i. Choumakeur pärjäsi erittäin hyvin koulukilpailuissa startaten GP-tasolle asti. Kyvykäs ori pärjäsi hyvin myös esteillä ja starttasi muutamia kenttäluokkiakin yleispainotteisten vanhempien jälkeläisenä. Choumakeur oli hienoja jälkeläisiä jättävä ori, jolta jäi kisakentille toinen toistaan upeampia jälkeläisiä, lopullinen määrä on vähän hämärän peitossa, mutta rekisteröityjä puoliverijälkeläisiä oriilla on yhdeksän, joista yksi on palkittu koululaatuarvostelun kolmospalkinnolla. Choumakeur oli luonteeltaan pidetty, yhteistyöhaluinen ja astutustilanteissakin rauhallinen periyttäen hyviä ominaisuuksia ja liikkeitä jälkeläisilleen. Ori lopetettiin jalkavaivojen vuoksi 18-vuotiaana.

ii. Labore oli luonteeltaan haastava ja temperamenttinen, mutta sopivan rauhallisten tammavalintojen kanssa ihan kelpo isäehdokas. Labore sai elämänsä aikana jälkeläisiä kaikkiaan alle kaksikymmentä, joista muutama on kilpaillut koulua ja muutamat esteitä, myös Laboren suvusta löytyy yleispainotteisia, vaikka ori onkin itse kilpaillut vain koulua vaativalla tasolla. Labore on itse kilpaillut koulusta täydet sijoitukset, mutta ei ole käynyt laatuarvostelukokemusta hankkimassa. Näyttelykehissä ori on pärjännyt myös kivasti, sen harvan kerran kun joku reipas ja rohkea on sen suostunut esittämään, sillä se on innostunut kovasti julkisesta esiintymisestä tammaseurassa. Labore lopetettiin levinneen syövän vuoksi 13-vuotiaana, joka selittää myös vähäisen kokemuksen suurkilpailuissa ja maailmalla.

ie. Ariadne oli upea linjakas tamma, jolla oli vahva luonne ja etenkin kiimassa se oli haastava hoidettava. Koulu-urallaan menestynyt ja palkittu tamma teki aina parhaansa ollen kuitenkin selästäkäsin yhteistyöhaluinen ja suhteellisen helppo tapaus. Ariadne on suvultaan hyvä ja sieltä löytyy kouluhevosten lisäksi myös este- ja kenttäpainotteista hevosta, jotka ovat kisanneet koulua. Ariadne itse on kuitenkin pysytellyt koululinjalla ja kilpaillut täydet sijoitukset vaativalla tasolla startaten myös muutaman suurkilpailun. Ariadne on ollut vieraita ihmisiä kohtaa hieman ujo tutustumaan, joten sillä yleensä kilpailivat vain tutut ja turvalliset ratsastajat. Tammalta jäi jälkeläisiä vain muutama varsa, koska sen suku on hyvästä laadustaan huolimatta melko tuntematonta ja vailla meriittejä, joita tunnutaan painottavan nykyisin enemmän varsan valinnassa.

e. Tahara oli luonteikas tamma, joka keräsi ennen siitokseen jäämistään mukavan määrän sijoituksia koulukentiltä GP-tasolta ja alemmiltakin. Tahara kilpaili myös muita lajeja muutaman satunnaisen luokan, mutta ei ole kuitenkaan yleispainotteinen kuten emänsä. Temperamentin alla asui rauhallinen emätamma, joka hoiti varsansa hyvin, ne kaikki kolme jotka sai. Taharan jälkeläisistä kaikki ovat kilpailleet koulua. Tammaan tutustuttua se on hauska kaveri ja rento ratsu, kunhan oli selvät sävelet pomon suhteen, se nimittäin osasi testata kunnolla etenkin uudet ratsastajat. Tahara lopetettiin pahentuneen puhkurin vuoksi, mutta ikää sillä oli tuolloin jo yli kolmenkymmenen ja tamma ehtinyt viettää pitkän eläkeajan.

ei. Marello oli hyväliikkeinen ja pehmeän luonteen omaava helposti alistuva ori, joka tarhasi laumassa ja piti hyvää huolta koko laumastaan. Marello omasi myös hyvän ratsastettavuuden ja oli reipasliikkeinen ori, jonka jälkeläiset ovat myös olleet hyviä liikkumaan ja koulupuolen kisaajia isänsä tavoin. Marellolla on koulusijoituksia GP-tasolta neljäkymmentä ja orin hurja voittosumma kertoo arvokisamenestyksestä. Myös siitoksessa orin nimi oli tunnettu ja kysytty, vaikkei sen oma suku mikään ihmeellinen ollutkaan. Kisameriitit ja kohtalaisen hyvä ulkomuoto kuitenkin kertoivat hyvästä oriaineksesta, joka ei jäänyt tamman omistajilta huomaamatta. Jälkeläisiä Marellolle jäi noin neljäkymmentä, joista suuri osa on kilpaillut koulua arvokilpailuja myöden.

ee. Avionne oli kookas tamma, joka periytti hyviä kouluhevosen ominaisuuksia jälkeläisilleen. Varsoja tammalle syntyi viisi, jotka ovat kaikki kilpailleet koulua. Luonteeltaan Avionne oli hieman arka hoitotilanteissa, mutta ratsuna reipas ja rehti tehden aina parhaansa. Miellyttävä ratsu periytti jälkeläisilleen pääasiassa hyviä ominaisuuksiaan, mutta se ei ollut kovinkaan suuressa suosiossa suvullisesti ja vielä kun yhtälöön lisättiin nuorena alkaneet selkä- ja jalkavaikeudet suosio lopahti entisestään. Avionne lopetettiin vaivojen pahennuttua jo 13-vuotiaana. Kilpailutuloksia Avionnelta jäi täydet 40, eikä sillä ole suurkilpailukokemusta tai laatuarvostelunäyttöä.

© Jannica

bwp t. Wielanda (i. Sir Glanton)
fwb o. Sea Breeze (i. Liekkiharjun Vermilion)

Toukokuu 2018

Zairan tiineys oli erittäin toivottu ja haluttu, olimme astuttaneet tamman komealla mustalla orilla, Waldorfilla joka oli saapunut saman trailerin kyydissä Zonjietiin jonka päivän muistin kuin eilisen. Zaira oli jo hienosti menestynyt kouluradoilla ja lopulta oli aika miettiä tammalle ensimmäistä varsaa. Tuntui vain luontevalta valita ori, jolla oli jo jotain yhteistä historiaa tamman kanssa (vaikka sillä ei loppupeleissä ollutkaan sen suurempaa merkitystä).

Koska tiineys oli Zairan ensimmäinen, niin tietysti hieman jännitimme sujuisiko kaikki ongelmitta. Zaira käyttäytyi kuin kokenutkin konkari ja oli aamuyön aikana varsonut kauniin rautiaan tammavarsan laitumella. Tammavarsalla oli hyvin kaunis pää ja jo heti ensimmäisen elintuntinsa aikana rautias tammavarsa osoittautui rohkeaksi, joka ei lainkaan arastellut muita. Itseasiassa tammavarsa rakasti rapsuttelua ja huomion keskipisteenä olemista. Tammavarsa ristittiin myöhemmin Wielandaksi.

Zaira oli erinomainen emätamma ja luontainen lahjakkuus rämäpäisestä varsasta huolimatta. Rapsutusten lisäksi Wielanda rakasti tehdä omia tutkimusretkiä maailman ääriin (lue: laitumen toiseen päähän) lopulta aina palaten hurjaa vauhtia emänsä luokse kun etäisyys kävi liian pelottavaksi. Rakastin katsoa tammavarsaa, joka oli niin eläväinen ja hassu. Wielanda hallitsi ilmeet eikä tamman hömelölle ilmeille voinut olla nauramatta. Wielanda oli myös nopea oppimaan ja pian oppi kulkemaan nätisti riimussa vaikka emä olisikin ollut hieman kauempana.

Huhtikuu 2018

Minun ei todellakaan pitänyt hankkia neljää uutta kouluratsua, mutta tarjoutui niin mahtava tilaisuus että pelkäsin ettei sellaista enään toiste tule. Tutun hevoskasvattajan serkun kaiman pikkuveljen isän kautta korviini kantautui tieto Belgialaisesta kouluratsastajasta joka oli lopettamassa kokonaan hevoskasvatuksen. Huhujen mukaan naisen kunto ei enään riittänyt hevosille, josta syystä koko tila pistettiin myyntiin hevosineen. Tilalla oli monia hienoja hevosia, niin nuoria kuin vanhojakin joista suurin osa olisi ollut rehellisesti sanoen loistava lisä Zonjietiin. Luonnollisesti Jasper ei oikein ilahtunut asiasta (eikä tili), mies kumminkin ymmärsi että kyseessä oli erinomainen tilaisuus joten Jasper antoi luvan neljään uuteen hevoseen. Tallissa oli tällä hetkellä juuri sopivasti neljä karsinaa tyhjillään.

Valinta oli vaikea eikä tilannetta helpottanut se että koska hevoset piti saada nopeasti myytyä, oli hintakin alhainen. Pitkän harkinnan jälkeen sain päätettyä ensimmäisen hevosen, nuoren mustan lupaavan oriin joka vaikutti hyvin lupaavalta. Parasta Waldorfissa oli se, että mustan orin ratsukoulutus oli jo hyvässä vaiheessa ja Waldorf olisi jo valmis kisaradoille. Toiseksi hevoseksi päätin valita ruunikon nuorikon, Sir du Glaerin, joka ei rakenteellisesti ollut parhaimmasta päästä, mutta orin suku vetäisi heti polvet veteliksi. Tammoista löysin kaksi sopivaa, rautiaan Zairan ja ruunikon Romantican jotka olivat kummatkin vielä nuoria, mutta tammoista tulisi aivan varmasti loistavia siitostammoja aikoinaan. Ja varmasti myös loistavia kouluratsuja.