Cerita

oldenburg, tamma syntynyt 14.06.2017 koulupainotus omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) musta (EE/aa), 164cm 8v 12.10.2017 ko Grand Prix kasvattanut I. Baier VIR MVA CH. myönnetty 18.10.2017 KTK-III (15 + 16 + 19 + 16 = 66p.) KRJ-II (7,5 + 40 + 19 + 20 + 9 = 95,5p.)

Jälkeläiset

Sukuselvitys

i. Fermor oli vaikuttava suurimerkkinen raudikko ori, joka oli syntyjään Saksasta mutta myytiin nuorena Tanskaan, jossa ori on pääosin vaikuttanut. Fermor oli luonteeltaan räväkkä, joka oli haastava hevonen kaikilla osa-alueilla. Orilla oli kuitenkin liikettä ja Fermorin potentiaali huomattiin jo varhain. Ratsukko valmentautui Tanskassa maan parhaalla valmentajalla ja myöhemmin kaksikko teki vaikuttavan debyytin yltäessä 72% tulokseen. Fermor oli vahva hevonen ja pisti ratsastajansa koetukselle jokaisessa kilpailuissa. Ratsukko kilpaili pääosin vain Tanskassa ja sai myös hyvät arvostelut jalostustapahtumista, joskin orin luonne ei tavanomaisesti ilahduttanut tuomareita. Aluksi Fermor ei juuri herättänyt suosiota jalostusorina, syynä lienee orin luonne. Kun orin ensimmäiset jälkeläiset sitten kasvoivat kilpailuikään, kävi ilmi että Fermor periytti myös jotain muutakin kuin luonnettaan, nimittäin hyviä kouluratsun ominaisuuksiansa. Sana levisi nopeasti Tanskassa ja pian tammoja alkoikin löytyä tarjolle. Fermor menehtyi vain 13-vuoden iässä, mutta ori jätti jälkeensä upeat 32 jälkeläistä joista aivan varmasti kuullaan vielä.

ii. Ferreur oli kuin ilmetty kopio pojastaan, Fermorista. Ferreur oli myöskin suurimerkkinen ja rautias, mutta seuraajaansa pienikokoisempi. Ferreur oli luonteeltaan myös tasaisempi. Ori oli kotoisin tunnetulta kouluratsastajalta Saksasta. Ainutlaatuisen Ferreurista teki se, että ori oli kasvattajansa edesmenneen kilpatamman ainut jälkeläinen. Odotukset oria kohtaan olivat luonnollisesti korkealla eikä Ferreur kasvaessaan tuottanut pettymystä. Ori oli älykäs hevonen, joka suorastaan piti esiintymisestä. Ferreur menestyi kisakentillä, ei pelkästään Saksassa vaan myös muualla Eurooppaa. Orin kisaura katkesi harmillisesti 12-vuotiaana oritappelun jäljiltä. Ferreur sai rajun potkun takajalkaansa ja siitä lähtien orista tuli rampa. Ferreurilla oli kuitenkin vielä loistoisa tulevaisuus edessä jalostusorina ja ori astuikin elinaikana lähes sata tammaa. Orin jälkeläiset ovat menestyneet hyvin koulukentillä, osa on poikkeuksellisesti osoittanut lahjoja myös valjakkoajoon.

ie. Taraea oli kaunis ruunikko tamma, jolla oli tavattoman siro pää muistuttaen etäisesti arabialaista täysiveristä. Taraea oli kotoisin Saksan maaseudulta yksityiseltä elinkeinoharjoittajalta joka omisti kolmen hevosen lisäksi myös lehmiä. Taraean omistaja oli koko ikänsä haaveillut omasta kouluratsusta ja -urasta, mutta harmillisesti naisella ei riittänyt aikaa maatilan töiltä yrityksistä huolimatta. Kaksikko kävi epäsäännöllisesti tunneilla ja ratsukkoa myös nähtiin pari kertaa paikallisissa kilpailuissa. Taraea oli harvinaisen potentiaalinen hevonen vaatimattomaan sukuunsa nähden. Pian haaveet haudattiin ja kaksikko palasi normaaliin rytmiinsä. Taraea varsotettiin kerran elämänsä aikana ja orivarsa myytiin myöhemmin Tanskaan.

e. Chatterberry on kaunis suurikokoinen musta tamma joka syntyi joulun aattona Saksaan kasvattajalle, joka oli tunnettu laadukkaasta kasvatustyöstään. Chatterberry kilpaili nuorempana Saksassa kohtuullisin tuloksin ja siirtyi 7-vuotiaana täysipäiväiseksi siitostammaksi. Chatterberry osoittautui erinomaiseksi emätammaksi ja tamma varsoi lähes joka vuosi toimien jopa pari kertaa sijaisemänä. Tamma oli luonteeltaan tasainen, kiltti ja toimi aina välillä tilan nuoremmille opetusratsuna. Chatterberryn kaikki jälkeläiset ovat olleet erinomaisia kouluratsuja. Tällä hetkellä tamma viettää ansaittuja eläkepäiviään Saksassa.

ei. Carrick oli aikoinaan tunnettu ori, jonka nimi oli tällöin kaikkien huulilla. Ori polveutui erinomaisista linjoista ja Carrick näytti jo nuorena potentiaalinsa kouluradoille. Carrickilla oli mahtava luonne ja täysi kouluratsun sydän, vain taivas oli rajana tämän hevosen kanssa. Carrick kilpaili ympäri maailmaa erinomaisin tuloksin startaten jopa 22-vuotiaana. Ori ei ollut rakenteellisesti korrektein, mutta muut ominaisuudet korvasivat sen joka rakenteesta puuttui. Carrick astui elämänsä aikana lukemattomia tammoja ja vielä orin kuoleman jälkeen Carrick oli kysytty. Eikä täysin suotta, sillä Carrick periytti niin liikkeitään kuin hyvää luonnettaan jälkeläisilleen.

ee. Ceris oli pienikokoinen musta tamma, joka oli rakenteeltaan hieman massiivisempi mutta ei ketteryydessään hävinnyt muille kouluhevosille. Alunperin tamma ostettiin siitostammaksi ja ensimmäisen varsan myötä huomattiin sattumalta myös tamman potentiaali. Kun varsa oli vieroitettu, pistettiin 6-vuotias Ceris tehovalmennukseen ja vuotta myöhemmin ratsukkoa nähtiin Saksan kouluradoilla. Harmillisesti Ceris osoittautui myös melko hermoheikoksi hevoseksi, joka stressaantui helposti. Tamman oikullisuus ei auttanut asiaa josta syystä ratsukon menestys oli toisinaan hyvinkin vaihtelevaa. Kahden vuoden kisauran jälkeen päätettiin että Ceris palvelisi paremmin siitostammana. Tamman aikaisempi jälkeläinen oli kasvanut jo ratsuikään joka vain vahvisti epäilyksiään siitä että Ceris olisi myös hyvä periyttäjä.

Luonnekuvaus

x on erittäin kiltti tamma, joka innostuu omien ihmisten kanssa tekemään usein pieniä jekkuja, kuten kaatamaan harjakorin tai ojentelemaan ruokakuppiin unohtunutta linimenttipulloa iltaruokinnassa. Hoitotoimenpiteissä ja varustaessa tamma on kiltti ja kultainen lurppahuuli, joka jaksaisi seisoa puunattavana ja rapsuteltavana vaikka koko päivän. Tamma osaa avata solmut, muttei ole varsinaisesti karkaavaa tyyppiä, joten eipä sen niin ole väliksi muistaako tallisolmun sisään pujottaa loppunarua. Varusteita hakiessa ovi on kuitenkin syytä vetää lukkoon, sillä yksin jäädessään voi kyllä Cerita mieleen pälkähtää lähteä tutkimaan maailmaa. Hyväkäytöksinen tamma puuhailee omiaan varustamisen ja hoitamisen aikana, eikä pahemmin reagoi satulavyön kiristykseenkään. Sympaattinen tamma on joka suhteessa siis oikea lelliheppa ja mainio väline aloittelijoiden hoito-opetteluun. Cerita tulee tarhatessa toimeen kaikkien kanssa, mutta yksin jäädessään on syytä tarkistaa, että sähköt ovat päällä ja portti hyvin lukittu, ettei tamma tylsistyessään keksi pakokeinoja talliin.

Ratsunakin Cerita on kuuliainen ja osaava tamma, joka taitaa GP-tason koululiikkeet ollen kuitenkin pehmeä ratsu ja helppo ainakin jossain suhteessa. Uusien kanssa se osaa kyllä esittää vaikeasti tavoiteltavaakin, mutta ei kuitenkaan tee mitään tyhmää. Hommista Cerita osaa kyllä lintsata uusien kanssa, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Cerita on reipas ratsastaa ja sillä on mukavat askellajit istua ilman satulaakin. Maastossa Cerita on hieman hätäinen ja toimii parhaiten kaverin kanssa. Kesäaikaan Cerita saa olla tarkkana, ettei tamma pysähdy joka ikiseen puskaan ruokailemaan. Se ei ole säikky maastossa ja on hyvin tottunut kaikenlaisiin ajoneuvoihin. Kisapaikoilla Cerita osaa keskittyä hyvin suoritukseen ja on helposti tottuvainen uusiin paikkoihin pitkillä kisareissuilla, kunhan rutiinit pidetään suunnilleen samanlaisina kuin kotona. Traileriin Cerita menee tottuneesti ja matkustaa kiltisti sekä yksin että kaverin kanssa.
Luonteesta kiitos Jannicalle!

Kilpailumenestys

Päiväkirja

15.01.2018 - Valmistautumista laatuarvosteluun
Viime pari kuukautta oli ollut aivan liian kiireistä, johon piti sovittaa hevoset sekä henkilökohtainen elämä. Niin kiirehän siinä sitten lopulta oli että tammikuun laatuarvostelutilaisuus jäi kokonaan välistä, toisaalta kun tarkemmin ajattelee niin ehkä se on vain hyvä. Ei siinä olisi ollut edes tarpeeksi aikaa valmistella hevosia.
Kun helmikuun tilaisuus julkaistiin, päätin että sinnehän mentäisiin neljän hevosin voimin kuten yleensä. Tällä kertaa lähtisimme liikkeelle kahden orin ja kahden tamman voimin. Oreista valitsimme Boticellin, Quervainin ja tammoista Dona Bellan sekä Ceritan. Kullakin oli jo kultaiset vuodet takana joten siinä riittäisikin työtä saada hevoset laatuarvostelukuntoon kyseiseen päivään. Sinänsä Boticelli ei ollut ongelma, ori oli toiminut aktiivisesti jalostuksessa viimeaikoina ja orilla oli myös erinomainen liikuttaja, joka oli pitänyt huolta orin fyysisestä kunnosta. Ei Quervainkaan hassummassa kunnossa ollut, orille oli kertynyt jotain liikakiloja ja erityisesti orin rotevampi rakenne ei ollut eduksi pienellekään ylipainolle.
Quervainille laadittiin uusi liikutusohjelma seuraavaksi kuukaudeksi, joka oli rankka, mutta tuloksia pitäisi alkaa näkyä nopeasti. Quervain oli yksiä lupaavimpia oreja mitä olin hakenut muuala ja siksi halusin orille myös parhaat mahdollisuudet tavoitella ykköspalkintoa. Quervain oli toiminut vain vähän jalostuksessa, mutta orin harvat jälkeläiset olivat menestyneet erinomaisesti. Mikäli Quervain selviytyisi tilaisuudesta hyvin, tulisi ori toimimaan vielä jalostuksessa tilaisuuden jälkeen lyhyen jakson ajan. Ehkäpä joku Zonjietin tamma astutettaisiin orille ja Quervainista jätettäisiin vielä yksi varsa talliin. Aika näyttää.
Tammoissa eli Dona Bellassa ja Ceritassa olisi isoin työ. Kumpikin oli toiminut puhtaasti siitostammana viime vuodet ja etenkin Dona Bellalle oli kertynyt aivan jäätävä maha sitten viimeisen varsan. Cerita oli sentään luontaisesti hoikempaa tyyppiä, joka saattoi syödä vaikka miten paljon ja pysyä silti hoikassa kunnossa. Tosin kyllä Ceritastakin huomasi että liikunnat oltiin jätetty vähemmälle. Enemmän olin huolissani Dona Bellasta, eihän niin jäätävän kokoinen eläin edes pääsisi liikkumaan yhtä sulavasti mitä kouluratsu. Ai niin, muistinko mainita että Dona Bella oli ollut aikoinaan Grand Prix tason kouluratsu? Jep, eihän se siltä näytä. Pyöreys on tuonut mukanaan myös ponimaisuutta. Kaukaa katsottuna tammaa saattoi hyvinkin luulla isoksi poniksi mutta lähempää tarkasteltaessa Dona Bella oli selvästi puoliverinen.
Istuin sinä yönä tallin toimistossa useita tuntien miettimässä mitä oikein tekisin Dona Bellan kanssa. Cerita oli helppo tapaus, sillä siitostamman urastaan huolimatta tammalla oli sentään kouluratsulle tyypillisiä lihaksia. Mutta Dona Bella.. Oli vain muodoton möykky. Minun teki niin mieli hakata päätä seinään, lopulta otin yhteyttä vanhaan tuttuuni joka kuntoutti hevosia työkseen ja tiesi jotain lihavien hevosten liikutuksesta. Mieheltä sain hyviä ideoita suunitelmani tueksi ja lopulta oli käsissäni sellainen ruoka- ja liikuntasuunitelma joka saattaisi jopa toimia niin lyhyellä varoitusajalla kuin vain voi.
Olin niin huojentunut kun nelikolla oli suunitelmat jo valmiina. Itse en ehtisi hevosia aina liikuttamaan, joten tietenkin sysäsin tammat Jasperin vastuulle vaikka tiesin että mies jaksaisi nurista siitä luultavimmin koko loppuvuoden. Koska en ollut täysin sydämetön, lupasin hyvittää asian vielä joku päivä, toivottavasti vielä alkuvuoden puolella.