Shall Be My Princess '88

BWP, tamma syntynyt 20.09.2017 koulupainotteinen omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) rautias (ee/aa), 170cm 8v 01.02.2018 ko Grand Prix kasvattanut Illegitimate KTK-III (17 + 16 + 17 + 16 = 66p.) KRJ-II (9,5 + 40 + 22 + 10 + 15 = 96,5p.)

Jälkeläiset

Luonne

Leidiksi kutsuttu tamma on kaikkien diivailijoiden ehdoton kuningatar ja tallin tamm.. hevonen ehdoton numero yksi! Niin ihmiset kuin hevoset saavat väistyä tämän tamman tieltä tai tuntea Leidin hampaanjäljet persauksessa. Leidissä ei ole mitään mukavaa. Onhan se toki nätti hevonen ja erinomainen kouluratsu, mutta tamman kanssa toimeen tuleminen.. Hrr! Ei ikipäivänä! Ette arvaakaan miten kovasti teki mieli pistää tamma palautuspostina kasvattajalle kun Leidi paljasti sisäisen paholaisensa.

Leidistä on kuultu kaikki mahdolliset ilkeydet, kukaan ei edes halua tätä tammaa kontolleen. Eikä ihme. Leidi on diivailija numero yksi, luultavasti koko maailman sillä tuskin tamma edes tyytyisi olemaan vain pelkän tallin kuningatar. Leidi ei anna armoa kenellekään ja aivan varmasti kaikki saavat tutea tamman hampaat ahterissaan. Kukaan ei tule toimeen Leidin kanssa, tai oikeastaan Leidi ei tule toimeen kenenkään kanssa. Eikä kukaan pidä Leidistä jouduttuaan tamman kanssa tekemisiin. Voitte vain arvata, että mikään ei ole helppoa tämän hevosen kanssa. Talutusreissut saattavat milloin tahansa päätyä hiekkaisiin tunnelmiin Leidin päättäessä esitellä hieman kipakkaa puoltansa. Siksi onkin aina suotavaa käyttää suitsia riimun sijasta. Tai vähintään ketjua turvan ympärillä.

Hoitotilanteet ovat täyttä kärsimystä. Leidi on hoidettava aina joko pesukarsinassa tai tallikäytävällä, jossa tamma on molemminpuolin kiinni. Kärsivällisyys ei ole todellakaan tämän tamman hyve ja nopeus on valttia. Leidi suorastaan vihaa nököttää paikallaan sisätiloissa ja mielellään esittelee komeaa hammasrivistöänsä, tietysti takapuoleen mikäli mahdollista tai esittelee siroja kavioitansa. Leidi on ajanut kaikki hoitajakokelaansa hulluuden partaalle kuin myös tallin vakieläinlääkärin ja kengittäjän. Palkankorotus on ollut tällöin hyvinkin aiheellinen, muutoinhan tässä loppuisi hoitajat kesken! En ole ikinä kuullut kenenkään sanovan tammasta mitään positiivistä.

Täytyy myöntää että en ole löytänyt Leidille ketään ratsastajaa. Kukaan ei ole suostunut menemään tamman selkään saatuaan tietoonsa paholaisen todellisen luonteen. Jos hevonen on suoraan helvetistä maasta käsiteltynä niin millainenkohan se mahtaa olla ratsastaessa.. Leidillä ei kukaan muu ratsasta kuin minä ja tamma ajaa jopa omat hermoni toisinaan koetukselle. Se on ihan arkipäivää käydä välillä maistelemassa hieman hiekkaa. Leidi on herkkä hevonen, joka vaatii ratsastajaltaan täydellisyyttä. Pienikin virhe johtaa siihen että ratsastaja löytää pian itsensä maasta. Mutta jos totta puhutaan, niin helvetillinen hevonen on lahjakas kouluratsu. Jopa niin lahjakas ettei tamma ole saanut lippua vielä makkaratehtaalle. Jokainen ratsastuskerta on erilainen ja jännitystä ei todellakaan puutu tämän tamman kanssa. Meillä on Leidin kanssa jo niin paljon kokemusta takana, että yhteistyö on viimeinkin alkanut tuottaa tulosta ja tamma on näyttänyt parempia puoliansa. Leidi on hyvin motivoitunut hevonen, joka todellakin antaa kaikkensa peliin. Tamma on toisinaan aivan uskomaton ratsastaa, jolloin unohtaa hetkeksi kaikki huonot puolet, viis vastoinkäymisistä.

Traileri paha, paha.. PAHA!!! EI, EI, EI MIEHÄN EN MENE SINNE!! Traileri, vihollinen suoraan helvetin alimmista syövereistä. Huppu silmillä ja vanutukot korvissa onneksi rauhoittaa tammaa jonkun verran.. Ainakin kunnes päästään kilpailupaikalle joka on täynnä hälinää. Kaikki ympärillä olevat hevoset ja ihmiset ovat tietenkin vihollisia, joille pitää kertoa ja näyttää olevansa koko maailman kuningatar ehdoton numero yksi. Vaviskaa alamaiset! Valehtelisin jos väittäisin että yksikin kisamatka on sujunut ongelmitta. Ja paskat. En edes jaksa laskea kuinka monta kertaa Leidi on nöyryyttänyt minua retuuttamalla pitkin maita ja mäntyjä. Aika on avainsana ja jos tamman vain saa keskittymään edes hetkeksi itse asiaan niin loppu hoituukin jo itsestään. Leidi ei varsinaisesti jännitä ja suhtautuu innolla työskentelyyn myös kisaradalla, mutta vain jos tamman huomion on saatu keskitettyä muuhun kuin diivailemiseen ja muiden kiusaamiseen.

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Kouluvalmennus
Leidi ja Jasper matkustivat ihan harjoituksen vuoksi valmennukseeni. Tamman omistaja Jasperin vaimo soitteli jo minulle edellisenä päivänä ettei ole varma onnistuuko matka. Tamma on todella kiihkeä ja rauhaton lastata vaikka matkustaakin kohtalaisesti. Lupasin apukäsiä lastaukseen ja myös purkuun. Niinpä aamupalaverissa määräsin jo päähoitajani Annun ja hoitajaharjoittelija Sonjan auttamaan Leidin kanssa.

Pidin itse estevalmennusta samaan aikaan, kun Leidi saapui tallialueellemme ja sitä ei voinut olla kuulematta vaikka valmennettavani suokki tiputtelikin esteitä ei ne kumeat kolahdukset tuntuneet missään verrattuna ryminään ja huutoon mikä ulkoa kuului. Tamman omistaja tuli maneesiin ja totesi että mies hermoilee liikaa jos hän on paikalla ja että hoitajani vaikuttavat pärjäävän tamman kanssa riittävän hyvin. Kolinan loputtua ja tömistelyn alkaessa koulumaneesin puolelta päättelin, että he ovat päässeet sentään maneesiin asti.

Saapuessani toiseen maneesiin aiheutin “sydärin” Ladylle tai niin se esitti. Jasper sai tehdä hieman töitä pysyäkseen kyydissä. Seurasimme maneesin ovelta HM:n kanssa tapahtumia ja kun meno hieman rauhoittui käskytin ratsastamaan laukassa ympyrälle ja vaatia takaosaa alle. En suunnitellut aloittavani laukassa valmennusta, mutta näköjään nyt aloitimme. Ympyrällä tasapainossa kokoamista ja pitkät sivut lisätyssä laukassa. Pitkän laukkatyöskentelyn jälkeen hikinen tamma rauhoittui ja totesin että se vaan tarvitsi liikuntaa.

Teimme neiti herkkiksen kanssa lyhyitä työskentely pätkiä ja hermoja lepuuttamaan se pääsi aina avoivemmassa muodossa eteen ratsastuksessa. Koko valmennuksen aikana emme päässeet ratsastamaan vapaata käyntiä, sillä aina tamma jännittyi. Sanoisinkin että tamman kanssa ei voi nyt muuta kuin käydä vaan paljon vieraissa paikoissa ja kotona tutustakin paikasta on tehtävä vieraampi musiikin avulla ripustamalla erilaisia pelokkeita maneesiin ja sitä kautta haettava tamman hermoille hieman venyvyyttä.

Huhtikuu 2018
Jasper oli pitkään varoitellut Shall Be My Princess '88 eli Leidin astuttamisesta. Mies jaksoi aina niuhottaa miten orilla olisi väliä. Jasperin sanoissa oli perää, Leidiksi kutsuttua emätammaa sanottiin usein Kauhutammaksi, joka tiivisti yhteen sanaan koko tamman olemuksen. Oli sanomattakin selvää että piti löytää sellainen ori, joka tasoittaisi Leidin oikukasta luonnetta. Pitkään mietittyä päätimme Jasperin kanssa valita raudikon orin nimeltä MacAllister At, joka oli oriksi harvinaisen tasaluonteinen. Emme uskaltaneet asuttaa Leidiä luomuna, sillä pelkäsimme että tamma potkaisee oria joten tamma hedelmöitettiin keinotekoisesti. Leidi tiinehtyi ensimmäisellä yrittämällä ja pian tamman maha alkoi kasvaa hurjaa vauhtia. Kun Leidin tiineys oli jo loppusuoralla, paineli tamma edelleen vanhaan malliin. Ilmeisesti suuri maha ei lainkaan haitannut Leidin menoa, päinvastoin. Luulimme että se ei ole edes mahdollista, mutta tiineys tuntui vain korostavan tamman oikukasta luonnetta. Kun laskettuun aikaan oli enään pari päivää, siirrettiin Leidi tammakarsinaan jossa tammaa oli helppo valvoa varsakameran kautta.

Kaikki luulivat että tamman varsomisessa tulisi vaikeuksia, mutta Leidi oli kuin kokenut siitostamma ja varsominen oli pian ohi. Yllätyimme kaikki positiivisesti kun huomasimme varsan olevan tamma ja samalla sisällä leimahti pelko että mitä jos varsa on kuin emänsä kopio?! Hutera raudikko tammavarsa kumahti muutaman kerran turvalleen koittaen nousta neljälle jalalle. Muutaman yrityksen jälkeen raudikon tammavarsan jalat kantoivat ja lopulta varsa löysi tiensä emänsä nisälle. Leidille tämä ei sopinut vaan tamma lähes potkaisi varsan luotaan. Yritimme vielä muutaman kerran, mutta Leidi ei suostunut imettämään. Lopulta katsoimme parhaaksi ruokkia varsaa pullosta ja kokeilla myöhemmin uudelleen. Vasta kolmen päivän päästä Leidi päästi raudikon tammavarsan nisälleen. Olimme kaikki huojentuneita. Kaksikko oli päässyt jo edellispäivänä ulos suurelle laitumelle. Tammavarsa ei uskaltanut millään poistua emänsä viereltä, mutta jo parin tunnin päästä varsa teki uhkarohkeita siirtoja riehuen ympäri laidunta aina välillä palaten emänsä rinnalle. Leidi piti tiukasti varsaansa silmällä, mutta muutoin tamma laidunsi kaikessa rauhassa.

Viikko varsan syntymästä oli aika alkaa pähkäilemään nimeä. Halusimme jonkun helposti istuvan nimen eikä nimeä tarvinnut kauaa miettiä. Lopulta varsa päätettiin ristiä Sapphireksi ja poikkeuksellisesti ilman tilan kasvatusliitettä. Sapphirestä kävi ilmi nopeasti, että tammavarsa oli hyvin vahvatahtoinen ja rohkea. Meille kaksijalkaisille selvisi myös että Sapphirella oli myös emänsä piirteitä, mutta raudikolla on myös isänsä piirteitä. Sapphire ei ole kovin sosiaalinen, mutta raudikko tammavarsa tulee melko hyvin toimeen ihmisten kanssa vaikka aina välillä kiukuttaa ja ärsyttääkin. Sapphire on kova koettelemaan ihmisiä, mutta jos tammavarsalle tekee selväksi että hei, minä olen pomo niin Sapphire kulkee hyvinkin nätisti. Tähän asti koulutus on mennyt hyvin, mutta aivan varmasti Sapphire osoittautuu vielä enemmänkin emänsä kaltaiseksi.

Tammikuu 2018
Tallin vakikasvot Jasper mukaan lukien tiesivät hyvin suhtautumiseni sellaisiin haastaviin hevosiin kuin esimerkiksi Leidi tai hollanninori Lanttu joka oli legendaarisesta onnistunut häätämään ratsastajakokelaan itkujalkaa pois. Yleensä tapanani oli ratsastaa suurin osa hevosista itse, mutta karu totuus oli että aikaa ei vain enään riittänyt kaikkiin hevosiin ja osan ratsutus oli pakko organisoida muille. Oma talliväki ei riittänyt ratsutukseen ja vaikka minut tunnettiinkin tuhlailusta (etenkin hevoskaupoissa!) niin olin silti talliväen palkkaamisen suhteen hyvin kriittinen. Eli missään nimessä uusi tallityöntekijä ei ollut vaihtoehto, mielummin osa-aikainen jolle maksetaan pienempää palkkaa kuin koko-aikaiselle. Namibiassa oli tiiviit hevospiirit ja Zonjietilla oli hieman hullunkurinen maine. Talli tunnettiin laadukkaasta kouluhevoskasvatuksestaan mutta samalla oli sana kirinyt tallin haastavaluontoisista hevosista.

Ja omistajasta, joka ei pelännyt laittaa rahaa sellaisiin hevosiin kuin Leidi tai Lanttu. Pistin ilmoituksen lehteen ja myös nettipalstoille rautiaasta koulutammasta, joka etsi itselleen ratsastajaa muutamaan kertaan viikko. Kuvailin ilmoituksessa kaunista rautiasta tammaa kuvien kera. Saatoin ehkä vähätellä kun kuvailin tamman olevan omalaatuinen ja hieman haastava ratsu. Koska en halunnut valituksia, niin kuvailin tamman olevan myös hieman diivamainen. Seuraavana päivänä sain soiton ehdokkaalta, joka kertoi että hänellä oli vuosien kokemus kouluratsuista ja myös hieman haastavimmista hevosista. Sovimme samantien ajan ja sovimme että Alice tulisi ylihuomenna katsomassa Leidiä.

Seuraavana torstaina talliin kurvasikin iso maasturi jonka kyydistä loikkasi pienikokoinen, mutta topakanoloinen nainen joka esiintyi hetkeä myöhemmin Aliceksi. Kerroin että Leidi oli jo haettu sisään ja että tammaa pistettäisiin parhaillaan kuntoon. Alice sanoi välttämättä haluavansa varustaa tamman itse. Kun Alice astui karsinaan, oli Leidin ilme aika hupaisa ja kysyvän että kuka helvetti tuo on. Alice lähestyi tammaa varovasti ojentaen kättään. Leidi vain tuhahti, käänsi katseensa pois pistäen korvansa tiukasti luimuun. Alice pärjäsi hyvin ja saikin pian tamman varustettua. Kävelimme kentälle, jossa Alicella oli hieman vaikeuksia päästä tamman selkään. Leidi vääntyili paikallaan ilmeisesti kirkuen että toihan ei mun selkään nouse! Lopulta sain autettua Alicen Leidin selkään ja tamma suorastaan hypähti eteenpäin ennen kuin Alice sai annettua edes käyntiavut. Alice pidätti Leidiä, mutta tamma oli selvästi päättänyt jättää jarrut matkasta. Katselin tilannetta kentän laidalta ja mietin vain että kohta tuo ratsastaja putoaa sillä tiesin että kohta seuraa pukki tai parikin. Pukkisarjahan siitä seurasi, mutta Alice sai pidettyä tasapainon hevosen selässä. Leidi oli selvästi ärsyyntynyt että ratsastaja olikin vielä selässä, mutta pian tamma hidasti vauhtiaan selvästi vastaten Alicen apuihin. Tiesin että odotettavissa oli vielä paljon koetuksia ennen kuin Leidi nöyrtyisi. Raviavuista seurasi kaahattelua pää suoralla, laukka-avuista lisää pukkisarjoja ja kaahausta, mutta Alice pysyi tiiviisti tamman selässä. Puolen tunnin jälkeen ratsukon meno rauhoittu Leidin taipuessa paremmin Alicen alla. Tamma selvästi ymmärsi että tätä ratsastajaa hän ei voisi päihittää. Koettelemukset olivat selvästi uuvuttaneet ratsukon, mutta lopputunnista ratsukon yhteistyösujui jo hyvin.

Tallin varustehuoneessa nauttiessamme vielä kahvit lopuksi Alice naurahti että johan omistin mielenkiintoisen ratsun ja perään kehui vielä miten lahjakas kouluratsu tamma oli. Alice kertoi nauttivansa haasteista ja lupautui ilomielin ratsuttamaan tammaa muutaman kerran viikossa korvausta vastaan.

Syyskuu 2017
Olin juuri ostanut Yhdysvalloista pari puoliveritammaa jonka jälkeen ajattelin virallisesti julistautua ikuiseen ostolakkoon kunnes Jasper olisi leppynyt minulle. Miesrukka ei ollut vieläkään toipunut siitä että eräänä päivänä Zonjietin pihaan kurvasi hevostraileri kaksi uutta tammaa kyydissään, olin tällöin "unohtanut" kertoa miehelle että olin jälleen kerran laittanut pankkikortin laulamaan. Tammakaksikon saapumisesta oli päivä. Sinä päivänä Illegitimaten omistaja Helo kertoi että heillä olisi lupaava kouluvarsa myynnissä. Olin aina pitänyt Illegitimaten hevosista ja mielessäni oli aina ollut että vielä joku päivä hankkisin heiltä hevosen. Nähtyäni myyntivarsan sukutaulun ja saatuani runsaasti infoa kuvien ja videoiden välityksellä, niin olin täysin myyty. Rautias tammavarsa oli nätti kuin mikä ja varsasta näki heti että sillä riittäisi potentiaalia vaikka miten pitkälle. Tiesin jo näkemättä varsaa, että tämän minä haluaisin! Seuraava ongelma olisi saada Jasper suostumaan uuteen hevoseen. Jasperin nähtyä varsan myynti-ilmoituksen myönsi mies että tammavarsa vaikutti kieltävältä lupaavalta, mutta epäröi silti. Mies ei olisi lämmennyt taas uudelle hevoselle, mutta hetken suostuteltuani sain Jasperin siunauksen. Paperit pistettiin kuntoon ja pian varsa lennätettiin Namibiaan.

Jo heti ensimmäisenä päivänä tammavarsa julisti itsensä tallin kuningattareksi. Nopeasti vakiintui Lady tamman lempinimeksi, joka oli hyvin osuva. Ongelmia tuli vastaan heti ensimmäisellä viikolla. Lady oli niin pirun ylpeä tammavarsa, että eihän sitä uskaltanut tarhata muiden ikäistensä kanssa sillä muut varsat saivat väin köniin. Lopulta Ladylle löysi sopiva paikka, nimittäin vanhempien tammojen seurassa joiden nenille tammavarsa ei uskaltanut hyppiä vaan tyytyi kiltisti asemaansa lauman nuorimmaisena. Olisipa muut ongelmat ratkennyt yhtä helposti! Ladyn ylpeä ja diivamainen luonne ei tehnyt tammavarsasta helppoa käsiteltävää saati sitten koulutettavaa. Tammavarsa kyseenalaisti AIVAN kaiken. Voitte vain kuvitella miten riekaileina hermot olivat jo ensimmäisen viikon jälkeen! Minun oli pakko varata hemmotteleva kylpyläviikonloppu itselleni ja riekalaisille hermoilleni. Jotenkin minusta tuntuu että joudun varaamaan vielä paljon kylpyläviikonloppuja. Tai vähintäänkin ottaa rentouttavia hierontoja.. Ja paljon.