Gib Dein Bestes

© L. Dimitrov

Gib Dein Bestes on niitä oreja, jotka tallissa kiinnittävät huomon joka kerta, kun kävelee karsinan oven ohi, enkä nyt puhu pelkästä ulkonäöstä... Tilanteesta riippuen lempeä hörähdys tai vaativa hirnahdus kiinnittää takuulla niin tallin omistajan, työntekijöiden kuin satunnaisen vierailijankin huomion. Kuten karsinataulukin kertoo, tätä mustaa komistusta kutsutaan Bestikseksi ja sitä ori toden totta myös on. Saatkin tutustua orin luonteeseen parhaalla mahdollisella tavalla, pääset nimittäin seuraamaan sen arkea ihan paraatipaikalta.

Kuten talleilla yleensä, meilläkin päivä alkaa hevosten aamuruokinnalla. Saatat jo kuullakin, ettei aamun tallityöntekijä selvästikään ole Bestien mielestä riittävän rivakalla tuulella. Työntekijän vaativa ääni saa orin kuitenkin lopettamaan suurimman elämöinnin ja se tyytyy hilajisesti kuopimaan lattiaa, ravistelemaan päätään ja pärskimään asiasta muka loukkaantuneen oloisesti. Ori osaa olla äärimmäisen kärsimätön ja kuitenkin ääni muuttuu kellossa nopeasti, kun heinäkärry viimein pysähtyy orin karsinan eteen ja korviin kantautuu pehmeä hörähdys. Hyvä ruoka, parempi mieli, niinhän sitä sanotaan. Tällainen tyytyväinen Bestie on mitä parasta seuraa ja se nauttii rapsutuksista ja sille osoitetusta huomiosta.

Ennen päivän treeniä Bestie saa viettää pari tuntia tarhassa. Kaveria sillä ei samassa aitauksessa ole, mutta se kuitenkin keskustelee mielellään aidan yli ruunikon naapurinsa kanssa. Kaksikolla vaikuttaa usein olevan meno päällä ja niiden menoa seuraisi mielellään pidempäänkin. Kuitenkin päiväruokinnan aikaan oriin kärsimättömyys nostaa taas päätään ja leikit unohtuva. Voit olla varma, että se kaikkein eniten pörhistelevä ja lauman johtajaa esittävä ori on nimen omaan Bestie. Onhan tässä sekin käynyt mielessä, ettei ori ehkä ole kärsimätön vaan ennemminkin perso ruualle, sehän on aina ollut helposti lahjottavissa herkuilla...

Orin treenit ovat yleensä iltapäivällä ja usein se tulee hakijaansa vastaan jo tarhan portille, säästäen aikaa ja vaivaa kaikilta. Bestien kanssa kannattaa kuluttaa harjaamiseen ja rapsutteluun ihan vähän enemmän aikaa, yleensä suosittelen ratsastajia varustamaan tämän kaverin itse, sillä sen kanssa luottamus ja ihmiseen muodostuva side ovat hyvinkin tärkeitä. Kun ori luottaa ihmiseen, se on aina kerjäämässä rapsutuksia ja niin täysillä mukana kaikessa, mitä ihminen vain haluaa sen kanssa tehdä. On harvinaislaatuinen tilanne, jos ori puree tai potkii, vaikka kyllä se varmasti osaa käyttää tilanteen kuin tilanteen edukseen, jos niikseen tulee.

Bestie on valtavan miellyttävä hevonen ratsastaa. Se on nuoresta pitäen ollut hyvin miellyttämishaluinen ja on aina tarjoamassa jotakin, vaikka ei ehkä ihan täysin ymmärtäisi, mitä ratsastaja siltä pyytää. Hevonen on saanut nimensä erityisesti tämän luonteenpiirteensä ansiosta. Ori ei kuitenkaan ole mikään lasten tai kokemattomien ratsu, sillä se on myös äärimmäisen herkkä ja pitkälle koulutettu vaatien selkäänsä kokeneen ratsastajan, joka kykenee hallitsemaan omat liikkeensä ja ennen kaikkea hermonsa satulassa.

Kuten näet, tämä hevonen nauttii yhteistyöstä ratsastajan kanssa ja ennen kaikkea sen saamista kiitoksista. Näyttävät liikkeet sopivat ennen kaikkea kouluradoille. Välillä orin kanssa tehdään myös pieniä kavalettiharjoituksia mielen vireyttämiseksi, eikä rentoja maastolenkkejäkään saa täysin unohtaa. Bestien kanssa käydään usein pienellä lenkillä loppukäyntien aikana, kuten näemmä tänäänkin.

Ohjelmassa on tälle päivälle vielä kengitys. Oma kengittäjämme on hoitanut Bestien kavioita ensimmäisestä vuolusta alkaen ja hevonen näyttää harvinaista kyllä nauttivan operaatiosta. Se seuraa uteliaana kengittäjän liikkeitä tai sitten vain rentoutuu "huollon" ajaksi ja antaa silmien lumpsia. Ori luottaa muutenkin ihmisiin, joihin sillä on pidempi side. Oman eläinlääkärimmekään kanssa ei ole koskaan ollut vaikeuksia.

Kaikin puolin Bestie on kotitontilla oikea unelmaori. Ainakin, jos käytössä on riittävästi aikaa paapoa oria sen tarpeisiin nähden. Eipä se vieraissakaan paikoissa kummempia hötkyile. Orin voi lastata hetkessä ja ainoastaan kisapaikkojen vieraat hajut ja tammat tuntuvat aiheuttavan hetkellisiä huomion herpaantumisia. Mutta eihän niistä voi pelkästään Bestietä syyttää, välillä hormoonit hyrräävät itse kullakin.

Nyt Bestie pääsee vielä hetkeksi ulos ja iltapuulle. Kiitos mielenkiinnostasi lempeää oriamme kohtaan, nyt minun on valitettavasti palattava toimiston puolelle jatkamaan paperitöitäni.

Sukutaulu

Ulkoisesti Bestie muistuttaa hyvin paljon isäänsä Kleines Bruder, joka oli myös musta ori valkealla tähdellä ja kolmella sukalla. Vain 165cm korkeaksi jäänyt ori periyttikin hyvin väriään, mutta myös miellyttävää luonnettaan ja kapasiteettiaan kouluradoilla. Ori omasi näyttävä liikkeet, erityisesti sen keski- ja lisätyt askellajit saivat paljon kateellisia katseita niin kotimaassaan Saksassa kuin ympäri Eurooppaa. Hyvänä periyttäjänä ja menestyneenä kouluratsuna tunnetu Kleines Bruder oli hyvin haluttu isäorii myös muilla mantereilla ja sitä voi tavata usean nykyisenkin huippuratsun suvussa. Menestyksekkään uransa jälkeen ori jäi viettämään leppoisia eläkepäiviä ja jouduttiin lopulta lopettamaan, kun se ei enää vanhuuttaan kyennyt syömään.

Pikimusta Sehnsucht sai aikanaan pienestä koostaan ja pirullisesta luonteestaan johtuen lempinimen Pikkupiru. Vain 160 säkäiseksi jäänyt ori oli luonteeltaan hyvinkin rasavilli aina varsasta aikuiseksi hevoseksi saakka. Ratsastettavuudeltaan se ei sopinut kovinkaan monelle, eikä ratsastajan yllättävä vaihtaminen tullut kuuloonkaan. Luonteestaan huolimatta Sehnsucht oli kuitenkin kapasiteetikas hevonen ja sen näyttävät liikkeet pääsivät oikeaan loistoonsa sopivan ratsastajan hypätessä satulaan. Oria käytettiin enimmäkseen lempeäluontoisille tammoille ja ori periyttikin lähinnä liikkeittään ja kapasiteettiaan.

Torschlusspanik, tummanruunikko ja 170cm korkea tamma oli hyvin raamikas ilmestys. Menestyksekkäästä ja tunnetusta suvustaan huolimatta tamma itse ei kilpaillut paljon, vaan toimi suurimman osan elämästään siitostammana. Se oli luonteeltaan miellyttävä ja lempeä, mutta se stressasi suuria väkijoukkoja niin paljon, ettei sen katsottu olevan sopiva suurille areenoille. Ilmavat ja kauniit liikkeet omaava tamma sai useamman jälkeläisen, joista suurin osa on myyty kilparatsuiksi eripuolille Eurooppaa. Pitkään elänyt tamma jouduttiin lopulta lopettamaan äkillisen ähkyn seurauksena.

Bestien emä Lebensland Freundin oli kaunis punaruunikko, 177cm korkea tamma. Se siirtyi Neumeuer Studin omistukseen, kun tilan omistajan Luke Neumeuerin sisar kuoli ja testamenttasi kolme hevostaan veljelleen. Yksi näistä kolmesta oli Flicana paremmin tunnettu vanhahko tamma, joka toimi niin käsiteltäessä kuin ratsastaessakin kuten ihmisen mieli. Se käyttäytyi hyvin lauhkeasti ja eikä kukaan voinut kutsua sitä tammamaiseksi sanan tavallisessa merkityksessä. Sopuisasta luonteestaan huolimatta Flica oli kuitenkin jäänyt sisaren sairastelun takia vähälle huomiolle ja se oli koulutuksellisesti ikäistään jäljessä, tästä johtuen tamma ei koskaan päässyt näyttämään kykyjään kilpakentillä vaan oli startannut vaativaa B:tä ja siirtyi Neumeuer Studissa siitoskäyttöön. Muutaman varsan jälkeen Flica jätettiin jo eläkkeelle ja se lopulta kuoli vanhuuden vaivoihin.

Unsere Zweisamkeit, Unssiksikin kutsuttu ori on iso, 179cm korkea mustanruunikko. Kovin paljon muuta tästä raamikkaasta ilmestyksestä ei tiedetäkään. Ori ei koskaan näyttäytynyt kilparadoilla siitto-oikeuden saatuaan ja sen omistaakin Schwarzwaldin vuoriston uumenissa asuva erakko. Ori ei ole enää vuosiin jättänyt jäljeläisiä, mutta se ei tiettävästi ole kuollut tai vaihtanut omistajaa.

Kummerspeck DEU punarautias, 169cm korkea tamma oli yksi niistä harvoista, tammoista, jotka Unssin omistaja otti vastaan. Pecky toimi harrasteratsastajan omana kullanmussuna. Tarina kertoo, että tamma ei alkuun olisi ollut mitenkään helppo ratsastaa ja kaksikolla oli paljon vaikeuksia yhteisen taipaleensa alussa. Vaikeudet onnistuttiin kuitenkin kääntämään voitoksi ja ratsukko sijoittui viimeisinä kilpavuosinaan lähes aina niissä helpoissa ja vaativissa luokissa, joihin kilpataipaleensa aikana osallistuivat. Tamma sai lopulta nivelrikon ja se päätettiin vielä kerran astuttaa ennen taivasniityille päästämistä.

Jälkeläiset

Kilpailut

Kouluratsastus - KRJ 42

Päiväkirja

Historiikki, päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Sonja.P
Bestie on ensimmäinen Ephemeraliin ostettu hevonen ja tallin oldenburgjalostuksen kantaoreja. Orin löysin ollessani Etelä-Saksassa kisareissulla ja päätin pistäytyä Neumeuer Studin tiluksilla ja tutustua heidän myyntihevosiinsa siinä toivossa, että löytäisin uudelle tallilleni ensimmäiset hevoset. Nuorien tulevaisuudenlupausten joukossa minulle esiteltiin tähtipäinen musta orii, jolla oli sukat kolmessa jalassa. Ori oli kaunis, mutta suhtauduin siihen alkuun kriittisesti, epätasainen määrä sukkia ei usein ollut kouluhevoselle toivottavaa, se aiheutti tuomareille optisen harhan, eikä askel välttämättä näyttänyt tasaiselta. En ollut täysin vakuuttunut nuoresta hevosesta, joka oli vasta totutettu satulaan, mutta lopulta Bestien lempä luonne teki minuun lähtemättömän vaikutuksen ja totta puhuakseni se muistutti paljon menestyksekkään kisauran tehnyttä isäänsä, joka oli tunnettu myös hyvänä periyttäjänä. Lopulta päädyin tekemään Bestiestä tarjouksen ja sovimme, että ori sisäänratsastettaisiin kasvattajallaan ja treenattaisiin Neumeuer Studissa, kunnes se keväällä muuttaisi Ephemeraliin tallirakennuksen remontin ja entisöinnin viimein valmistuessa.

23.04.2017, päiväkirjamerkinä, Bestie saapuu, kirjoittanut Sonja.P
Tänään koitti viimeinkin se kauan odotettu päivä. Gib Dein Bestes, sittemmin Bestieksi ristityn orin oli määrä saapua kotitontilleni Ephemeraliin muutaman muunkin lupaavan nuoren hevosen tavoin. Olin saanut kuulla orin kuulumisia ja sen edistymisestä viikoittain siitä lähtien, kun olin allekirjoittanut sen kauppakirjat. Bestie oli kehittynyt hurjaa vauhtia ja se oli kerännyt lihasta oikeisiin paikkoihin, aloin olla entistä vakuuttuneempi siitä, että orin osto oli ollut oikea ratkaisu. Havahduin toimiston paperitöiden äärestä kuullessani hevosauton ajavan pihaan. Joku Neumeuerin työntekijöistä hyppäsi ulos kuskin penkiltä ja kätteli minua hymyssä suin. Vaihdoin miehen kanssa muutaman sanan tämän purkaessa hevosta ulos autosta. Bestie tiiraili uteliaana ympärilleen ja hirnahti saamatta vastausta, naurahdin ja tokaisin orille sen saavan kyllä seuraa vielä myöhemmin tänään. Ojensin orin auton vierelle saapuneelle työntekijälleni Mikelle, joka lähti taluttelemaan sitä pitkin tallipihaa, itse jäin keräilemään Robertiksi esittäytyneen miehen kanssa orin mukana tulleita varusteita, hoidimme Robertin kanssa vielä loput paperit kuntoon ja saatoin hänet takaisin ulos ja kotimatkalle. Tällä välin Mike oli jo ehtinyt viedä Bestien talliin, riisunut sen kuljetussuojat ja antanut orille vähän heinää. Se nosti uteliaana päätään ja katseli minua karsinan kalterin takaa korvat hörössä. Avasin oven kalterin ja silitin mustaa päätä. Tervetuloa uuteen kotiin, viihdyt täällä varmasti, juttelin orille, joka pian laski päänsä heinäkasaan ja jatkoi syömistään. Jätin hevosen talliin ja suuntasin järjestelemään kassit ja jatkamaan paperitöitäni.

15.05.2017, päviäkirjamerkintä/valmennus, ratsasajana Artur, kirjoittanut Sonja.P
Bestien kisaura oli lähtenyt hyvin käyntiin, se nousi nopeasti GP-luokkiin ja hyvin nopeasti myös luokkiensa kärkeen. Musta ori oli osoittanut, että siinä oli sitä jotain. Artur, jonka olin nimittänyt komean mustan ratsastajaksi oli tehnyt sen kanssa hyvää työtä alun hankaluuksien jälkeen, mutta kaksikko oli nyt löytänyt sen paljon puhutun yhteyden. Nykyään ratsukko oli ilo silmälle ja menoa katsoi mielellään.
     "Artur yritä saada sitä vielä herkemmin avuille. Sen pitäisi vastata jo pieniinkin istunnan apuihin. Juuri noin." Ohjeistin ratsukkoa, joka suoritti annettuja tehtäviä kentällä. Oli hienoa seurata, miten ratsastaja keskittyi täysillä työhönsä ja Bestie antoi kaikkensa pyrkien toteuttamaan tuon kaksijalkaisen pienimmänkin toiveen. "Näyttää hyvältä, anna sille pieni tauko ja tehkä sitten vielä muutama laukanvaihtosuora." Artur siirsi Bestine käyntiin, antoi sille pitkän ohjan ja taputti kaulaa. "Se tuntuu tänään vähän kuumuvan tavallista enemmän, mutta ei lainkaan huonolla tavalla" Artur sanoi. "Sen ruokintaa on vähän muutettu. Katsotaan sopiiko tämä sille paremmin", tokaisin miehelle ja kehotin jatkamaan treeniä. Laukanvaihdot sujuivat hienosti, pieniä virheitä molempien suorituksesta edelleen löytyi, mutta olin tyytyväinen molempien suorituksiin.
     "Eiköhän tämä riitä tältä päivältä. Kiinnitä huomiota vielä siihen, että se pysyy suorana laukanvaihtosuoran alusta loppuun. Viimeiset askeleet ovat vähän haparoivia suoruuden puolesta" sanoin miehelle ja taputin oriin hikistä kaulaa. Suonet olivat nousseet pintaan ja se puuskutti näyttäen tyytyväiseltä. "Käy sen kanssa maastossa kävelemässä ja jäähdyttelemässä." Hymyilin myöntävästi vastanneen ja selvästi itsekin tyytyväisen oloisen ratsastajanuorukaisen perään ja suuntasin itse kulkuani päärakennukselle.

17.06.2017, päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Sonja.P
Lass uns hier raus - Hinter Hamburg, Berlin oder Köln - Hört der Regen auf Straßen zu füllen Revolverheldin kappale Lass Uns Gehen raikasi tyhjällä tallikäytävällä taluttaen mustaa oriani talliin. Kiinnitin Bestien hoitopaikan naruihin ja jatkoin matkaani tallin toiseen päähän. Odotetusti löysin Miken talikon varresta täysin touhussa. Mies hyräili NDR:n juuri soittaman kappaleen tahtiin. "Ollaanpa sitä hyvän tuulisia", tokaisin pysähtyessäni nojaamaan miehen juuri työstämän karsinan seinään miehen silminnähden hätkähtäen. "Piru vie nainen, pitäisit jotain ääntä kun tulet talliin. Täällähän saa vielä sydänkohtauksen" Mike vastasi leikkisästi virnistäen. "Eihän tällä kelillä voi olla kuin hyvällä tuulella. Aurinko paistaa, linnut laulaa ja on lämmintä, mitä muuta sitä voisi toivoa?" mies virkkoi jatkaen talikon heiluttelua. "Ettei sulla taas olisi joku uusi nainen kuvioissa?", kysyin virnuillen, mies vaikeni ja saatoin huomata heleän punan nousevan tämän kasvoille. "Kerro toki enemmän joskus myöhemmin. Käyn Bestien kanssa maastoreissulla. Janin pitäisi tulla iltapäivällä kengittämään Tiara ja Dreamer, joten tammat voisi hakea sisään enne sitä. Bestie lähtee maastolenkille, mutta heitä vaan sen päiväheinät valmiiksi tarhaan. Pääsee ori sitten heti syömään", hymyilin Mikelle, joka jo elehti siihen malliin, että pyytäisi pian allekirjoittanutta painumaan oreineen metsään.
     Palasin orin rinnalle ja rupattelin sen kanssa, musta painoi päänsä syliini ja hamusi taskujani makupaloja etsien. Voi sun kanssas hymähdin ja aloin harjailla Bestietä. Orilla ei enää ollut montaa kisakautta edessään, mutta toivon mukaan kuitenkin varsoja ja pitkää ikää senkin edestä. Orin kanssa oli tehty tähän asti hyvää työtä ja sen jo syntyneet varsatkin olivat hyvin lupaavia, harmi ettei tässä maailmassa mikään ollut ikuista. Ori herätti minut ajatuksistani vaativalla töytäisyllä olkapäähän. Olin unohtunut harjaamaan liian pitkäksi aikaa samaa kohtaa. Rapsutin hetken Bestien otsaa ja viimeistelin sen harjauksen. Heitin mustalle satulan selkään ja kurotin kohti omaa kypärääni ennen suitsimista. Ori otti tapansa mukaan kuolaimet helposti suuhun ja antoi sujauttaa niska hihnan korvien yli. Kiinnitin viimeiset soljet, kiristin vyön ja hyppäsin selkään. Ohjasin orin kohti varjoisaa metsäpolkua, suunnittelin hetken reittiäni ja päätin käydä kahlaamassa läheisen järven rannalla. Mike oli ollut oikeassa. Tällaisena päivänä oli vaikea olla muuta kuin hyväntuulinen. Valo ja lämpö sai hymyn huulille ja metsän luonnolliset äänet rauhoittivat mieltä. Näinä päivinä sitä tiesi tehneensä oikean päätöksen.