Varsauutisia
Wonderboy on hevonen, jolla on uskomaton menneisyys josta myös juontaa orin nimi. Kukapa olisi arvannut että pieni hevonen saisi osakseen niin paljon epäonnea kuin Wonderboy. Astuttaessamme Sapphiren mielessämme ei todellakaan käynyt se mitä kaksikon kohdalle osui. Sapphiren tiineys eteni oikein hyvällä mallilla ja vaikka tamma oli luonteeltaan hätäpöksy kuten emänsä niin tamma tuntui ottavan roolinsa varsin hyvin. Kyseessä oli Sapphiren ensimmäinen tiineys ja tietysti meitä jännitti miten Sapphire suhtautuisi uuteen siitostamman rooliinsa.

Sapphiren synnytys käynnistyi täysin ajallaan eräänä sateisena iltanpäivänä. Namibiassa satoi hyvin harvoin, joten yleensä pidimme sadetta jonkinlaisena epäonnenmerkkinä. Aina kun Namibiassa oli satanut, oli myös aina epäonni kaatunut puolellemme. Enteilimme pahaa, mutta Sapphiren synnytys vaikutti etenevän hyvin ja hetken jo ehdimme huokaista helpotuksesta. Pian huomasimme että Sapphire tarvitsi apua, varsa olisi vedettävä ulos sillä tamman ponnisteluista huolimatta mitään ei tapahtunut. Lopulta huomasimme että varsa oli mennyt takaperin asentoon, joten varsa olisi vedettävä ulos. Lopulta saimmekin vedettyä ruunikon orivarsan ylös. Huomasimme orivarsassa jotain outoa, orivarsa oli hyvin pienikokoinen joten jouduimme lopulta kutsumaan eläinlääkärin paikalle. Emme sanoneet ääneen sitä mitä epäilimme ja lopulta eläinlääkärin antaessa tuomionsa varsasta tuntui kuin maani olisi vedetty jalkojen alta. Orivarsa oli epäkypsä huolimatta siitä että oli syntynyt täysin ajallaan. Emme voineet tehdä muuta kuin viedä varsa klinikalle teholle. Emme edes tienneet selviäisikö varsa.

Seuraavat päivät tuntuivat menevän kuin horroksessa, odotimme uutisia klinikalta mutta tallin arki oli pakko hoitaa. Pikkuvarsan kohtalo oli kuin jättimäinen varjo tilan yllä. Niinä päivinä ei Zonjietissa liioin hymyilty tai vitsailtu sillä kukin kantoi huolta varsasta. Sapphire oli onneksi toipunut hyvin tiineydestä, vaikka tuntui olevan hyvin hämmillään kun ei ollut varsaa vierellään. Vietin pitkiä aikoja Sapphiren luona ja jokin tammassa tuntui hyvin lohdulliselta.

Kaksi viikkoa myöhemmin saimme soiton eläinlääkäriltä että voisimme hakea pikkuvarsan kotiin. Pikkuvarsan hengitysvaikeudet olivat helpottaneet ja orivarsa oli myös sen kahden viikon aikana saanyt hyvin painoa itselleen. Toki pikkuvarsa oli vielä hyvin pienikokoinen muihin ikäisiinsä nähden, mutta selviytymismahdollisuudet olisivat hyvät. Vaikka orivarsa oli saanut huonot kortit elämään, oli pikkuvarsa hämmästyttävän eloisa joka rakasti olla paijattavana suhtautuen uusiin asioihin innolla. Emme olleet ehtineet edes nimetä orivarsaa ja lopulta olimme Jasperin kanssa samaa mieltä että orivarsasta tulisi ehdottomasti Wonderboy, joka kuvailisi pikkuvarsan koettelemuksia.

Wonder kasvoi hyvin hitaasti ja jouduimme ottamaan rauhallisesti varsan kanssa keskittyen ainoastaan pikkuvarsan selviämiseen. Orin ratsukoulutusta jouduttiin lykkäämään vuodella, sillä Wonder tarvitsi vielä selvästi aikaa kasvaakseen, mutta olimme totuttaneet orivarsan jo kärryjen eteen. Wonder nautti suunnattomasti kärryajeluista ja työskenteli aina yhtä innostuneesti ja motivoituneesti. Orin täyttäessä neljä aloitimme Wonderin ratsukoulutuksen hiljalleen täysin orin itsensä ehdoilla. Wonderilla olisi epäilemättä potentiaalia kouluradoille, mutta emme uskaltaneet haaveilla mistään ennen kuin olisimme varmoja että ori todella pärjäisi ratsuna. Wonder oli hyvin nopea oppimaan ja Wonderilla oli aina yhtä positiivinen asenne oli ihan mistä tahansa kyse. Ratsukoulutus eteni hienosti ja Wonder jaksoi aina yllättää, vielä on kuitenkin liian aikaista sanoa mitään orin tulevaisuudesta, mutta se kyllä selviäisi sitten aikanaan.

Syntymä
Jasper oli pitkään varoitellut Shall Be My Princess '88 eli Leidin astuttamisesta. Mies jaksoi aina niuhottaa miten orilla olisi väliä. Jasperin sanoissa oli perää, Leidiksi kutsuttua emätammaa sanottiin usein Kauhutammaksi, joka tiivisti yhteen sanaan koko tamman olemuksen. Oli sanomattakin selvää että piti löytää sellainen ori, joka tasoittaisi Leidin oikukasta luonnetta. Pitkään mietittyä päätimme Jasperin kanssa valita raudikon orin nimeltä MacAllister At, joka oli oriksi harvinaisen tasaluonteinen. Emme uskaltaneet asuttaa Leidiä luomuna, sillä pelkäsimme että tamma potkaisee oria joten tamma hedelmöitettiin keinotekoisesti. Leidi tiinehtyi ensimmäisellä yrittämällä ja pian tamman maha alkoi kasvaa hurjaa vauhtia. Kun Leidin tiineys oli jo loppusuoralla, paineli tamma edelleen vanhaan malliin. Ilmeisesti suuri maha ei lainkaan haitannut Leidin menoa, päinvastoin. Luulimme että se ei ole edes mahdollista, mutta tiineys tuntui vain korostavan tamman oikukasta luonnetta. Kun laskettuun aikaan oli enään pari päivää, siirrettiin Leidi tammakarsinaan jossa tammaa oli helppo valvoa varsakameran kautta.

Kaikki luulivat että tamman varsomisessa tulisi vaikeuksia, mutta Leidi oli kuin kokenut siitostamma ja varsominen oli pian ohi. Yllätyimme kaikki positiivisesti kun huomasimme varsan olevan tamma ja samalla sisällä leimahti pelko että mitä jos varsa on kuin emänsä kopio?! Hutera raudikko tammavarsa kumahti muutaman kerran turvalleen koittaen nousta neljälle jalalle. Muutaman yrityksen jälkeen raudikon tammavarsan jalat kantoivat ja lopulta varsa löysi tiensä emänsä nisälle. Leidille tämä ei sopinut vaan tamma lähes potkaisi varsan luotaan. Yritimme vielä muutaman kerran, mutta Leidi ei suostunut imettämään. Lopulta katsoimme parhaaksi ruokkia varsaa pullosta ja kokeilla myöhemmin uudelleen. Vasta kolmen päivän päästä Leidi päästi raudikon tammavarsan nisälleen. Olimme kaikki huojentuneita. Kaksikko oli päässyt jo edellispäivänä ulos suurelle laitumelle. Tammavarsa ei uskaltanut millään poistua emänsä viereltä, mutta jo parin tunnin päästä varsa teki uhkarohkeita siirtoja riehuen ympäri laidunta aina välillä palaten emänsä rinnalle. Leidi piti tiukasti varsaansa silmällä, mutta muutoin tamma laidunsi kaikessa rauhassa.

Viikko varsan syntymästä oli aika alkaa pähkäilemään nimeä. Halusimme jonkun helposti istuvan nimen eikä nimeä tarvinnut kauaa miettiä. Lopulta varsa päätettiin ristiä Sapphireksi ja poikkeuksellisesti ilman tilan kasvatusliitettä. Sapphirestä kävi ilmi nopeasti, että tammavarsa oli hyvin vahvatahtoinen ja rohkea. Meille kaksijalkaisille selvisi myös että Sapphirella oli myös emänsä piirteitä, mutta raudikolla on myös isänsä piirteitä. Sapphire ei ole kovin sosiaalinen, mutta raudikko tammavarsa tulee melko hyvin toimeen ihmisten kanssa vaikka aina välillä kiukuttaa ja ärsyttääkin. Sapphire on kova koettelemaan ihmisiä, mutta jos tammavarsalle tekee selväksi että hei, minä olen pomo niin Sapphire kulkee hyvinkin nätisti. Tähän asti koulutus on mennyt hyvin, mutta aivan varmasti Sapphire osoittautuu vielä enemmänkin emänsä kaltaiseksi.