Worjenette

KWPN, tamma syntynyt 14.06.2015 koulupainotteinen omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) rautiaankimo (ee/Aa/Gg), 159cm 8v 16.09.2015 ko Grand Prix, re 110cm kasvattanut Cobus van Ros KRJ-II (6,5 + 40 + 19 + 19 + 15 = 99,5p.) KWPN-II (5 + 4 + 40 + 8,5 + 10,5 + 15 = 83p.)

Jälkeläiset

Luonnekuvaus

Ennen Jenkin saapumista meille kaikki oli hyvin, aurinko paistoi ja hevoset elelivät onnellisena tarhoissaan. Sitten saapui Jenkki suurine luuloineen ja jättimäisellä egolla. Se tyyni rauha oli mennyttä. Jenkin kanssa ei kahta samanlaista päivää osu kohdalle. Tamma nopea ajatuksistaan ja mieliala saattaa vaihdella sekunnissa toiseen. Valehtelisin, jos sanoisin Jenkin olevan helppo hevonen millään tavoin. Ei se ole. Lisäksi tammaa on siunattu (tai kirottu) jättimäisillä keuhkoilla ja voi sitä kiljunnan määrää ruoka-aikana. Joten jos joskus tulette käymään Zonjiet Studissa, niin varatkaa edes korvatulpat mukaan. Ja turvakärkikengät. Ja pitäkää vähintään metrin väli tammaan. Tamma todella luulee, tai siis tietää, olevansa koko tallin ehdoton kuningatar ja jokainen, joka uhmaa tammaa, saa todella tuntea sen nahoissaan. Ja jos Jenkki ei pidä jostain, niin sehän kuuluu ja näkyy! Aivan liian monesti olen miettinyt tamman lähettämistä liimatehtaalle, mutta aina jokin on muuttanut mieleni.

Sitä raukkaa käy sääliksi, joka saa Jenkin hoidettavaksi, usein se homma lankeaa aina uusille tulokkaille. Harjatessa tamma pyörii kuin hyrrä ja testaa hoitajaansa, usein irvistelemällä ja mulkoilemalla, toisinaan taas saa tuntea tamman hampaat takamuksessa kavioita putsaessa. Jalkojen käsittely on Jenkin inhokki, tamma suorastaan vihaa sitä ja todellakin koittaa laittaa kapuloita rattaisiin. Jos hoitaja on täysnössö, on tilanne tuhoontuomittu. Jämäkällä otteella ja tiukalla karjaisulla saa tammaa edes hieman ruotuun. Satuloidessa ollaan kuin tulisilla hiilillä ja valmiina ryntäämään karsinasta heti kun tilaisuus ilmenee. Usein käy niin että Jenkki vie käsittelijäänsä, eikä toisin päin. Pääasia että johonkin päästään.

Lienee sanomattakin selvää, että tamman selkään ei parane ketä tahansa päästää? Jenkki on kuin tuulimylly, joka ei osaa lopettaa pyörimistä. Se on jo kiitettävä suoritus, että ratsastaja pääsee selkään asti. Jenkki on kovin herkkä hevonen, joka reagoi voimakkaasti raskaampiin apuihin, jolloin tamma kiihtyy sekunnin sadasosassa neliin. Tamman kärsivällisyys on kärpäsen luokkaa, joten tarvitsee paljon monipuolista aktiveettia ettei tylsisty. Kouluaitojen sisäpuolella ratsastajan täytyy todella laittaa parastaan saadakseen tammasta täyden potentiaalin irti. Jenkki on upea kouluhevonen lennokkaine askelineen, mutta yksikin virhe ratsastajalta, niin tamman keskittyminen herpaantuu. Esteradalla Jenkki on täystuho. Tamma pitää hyppäämisestä omalla tyylillään, johon kuuluu se, että rynnitään joko esteistä läpi tai sivusta niin täysiä kuin vain pääsee. Estekaluston kannalta olisi parempi, jos tammaa ei ikinä päästettäisi esteradalle. Puomiharjoittelu on vielä turvallista.

Lastatessa tamma menee suosiolla traileriin, vaikkakin siihen kuuluu täysiä rynniminen ramppi kolisten. Pois tulo hoituu samalla tyylillä, jonka lisäksi päästetään ilmoille kimeä kiljaisu että hänen kuninkaallinen korkeutensa on saapunut! Muihin hevosiin on ehdottomasti muistettava pitää turvaväli, myös verryttelyssä. Jenkki kyllä nappasee toista takamuksesta jos saa vain tilaisuuden. Radalla ei onneksi tätä vaaraa ole, mutta ratsastajan on paneuduttava suoritukseen satakymmenprosenttisesti.

Sukuselvitys

i. Urule oli pienikokoinen massiivinen rautias suurimerkkinen ori, joka vaikutti erityisesti Saksassa. Ori myytiin vuoden ikäisenä Hollannista Saksaan huomattavan korkealla hinnalla. Luonteeltaan orin sanottiin olevan hyvin varauksellinen ja arka hevonen, joka ei sietänyt ketä tahansa lähellensä. Kovin monien hevosten kanssa ei Urule tullut toimeen, sillä ori oli hyvin voimakastahtoinen ja tarkka reviiristään. Kouluratsuna ori oli kuitenkin ehdottomasti omiaan, hyvin sulavaliikkeinen hevonen, joka osasi vaivattomasti liikkeet Grand Prix tasolle saakka. Urule kilpaili ratsastajansa kanssa erinomaisella menestyksellä ympäri Eurooppaa. Ori menehtyi 12-vuotiaana pahaan ähkyyn äkillisesti eikä ehtinyt astua kuin parisenkymmentä tammaa.

ii. Uria, jälkeläisensä tavoin rautias rotevarakenteisempi 165cm korkea ori, joka oli aikansa menestyneimpiä hevosia Hollannissa. Urian nuoruus oli vaikea hevosen jäädessä orvoksi, mutta ori osoittautui erittäin sitkeäksi hevoseksi. Uria kypsyi myöhään ja starttasi ensimmäisen kerran vasta kuusivuotiaana. Siitä alkoi orin kulta-aika ja ratsukko sijoittui jokaisessa kilpailuissaan, johon osallistui. Ulkomuodoltaan Uria oli hyvin komea ja puoleensavetävä, ori palkittiin monesti näyttelykehässä ja sai myöhemmin Vuoden Hevonen - tittelin. Orista tehtiin monia lehtiartikkeleita ja esiintyi monesti mediassa. Uria vetäytyi pois kilparadoilta 14-vuotiaana ja astui lukemattomia tammoja niin Hollannista kuin muualta maailmaa. Hyvin monet jälkeläiset ovat perineet isänsä voimakastahtoisen luonteen, mutta myös erinomaiset ratsuominaisuudet.

ie. Katyajn, pienikokoinen ruunikko tamma, jonka historiasta ei paljoa tiedetä. Katyajnin huhutaan syntyneen Hollannissa pieneen siittolaan, joka kuitenkin joutui nopeasti konkurssiin tamman syntymän jälkeen. Tila, mukaanlukien hevoset, konkurssihuutokaupattiin. Katyajn oli myyntihetkellä puolivuotias eikä tamma näyttänyt kovin kummoiselta eläimeltä rimppakoipineen. Ei tiedetä kuka tamman osti ja Katyajnin huhutaan kiertäneen omistajalta toiselle viiteen ikävuoteen mennessä. Kun Katyajn ostettiin nykyiselle omistajalle, oli tamma kovin arka ja pelokas. Omistajalla meni kauan ansaita tamman luottamus. Katyajn oli saanut perusratsukoulutuksen, mutta muutoin oli tamman käsittely ilmeisesti jäänyt vähälle. Katyajn oli ilmeisen lahjakas hevonen, jolta löytyi kyllä liikettä kouluradoille, mutta aran ja pelokkaan luonteensa vuoksi ei omistaja odottanut Katyajnista kilparatsua. Paikallisissa kilpailuissa tamma starttasi pari kertaa ilman menestystä. Sitemmin Katyajn toimi siitostammana ja osoittautui erinomaiseksi emätammaksi. Tamma menehtyi vanhuuden vaivoihin 24-vuotiaana.

e. Winette van de Ros, kimo pienikokoinen siro tamma, joka syntyi Hollanissa Cobus van Rossin talliin. Tällöin ei tilalla ollut vielä virallista siitostoimintaa, joten sen hetkiset varsat syntyivät omistajan nimelle. Heti syntymästään lähtien Winette osoittautui haasteelliseksi tammaksi, joka ei antanut mitään ilmaiseksi. Ilmiselvä Worjenetten kaksoisolento. Tamma kuitenkin oli nopea oppimaan ja lahjakas ratsu vaikeasta luonteestaan huolimatta. Nelivuotiaana Winette starttasi ensimmäisen kerran ja omistaja sai huomata, että elo tamman kanssa oli yhtä vuoristorataa. Toisinaan Winette sijoittui kärkisijoille, toisinaan taas hännille. Seitsenvuotiaana Winette vetäytyi kokonaan pois radoilta ja astutettiin tällöin ensimmäisen kerran. Winette tiinehtyi ensimmäisestä kerrasta, mutta varsa syntyi harmillisesti kuolleena. Toinen varsa syntyi terveenä ja Winette varsoikin kahdeksan hienoa varsaa. Nykyisemmin tamma viettää eläkepäiviänsä laitumella.

ei. Wodur, kimo keskikokoinen kevyrakenteinen ori, jonka isäoriin sanotaan olevan entinen laukkahevonen. Hyvin temperamenttinen hevonen ja kuumakalle, jota ei heti voisi uskoa kouluhevoseksi alkuunsa. Alunperin Wodurista kaavailtiinkin kenttähevosta, mutta hyppylahjoja ei orilta löytynyt alkuunkaan. Sen sijaan liikettä löytyi ja näyttävyyttä. Vaikka Wodur oli hyvin haastava ratsastaa kouluaitojen sisäpuolella, oli ori kuitenkin tavattoman lahjakas. Ratsukko menestyi Vaativa A tasolla enimmäkseen, mutta Wodur osasi myös Intermediate tason liikkeet kohtalaisesti. Omistajalleen ori oli henki ja elämä, joten Woduria suorastaan jumaloitiin kotona. Muun maailman silmissä ei ori erottunut edukseen, joten ei ollut myöskään kovin kysytty jalostuksessa. Wodur astui parisenkymmentä tammaa. Osa jälkeläisistä menestyi keskinkertaisesti tai harrastehevosina.

ee. Freesia, musta suurimerkkinen valtava hevonen, joka syntyi Hollannissa tunnetulle kasvattajalle. Vuotiaana tamma myytiin huomattavan korkeaan hintaan koulutallille. Freesia oli ikäisekseen hyvin kehittynyt ja vaikuttava näky, joten meni kaupaksi heti. Freesia oli luonteeltaan hyvin lempeä ja nöyrä hevonen, jonka kanssa tuli kuka tahansa toimeen. Ratsukko kilpaili Euroopassa jopa Grand Prix - tasolla saakka. Freesia menestyi keskinkertaisesti ja toisinaan sijoittui jopa kärkisijoille. 10-vuotiaana tammalla todettiin jalkavamma, joka esti kilpailemisen. Freesia vetäytyi kokonaan kilpailueläkkeelle ja keskittyi siitostamman uraan. Tamma varsoi seitsemän kertaa ja toisinaan oli hieman ongelmia tiinehtymisen kanssa.

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Syyskyy 2015
Se oli tavallaan arvoitus miten Jenkki meille päätyi. Olin etsimässä niihin aikoihin uusia lupaavia kouluhevosia talliin Hollannista, olin löytänyt myynti-ilmoituksen, jossa sanottiin olevan neljä nuorta hevosta myynnissä. Alunperin minua tietysti kiinnosti se ruunikko iso tamma, jolla oli hienoin suku. Raha ei ollut este. Sovin tapaamisesta kasvattajan kanssa ja heti seuraavana päivänä ajoin tallin pihaan. Kasvattaja kertoi, että ruunikosta tammasta oli monet muutkin kiinnostuneet. Vaikka tamma oli vasta parivuotias, oli se huomattavan upea näky ja jalo pää. Tällöin en vielä vilkaissutkaan muita hevosia vaan olin keskittynyt ruunikkoon. Sitten kuului kimeä kiljahdus ja pienikokoinen kimo tamma päätti iskeä hampaansa ruunikon takapuoleen. Ensireaktioni oli, että johan on kipakka hevonen!
Kasvattaja kertoi kimon tamman olevan myynnissä, mutta vaikealuonteinen, joten hintakin olisi luonnollisesti alempi. Kasvattaja kertoi myös, että tammalla oli upea suku, vaikka ulkomuoto olikin melko vaatimaton. Kiinnostukseni heräsi heti kun kuulin suvusta, tamma polveutui upeasta isälinjasta, josta oli tullut monia menestyneitä kouluratsuja. Ruunikko näytti tämän hevosen rinnalla aivan liian säyseältä ja laimealta. Worjenette vaikutti juuri sellaiselta hevoselta, joka ei periksi anna pienistäkään vastoinkäymisistä. Ehdin asiaa ajatella päässä kymmenen sekunttia, jonka jälkeen älähdin ostavani kimon tamman. Kasvattaja vaikutti hyvin helpottuneelta päästessään eroon Worjenetesta. Paperit laitettiin kuntoon samantien ja tamma pääsi lentämään Namibiaan seuraavalla viikolla varhain.

Joulukuu 2015
Jenkki on rauhoittunut jonkin verran ensimmäisen varsan myötä. Vaikka alkuun epäilin tammaa, olisiko siitä emätammaksi, ylitti Jenkki kaikki odotukseni. Vaikka ensimmäinen varsa tuntui perivän kaikki huonot geenit ja Woria Z oli ruma kuin mikä, ajattelin vain että ehkäpä olin valinnut väärän orin. Jenkki ei ole kovin kaunis hevonen eikä Worian isäkään ollut mikään hyvärakenteisin. Jenkin astuttamista olen suunnitellut toistamiseen, mutta sopivaa oria ei vain ole löytänyt. Viimeksi käytin Zonjietin omaa oria, nuorta raakiletta Tibonedosta. Nyt haluaisin löytää Jenkille menestyneen, hyvärakenteisen ja hyväliikkeisen vaativan tason kouluorin, jolla olisi ennestään näyttöä jälkeläistensä puolesta. Toistaiseksi ei ole sopivaa ehdokasta kohdalle osunut, mutta Jenkki on vielä nuori ja orin ehtisi hyvinkin etsimään sitten myöhemmin.

Kouluvalmennus - valmentajana Juulia
Seuraava valmennettava oli pienikokoinen kimo tamma Worjenette. HM kertoi hieman ratsustaan ja aloin sen pohjalta suunnittelemaan valmennuksen tehtäviä. Alkuverryttelyiden jälkeen jatkoimme tehtävällä, jossa sai kyllä koko ajan olla tekemässä jotain ja tylsää ei tulisi. Jokaisen sivun keskelle tehtiin ravivoltti ja kulmat käännettiin takaosakäännöksellä. Pitkät sivut ravattiin isommassa ravissa ja lyhyet sivut kootussa ravissa. Jenkki ei ensin millään halunnut tehdä takaosakäännöksiä mutta pienellä suostuttelulla HM sai tammansa ne tekemään. pitkät sivut tamma ravasi niin lennokkaasti, että se näytti miltei lentävän. "Jos tuntuu siltä, voit tulla voltit pitkillä sivuilla passagessa ja tehdä lyhyiden sivujen keskelle voltin jälkeen muutaman askeleen verran piaffea", sanoin ratsastajalle. Lisäsin tehtävään vielä keskiympyrän laukassa tempoa vaihdellen, sillä Jenkki näytti hieman turhautuneelta. "Okei, jätetään tehtävä tähän", sanoin hetken päästä. "Jatketaan laukkatehtävillä, nosta koko uralle laukka ja aloita tulemalla lävistäjälinjat muutamaan kertaan tehden muutamia laukanvaihtoja tai kokoamisia", sanoin. Jenkki laukkasi reippaasti mutta HM sai sen pian hyvin hallintaansa. Toiselle lävistäjälle tamma teki lennokkaat vaihdot ja toiselle kokosi laukkaansa hyvin. "Tule nyt keskihalkaisijalle ja käännä i-kirjaimesta laukkapirueti vasempaan", ohjeistin ratsastajaa. HM käänsi tammansa linjalle ja pian sen jälkeen piruettiin. Piruetti tuli vähän hutiloiden, joten pyysin tulemaan uudestaan. Tällä kertaa se sujui hyvin, niinkuin myös seuraavilla kerroilla kun käänsimme eri suuntaan. "Eiköhän tämä riitä tältä erää. Voit loppuverrytellä sitä mielesi mukaan", sanoin HM:lle ja tämä siirsi tammansa raviin. Oli tuo Jenkki sitten varsin näpsä tapaus, kaikista erikoisuuksistaan huolimatta oikein ihana ja sympaattinen tamma!

Kouluvalmennus - valmentajana Juulia
Tällä kertaa pääsin valmentamaan jo tutuksi tullutta ratsastajaa HM:ää mutta tällä kertaa täysin uudella hevosella. Nyt ratsastajalla oli allaan kipakka puoliverinen, kimo puoliveritamma Netta. Tamma löntysteli maneesissa ratsastaja selässään eikä ollut minusta moksiskaan kun saavuin maneesiin. HM otti ohjat tuntumalle ja nosti pian tammalla ravin. Netta ravasi hyvää isoa ravia eteenpäin ja työnsi liikettä takaosallaan. Netta näytti keskittymiskyvyttömältä, sillä teki ratsastaja mitä tahansa, Netta teki lähinä omia juttujaan eikä keskittynyt lainkaan mitä ratsastaja sille yritti kertoa. Aloitimme valmennuksen käyntitehtävillä, ensin ympyrällä asetus ja taivuts kuntoon, sitten vuorotellen avo- ja vastataivutuksia lyhyissä pätkissä. Välissä pysähdyksiä ja peruutuksia, jotta saisimme tamman keskittymisen työntekoon. Kohta ratsukko sai tehdä samaa tehtävää ravissa, pysähdysten ja peruutusten tilalle vain käyntisiirtyminen. Netta teki siistit taivutukset molempiin suuntiin. Seuraavana tehtävänä oli nostaa uralle laukka, kääntää poikkihalkaisijalle ja tehdä laukasta pysähdys, neljän askeleen peruutus ja uusi laukannosto. Ensin tehtävä ei onnistunut alkuunkaan. Netta ei halunnut pysähtyä, peruuttamisesta puhumattakaan. Ratsukko kävi läpi pienen tahtojen taiston ja lopulta tamma alistui kohtaloonsa; seuraavan kerran se jo pysähtyi paremmin ja peruutti. Laukannosto oli vielä vähän haparoiva, mutta seuraavalla kerralla sekin oli jo hyvä. Tehtävään lisättiin pääty-ympyrät laukassa, niin, että noin kuuden askeleen välein laukan tempoa tuli muuttaa. Netta lähti laukassa hyvin eteen, mutta palasi vähän huonommin takaisin. Toistojen jälkeen sekin puoli alkoi luonnistua paremmin ja muutamassa kohtaa ratsastaja näytti jo melkein hymyilevän, kun Netta kerrankin toimi halutulla ravalla. Molempiin suuntiin laukkaamisen jälkeen kello näytti jo sen verran, että oli aika lopettaa valmennus. HM ravasi tammaansa rennosti pääty-ympyrällä eteen-alas, tehden välillä siirtymisiä käyntiin lopulta antaen Nettalle pitkät ohjat loppukäyntejä varten.

Kouluvalmennus - valmentajana Amanda H
Harmahtava siro puoliverinen veti formulaa kenttää ympäri. Ratsastajalla oli täysi työ saada hevonen rauhallisesti astumaan alleen. Aluksi homma oli ihan mahdotonta, kun hevosen toinen jalka oli jo ylhäällä, vaikka toinen näytti vielä olevan ilmassa. Se oli siis aluksi aikamoista pomppimista. Huomasin heti, että ratsastaja ei uskaltanut vaikuttaa tarpeeksi hevosen juurikin sen herkkyyden vuoksi. Tämähän oli korjattava samantien, ja käskinkin ratsastajaa tekemään paljon erilaisia siirtymisiä, pohkeenväistöjä kentän poikki sekä sulku- ja avotaivutuksia. Oli erittäin tärkeää, että painetta kyljessä ei lopeteta ennen kuin Jenkki on reagoinut halutulla tavalla. Aluksi tammahan oli korvat luimussa nostamassa väistöavuista laukkaa, mutta itsepintaisesti ratsastaja vain pyysi väistöä, vaikka poni olisi tekemässä ihan jotain muuta. Muutaman kerran Jenkki jaksoi taistella vastaan, mutta hiljalleen se alkoi antamaan periksi huomatessaan, ettei se tällä kertaa tule saamaan tahtoaan läpi. Siirtymiset aktivoivat halutulla tavalla hevosen takaosaa ja se alkoi astua paremmin alleen. Sulusta suoraan avoon ja välissä suoristus taas saivat hevosen reagoimaan pohkeeseen muulla tavalla kuin sillä tutulla ja turvallisella vauhdin kiihdyttämisellä. Kun homma lähti pyörimään, päätin ottaa pari passageharjoitusta loppuun. Tarkoitus oli jäädä kentän toiseen päähän hiomaan passagea. Jenkki oli hyvin peräänannossa ja se tuki kevyesti kuolaimeen. Lähtötilanne oli siis ihanteellinen. Hevonen esitti oikein upeaa passagea. Sen askel oli korkea ja tahdikas sekä se sisälsi hyvän liitovaiheen. Jenkki myös kannatteli itseään rehellisesti ja polki tarmokkaasti alleen. Olin todella tyytyväinen ratsukon esittämiin passageihin, minkä jälkeen se pääsi aloittamaan loppuverkat. Todella upea lopetus vähän heikosti alkaneelle valmennukselle!