Victorientje

KWPN, tamma syntynyt 18.10.2017 koulupainotteinen omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) ruunikonkirjava (Ee/Aa/TT), 163cm 8v 01.12.2017 ko Grand Prix kasvattanut L. Kanye KRJ-II 6 + 40 + 20 + 20 + 5 = 91p.

Jälkeläiset

Sukuselvitys

i. Lord on tummanruunikko koulutaituri Alankomaista, jossa ori on saavuttanut hyvää suosiota ja kilpailutuloksia GP-tason kouluradoilla niin kotimaassaan kuin ulkomaitakin myöden. Lord on suosittu jalostusori, mutta sillä on vielä kilpaileminen hieman kesken ja ori osallistuu vielä vuosittain arvokisojen lisäksi myös muihin kilpailuihin, joten se on rajatusti käytössä siitokseen. 163-senttisellä orilla on kuitenkin jälkeläisiä oman kantakirjansa (kwpn) sisällä seitsemän, joista jokainen on aloittanut hyvällä menestyksellä kilpailemaan koulua ja osa on myös pärjännyt hienosti näyttelykehässä. Ori itse on niittänyt mainetta näyttelykehissä myös ulkomailla ja on palkittu kantakirjassa kakkospalkinnolle. Näyttelyissä Lord on osallistunut myöskin riding-luokkiin ulkomuotoluokkien lisäksi menestyksekkäästi. Luonteeltaan orin kerrotaan olevan melkoinen hurmuri, johon rakastuu ensisilmäyksellä. Varsoilleen se on periyttänyt hyvän koulukapasiteetin ja liikkeiden lisäksi hyvää käsiteltävyyttä ja rautaiset kisahermot. Rakenteeltaan sen varsat ovat kompakteja paketteja, joilla on kouluhevosen hyviä piirteitä, mutta ne eivät kuitenkaan ole liian raskaita, vaan edustavat hyvin kevyttä ja sopusuhtaista hollantilaista linjaa.

ii. Viking oli hollantilainen tuontihevonen, joka kilpaili uudessa kotimaassaan Britanniassa koulua GP-tasolla. Ruunikko 170-senttinen tähtipää omasi jonkin verran temperamentikkaan luonteen, mutta hyvän ratsastajan alla orin kapasiteetin sai kyllä melkoisen helpostikin esille. Viking ehti urallaan kilpailla kolmenkymmenen sijoituksen verran vaikeissa luokissa osallistuen myös elämänsä aikana näyttelykekkereihin keräten Championaatin arvonimen, joka tosin myönnettiin vasta oriin kuoleman jälkeen sen vammauduttua vakavasti kisamatkallaan auto-onnettomuudessa 12-vuotiaana. Nuorena poismenon vuoksi Viking ei ihan päässyt näyttämään kykyjään siitospuolella, mutta onneksi sen kaukaa viisas omistaja oli kuitenkin käyttänyt oritta siitokseen ennen kohtalokasta kisamatkaa jo muutaman kauden ajan. Vikingiltä jäi jälkeläisiä kaikkiaan kymmenkunta, jotka ovat kaikki kilpailleet vaihtelevalla menestyksellä vaikeaa ja vaativaa koulua. Suuri osa jälkeläisistä on matkustanut takaisin Hollantiin siitos- ja kisakäyttöön, mutta muutama on jäänyt myös Britteihin vahvistamaan sikäläistä puoliverijalostusta.

ie. Temora lopetti kilpauransa suhteellisen myöhään eikä 25-vuotiaaksi kilpaillut ruunikkotamma juuri ehtinyt toimia siitoksessa kisaurankaan aikana. Siltä jäi jälkeläisiä kolme, jotka ovat kaikki orivarsoja ja kilpailleet koulua sekä kantakirjattuja. 169-senttinen tamma periytti itseään paljon pienempiä varsoja, jotka kuitenkin sopivat emänsä kavionjäljissä hyvin kilpailemaan kouluratsuina. Luonteeltaan Temora oli vallan sympaattinen ja kiltti, mutta osa sen varsoista on perinyt kuitenkin isältään aimoannoksen tulta ja tappuraa, ollen kuitenkin käsiteltävissä kisaratsun ammattiin. Temoran kisaura sisältää 30 sijoitusta vaativissa koululuokissa ja sen suvusta löytyy koulupuolen taitajien lisäksi muutamia esteratsuja ja yleishevosia kauemmista polvista. Temoran vanhemmat ovat kuitenkin kisanneet koulua. Temora lopetettiin kolmikymppisenä hampaiden mentyä todella huonoon kuntoon, eikä loppuaika olisi enää ollut hevosen elämää parhaimmillaan, joten tehtiin raskas päätös päästää rakas lemmikki ja kisahevonen sekä siitostamma haudanlepoon.

e. Paris on kakkospalkinnon kantakirjatamma, joka edustaa hollantilaista sukulinjaa ja myös sen esivanhemmat ovat hollantilaista syntyperää ainakin kuudenteen polveen saakka. Paris on nimensä tavoin melkoinen hienohelma, joka osaa kyllä kisatilanteissa käyttäytyä arvon neidin tavoin, mutta kotona saattaa olla melkoinen vastarannan kiiskikin toisinaan ja tarhatessa diva toisia hevosia kohtaan. Aina on kuitenkin ruunikonkirjavan tamman kanssa toimeen tultu ja se on melkoisen herttainenkin yrittäessään joskus iskeä tallin oreja oman tarhan puolelta. 162-senttinen tamma on periyttänyt melko pientä kokoa jälkeläisilleen, mutta koulu-uralla se ei ole kummemmin menoa haitannut. Näyttäviä liikkeitä ei tammalta oikein löydy lyhyen rungon vuoksi, mutta isommilla oreilla astutettuna ovat varsat perineet sitten parempaa laatua rakenteen ja liikkeen suhteen etenkin. Paris on tehnyt hyvän kisauran vaativalla tasolla kouluratsuna ja ura sisältää nelisenkymmentä sijoitusta sekä muutamia arvokisavoittoja. Paris on saanut tähän mennessä kuusi varsaa, mutta on yhä siitoskäytössä aktiivisesti oman kantakirjansa sisällä. Tamman jälkeläiset ovat kilpailleet koulua ja pärjänneet myös näyttelyissä kohtalaisesti.

ei. Rataplan on siitoksessa vähemmän käytetty nimi ja hollantilaisella oriilla onkin vain kolme jälkeläistä pitkän kisauransa pääteeksi tehtynä. Ruunikko 172-senttinen ori on kuitenkin suhteellisen hyvässä kunnossa, joten liekö kuitenkin nyt tänä vuonna kisauransa päätettyään sitten vielä olla tarkoitus siitoksessa, jää nähtäväksi. Rataplan eli tutummin Raksu on sympaattisen luonteen omaava herrasmies, jonka kanssa on helppoa kisata ja kiertää ulkopuolisia kisoja sillä ori on erittäin rauhallinen ja kiltti käsitellä, eikä pahemmin kisossakaan puuhaa omiaan. Raksun jälkeläiset ovat perineet rennon elämänkatsomuksen ja hyvät liikkeet kouluradoille kilpaillen myös vaikealla koulutasolla. Raksun kisaura päättyy tosiaan vasta tänävuonna ja seniorivaarin ikään ehtinyttä oria eivät ikävuodet kyllä pahemmin ole kaltoin kohdelleet, sen verran komeassa kuosissa ori yhä on. Raksun vanhemmat ovat myös kouluhevosia ja kilpailleet kotimaassaan Hollannissa vaikean tason kouluratsuina ja suvussa on kouluverta pidemmällekin.

ee. Lalindi on ruunikonkirjava vain 160-senttinen tamma, jota ei tosiaan ole koolla pilattu mutta tamma onkin ihanteellinen nuorisoratsu poneista siirtyessä. Hyväluonteisena hevosena se on myös ollut suosittu lapsiratsastajienkin keskuudessa, sillä omistaja on itse keskittynyt lähinnä siitokseen kilpailemisen sijasta. Kilpailu-uransa ohessa (30 sijoitusta) tamma on pyöräyttänyt maailmaan kolme hienoa kouluhevosen alkua, joista on lupa odottaa kyllä vaikka ja mitä sen sukuun ja rakenteeseen sekä liikkeeseen katsoen. Varsoista yksi on jo ehtinyt kisahevosen ikään ja menestynyt hyvin koulu-urallaan. Lalindin luonteesta huolimatta sen tammavarsa etenkin on käytökseltään hieman diva, eikä aina niin helppo käsitellä. Sen sijaan kaksi orivarsaa ovat säyseämpiä ja maltillisempia kisakumppaneita. Lalindi edustaa hollantlaista kantakirjaa ja on myös siitoskäytössä ainoastaan samalle linjalle. Lindiä ei ole kantakirjattu, mutta sen vanhemmat ovat molemmat kakkospalkinnon hevosia ja varsoistakin yksi kirjattu.

© Jannica

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Toukokuu 2018
Olin jo pitkään kironnut Jasperille kovaan ääneen, ja useasti ettei Zonjietissa ollut varsaa Victorientjestä. Victorientje oli kaunis herasilmäinen ruunikonkirjava tamma, joka oli jo kokenut siitostamma ja josta haaveiltiin Zonjietiin uuden kirjavan linjan luomista. Kyllähän tammalla jo kaksi varsaa ennestään oli joista vanhemman orivarsan, Quilver vd Halorin piti alunperin jäädä Zonjietiin siitosoriksi. Kohtalo ei ollut asiasta aivan samaa mieltä ja muutamaa vuotta myöhemmin Quilver jouduttiin myymään. Tätäkin asiaa kirosin Jasperille vaikka miten paljon. Victorientjen toinen varsa oli tilausvarsa Hollantiin, seurasin etäältä kirjavan tammavarsan kasvua ja jälleen kiroilin että miksi, oi miksi, Zonjietissa ollut vieläkään varsaa Victorientjestä.

Olimme suunnittelemassa Jasperin kanssa tulevan kevään varsoja, Victorientje oli ensimmäisenä listalla. Koska tammalla oli jo ura takana, niin lopulta päädyimme valitsemaan mustan belgialaisen orin, Shamanin, joka oli vasta hiljattain alkanut tekemään tulosta kouluradoilla. Shaman oli lupaava nuorikko, jolta odotettiin paljon tulevaisuudelta kuin myös siitosorina. Olimme Jasperin kanssa hyvin yksipuolisia päätöksen suhteen joten heti sopivan hetken osuessa kohdalle pistimme pyörät pyörimään ja pian saimmekin varmistuksen Victorientjen tiineydestä.

Povasimme Jasperin kanssa mikä varsasta voisi tulla. Jasper halusi ehdottomasti mustankirjavan orivarsan, mutta minä halusin tammavarsan. Asiasta oli kuitenkin turhaa kinata, joten tyydyimme vain sarkastisiin heittoihin. Kun laskettu aika alkoi olla käsillä, olin todella jännittynyt. Haaveilin niin kirjavasta tammavarsasta etten mennyt mukaan edes Jasperin naljailuihin. En tietenkään saanut nukuttua sinä yönä ja aamun valjetessa Victorientje oli edelleen hyvin paksusti tiineenä. Kun päivä alkoi kääntyä iltaan ei varsasta ollut vielä jälkeäkään. Vasta kellon lähennellessä keskiyötä alkoi Victorientje osoittaa varsomisen merkkejä. Minä olin tietysti viimeisenä paikalla, sillä olin jumittunut puhelimeen. Päästyäni Victorientjen karsinalle katsahdin oljille hyvin ärsyyntyneenä etten päässyt osallistumaan varsomiseen. Pian ärsyyntyminen vaihtui onneksi huomattuani että varsa oli tamma. Ensivaikutelma varsasta oli.. Hyvin valtava. En muista eläissäni nähnyt yhtä isokokoista vastasyntynyttä tammavarsaa, arvelin vahvasti että tammavarsasta kasvaisi paljoa emäänsä suurempi.