Kesäkuu 2018

Pian sen jälkeen kun WW Windholm oli muuttanut Zonjietiin, aloin haaveilemaan orista varsaa. Windholmilla oli jo kertynyt jonkin verran ikää ja orilla oli myös vaihteikas historia sekä paljon kilpailukokemusta. Windholm oli myös jättänyt jälkeensä menestyneitä estevarsoja, mutta harmillisesti vain pari kouluratsua. Windholm oli jo hienosti sopeutunut Zonjietiin ja olin oria tarjonnut jo julkisesti jalostukseen. Monia kiinnostuneita tamman omistajia löytyi, mutta toistaiseksi ainuttakaan astutusta ei oltu sovittu vaikka alustavia kyselyitä oli.

Lopulta päädyimme Jasperin kanssa valitsemaan tammaksi Heidieh nimisen kimon hannovertamman, joka oli ostettu samalta tallilta kuin Windholm, joskin eri aikaan. Heidieh kilpaili lyhyen uran ajan kouluratsastuksessa meille saapumisen jälkeen, sillä halusimme varsottaa tamman mahdollisimman pian. Heidiehillä ei ollut aiempaa kilpailukokemusta eikä sitä uskoisi, sillä tamma oli kuin kotonaan kisoissa. Olisimme mieluusti jatkaneet uraa, mutta koska tamma oli jo 15-vuotias ja varsaton, niin oli pakko jättää ura lyhyeen.

Kuten tavallista, spekuloimme Jasperin kanssa siitä millaisen varsan Heidieh synnyttäisi. Jasper naljaili että meidän tuurilla se olisi taas yksi tammavarsa lisää. Perisikö varsa kenties emänsä kiltin luonteen vai isänsä varautuneisuuden? Vai olisiko varsa kenties molempia? Koska vanhemmat eivät olleet huippukouluratsuja, niin hieman arvelutti tulisiko varsalla riittämään potentiaalia kouluratsuksi. Tietysti, jos olisin ollut viisas niin olisin valinnut Windholmille tamman, jolla oli tuloksia Grand Prix luokista, mutta toisaalta Heidieh piti varsottaa mahdollisimman pian niin tässä sitä ollaan.

Kun Heidieh sitten varsoi kauniin voikon orivarsan, olimme täysin lumoutuneita. Tilalle ei ollut syntynyt pitkään aikaan voikkoa orivarsaa ja toivoimme että kenties tammakirous oli rauennut. Halusimme nimetä orivarsan isänsä mukaan, joten lopulta orivarsa ristittiin Weidmaniksi. Weidman oli selvästi sekoitus molempia vanhempia, orivarsa oli ystävällinen mutta hieman varautunut luonteeltaan, joka ei luottanut oikein kehenkään. Luottamus piti ansaita ja tästäkin huolimatta Weidman oli selvästi yhden ihmisen hevonen. Heidiehiltä oli peritty ystävällisyys ja isältänsä varautuneisuus. Vaikka kyseessä oli Heidiehin ensimmäinen varsa, meni kaikki hyvin ja tamma ei tarvinnut opastusta missään asiassa.