What About Now

VH17-012-0505

kwpn, ori
syntynyt 18.10.2017
koulupainotteinen
omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096)
ruunikonkirjava (Ee/AA/nT), 167cm
8v 01.12.2017
ko Vaativa A
kasvattanut I. McKenzie
KWPN-II
(3 + 2 + 40 + 8 + 14,5 + 10 = 77,5p.)

Racket Reciprocal Picolette
Kheya
Continuous Gambatte
Melinte
Serenade Supreme Queenhood
Derena
Spectre Piracy
Fortanea

Sukuselvitys

Isä Racket oli komea mustankirjava suurikokoinen ori, joka on vaikuttanut lähinnä Yhdysvalloissa. Ori oli syntyjään kotoisin Tanskasta pienyrittäjältä joka tunnettiin pääosin ravihevosista. Racket myytiin kolmen vuoden iässä Yhdysvaltoihin jolloin omistajaan teki vaikutuksen orin sukulinjat ja Racketin liikkeet. Ori kypsyi melko hitaasti ja kisauran kaksikko pääsi aloittamaan vasta myöhemmällä iällä. Racket kilpaili suhteellisen aktiivisesti usean vuoden ajan Yhdysvalloissa melko hyvällä menestyksellä. Racketista tuli jopa tunnettu tietyissä piireissä, oli harvinaista tavata kirjava puoliverinen joka ylsi muiden puoliveristen tasolle. Ori oli myös hyvärakenteinen ja sai monesti kehuja myös korrektista luonteestaan. Omistajalla oli suuret suunitelmat jalostuskäyttöä ajatellen, mutta harmillisesti Racket ei ollut kovin hedelmällinen. Arviolta joka kolmas tamma tiinehtyi ja lopulta Racketin suosio jalostuksessa laski. Orin harvat jälkeläiset eivät yltäneet isänsä tasolle, vaikka isänsä hyvän luonteen perivätkin. Racket menehtyi myöhemmin vanhuuteen.

Isänisä Reciprocal oli harvinainen rautiaankirjava korrekti ori kotoisin Saksasta. Ori oli kotoisin kasvattajalta, joka tunnettiin tietyissä puoliveripiireissä. Reciprocal polveutui vaikuttavasta, tunnetusta isälinjasta josta oli lähtenyt liikkeelle monia menestyneitä kouluratsuja. Vaikka Reciprocal olikin luonteeltaan täyttä kultaa, oli Reciprocalilla helposti stressaantuva luonne, joka ei kestänyt kilpahevosena oloa. Oria käytettiin silti edelleen harvakseltaan jalostustapahtumissa, joissa Reciprocal saikin aina kohtuullisen hyvät arvostelut. Reciprocalista kaavailtiin jalostusoria, mutta ilman kisauraa orin jalostusarvo oli matala. Ensimmäisten jälkeläisten ehdittyä kisaradoille selvisi että Reciprocal periytti hyviä kouluratsun ominaisuuksiansa, mutta tällöin oli jo liian myöhäistä sillä ori oli edellissyksynä menehtynyt ähkyyn.

Isänemä Continuous oli kaunis, siro pienikokoinen ruunikko tamma syntyjään kotoisin Hollannista, josta tamma myytiin ensin vuotiaana Saksaan ja sieltä kolme vuotta myöhemmin Venäjälle. Tamman huhuttiin olevan luonteeltaan oikullinen, joka teki Continuousista hankalan hevosen kaikin tavoin. Continuous ei pärjännyt kisaradoilla, ei harrastekäytössä ja lopulta tammasta tuli täysipäiväinen siitostamma. Saksassa asuessaan Continuous oli varsonut kerran ja Venäjällä asuessaan tamma varsoi kahdeksan varsaa lisää. Continuous oli hyvin hedelmällinen ja erinomainen emätamma, jonka jälkeläiset perivät emänsä hyvät ominaisuudet.

Emä Serenade oli juuriltaan ja syntyperältään Yhdysvaltalainen kaunis, rotevarakenteinen rautias puoliveritamma jonka sanottiin olevan luonteeltaan helppo hevonen, toisinaan myös liian helppo joka ei pystynyt pitämään puoliansa laumassa. Eikä tammalla ollut järin potentiaalia kouluradoillekaan vaikka Serenade ei hullumpi kouluratsukaan ollut. Tamma polveutui hieman erilaisemmasta suvusta, josta kuitenkin löytyi muutama menestynyt kouluratsu ja tammasta arveltiin tulevan vielä kelvollinen siitostamma. Väärin. Serenade oli suorastaan kehno siitostamma. Tiinehtymisen kanssa oli ongelmia ja jos tamma tiinehtyikin, niin joka toinen tiineys päättyi keskenmenoon tai varsa menehtyi synnytyksessä. Serenade varsoi yhteensä kolme kertaa, joista kaksi menehtyi synnytykseen. What About Now jäi tamman ainoaksi eloonjääväksi jälkeläiseksi ja sekin oli vahinkovarsa. Alunperin Racketia piti käyttää toiselle tammalle, mutta tammat menivät vahingossa sekaisin ja tilalle tuottiin Serenade. Kaikkien yllätykseksi Serenade tiinehtyi ja tiineyden edetessä loppusuoralle lyötiin jo tallilla vetoa keskenmenosta tai varsan menehtymisestä. Omistajan kuvailtiin kuvailevan tammaa toisinaan nimellä "Kurja epäonninen kaakki".

Emänisä Supreme oli hieno tummanpunarautias ori, jolla sanottiin olevan temperamenttia. Supreme oli hollannintuonti, joka ostettiin käsittämättömän törkeällä hinnalla Yhdysvaltoihin rikkalle perheelle. Ori polveutui erinomaisista linjoista ja vaikka Supreme oli nuori, oli ori harvinaisen kapasiteetikas josta povattiin vielä suurta kouluratsua. Temperamentti teki orista vaikean ja monien mutkien kautta ori saatiin viimeinkin kouluradoille. Onnea ei kestänyt kauaa sillä viidensissä kilpailuissaan Supreme tuli suoraan kouluaidoista läpi jolloin päätettiin sen olevan vikatikki ja lopulta Supreme ruunattiin. Ennen ruunaustaan ori astutettiin kerran tallin omalla tammalla. Ruunauksen myötä Supremen luonne tasaantui ja ori menestyi paremmin kouluradoilla.

Emänemä Spectre oli ruunikko näpsäkkä puoliveritamma, joka oli pärjännyt erinomaisesti nuoresta iästä huolimatta. Spectre tuotiin Yhdysvaltoihin Hollannista nelivuotiaana. Tamma oli tällöin jo hyvin potentiaalinen ja huippuvalmentajan avulla Spectre saavutti maksimipotentiaalinsa. Spectre oli huomattavasti muita ikäisiään edellä ja pärjäsi loistavasti kouluradoilla. Ura jatkui yhtä loisteliaana useiden vuosien ajan, kunnes tamma harmillisesti joutui onnettomuuteen jonka seurauksena ei Spectrestä enään kisahevoseksi ollut. Spectre oli erinomainen periyttäjä, jonka kaikki jälkeläiset ovat menestyneet emänsä tavoin, Serenadea lukuunottamatta.

Jälkeläiset

kwpn t. Adelaide HMS (e. The Honor of Fortuna)
kwpn t. Valyirie (e. Victorientje)
kwpn t. What A Lady (e. Idenette II)

Luonne

Ressuksi kutsuttu ori on luonteeltaan mitä herttaisin, mutta tallin muiden hevosten rinnalla on se ainainen kirppukasa ja tallin vähätellyin hevonen. Syy miksi Ressu aikoinaan meille Zonjietiin ostettiin, taisi olla kirjava väritys ja orin harvinaiset sukulinjat. Ressu on oriksi hyvin tasainen luonteeltaan joka harvoin näyttää oreille tyypillisiä luonteenpiirteitä. Aina on välillä pakko tarkistaa että onko orilla nyt aivan varmasti kaikki tallella jalkojen välissä, eihän tälläistä oria olekaan! Eihän Ressu edes näytä orilta ja lisäksi Ressulla on taipumusta lihoa herkästi, joka taas saa hevosen näyttämään enemmän isolta ponilta kuin sulavaliikkeiseltä puoliveriseltä. Ressu on myös syrjeksitty puoliveripiirreissä ja orista tuskin ikinä edes tulee mitään. Eihän sellaissta hevosta edes kehtaa mainostaa. Ressu on kaikkien säälimä hevonen ja jopa syrjitty laumassa. Onneksi ori on hyvin itsenäinen luonteeltaan eikä ole lainkaan riippuvainen muiden seurasta.

Ressu on luultavasti maailman helpoin hevonen ja ruun.. orin kanssa tulee toimeen kuka tahansa. Ei väliä oliko narun päässä kokematon vai kokenut, Ressuun voi kyllä luottaa. Ori on hyvn itsenäinen luonteeltaan ja vähät välittää mistään huomiosta. Toisinaan tuntuu että Ressu on täysin eunukki sillä ori ei korvaansakaan letkauta edes häslingin keskellä. Se on ihan tavanomainen näky jos ori nuokkuu hoidettaessa. Sitä samaa tapahtuu jopa pesukarsinassa. Mistä herääkin kysymys että kuka hevonen oikeasti pystyy nuokkumaan pestäessä?! Kengittäjällä ja eläinlääkärillä on myös sama ilmiö. Välillä tulee väkisinkin miettineeksi että eihän tässä hevosessa ole mitään väriä tai edes mitään luonnetta. Tietyissä tilanteissa se on eduksi, mutta täytyy myöntää että aika käy hyvin helposti pitkäksi tämän hevosen kanssa.

Ratsuna ori on helppo, mutkaton sekä laiska. Vioistaan huolimatta Ressulla on erinomainen keskittymiskyky ja kärsivällisyys. Huippuvalmentajan avulla orin taidot saatiin hiottua maksimitasolle asti. Vaikka Ressua ei ikinä voisi verrata muihin puoliverisiin, niin ori ei silti ole hullumpi ratsu, joskin orin osaaminen on paljon ratsastajasta kiinni. Päättäväisellä ratsastajalla, joka ei anna orille aikaa löysäilyyn, on Ressu näppärä luottoratsu joka menisi vaikka läpi harmaan kiven jos ratsastaja niin päättäisi. Ori on hyvin luottavainen ratsastajaansa kohtaan eikä missään tilanteessa kyseenalaista ratsastajansa auktoriteettia. Ratsastajalla onkin täysi työ selässä, sillä ori ei pistä likoon sen enempää kuin ratsastajakaan.

Ressu on mutkaton kisakumppani, eihän hevoseen saa väriä edes kisapaikoillakaan. Enemmän kiinnostaa nuokkuminen. Yleensä Ressu herää siinä vaiheessa kun ratsastaja kapuaa selkään. Verryttelyissä menee aina oman aikansa, sillä ori on hyvin hidas syttymään. Monipuoliset verryttelyt ovat avainsana menestykseen ja radalle päästyään ori on huomattavasti rennompi ja vähemmän kankea.

Päiväkirja

Varsakuulumisia - Toukokuu 2018
What About Nowista ei ikinä odotettu liioin suuria. Oli suorastaan hämmentävää miten hyvin ori oli menestynyt kouluaitojen sisäpuolella. Monesti vitsailimme Jasperin kanssa siitä millaisia orin jälkeläiset tulivat olemaan. Kun orin ensimmäinen jälkeläinen syntyi, myytiin tammavarsa heti vieroitusiässä Alankomaihin. Olimme hämmentyneitä. Emme todellakaan säästäneet sanojamme Jasperin kanssa kuvailtaessa oria mahdolliselle ostajalle. Kun What About Nowin toinen varsa syntyi, ajattelimme tietysti ettei sitä kukaan osta. Väärin. Tälläkin kertaa varsa myytiin ALankomaihin, tosin eri kasvattajalle. Tällä kertaa istahdimme pökertyneinä alas sohvalle, mielessäni pyöri vain "Kuinka.. Miten.. Miksi..?". Varsojen kasvaessa seurasimme mahdollisimman läheltä näiden kasvua. Olimme tajuttoman häkeltyneitä siitä miten hienot hevoset niistä kasvoivat. Katsahdimme mitään sanomatta Jasperin kanssa toisiimme, molempien mielessä oli yksi ja sama asia. Zonjietiin oli saatava varsa What About Nowista.

Olimme lähes yksimielisiä siitä että Idenette II olisi täydellinen tamma What About Nowille. Olihan tamma toki kokematon siitostamma, mutta päätimme silti ottaa riskin. En halunnut odottaa liikoja syntyvältä varsalta, ehkä onni ei suosisi kolmatta kertaa. Tietysti toivoimme kirjavaa varsaa, ehkäpä oria. Kun varsa sitten syntyi, haukoimme henkeämme ihastuneena. Idenette oli aamuyöstä varsonut kauniin ruunikonkirjavan tammavarsan. Varsan kasvaessa emme edelleenkään halunneet odottaa varsalta liikoja. Tammavarsa päätettiin ristiä What A Ladyksi, joka ehkä ymmärtäisi nimen ironian tai sitten ei. Ladyn kasvaessa kävi ilmi että tammavarsa oli hyvin pitkälti isänsä kaltainen, helposti käsiteltäessä ja nöyrä, joskin isäänsä virkeämpi (luojan kiitos). Lady ei ollut kovin fiksu, joten jouduimme kertaamaan oppimiamme asioita monesti.

Kun Lady täytti neljä vuotta, uskalsimme viimeinkin myöntää että tammasta oli kasvanut hieno, hienompi mitä edes uskalsimme kuvitella, mutta ei suinkaan niin hieno että What A Lady vetäisi vertoja muille kovan tason puoliverisille. Osasimme odottaa että tammalta ei tulisi löytymään potentiaalia Grand Prix tasolle, mutta olimme silti iloisia huomatessa tamman kapasiteetin jopa Prix St. Georges tasolle asti. What A Lady oli paljon parempi kouluratsu mitä isänsä ikinä. Tammast huokui selvästi isänsä rauhallinen luonne, mutta muut hyvät kouluratsun ominaisuudet olivat kotoisin emän puolelta.

Historia - Marraskuu 2017
Havahduin tässä yksi päivä siihen että tarvitsin, siis todella tarvitsin uuden kirjavan orin, joka ei ollut sukua yhdellekään Zonjietin hevosista. Kahlasin läpi Euroopan markkinat, mutta tuloksetta. Hienoja yksilöitä oli kieltämättä tarjolla, mutta linjoiltaan ei sopivaa osunut kohdalle. Päädyin sattumalta selaamaan Yhdysvaltojen markkinoita ja monenmonta ilmoitusta myöhemmin löysin suvullisesti sopivan yksilön. Harmi vain että itse hevonen ei ollut kovin hieno. Orilla oli ainakin kuvista päätellen ihan kelvolliset liikkeet, mutta kovan tason kouluratsuksi siitä ei ikinä olisi. Ilmoituksessa luvattiin että hevonen oli tasainen luonteeltaan ja helppo käsitellä. Otettuani yhteyttä ylipirteään myyjään sain lopulta What About Nowiksi kutsutun hevosen koeajalle Zonjietiin.
Kasvattaja kertoi että ori oli ollut tavallaan vahinkovarsa. Ennen syntymää oltiin jalostukseen pyydetty jalostukseen hienoa kirjavaa oria. Tallin pihassa kävi moka työntekijällä ja oikean tamman sijasta astutettavaksi tuotiinkin väärä tamma. Vahinko oli jo tapahtunut joten ei auttanut muu kuin odotella varsan syntymää. Hintapyyntö oli melko suolainen, joten orivarsalle ei löytynyt ostajaa kunnes eräs nimeltä mainitsematon Namibiassa sijaitsevan tallin omistaja teki kaupat hevosesta. Hinta kirveli vielä parinkin kuukauden jälkeen, mutta toisaalta ori oli linjoiltaan täysin sitä mitä olin etsinyt. Ihan sama vaikka se olisi kirppukasa joka ei yltäisi tallin muiden hevosten tasolle! Luonnollisesti Jasper ei ilahtunut (jälleen kerran) vaimonsa uudesta hevoshankinnasta. Pikkuvikoja. Toivottavasti.