odotetusti tiineenä Loriano nimisestä orista. Olimme muutama vuosi takaperin myyneet orivarsan Suomeen, päätös oli vaikea myymisen suhteen ja myöhemmin tulimme katuman päälle. Lordiksi ristitystä orivarsasta kasvoi käsittämättömän upea. Omistaja oli säännöllisesti kertonut orivarsan kuulumisia ja viimeisin viesti kasvattajalta oli video jossa orivarsan ratsutus oli alkanut. Täytyy myöntää että itkin katsoessani kyseistä videota, orivarsan askellus oli sen verran upeaa että minua alkoi kaduttamaan vielä enemmän varsan myyminen.
Vaihtoehtoja jäi kaksi, joko yrittäisimme lahjomalla ostaa orivarsan takaisin hävyttömään summaan tai sitten astuttaisimme Rubelien toistamiseen Lorianolla. Jälkimmäinen suunitelma sai enemmän kannatusta (jo taloudellisen tilanteen puolesta). Ikävä kyllä kuu ja tähdet eivät olleet ilmeisesti oikeassa asennossa sillä yritimme astuttaa Rubelien kolmesti. Eläinlääkäri oli vilauttanut vihreätä valoa, joten emme ymmärtäneet mistä takapakki johtui. Ehkä meillä oli vain käsittämättömän huono tuuri. Näin mielessäni ruunikon upean orivarsan joten en suostunut luovuttamaan.
Noin neljännellä yrittämällä Rubelie viimeinkin tiinehtyi, sinä iltana korkkasimme samppanjapullon tamman tiineyden kunniaksi. Koska takapakkia oli tullut paljon, olin jo henkisesti valmistautunut ongelmiin tiineyden aikana, joita ei kuitenkaan (onneksi) ilmennyt. Haaveilimme orivarsasta, tulevasta Grand Prix tason tähdestä, tulevaisuuden jalostusorista josta kasvaisi vielä isäänsäkin suurempi kouluratsu.
Voitte arvata mikä riemu siitä syntyi kun Rubelie varsoi silmittömän komean ruunikon orivarsan, joka osoitti jo toisena päivänä että tästä hevosesta kasvaa vielä upea kouluratsu. Jäimme Jasperin kanssa pitkiksi ajoiksi ihastelemaan orivarsaa ja orivarsan liikkeitä, minä näin mielessäni jo orivarsan täysikasvuisena haaveillen kuin pikkulapsi. Päätimme ristiä orivarsan Levanteksi.
Olin heikko. Missään nimessä aikomuksena ei ollut ostaa kolmea uutta puoliveristä, etenkin kun tallin nuorisossa riitti töitä. Kuten tiedätte, minulla oli aina tapana selata hevosmarkkinoita aamukahveiden ääressä. Vakuutin itselleni että minun täytyi pysyä kartalla tilanteesta ja vielä enemmän koitin nalkuttaa itselleni että Zonjietiin ei uusia hevosia mahtuisi sillä muissa hevosissa olisi jo täysi työ. Onneksi sää oli lämmin Namibiassa, siitostammat ja nuoret asuivat ulkona ympäri vuoden. Karsinat oli varattu kilpaileville hevosille ja siitosoreille. Koska Zonjietissa ei juuri sillä hetkellä ollut kuin muutama kilpaileva hevonen, oli karsinoita reippaasti tyhjillään.
Kiljaisin melkein innostuksesta kun törmäsin myynti-ilmoitukseen, jossa oli monia hienoja täysikasvuisia kouluratsuja kaupan ja vielä kohtuulliseen hintaan. Koitin kääntää katseeni pois myynti-ilmoituksesta, tiesin että Jasper ei todellakaan ilahtuisi uusista hevosista. Hörppäsin aamukahvini loppuun ja lähdin tekemään aamuaskareita talliin. En saanut mielestäni niitä kolmea hevosta, joihin ihastuin ja lopulta päädyin laittamaan varovaisesti kyselyä myyjälle.
Ensimmäinen hevonen oli komea ruunikko oldenburgori nimeltään Loriano, jolla oli uskomattomat liikkeet ja kuvauksen perusteella ori olisi suoraan valmis pakkaus kisaradoille. Loriano oli muiden hevosten tavoin syntyjään Saksasta polveutuen paikallisista linjoista. Orin suvussa riitti suorittajaa ja tunsin Lorianon isän Furiouksen ennalta nimellä, Furious oli jättänyt jälkeensä erinomaisia liikkujia. Toinen hevonen oli ruunikko trakehnerori Wiemeyer, erinomaisista linjoista sekin. Trakhnerit olivat harmillisesti vähemmistö Zonjietissa, joka oli yksi syy miksi orista kiinnostuin. Kolmas hevonen oli kaunis rautias oldenburgtamma Rubelie, jossa riitti vielä työsarkaa, mutta nuoreksi tamma oli jo hyvin kehittynyt ja aistin että Rubeliesta tulisi vielä loistava kouluratsu. Erityisen innoissani olin tammasta sen takia, että olin jo pitkään etsinyt Zonjietiin uutta saksalaista tammaa, mutta laihalla menestyksellä. Rubelie oli kuin vastaus rukouksiini.
Sovimme Vibajan kanssa että kolmikko lähetettäisiin Namibiaan koeajalle kahdeksi viikoksi kunhan kaikki pakolliset toimenpiteet oltiin saatu pois alta. Mietin pitkään miten saisin kerrottua asiasta Jasperille, lopulta tyydyin lähettämään miehelle viestiä somen kautta kuvien kera. Jasper oli tällöin työmatkalla naapuriosavaltiossa. Pian viestin lähettämisen jälkeen sain mieheltä soiton. Jasper kuulosti aluksi hyvin ärtyneeltä, mutta joutui lopulta myöntään että näille kolmelle hevoselle olisi käyttöä.
Copyright 2019 Zonjiet Stud