Heidieh

VH11-011-0090

hannover, tamma
syntynyt 17.01.2010
koulupainotteinen
omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096)
rautiaankimo (ee/Aa/Gg), 168cm
8v 01.05.2012
ko Vaativa B
ent. omistaja Royal Gear

KTK-III
15 + 16 + 15 + 14 = 60p.

Hendrich 171cm, rnkm Henry 170cm, rt Harry
Helen V
Delia 171cm, rnkm Delta Romeo
Lilybeth
Marieh 166cm, rt Maxwell 167cm, rt Maximum
Layla
Juliet Sierra 164cm, rn Juliet Mike
Sarah

Jälkeläiset

kwpn o. Weidman (i. WW Windholm)

Luonnekuvaus

Heidi on luonteeltaan todella kultainen tapaus, eikä sen taidoissakaan ole valittamista. Ei tamma aivan Grand Prix tasolle yllä, mutta omalla tasollaan se suorittaa todella tasaisesti ja menestyksekkäästi. Heidi on jo kokenut ja nähnyt vaikka mitä, eikä mikään tunnut pystyvän järkyttämään sen vakaata mieltä. Pelleilyn ja hermoilun sijaan tamma keskittyy olennaiseen eli urheiluun, syömiseen ja nukkumiseen, kaikkeen sopivassa tasapainossa.

Kilpailumenestys

19.03.2018 Oldfinion Dressage NJ irtoSERT

Kuuliaisuus ja luonne 1276.35p
Tahti ja irtonaisuus 1278.65p
Kouluratsastuksessa 2555p
Vaikeustasolla 6/5

Päiväkirja

Kesäkuu 2018
Pian sen jälkeen kun WW Windholm oli muuttanut Zonjietiin, aloin haaveilemaan orista varsaa. Windholmilla oli jo kertynyt jonkin verran ikää ja orilla oli myös vaihteikas historia sekä paljon kilpailukokemusta. Windholm oli myös jättänyt jälkeensä menestyneitä estevarsoja, mutta harmillisesti vain pari kouluratsua. Windholm oli jo hienosti sopeutunut Zonjietiin ja olin oria tarjonnut jo julkisesti jalostukseen. Monia kiinnostuneita tamman omistajia löytyi, mutta toistaiseksi ainuttakaan astutusta ei oltu sovittu vaikka alustavia kyselyitä oli.

Lopulta päädyimme Jasperin kanssa valitsemaan tammaksi Heidieh nimisen kimon hannovertamman, joka oli ostettu samalta tallilta kuin Windholm, joskin eri aikaan. Heidieh kilpaili lyhyen uran ajan kouluratsastuksessa meille saapumisen jälkeen, sillä halusimme varsottaa tamman mahdollisimman pian. Heidiehillä ei ollut aiempaa kilpailukokemusta eikä sitä uskoisi, sillä tamma oli kuin kotonaan kisoissa. Olisimme mieluusti jatkaneet uraa, mutta koska tamma oli jo 15-vuotias ja varsaton, niin oli pakko jättää ura lyhyeen.

Kuten tavallista, spekuloimme Jasperin kanssa siitä millaisen varsan Heidieh synnyttäisi. Jasper naljaili että meidän tuurilla se olisi taas yksi tammavarsa lisää. Perisikö varsa kenties emänsä kiltin luonteen vai isänsä varautuneisuuden? Vai olisiko varsa kenties molempia? Koska vanhemmat eivät olleet huippukouluratsuja, niin hieman arvelutti tulisiko varsalla riittämään potentiaalia kouluratsuksi. Tietysti, jos olisin ollut viisas niin olisin valinnut Windholmille tamman, jolla oli tuloksia Grand Prix luokista, mutta toisaalta Heidieh piti varsottaa mahdollisimman pian niin tässä sitä ollaan.

Kun Heidieh sitten varsoi kauniin voikon orivarsan, olimme täysin lumoutuneita. Tilalle ei ollut syntynyt pitkään aikaan voikkoa orivarsaa ja toivoimme että kenties tammakirous oli rauennut. Halusimme nimetä orivarsan isänsä mukaan, joten lopulta orivarsa ristittiin Weidmaniksi. Weidman oli selvästi sekoitus molempia vanhempia, orivarsa oli ystävällinen mutta hieman varautunut luonteeltaan, joka ei luottanut oikein kehenkään. Luottamus piti ansaita ja tästäkin huolimatta Weidman oli selvästi yhden ihmisen hevonen. Heidiehiltä oli peritty ystävällisyys ja isältänsä varautuneisuus. Vaikka kyseessä oli Heidiehin ensimmäinen varsa, meni kaikki hyvin ja tamma ei tarvinnut opastusta missään asiassa.

Toukokuu 2018
"Siis ostit minkä?!", Jasper älähti epäuskoisena kun kerroin innoissani löytäneeni nimikaimani hannovertamman muodossa. Jasper oli varmasti kuullut kaikki selitykset perustellessani mitä milloinkin hevosostoksiani, mutta tämä selitys oli kaiken huippu. Myönnetään, en ostanut sentään kimoa tammaa suoralta kädeltä, mutta lopulta minun oli pakko taipua sillä löysin itseni aina vain uudelleen selaamasta tamman myynti-ilmoitusta. Lopulta luovutin ja kysyin kasvattajalta lähtisikö Heidieh niminen tamma Zonjietiin. Kaupat solmittiin ja tamma sovittiin pistettävän postiin seuraavalla viikolla.

Suinkaan kimon hannovertamman nimi ei ollut ainoa syy ostoon, vaikka tietysti se oli ratkaiseva tekijä. Tamma oli nätti, hyväliikkeinen jolla olisi varmasti paljon annettavaa jalostuksessa vaikka tamma ei taipunutkaan aivan Grand Prix tasolle saakka, mutta tamman kultainen luonne kyllä korvasi sen mikä suoritushevosena puuttui. Ikäänsä nähden tammaa oli kilpailutettu hyvin vähän, jota kirosin hiljaa mielessäni. 12-vuotias tamma ei ollut nuorimmasta päästä, mutta onneksi edellisessä kodissa ratsukko oli valmentautunut ahkerasti. Koska halusin tammasta ennen kaikkea uuden siitostamman, niin mielessäni ei ollut kilpailuttaa tammaa kovin aktiivisesti.

Seuraavan viikon tiistaina Heidieh viimeinkin saapui Namibiaan Hollannista. Olin odottanut tamman saapumista kuin kuuta taivaalta enkä millään meinannut pysyä pöksyissäni odotellessa uutta hevosta saapuvaksi. Heidieh sopeutui todella nopeasti uuteen, vieraaseen ympäristöön. Heidieh ei lainkaan arastellut uusia ihmisiä kohtaan ja tamman kultainen luonne teki vaikutuksen jopa Jasperiin. Aiemmin mies oli vaikuttunut vielä hieman ärtyneeltä vaimosa shoppailuholismista, mutta siinä hetkessä kun kaksikko pääsi tekemään ensimmäisen kerran tuttavuutta, heltyi miehen ilme. Olin tavattoman innoissani sillä Heidieh oli Zonjietin historian toinen hannover ikinä. Harvemmin olin edes käyttänyt hannoveria jalostuksessa, joten kimosta tammasta tulisi vielä arvokas siitostamma ja toivottavasti periyttäisi myös aivan ihanaa, kultaista luonnetta myös jälkeläisillensä.

Joulukuu 2017
Jälleen kerran koin pakottavaa tarvetta hankkia uusia hevosia, vaikka kädet olivat täynnä edellistenkin kanssa. Oli kuitenkin fakta, että tallissa oli juuri vapautunut karsinoita muutaman rakkaan hevosystävän siirryttyä vihreämmille laitumille, joten lähdin lohtushoppailemaan hyvällä omalla tunnolla. Päätin kuitenkin olla järkevä ja hyväsydäminen, joten sen sijaan, että olisin tyhjentänyt pankkitilini Ferrarin lailla kiiltäviin kilpahevosiin, näpyttelin kännykkääni Alegren numeron. Näin joulun alla olisi enemmän kuin paikallaan adoptoida joku koditon hevosraasu. "On meillä täällä yksi hannoverinhevonen, kimo tamma. Laitetaanko pakettiin?" puhelimessa kerrottiin ja minähän tietenkin vastasin myöntävästi ilman minkäänlaisia lisäkysymyksiä.

Heidieh saapui vain viikkoa myöhemmin. Kokenut tamma oli matkustanut rauhallisesti ilman minkäänlaisia ongelmia, eikä se tuntunut olevan moksiskaan maisemanvaihdoksesta, mitä nyt pälyili uusia ihmisiä hieman epäileväisenä. Näin kavereiden kesken Heidiksi kutsutulla tammalla ei ole tietojen mukaan mitenkään traaginen menneisyys: kasvattajaltaan lähdön jälkeen se kilpaili harrastusmielessä sekä esteitä että koulua muutamalla eri omistajalla. Tämän jälkeen Heidillä on kuitenkin elämässään muutaman vuoden mystinen vaihe, josta kukaan ei tunnu tietävän mitään, ei edes missä maassa se on kulkenut. Tamman viimeinen tunnettu omistaja myi sen pahempia tutkimatta pois, eikä tästä ostajasta ole kuulunut mitään. Alegreen Heidi saapui, kun se löydettiin erään poliisiaseman oven edustalta lyhtypylvääseen sidottuna. Luonteeltaan tamma on mitä järkevin tapaus, todella asiallinen ja kiltti, mutta myös innokas tekemään hommia. Saa nähdä mitä tästä vielä tulee!