Vidor

KWPN, ori
syntynyt 13.01.2019
koulupainotteinen
omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096)
ruunikonpäistärikkö (Ee/Aa/nRn), 164cm
8v 01.06.2018
ko Intermediaire I
kasvattanut A. Braam


© Rosenhof
© Rosenhof © Rosenhof © Rosenhof
Star Mover
kwpn, rn, 168cm
Moderator
kwpn, rn, 169cm
Roodus
Frida
Almadina
kwpn, m, 165cm
Cruiser
Sarabella
Amoya
kwpn, rn päis, 162cm
Radieux
kwpn, rt, 166cm
Praxios
Valyirie
Lomitas
kwpn, rn päis, 163cm
Standout
Chiquita

 

Vidor on hajamielinen lahopää, joka tuppaa unohtelemaan asioita. Lisäksi sillä on hyvin nopeat liikkeet ja se on mestari keksimään kujeita, kuten murtautumaan karsinasta ulos vain siksi että Vidor kokeilee kaikkea mitä vain voi hampaillansa suuntaan jos toiseenkin vaikka älli ei riittäisi. Ei ole ensimmäinen kerta kun päistärikön orin on nähnyt juoksentelevan ympäri tilaa, onneksi ori on niin uuno että antaa ottaa itsensä kiinni. Vidor on hevonen, jonka kanssa ei tule ikinä tylsää. Se on sikäli ihan hyvin käsiteltävissä, mutta esittää tyhmempää mitä on. Vaikka Vidor vaikuttaa älykkäältä niin se ei ole, se nyt vain sählää kaikkea ja onnistuneesti saa aikaan tempauksia. Lähes yhtä tyhmä kuin saapas, jolla on ihmeellinen taito keksiä kaikkea eriskummallista. Kaiken sen häslärin alla on ihan taitava kouluratsu, jos vain ratsastaja tietää miten käsitellä oria.

Tuplavarmistus on aina tarpeen Vidoria käsiteltäessä, vaikka oria ei ole tunnettu älykkyydestään niin Vidor on niittänyt mainetta jos toiseenkiin suuntaan siitä että ori onnistuu aina säheltämään jotain jonka seurauksena hevonen yleensä kirmaa vapaana tai pahimmassa tapauksessa saa itsensä entistä enemmän solmuun. Olisipa Vidor kuin muuli tai aasi, jähmettyisi paikalleen vaaratilanteessa, mutta ei. Onneksi Vidor ei ole hankala tapaus jos ori sattuu pääsemään irti vaan hevonen antaa ottaa itsensä kiinni nätisti ilman mitään draamaa. Ehdoton nyrkkisääntö on että Vidoria ei tulisi hetkeksikään jättää yksin jos ori on kiinni niin pitää huolen että kiinnitys myös pitää. Muutoinhan Vidor on helppo tapaus käsitellä, ori on hyvin kiltti ja nöyrä, jonka kanssa kaikki sujuu ongelmitta. Vidor on hieman yksinkertainen joten jos orilta odotetaan jotain vaativampaa, on ihmisellä oltava myös roimasti kärsivällisyyttä sen opettamiseen. Tarhatessa Vidorille ei saa ikinä laittaa loimea ja riimu on ehdottomasti otettava pois. Onneksi Namibiassa on lämmin sää ympäri vuoden, joten ori kyllä tarkenee vaikka hieman sataisikin.

Vidor on ihan mukiinmenevä ratsu, jolla on luonnostaan elastiset liikkeet ja hyvin yritteliäs luonne. Vidorin älykkyys on suurinpiirtein sitä saappaan luokkaa jonka kanssa on oltava kärsivällinen. Jokaisen uuden asian opettaminen on tuskan ja hien takana, orilta ei yritteliäisyyttä puudu mutta herneen kokoiset aivot hankaloittavat kaikkea. Muutoinhan Vidor on helppo ratsu, joka ei yleensä järjestä turhia yllätyksiä ja joka toimii ratsastajalla kuin ratsastajalla. Ori on myös järkähtämätön kuin kivi, joka säikähtää hyvin harvoin mitään joka tekee orista tasaisen varman suorittajan. Nykyään Vidor suorittaa kaiken kuin alitajuntaisesti lihasmuististaan, jolla ei tunnu olevan hyviä tai huonoja päiviä. Vidor on aina yhtä tasainen ratsu.

Vidor ei jännitä mitään, joka saattaa osittain johtua pienistä avoista ja siitä että ori ei edes ymmärrä että pitäisikö jännittää. Vidor on siis hyvin tasainen kisakumppani, ikinä ei tule ongelmia mutta toisinaan orilta toivoisi edes jotain tunnemyrskyä, ei kukaan ori voi olla yhtä lauhkea kuin Vidor, sehän vain seisoo paikallaan järkähtämättä alahuuli rentona jota ei edes kiinnosta ympäristö ellei siellä satu olemaan ruokaa tai rapsutuksia tarjolla. Vidorin suoritukset ovat aina tasaisen varmoja, joka ei ota vaikutteita ympäristöstään.

  • Ominaisuudet
  • Kilpailutulokset
  • Sukuselvitys
  • Jälkeläiset
  • Päiväkirja

Luonteenpiirteet

Rohkeus

Älykkyys

Temperamentti

Herkkyys

Taidot

Notkeus & nopeus

Kuuliaisuus

Lennokkuus

Askellajit

Kouluratsastus /10

Kuuliaisuus ja luonne

Tahti ja irtonaisuus

Huhtikuu 2019

Vidor on ihme. En edes tiennyt että oli olemassa päistärikköjä hollantilaisia, tiesin vain Saksalaisten hevoset, mutta Hollannin syrjäseuduilla oli eräs kasvattaja, jos häntä voi edes kasvattajaksi sanoa, joka oli kaikessa hiljaisuudessaan vuosikymmenien ajan jalostanut päistärikköjä hollantilaisia vain yhdestä tammalinjasta joka polveutui Saksalaisista hevosista, epäilemättä rhinelandeista. Kysellessäni kasvattajasta kukaan ei ollut kuullut miehestä mitään, mutta kuulin erään kertoneen että hän oli nähnyt kerran miehen tammavarsan näyttelyissä, mutta muuta hän ei osannut sanoa paitsi että tammavarsa oli nätti. Kyselyni jäivät täysin tyhjän päälle ja lopulta huokaisin pitkään miettien että kai se on pakko ottaa itse mieheen yhteyttä.

Lopulta sain kiinni Antoon Braamin, joka puhui hyvin vahvalla hollantilaisaksentilla englantia. Kerroin olevani kiinnostunut miehen mahdollisista myytävistä hevosista, mutta sain vastaukseki vain epämääräistä mutinaa ja lopulta tyrmistyin täysin kun Antoon Braam löi luurin korvaan. Olin hyvin hämmentynyt ja alitajuntaisesti otin puhelimen uudelleen käteen ja soitin toistamiseen samaan numeroon. Tällä kertaa puhelimeen vastasi naispuolinen henkilö, joka vaikutti hyvin ystävälliseltä ja puhui myös englantia huomattavasti paremmin kuin edeltäjänsä. Kun selostin äskeisen tilanteen, niin puhelimesta kuului heleätä naurua naisen kertoen että Antoon Braam ei ollut kovin ystävällinen mies, joka inhosi vieraita ihmisiä. Sain myös kuulla että koko Antoonin uran aikana mies oli myynyt vain kolme hevosta muualle. Kuulemma miehen kasvatustyö oli Antoonin isän peruja, joka oli jatkunut tilalla vuosikymmeniä hyvin pienessä mittakaavassa. Lopulta Aleida esitti minulle kutsun että voisin tulla aivan vapaasti käymään tilalla ja lupasi hoitaa tarvittavat järjestelyt sekä yrittää pehmittää miehensä päätä.

Lopulta seisoin hyvin jännittyneenä Braamin tilan pihassa hyvin ärtyneenä, sillä olin kääntynyt ainakin kymmenen kertaa väärälle tielle sillä olin joutunut suunnistamaan normaalin kartan avulla. Tila oli hyvin pieni, tontilla oli yksi tallirakennus ja omakotitalo, jonkin matka päästä häämötti kenttä ja tarhat. Tila oli kaikessa pienuudessaan hyvin kaunis, hyvin hoidettu ja tilasta näki että siihen oli selvästi panostettu. Lopulta minua vastaan tuli viisissäkymmenissä oleva pienikokoinen nainen, joka esittelu itsensä Aleidaksi. Aleida esitteli minulle tilan ja myös hevoset pikaisesti, kunnes nainen johdatti minut talliin perimmäisen karsinan luo josta pilkotti nuori orivarsa. Aleida kertoi Antoonin harkinneen orivarsan myyntiä, joka oli pitkään aikaan ensimmäinen syntynyt orivarsa. Antoon ei pitänyt oreja tilallaan, ei edes ruunia. Aleida varoitti minua että vaikka Antoon oli harkitsemassa orivarsan myyntiä, niin kauppoja ei välttämättä saataisi päätökseen sillä Antoon oli hyvin kranttu mitä tuli hevosten myymiseen ja vielä tarkempi uudesta kodista.

Kun seisoimme orivarsan karsinalla, huomasin miehen lähestyvän meitä, joka oli epäilemättä Antoon. Tervehtiessäni miestä ja ojentaessa kättäni sain vastaukseksi vain kiekkuisen katseen ja epämääräistä murahtelua. Mietin että miten ihmeessä tälläisen ihmisen kanssa pystyi tekemään kauppoja jos sosiaalinen kanssakäyminen on niin hankalaa. Murahtelun jälkeen Antoon heilautti kättänsä viereisen oven suuntaan joka paljastui myöhemmin satulahuoneeksi, jossa oli myös pieni taukotila. Tässä vaiheessa Aleida jätti meidät kahden naisen todetessa että hän ei ikinä puuttunut hevosbisnekseen.

Se oli luultavasti elämäni hirvein keskustelu, en saanut nyhdettyä Antoonista kokonaisia lauseita ulos, joten kerroin Antoonille kaiken Zonjietista ja omasta hevosharrastuksestani. Kun mainitsin Zonjietin nimen, jokin välähti Antoonin silmissä ja tämän jälkeen mies katsoi minua hyvin pitkään epäuskoisena. Antoon naputteli sormia pöytää vasten ikuisuudelta tuntuvan ajan jonka jälkeen miehen suusta kuului numerolitania, jonka ymmärsin heti olevan orivarsan hinta, joka oli aivan hävytön, mutta koska orivarsa oli oikeastaan ainut laatuaan, en voinut muuta kuin myöntyä.

Jasper ei ilahtunut miehen saadessa tietää millaisen rahamäärän olin tällä kertaa laittanut tuulemaan. Jasper ei voinut ymmärtää silloinkaan kun orivarsa saapui Zonjietiin. Pienikokoinen, rimpula olivarsa ei ollut kovin vakuuttava miltään osin. Vidor oli meinaan luonteeltaan pirun viekas, energinen lahopää jonka luonteen voi vaan toivoa tasaantuvan ajan myötä.