kwpn o. Roadrunner (i. Rossini)
kwpn o. Fiorello vd Halor (i. Flickering Light Kern)

Elokuu 2018

Selasin eräänä päivänä hollanninpuoliverijalostukseen hyväksyttyjen orien listaan aikomuksena etsiä seuraavaa astutuskautta varten käytettäviä oreja. En ehtinyt kahta oria pidemmälle törmätessäni Almighty Oberonin ilmoitukseen. Ei varmaan tarvitse sanoa että orin tobiano väritys pisti sukat pyörimään jaloissa. Almighty Oberon oli myös menestynyt näyttelyissä ja kantakirjattu toiselle palkinnolle. Almighty Oberon oli kilpaillut hyvällä menestyksellä este- ja kenttäkilpailuissa ja orilla oli myös potentiaalia helpoille kouluradoille vaikka kilpailukokemus oli jäänyt vähäiseksi. Nähtyäni Almighty Oberonin liikettä videolta ei minun tarvinnut enään kahta kertaa miettiä.

Koska Almighty Oberonilla oli suhteellisen hyvä rakenne, valitsin lopulta tammaksi ruunikon Ideneten, joka ei ollut oikein pärjännyt näyttelyissä pitkien vuohistensa kanssa. Idenette oli jo kokenut siitostamma ja hyvä emätamma, joka oli periyttänyt jälkeläisilleen vain hyviä ominaisuuksia. Almighty Oberon asui Yhdysvalloissa ja sovimme että Idenette muuttaisi orin kotitallille kunnes olisi tiinehtynyt. Pian sen jälkeen kun Idenette oli muuttanut hetkelliseksi Yhdysvaltoihin, sain kuulla ilouutisia että tamma oli tiinehtynyt kuten pitikin. Olimme sovinneet orin kanssa että Idenette jäisi asumaan Yhdysvaltoihin kunnes varsa olisi syntynyt.

Odotus oli aivan kamalaa aikaa, mutta onneksi tallin arki piti kaikki kiireisinä. Tietysti vaadin nähdä kuvia tamman kasvavasta mahasta. Kun laskettu aika alkoi olla hollilla, oli minulla sellainen kuin minulla olisi ollut satiaisia. Päivää ennen laskettua aikaa sain tekstarin puhelimeeni, jossa kerrottiin varsan syntyneen. Mukana oli kuva ruunikonkirjavasta varsasta. Voitte olla varma että kohta koko Zonjietin talliporukka oli tietoinen vastasyntyneestä tammavarsasta.

Siitä vasta tukalat ajat alkoivatkin kun odotin malttamattomasti että saisin kaksikon takaisin kotiin. Tiesin että saattaisi mennä vielä monta kuukautta että varsa tottuisin kuljetusvälineisiin ja olisi riittävän vanha matkustaakseen. Tarkalleen viisi kuukautta ja kolme viikkoa myöhemmin sain varmistuksen että kaksikko pääsi vihdoinkin muuttamaan takaisin Zonjietiin. Tallin arki oli pitänyt niin kiireisenä että en haluistani huolimatta ollut päässyt lainkaan Alankomaihin kaksikkoa katsomaan.

Idenette II tuntui hieman hämmentyneeltä päästessään vihdoinkin kotiin. Tamman takana kulki kirjava tammavarsa selvästi hieman arkaillen kaikkea. Kyseltyäni matkasta kävi ilmi että kaksikko oli selvinnyt hienosti lentokoneesta, oli harvinaista että niinkin nuori varsa oli käyttynyt tyyneesti vaikka tietysti tammavarsalla oli emänsä tuki ja turva.

Seuraavan puolen vuoden aikana Idelleksi ristitystä tammavarsasta kasvoi oikein hieno vuosikas, jolla oli aivan järjettömän nätti pää ja ne silmät! Idelle oli jo hienosti oppinut toimimaan erilaisissa tilanteissa eikä tammavarsaa tuntunut jännittävän yleensä kiin kamalat eläinlääkärireissut. Kengittäjään tamma pääsi myös tutustumaan ennen vieroitusta emänsä rinnalla. Idelle on nykyään aina naama iloisesti höristen vastassa tarhassa tai karsinassa ja onnistuu aina piristämään synkimmänkin päivän. Ainoa mistä Idellen naama menee happamaksi on se jos tamma jätetään yksin ilman herkkuja. Tamma on varsin perso herkuille ja onkin erittäin taitava manipuloimaan suurine kauniine silmineen hoitajaansa.